Tämä on päiväkodin työntekijöiden mielestä sopiva ikä aloittaa päiväkoti

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa yhteiskunnassa päiväkoti on peruspalvelu lapsiperheille. Sen funktio on sekä tukea perheitä että lapsia itseään. Perheitä päiväkoti tukee tarjoamalla lastenhoitoa, kasvatuskumppanuutta ja suunnitelmallista, yksilöllistä varhaiskasvatusta. Lapsille itselleen päiväkoti on se paikka, jossa turvallisten aikuisten valvonnassa harjoitellaan ryhmässä oloa, kaveritaitoja, tutustutaan ikätovereihin ja ympäröivään maailmaan kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. 

Päiväkotiin pääsääntöisesti mennään, kun sille on perheessä tarvetta. n. 30% menee jo vuoden vanhana, jolloin suurin osa lapsista on kotona. Iän myötä osallistumismäärä kasvaa. Eskari on jo pakollinen eli tuolloin läsnäoloprosentti on 100%. Lapsen laittaminen päiväkotiin on jokaisen perheen oma valinta. Siitä ei päätä päiväkodin työntekijät, johtaja tai kunta. Sen päättää perhe itse. On minusta aika vastenmielistä, että perheiden päätä

Mikä vitsi 😂. Et ole juurikaan tainnut tutustua lastenpsykiatrien ja ammattikasvattajien kirjoitelmiin?

Mielipiteeni ei alle 2 v päiväkotiin.

Omani meni 3 v mutta jäikin muita jälkeen sitten. Että niin.

En osannut kotona tarjota aivan kaikkea mitä hoidossa osaavat. Kumma juttu.

Eli on tämä vähän vaikea, ei mitenkään suoraviivaista.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa yhteiskunnassa päiväkoti on peruspalvelu lapsiperheille. Sen funktio on sekä tukea perheitä että lapsia itseään. Perheitä päiväkoti tukee tarjoamalla lastenhoitoa, kasvatuskumppanuutta ja suunnitelmallista, yksilöllistä varhaiskasvatusta. Lapsille itselleen päiväkoti on se paikka, jossa turvallisten aikuisten valvonnassa harjoitellaan ryhmässä oloa, kaveritaitoja, tutustutaan ikätovereihin ja ympäröivään maailmaan kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. 

Päiväkotiin pääsääntöisesti mennään, kun sille on perheessä tarvetta. n. 30% menee jo vuoden vanhana, jolloin suurin osa lapsista on kotona. Iän myötä osallistumismäärä kasvaa. Eskari on jo pakollinen eli tuolloin läsnäoloprosentti on 100%. Lapsen laittaminen päiväkotiin on jokaisen perheen oma valinta. Siitä ei päätä päiväkodin työntekijät, johtaja tai kunta. Sen päättää perhe itse. On minusta aika vastenmielistä, että perheiden päätä

No nyt tosiaan tuli jonkun näppikseltä propagandaa. Vai että laadukasta ja suunnitelmallista varhaiskasvatusta 😂. Et ole varmasti ollut koskaan päiväkodissa töissä. Itse olen ollut yli 10 vuotta ja en omaa lasta sinne pistäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsen paikka ole päiväkodissa vaan perheen kanssa kotona. Päiväkodissa tulee niin huonoja vaikutteita muiden ongelmalapsilta , taudit ja kaikenmaailman syyhyt leviää. Kyllä se koulussa huomaa ketkä on ollut koko pienen ikänsä päiväkodissa ja ketkä ei.

Olet kyllä oikeassa, mutta eihän se nykypäivänä käy, että toinen vanhempi on TYÖTÖN ja vain LAISKOTTELEE lasten kanssa tekemättä oikeita TÖITÄ. Pahinta on jos molemmat vanhemmat ovat TYÖTTÖMIÄ ja LAISKOTTELEVAT lasten kanssa. Joskus tuollainen on ollut ihan normaalia mutta ei enää, sillä ihmisen pitää tehdä TYÖTÄ. Muulla ei ole väliä.

Jos hoitaa omaa kotia ja omia lapsia, se ei ole työtä. Jos hoitaa muiden ja siitä maksetaan, niin se on työtä.

