Lue keskustelun säännöt.
Tämä on päiväkodin työntekijöiden mielestä sopiva ikä aloittaa päiväkoti
26.02.2024 |
Kommentit (271)
101/271
|
26.02.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
No siis, helppo se on puhua jos on 3 arvostettua tutkintoa ja vakituiset työt molemmilla. Uskallan veikata että suurimmalla osalla perheistä näin ei ole. Jos itselläni olisi varmasti työllistävä tutkinto, ajattelisin maailmasta varmaan aika eri tavalla. Mutta ei ole. Nautin työstäni, mutta varma työllistäjä alani ei ole. Yhä harvempi nykyään on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö uraa tekevät vanhemmat osaa säästää ennen lapsen hankintaa? Ja pitääkö pikkulapsen vanhemman päästä koko ajan ostamaan uusia vaatteita, saada lyhenettyä asuntolainaa ja kulutettava? Meidän lapsemme on tyytyväinen metsäretkiin, kotona musisointiin, kyläilyyn, sämpylöiden leivontaan yms. ja niillä ei ole mitään tekemistä rahan tai uran kanssa. Olen onnellinen, kun näen että oma lapsi on onnellinen eikä joudu isoon ryhmään, jossa ei ehditä lohduttamaan. Kyllä perheemme on järjestellyt talousasiat, eikä mikään YHTEISKUNTA tarjoa meille kuin pienen korvauksen. Mutta vähälläkin tulee muutaman vuoden toimeen, kun ei kuluta kaikkeen. Ehdimme tienata ja edetä uralla puolison kanssa myöhemmin molemmat taas, kun nämä ainutlaatuiset ensivuodet lapsen kanssa on ohi :)
Aikamoinen yksinkertaistus, että kuluttaa tässä vaan halutaan. Työelämä on myös aika raadollista nyky
Voi voi. Joskus pitää valitakin: haluaako perhe ne kovat tulot vai lapsen edun laittaa edelle. Noh, te teitte oman valintanne - hyvä jos olette onnellisia. Toivottavasti lapsennekin kasvaessaan osaa arvostaa tienaamianne rahoja oltuaan isossa ja meluisassa lapsiryhmässä hoidossa päivittäin. Ja toivottavasti päiväkodissa on paremmat resurssit kuin tavallisesti.
Vierailija kirjoitti:
No siis, helppo se on puhua jos on 3 arvostettua tutkintoa ja vakituiset työt molemmilla. Uskallan veikata että suurimmalla osalla perheistä näin ei ole. Jos itselläni olisi varmasti työllistävä tutkinto, ajattelisin maailmasta varmaan aika eri tavalla. Mutta ei ole. Nautin työstäni, mutta varma työllistäjä alani ei ole. Yhä harvempi nykyään on.
Hieman voin antaa ymmärrystä määräaikaisia työntekijöitä kohtaan, jos oikeasti on riski, että talous romahtaa. Tosin tilanne harvoin on niin paha 2 vanhemman perheessä, jos molemmilla tutkinnot. Ja jos vakkarityöpaikka, niin miksi palata töihin ja laittaa pieni alle 3 v lapsi heitteille laitokseen?
Kyse ei aina ole siitä, etteikö olisi mahdollista. Korkeastikoulutetun ja hyvätuloisen ihmisen on mahdollista oikeilla valinnoilla jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Kyse on nimenomaan valinnasta, pitääkö saada se kaunis, tilava ja valoisa sekä moderni omistusasunto velattomaksi pari vuotta aiemmin. Uravanhemmat pitää pikkulasta laumahoidossa tienatessaan rahaa, ja kämppä on vähän aiemmin sitten velaton kun lapsi jo muuttaa kotoa pois. Onko sen arvoista?
Kyllä se usein on sen arvoista. Ei tosin sen asunnon takia. Parhaassa tapauksessa uravanhemman lapsi voi aikuistuttuaan muuttaa vanhemman ostamaan osakkeeseen. Kumman ottaisit, kotihoidon vai oman asunnon / lainattomat opinnot?
Vierailija kirjoitti:
No siis, helppo se on puhua jos on 3 arvostettua tutkintoa ja vakituiset työt molemmilla. Uskallan veikata että suurimmalla osalla perheistä näin ei ole. Jos itselläni olisi varmasti työllistävä tutkinto, ajattelisin maailmasta varmaan aika eri tavalla. Mutta ei ole. Nautin työstäni, mutta varma työllistäjä alani ei ole. Yhä harvempi nykyään on.