Näistä keskusteluista tulee kyllä paha mieli. Lapseni meni hoitoon 1,5-vuotiaana. Onneksi hoitajat vaikuttavat ihanilta, ryhmä on rauhallisen oloinen ja tilat ryhmäkohtaiset ja kodikkaat. Kuka maksaisi kotona olemiseni, jos haluaisin sitä jatkaa? Kotihoidontuki on nettona alle 300 euroa kuussa. Ei tässä maassa sellaisella rahalla pärjää, vaikka mies käy töissä. On lainanmaksua, korkojen nousua, yleistä inflaatiota. Oma ura kärsisi liikaa, jos olisin kotona kauemmin. Kyllä, lapsen hankinta on oma valinta josta pitää ottaa vastuu, mutta en myöskään halua luopua työelämässä etenemisestä. Jo tuossa 1,5 vuodessa olen jäänyt paitsi ylennyksestä ja palkankorotuksesta. Silläkin on minulle merkitystä, olenhan opiskellut yliopistossa vuosia voidakseni menestyä työelämässä. 

Silti olisin ihan mielelläni lapsen kanssa pidempään kotona. Mutta yhteiskunta ei rahallisen tuen pienuuden valossa näytä sitä haluavan. Sen sijaan teen kaikkeni sen eteen, että lapsi ei joutuisi koskaan olemaan tarhassa sitä 8 tuntia putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa yhteiskunnassa päiväkoti on peruspalvelu lapsiperheille. Sen funktio on sekä tukea perheitä että lapsia itseään. Perheitä päiväkoti tukee tarjoamalla lastenhoitoa, kasvatuskumppanuutta ja suunnitelmallista, yksilöllistä varhaiskasvatusta. Lapsille itselleen päiväkoti on se paikka, jossa turvallisten aikuisten valvonnassa harjoitellaan ryhmässä oloa, kaveritaitoja, tutustutaan ikätovereihin ja ympäröivään maailmaan kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. 

Päiväkotiin pääsääntöisesti mennään, kun sille on perheessä tarvetta. n. 30% menee jo vuoden vanhana, jolloin suurin osa lapsista on kotona. Iän myötä osallistumismäärä kasvaa. Eskari on jo pakollinen eli tuolloin läsnäoloprosentti on 100%. Lapsen laittaminen päiväkotiin on jokaisen perheen oma valinta. Siitä ei päätä päiväkodin työntekijät, johtaja tai kunta. Sen päättää perhe itse. On mi

Eipä ne perheiden koditkaan mitään pullantuoksuisia taivaita ole. Miksi viitsitte pahentaa muiden tilannetta. Kenen etu se on, että naisten oikeudet uraan, koulutukseen tai omaan elämään kiistetään jatkuvasti päiväkotien takia?

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista tulee kyllä paha mieli. Lapseni meni hoitoon 1,5-vuotiaana. Onneksi hoitajat vaikuttavat ihanilta, ryhmä on rauhallisen oloinen ja tilat ryhmäkohtaiset ja kodikkaat. Kuka maksaisi kotona olemiseni, jos haluaisin sitä jatkaa? Kotihoidontuki on nettona alle 300 euroa kuussa. Ei tässä maassa sellaisella rahalla pärjää, vaikka mies käy töissä. On lainanmaksua, korkojen nousua, yleistä inflaatiota. Oma ura kärsisi liikaa, jos olisin kotona kauemmin. Kyllä, lapsen hankinta on oma valinta josta pitää ottaa vastuu, mutta en myöskään halua luopua työelämässä etenemisestä. Jo tuossa 1,5 vuodessa olen jäänyt paitsi ylennyksestä ja palkankorotuksesta. Silläkin on minulle merkitystä, olenhan opiskellut yliopistossa vuosia voidakseni menestyä työelämässä. 

Silti olisin ihan mielelläni lapsen kanssa pidempään kotona. Mutta yhteiskunta ei rahallisen tuen pienuuden valossa näytä sitä haluavan. Sen sijaan teen kaikkeni se

Minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä ja olenhan minä ja enhän minä ja onhan oikeuteni ja minä, minä. Toivottavasti huomaat myös hänet.