Isolla osalla nykyvanhemmista kyllä on työssäkäyvä puoliso, itselläkin vakinainen työpaikka ja korkeakoulututkinto. Silloin on ihan vitsi, että olisi muka pakko viedä 1-vuotias lapsi päiväkotiin! Tilanne voi olla muunkinlainen ja silloin voi oikeasti olla pakkorako viedä ikävämpiin kasvatusolosuhteisiin taapero. Heitähän ei kyllä kukaan kai ole arvostellut. Pakkotilanteet ovat aina erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei aina ole siitä, etteikö olisi mahdollista. Korkeastikoulutetun ja hyvätuloisen ihmisen on mahdollista oikeilla valinnoilla jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Kyse on nimenomaan valinnasta, pitääkö saada se kaunis, tilava ja valoisa sekä moderni omistusasunto velattomaksi pari vuotta aiemmin. Uravanhemmat pitää pikkulasta laumahoidossa tienatessaan rahaa, ja kämppä on vähän aiemmin sitten velaton kun lapsi jo muuttaa kotoa pois. Onko sen arvoista?
Kyllä se usein on sen arvoista. Ei tosin sen asunnon takia. Parhaassa tapauksessa uravanhemman lapsi voi aikuistuttuaan muuttaa vanhemman ostamaan osakkeeseen. Kumman ottaisit, kotihoidon vai oman asunnon / lainattomat opinnot?
Mistä tiedät, pääseekö se mussukka edes opiskelemaan? Kaikkea voi tapahtua ennen aikuisikää. Ja tuo päiväkodin stressihän näemmä aiheuttaa vaikeuksia myöhemmällä iällä muutenkin.
Kyllä minun ystäväni ainakin otti niin ison asuntolainan juuri ennen lapsen syntymää, että piti jo raskaanollessa ilmoittaa päivämäärä kun palaa takaisin toimistolle. Taisi olla se sama päivä kun lapsi täyttää 10 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse toivon, että olisin ollut päivähoidossa lapsena. Meillä oli osapäiväoinen hoitotäti, äiti teki enimmäkseen lyhyttä työpäivää. Asuimme Helsingissä, mutta pientaloalueella, jossa oli lähinnä vanhuksia. Muut alueen lapset olivat 4 v. vanhemman veljeni ikäisiä ja he leikkivät keskenän. Olin todella ujo kun menin kouluun ja suurin osa lapsista oli jo rakentanut omat "piirinsä" tarhassa. Niinpä minulla ei oikeasaan ole lapsuuden aikaisia ystäviä ollenkaan.
Eli tarhassa oleville ei ole opetettu tai eivät ole siellä oppineet sosiaalisia taitoja, vaan jumiutuvat jo pikkulapsina omiin kupliinsa ja alkavat syrjimään.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei aina ole siitä, etteikö olisi mahdollista. Korkeastikoulutetun ja hyvätuloisen ihmisen on mahdollista oikeilla valinnoilla jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Kyse on nimenomaan valinnasta, pitääkö saada se kaunis, tilava ja valoisa sekä moderni omistusasunto velattomaksi pari vuotta aiemmin. Uravanhemmat pitää pikkulasta laumahoidossa tienatessaan rahaa, ja kämppä on vähän aiemmin sitten velaton kun lapsi jo muuttaa kotoa pois. Onko sen arvoista?
Kyllä se usein on sen arvoista. Ei tosin sen asunnon takia. Parhaassa tapauksessa uravanhemman lapsi voi aikuistuttuaan muuttaa vanhemman ostamaan osakkeeseen. Kumman ottaisit, kotihoidon vai oman asunnon / lainattomat opinnot?
Jos on niin kova uravanhempi, niin sen sijaan että vie 1,5 vuotiaan lapsen päiväkotiin, hän vie sen 3-vuotiaana. Uranainen saa rahaa tehtyä töihin palattuaan vaikka olisi 1,5 vuotta pidempään pois töistä. Kyllä juuri täysi-ikäistynyt nuori aikuinen 1,5 vuotta kauemmin jaksaa odottaa sitä äidin ostamaa velatonta asunto-osaketta! 😂
PS Vanhempani tarjosivat kotihoidon eskariin saakka, minulla on jo pari korkeakoulututkintoa ja ihan riittävät tulot. Omistusasuntokin, vaikkei äidillä ollut varaa sellaista minulle tarjota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä perustelisit, miksi kotihoito 4v asti lapselle on tärkeää ja miten se näkyy myöhemmin lapsen kehityksessä, älyssä, sosiaalisissa taidoissa, koulumenestyksessä jne.
Muualla maailmassa esim. Euroopassa lapset viedään hoitoon 4-6kk iässä, joko hoitajalle tai päiväkotiin ja näin oli myös Suomessa vielä 80-luvun alkuun saakka. Onko nykyään sitten Suomessa lapset jotenkin parempia, kuin muualla Euroopassa.
Monessa maassa tuossa iässä jo alkaa pakollinen koulu, Ranskassa jopa 3v tai Britaniassa 5v, jopa kuninkaaliset lapset aloittavat koulun 4-5v.
Tai mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen, että hän tarvitsee kotihoitoa ja vanhempiensa hoitoa, jopa 4v asti? Ainakaan se ei näy Pisa-tutkimuksessa.
Omassa suvussa on ainakin ennen 80-lukua hoidettu lapsia kotona aika myöhään. En sitten tiedä onko sukumme poikkeus.
Itse aloitin päiväkodissa 1987 ja siellä oli osasto vauvalla eli alle vuoden ikäisille. En todellakaan tiedä missä olet lapsuutesi elänyt, mutta kaupungeissa lapset lähti varhain hoitoon, tai vanhemmat palkkasi hoitajan
Aikamoista että täällä nimitetään tarhaan menoa jopa heitteille jättämiseksi. En tiedä kaikkien päiväkotien tilannetta, mutta meillä onneksi on ihanat, pysyvät hoitajat, pieni ryhmä ja kivat tilat ja metsää ympärillä. Saavun hakemaan lasta joskus jopa pari tuntia ennen ilmoitettua aikaa, enkä ole ikinä "yllättänyt" ryhmää missään kaaoksen tai epäsovun tilassa, päinvastoin. Ehkä me sitten ollaan onnekkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä perustelisit, miksi kotihoito 4v asti lapselle on tärkeää ja miten se näkyy myöhemmin lapsen kehityksessä, älyssä, sosiaalisissa taidoissa, koulumenestyksessä jne.
Muualla maailmassa esim. Euroopassa lapset viedään hoitoon 4-6kk iässä, joko hoitajalle tai päiväkotiin ja näin oli myös Suomessa vielä 80-luvun alkuun saakka. Onko nykyään sitten Suomessa lapset jotenkin parempia, kuin muualla Euroopassa.
Monessa maassa tuossa iässä jo alkaa pakollinen koulu, Ranskassa jopa 3v tai Britaniassa 5v, jopa kuninkaaliset lapset aloittavat koulun 4-5v.
Tai mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen, että hän tarvitsee kotihoitoa ja vanhempiensa hoitoa, jopa 4v asti? Ainakaan se ei näy Pisa-tutkimuksessa.
Britanniassa ekaluokka alkaa 5v ja eskari.
Olen eri mieltä siitä että lapsia vietäisiin pienenä hoitoon kodin ulkopuolelle. Ei viedä, koska se on kallista. Yleensä vanhemmat tavalla tai toisella järjestää niin että toinen vanhemmista on kotona lapsen kanssa tai sitten esimerkiksi isovanhemmat hoitaa. Tai sitten palkataan hoitaja kotiin. Monella on myös apua sisaruksilta, kavereilta tai naapureilta.
Vierailija kirjoitti:
Missään muussa maassa ei ole niin pitkät äitiyslomat ja perhevapaat kuin Suomessa ja silti uutisten mukaan jo leikki-ikäisillä ja pienillä koululaisilla heikot sosiaaliset taidot, paljon yksinäisyyttä, psyatrisiin hoitoihin pitkät jonot ja ovat ruuhkautuneet jne.