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista tulee kyllä paha mieli. Lapseni meni hoitoon 1,5-vuotiaana. Onneksi hoitajat vaikuttavat ihanilta, ryhmä on rauhallisen oloinen ja tilat ryhmäkohtaiset ja kodikkaat. Kuka maksaisi kotona olemiseni, jos haluaisin sitä jatkaa? Kotihoidontuki on nettona alle 300 euroa kuussa. Ei tässä maassa sellaisella rahalla pärjää, vaikka mies käy töissä. On lainanmaksua, korkojen nousua, yleistä inflaatiota. Oma ura kärsisi liikaa, jos olisin kotona kauemmin. Kyllä, lapsen hankinta on oma valinta josta pitää ottaa vastuu, mutta en myöskään halua luopua työelämässä etenemisestä. Jo tuossa 1,5 vuodessa olen jäänyt paitsi ylennyksestä ja palkankorotuksesta. Silläkin on minulle merkitystä, olenhan opiskellut yliopistossa vuosia voidakseni menestyä työelämässä. 

Silti olisin ihan mielelläni lapsen kanssa pidempään kotona. Mutta yhteiskunta ei rahallisen tuen pienuuden valossa näytä sitä haluavan. Sen sijaan teen kaikkeni se

Jokainen toki valitsee itse, haluaako pikkulapselleen tarjota läheiset ihmissuhteet ja arvokkaan kiintymyssuhteen vai edetä urallaan. Itselleni ja akateemiselle miehelleni valinta on selvä: molemmat ovat töistä pois 1,5 vuotta (kunnes lapsi 3 vuotta) ja karsimme yhdessä menoistamme taataksemme lapselle parhaan mahdollisen lapsuuden. Köyhiä yh-äitejä tai -isiä en koskaan syyllistäisi, mutta urakeskeisiä korkeastikoulutettuja äitejä ja isiä (hyvillä tuloilla!) kovasti ihmettelemme puolisoni kanssa, jos taapero työnnetään säilöön päiväkotiin jo 1-vuotiaana. Arvovalintoja nämä toki ovat.

Omat perhearvomme vastaavat aika hyvin mm. Jari Sinkkosen esittämiä näkemyksiä lapsen tarpeista ja kehityksestä. Ymmärrän tosi hyvin, ettei todellakaan esim. siivoojan palkalla työskentelevä ehkä pysty maksamaan vuokraa, jos hoitaisi lasta olemattomilla 300 euron kk-tuloilla. Kuitenkin suuremmilla tuloilla on mahdollista säästää, pitää omistusasunnon lainasta lyhennysvapaita, asua peräti 1 makuuhuoneen verran pienemmässä kodissa pikkulapsiajan yli (sisarukset samaan huoneeseen / pienempi samaan vanhempien kanssa) jne. Lapsi ei siinä kärsi, mutta vanhemmat toki saattavat arvottaa urillaan etenemisen ja tienaamisen tärkeämmiksi.

Äh, lainaus ei toimi. Mutta edelliselle tiedoksi, kun et ilmeisesti osaa lukea, että olin kotona aika pitkään sillä kotihoidontuella, ja nytkin lyhennän työaikaani lapsen takia. Eli kyllä sinne minäminän sekaan muutama "hän" mahtuu. Sen sijaan et vastannut ollenkaan siihen, kuka maksaisi sen kotona olemisen? On se helppoa sanoa että pysykää 4v kotona, mutta KUKA SEN MAKSAISI?

Vierailija kirjoitti:

Äh, lainaus ei toimi. Mutta edelliselle tiedoksi, kun et ilmeisesti osaa lukea, että olin kotona aika pitkään sillä kotihoidontuella, ja nytkin lyhennän työaikaani lapsen takia. Eli kyllä sinne minäminän sekaan muutama "hän" mahtuu. Sen sijaan et vastannut ollenkaan siihen, kuka maksaisi sen kotona olemisen? On se helppoa sanoa että pysykää 4v kotona, mutta KUKA SEN MAKSAISI?

Öh, en ole se edellinen, mutta on se kumma ettei korkeakoulutetut vanhemmat pysty talouttaan järjestelemään niin, että lapsen etu menisi edelle siitä omasta urakehityksestä. Ja ihmetyttää, miten isä ei voinut olla myös 1,5 v lapsen kanssa kotona tai taloudessa ei tasata tuloja toisen tehdessä yhteisen hyvän (kummankin yhteisen lapsen) hyvinvoinnin eteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista tulee kyllä paha mieli. Lapseni meni hoitoon 1,5-vuotiaana. Onneksi hoitajat vaikuttavat ihanilta, ryhmä on rauhallisen oloinen ja tilat ryhmäkohtaiset ja kodikkaat. Kuka maksaisi kotona olemiseni, jos haluaisin sitä jatkaa? Kotihoidontuki on nettona alle 300 euroa kuussa. Ei tässä maassa sellaisella rahalla pärjää, vaikka mies käy töissä. On lainanmaksua, korkojen nousua, yleistä inflaatiota. Oma ura kärsisi liikaa, jos olisin kotona kauemmin. Kyllä, lapsen hankinta on oma valinta josta pitää ottaa vastuu, mutta en myöskään halua luopua työelämässä etenemisestä. Jo tuossa 1,5 vuodessa olen jäänyt paitsi ylennyksestä ja palkankorotuksesta. Silläkin on minulle merkitystä, olenhan opiskellut yliopistossa vuosia voidakseni menestyä työelämässä. 

Silti olisin ihan mielelläni lapsen kanssa pidempään kotona. Mutta yhteiskunta ei rahallisen tuen pienuuden valossa

Hohhoijaa. Mites jos lapsia olisi kaksi tai kolme. Mites, kun pääkaupunkiseudulla on lähes aina pakko mitoittaa perheasuntolaina kahden palkalle? Mites kun yrittäjät eivät voi jäädä pois? Yhteiskunnalle tulisi aika tiukka paikka, jos kaikki todella tekisivät noin.

Eikö uraa tekevät vanhemmat osaa säästää ennen lapsen hankintaa? Ja pitääkö pikkulapsen vanhemman päästä koko ajan ostamaan uusia vaatteita, saada lyhenettyä asuntolainaa ja kulutettava? Meidän lapsemme on tyytyväinen metsäretkiin, kotona musisointiin, kyläilyyn, sämpylöiden leivontaan yms. ja niillä ei ole mitään tekemistä rahan tai uran kanssa. Olen onnellinen, kun näen että oma lapsi on onnellinen eikä joudu isoon ryhmään, jossa ei ehditä lohduttamaan. Kyllä perheemme on järjestellyt talousasiat, eikä mikään YHTEISKUNTA tarjoa meille kuin pienen korvauksen. Mutta vähälläkin tulee muutaman vuoden toimeen, kun ei kuluta kaikkeen. Ehdimme tienata ja edetä uralla puolison kanssa myöhemmin molemmat taas, kun nämä ainutlaatuiset ensivuodet lapsen kanssa on ohi :)

Aina kauhistellaan ensisynnyttäjien vanhenevaa ikäluokkaa. Lapset pitää tehdä nuorena. Silti näiden päiväkotivastaisten mammojen mukaan ensin pitää olla perheellä säästöjä tai varallisuutta, jotta voi olla monta vuotta lapsen kanssa kotona. Aivan mahdoton yhtälö monelle. Eiköhän moni vaikka jäisi kokonaan kotiäidiksi, jos se vain olisi mahdollista. Ei kaikille ole. Ei se tee huonoa vanhempaa. Suomessa on ihania päiväkoteja ja ainakin meidän lapset viihtyvät ja oppivat siellä paljon. Ja vanhana ne tehtiin ja nyt on pakko jaksaa ilman isovanhempien apua. Kaikkien tilanne ei ola sama, joten älkää kauhistelko henkilökohtaisia ratkaisuja. Antakaa ihmisten tehdä omat päätöksensä. Saapahan teidä omat lapset sit olla niitä parhaita ja parhaat olosuhteet saaneita ja voivat loistaa ja ylpistyä ja nyrpistellä ja tulla kiusaajiksi kuten vanhempansa. 

Vierailija kirjoitti:

Siis kukaan ei ole maksanut tuosta jutusta, että voisi kertoa, mikä se ikä oli?

Sinä itse voit maksaa 

Nro 90 (lainaus ei toimi): mies yksinyrittäjä, ei todellista mahdollisuutta jäädä kotiin pitkäksi aikaa. Ei suuria tuloja.