Ja päiväkodissa ja koulussakin ryhmäkoot pienet ja italiaisittain tai eurooppalaisittain, kuin kirkkoon menisi, niin hiljaista
Koulut | Italialaisopettajat vierailivat suomalaisessa koulussa ja ällistyivät: Kuin kirkkoon olisi tullut: https://www.hs.fi/kaupunki/vantaa/art-2000009331728.html
Mitä tarkoittaa "heikot sosiaaliset taidot" - päiväkodin väkivallan huonoa sietokykyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista että täällä nimitetään tarhaan menoa jopa heitteille jättämiseksi. En tiedä kaikkien päiväkotien tilannetta, mutta meillä onneksi on ihanat, pysyvät hoitajat, pieni ryhmä ja kivat tilat ja metsää ympärillä. Saavun hakemaan lasta joskus jopa pari tuntia ennen ilmoitettua aikaa, enkä ole ikinä "yllättänyt" ryhmää missään kaaoksen tai epäsovun tilassa, päinvastoin. Ehkä me sitten ollaan onnekkaita.
Pieni lapsi toki sopeutuu huonompiinkiin kasvatusoloihin, eikä välttämättä järjestä siitä suurta draamaa, vaikka se kehityksessä sitten voikin näkyä. Aiemmin ketjuun linkitetystä lastenpsykiatri Jari Sinkkosen Duodecimin artikkelista opittua asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei aina ole siitä, etteikö olisi mahdollista. Korkeastikoulutetun ja hyvätuloisen ihmisen on mahdollista oikeilla valinnoilla jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Kyse on nimenomaan valinnasta, pitääkö saada se kaunis, tilava ja valoisa sekä moderni omistusasunto velattomaksi pari vuotta aiemmin. Uravanhemmat pitää pikkulasta laumahoidossa tienatessaan rahaa, ja kämppä on vähän aiemmin sitten velaton kun lapsi jo muuttaa kotoa pois. Onko sen arvoista?
Kyllä se usein on sen arvoista. Ei tosin sen asunnon takia. Parhaassa tapauksessa uravanhemman lapsi voi aikuistuttuaan muuttaa vanhemman ostamaan osakkeeseen. Kumman ottaisit, kotihoidon vai oman asunnon / lainattomat opinnot?
Jos on niin kova uravanhempi, niin sen sijaan että vie 1,5 vuotiaan lapsen päiväkotiin, hän vie sen 3-vuotiaana. Uranainen saa rahaa tehtyä töihin palattuaan vaikka olisi 1,5 vu
Tuossa on oletuksena, esimerkiksi, että lapsia on vain yksi.
Meillä on muiden ohella vain hyviä kokemuksia päiväkodista ja onneksi korona toi kotitoimistot vielä avuksi. Perhe-elämäkin on ihan toisenlaista iltaisin / viikonloppuisin, kun kaikilla on mahdollisuus käyttää päätään toisenlaisiin asioihin päivällä. Lapsikaan ei vielä alle kouluikäisenä ole tottunut televisioon tai ruutuaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä perustelisit, miksi kotihoito 4v asti lapselle on tärkeää ja miten se näkyy myöhemmin lapsen kehityksessä, älyssä, sosiaalisissa taidoissa, koulumenestyksessä jne.
Muualla maailmassa esim. Euroopassa lapset viedään hoitoon 4-6kk iässä, joko hoitajalle tai päiväkotiin ja näin oli myös Suomessa vielä 80-luvun alkuun saakka. Onko nykyään sitten Suomessa lapset jotenkin parempia, kuin muualla Euroopassa.
Monessa maassa tuossa iässä jo alkaa pakollinen koulu, Ranskassa jopa 3v tai Britaniassa 5v, jopa kuninkaaliset lapset aloittavat koulun 4-5v.
Tai mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen, että hän tarvitsee kotihoitoa ja vanhempiensa hoitoa, jopa 4v asti? Ainakaan se ei näy Pisa-tutkimuksessa.
Britanniassa ekaluokka alkaa 5v ja eskari.
Olen eri mieltä siitä että lapsia vietäisiin pienenä hoitoon ko
Ekaluokka/reception alkaa sinä vuonna, kun täyttää viisi. Puolet lapsista on koulun alkaessa neljä vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen tärkeimmät herkkyyskaudet ovat alle 4 vuoden iässä, minkä vuoksi sen ikäisen olisi erityisen tärkeä päästä osalliseksi laadukkaasta varhaiskasvatuksesta jota toteuttavat koulutetut varhaiskasvattajat. Jos lapsi on pelkän kotikasvatuksen varassa, niin suurella todennäköisyydellä hänelle jää isoja puutteita mm. tunnetaitoihin, motorisiin taitoihin, kognitiivisiin taitoihin ja vuorovaikutustaitoihin. Varhaiskasvatuksen yksiköissä lapsen taitoja kehitetään suunnitelmallisesti ja tutkittuun tietoon pohjautuen. T: vakaope
No jep, jep. Oppikirjoissa näin.