Itsellenikään raha ei ole pääasia elämässä. Sen sijaan ammattialani on minulle intohimo. Kyseisen alan edistys on myös nopeaa, ja pitkä poissaolo olisi ammattitaidon kannalta vaikea asia. Ja tosiaan jollain on elettäväkin, minä olen meillä se paremmin tienaava.

Eli kyllä tähän asiaan on kaikenlaisia näkökulmia, enkä hyväksy esim. sitä että laitetaan jokainen korkeakoulutettu äiti samaan "huono äiti" -koriin. On niin helppo arvostella, kun ei elä sitä toisen ihmisen elämää haasteineen, unelmineen ja arjen realiteetteineen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö uraa tekevät vanhemmat osaa säästää ennen lapsen hankintaa? Ja pitääkö pikkulapsen vanhemman päästä koko ajan ostamaan uusia vaatteita, saada lyhenettyä asuntolainaa ja kulutettava? Meidän lapsemme on tyytyväinen metsäretkiin, kotona musisointiin, kyläilyyn, sämpylöiden leivontaan yms. ja niillä ei ole mitään tekemistä rahan tai uran kanssa. Olen onnellinen, kun näen että oma lapsi on onnellinen eikä joudu isoon ryhmään, jossa ei ehditä lohduttamaan. Kyllä perheemme on järjestellyt talousasiat, eikä mikään YHTEISKUNTA tarjoa meille kuin pienen korvauksen. Mutta vähälläkin tulee muutaman vuoden toimeen, kun ei kuluta kaikkeen. Ehdimme tienata ja edetä uralla puolison kanssa myöhemmin molemmat taas, kun nämä ainutlaatuiset ensivuodet lapsen kanssa on ohi :)

Kukaan ei ole puhunut vaatteiden ostamisesta tai kulutuksesta. Lainaa on tietenkin yleensä maksettava. Mutta en usko, että olet johtavassa tai (tulos)vastuullisessa asemassa noin pienellä katsontakannalla.

Ohiksena, mikä se ikä siinä lehtijutussa oli?

Vierailija kirjoitti:

Eikö uraa tekevät vanhemmat osaa säästää ennen lapsen hankintaa? Ja pitääkö pikkulapsen vanhemman päästä koko ajan ostamaan uusia vaatteita, saada lyhenettyä asuntolainaa ja kulutettava? Meidän lapsemme on tyytyväinen metsäretkiin, kotona musisointiin, kyläilyyn, sämpylöiden leivontaan yms. ja niillä ei ole mitään tekemistä rahan tai uran kanssa. Olen onnellinen, kun näen että oma lapsi on onnellinen eikä joudu isoon ryhmään, jossa ei ehditä lohduttamaan. Kyllä perheemme on järjestellyt talousasiat, eikä mikään YHTEISKUNTA tarjoa meille kuin pienen korvauksen. Mutta vähälläkin tulee muutaman vuoden toimeen, kun ei kuluta kaikkeen. Ehdimme tienata ja edetä uralla puolison kanssa myöhemmin molemmat taas, kun nämä ainutlaatuiset ensivuodet lapsen kanssa on ohi :)

Aikamoinen yksinkertaistus, että kuluttaa tässä vaan halutaan. Työelämä on myös aika raadollista nykyään: korkeakoulutus voi vaatia vuosia aikaa, eikä uran alussa, tai välttämättä myöhemminkään, pääse korkeille tuloille. Töiden löytäminen itsessään on monella alalla hankalaa. Myöskään uran etenemisestä perhevapaiden jälkeen ei voi todellakaan olla vuorenvarma, ellet ole tyyliin lääkäri tai lakimies. Suurin osa meistä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

"Ranskassa päivähoito maksaa miellyttävät 1200 e/kk ja 3v on koulussa 2+2 tuntia, siinä välissä 2 tuntia kotona syömässä. Suurin osa ranskalaisista lapsista ei ole päivähoidossa ennen kouluunmenoa, koska se on hyvin kallista ja koska äidit ovat kotona tai lapsella on hoitaja kotona. Suomalainen 9 tunnin hoitopäivä isossa ryhmässä ilman yksityisyyttä on ranskalaisille kauhistus - eikä suomalainen lapsi saa olla itsekseen lainkaan?"

Ranskassa on luvallista pitää kuria lapselle, joten kotona oleva lapsi ei siellä ole samanlainen vaiva kuin Suomessa.

Mutta jos lapsi on kotona tai käy välissä 2 tuntia kotona syömässä, niin se vaatii käytännössä, että joku aikuinen on siellä kotona. Kotiäitiyhteiskunta. Ei ka me nyt sellaista haluta Suomeen?

Vierailija kirjoitti:

Aina kauhistellaan ensisynnyttäjien vanhenevaa ikäluokkaa. Lapset pitää tehdä nuorena. Silti näiden päiväkotivastaisten mammojen mukaan ensin pitää olla perheellä säästöjä tai varallisuutta, jotta voi olla monta vuotta lapsen kanssa kotona. Aivan mahdoton yhtälö monelle. Eiköhän moni vaikka jäisi kokonaan kotiäidiksi, jos se vain olisi mahdollista. Ei kaikille ole. Ei se tee huonoa vanhempaa. Suomessa on ihania päiväkoteja ja ainakin meidän lapset viihtyvät ja oppivat siellä paljon. Ja vanhana ne tehtiin ja nyt on pakko jaksaa ilman isovanhempien apua. Kaikkien tilanne ei ola sama, joten älkää kauhistelko henkilökohtaisia ratkaisuja. Antakaa ihmisten tehdä omat päätöksensä. Saapahan teidä omat lapset sit olla niitä parhaita ja parhaat olosuhteet saaneita ja voivat loistaa ja ylpistyä ja nyrpistellä ja tulla kiusaajiksi kuten vanhempansa. 

Kyse ei aina ole siitä, etteikö olisi mahdollista. Korkeastikoulutetun ja hyvätuloisen ihmisen on mahdollista oikeilla valinnoilla jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Kyse on nimenomaan valinnasta, pitääkö saada se kaunis, tilava ja valoisa sekä moderni omistusasunto velattomaksi pari vuotta aiemmin. Uravanhemmat pitää pikkulasta laumahoidossa tienatessaan rahaa, ja kämppä on vähän aiemmin sitten velaton kun lapsi jo muuttaa kotoa pois. Onko sen arvoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö uraa tekevät vanhemmat osaa säästää ennen lapsen hankintaa? Ja pitääkö pikkulapsen vanhemman päästä koko ajan ostamaan uusia vaatteita, saada lyhenettyä asuntolainaa ja kulutettava? Meidän lapsemme on tyytyväinen metsäretkiin, kotona musisointiin, kyläilyyn, sämpylöiden leivontaan yms. ja niillä ei ole mitään tekemistä rahan tai uran kanssa. Olen onnellinen, kun näen että oma lapsi on onnellinen eikä joudu isoon ryhmään, jossa ei ehditä lohduttamaan. Kyllä perheemme on järjestellyt talousasiat, eikä mikään YHTEISKUNTA tarjoa meille kuin pienen korvauksen. Mutta vähälläkin tulee muutaman vuoden toimeen, kun ei kuluta kaikkeen. Ehdimme tienata ja edetä uralla puolison kanssa myöhemmin molemmat taas, kun nämä ainutlaatuiset ensivuodet lapsen kanssa on ohi :)

Aikamoinen yksinkertaistus, että kuluttaa tässä vaan halutaan. Työelämä on myös aika raadollista nyky

Jos nyt kiinnostaa, perheessämme meillä 2 vanhemmalla nimenomaan on arvostettuja korkeakoulututkintoja yhteensä 3 kpl, vaativat työt ja keskiluokkaiset tulot kummallakin ennen perhevapaita. Mutta niillä ei oikeasti ole mitään tekemistä lapsemme hyvinvoinnin ja edun kanssa. Se tulee meidän perheessämme aina menemään edelle. Jos toinen jää työttömäksi, koska hoiti lasta vähän pidempään laillisilla perhevapailla, parisuhteemme ja taloutemme sopeutetaan siihen. Kummallakin vakinaiset työsuhteet ja emme olleet vastavalmistuneita lapsellistuessamme. Nämä on niitä kuuluisia valintoja.