En ole koulutettu kasvattaja, mutta ihan normaalilla älyllä ja maalaisjärjellä varustettuna osannut kasvattaa lapseni oikein hyvin pärjääviksi monitaitoisiksi koululaisiksi. Pelkkiä kehuja on tullut eskarista alkaen.
Tässä sun päässäsi olevassa vastakkainasettelussa on vain tuo oppikirjaihanne laadukkaasta ammattilaisten suorittamasta varhaiskasvatuksesta ja ilmeisesti mt-ongelmaisesta neljän seinän sisälle lapsineen lukittautuneesta vanhemmasta, jonka lapsia "kasvattaa" älylaite. Tähän väliin kun jää sitten vielä se normaali, joka voi olla erittäin laadukasta kotikasvatusta tai täysin ala-arvoista varhaiskasvatusta liian suurissa ryhmissä vajaalla henkilöstöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei aina ole siitä, etteikö olisi mahdollista. Korkeastikoulutetun ja hyvätuloisen ihmisen on mahdollista oikeilla valinnoilla jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Kyse on nimenomaan valinnasta, pitääkö saada se kaunis, tilava ja valoisa sekä moderni omistusasunto velattomaksi pari vuotta aiemmin. Uravanhemmat pitää pikkulasta laumahoidossa tienatessaan rahaa, ja kämppä on vähän aiemmin sitten velaton kun lapsi jo muuttaa kotoa pois. Onko sen arvoista?
Kyllä se usein on sen arvoista. Ei tosin sen asunnon takia. Parhaassa tapauksessa uravanhemman lapsi voi aikuistuttuaan muuttaa vanhemman ostamaan osakkeeseen. Kumman ottaisit, kotihoidon vai oman asunnon / lainattomat opinnot?
Jos on niin kova uravanhempi, niin sen sijaan että vie 1,5 vuotiaan lapsen päiväkotiin, hän vie sen 3-vuotiaana. Uranainen saa
1v ei vielä tarvitse mitään maisemanvaihdosta ja pääntuuletusta päiväkodissa! Jos vanhemman mielenterveys ei kestä sitä perhearkea 3-vuotiaaksi, niin siinä tapauksessa ryhmähoito voi tosiaan noin pikkuisellekin olla parempi vaihtoehto. :)
t. Vakaope
Jos on kaksi vanhempaa niin eihän sen usein edes tarvitse olla molemmat töissä tai vain toinen kotona ratkaisu. Meillä tehtiin molemmat osittaista työaikaa. Sen verran joustavaa oli töissä, että viikkotunteja sai kerryttää aamusta tai illasta venyttämällä, mikä mahdollisti vähän 50% työaikaa isommat prosentit. Taloudellisesti olisi ollut järkevämpää jättää vähemmän tienaava (pienempi veroprosentti) kotiin, mutta tasaamalla sai kumpikin ettei esim. eläkekertymään tule tyhjää.
Ei olisi onnistunut pienipalkkaisella alalla niin helposti, ymmärrän sen. Mutta sitä en ymmärrä kun kovapalkkaiset kollegat työntää lapsen säilöön päikkyyn ihan pienenä. Ura, talo, treenaus, matkat menee varhaislapsuuden ohi. Nyt jälkikäteen voin todeta ettei oma urakehitys ole yhtään huonommassa jamassa vaikka yli viisi vuotta olin kotona/osittaisella. Bali on edelleen näkemättä ja bemarin sijaan arkisempi kulkupeli, mutta kotona on vanhemmille puhuvat teinit, jotka lapsuuden hienojen lomien sijaan muistelee mökkiseikkailuita ja leipovat sitä pulla nyt vuorostaan meille :) Ja kyllähän me huolissaan oltiin, meneekö sosiaalinen kehitys ihan pieleen, sen verran vahva usko Suomessa on laitosmaiseen kasvatukseen. Koulun palautteet on vieneet nekin huolet pois.