Kun erosit, mikä yllätti sinut?

Se että kun pääsin pösilöstä eroon, niin muuttamaani rivitaloyhtiön tyypit oli vielä hirveämpiä.

Ja se että jälkipyykissä otti aikaa. 

Helpotuksen tunne oli valtaisa, mutta ahdisti myös.

Yllätti että kun itse hain apua en saanut sitä, mutta jos kerroin random nobodylle väsymyksestä, niin torvisoittokuntaa pukkas. 

Olen sellainen että kun kiinnyn, niin odotan liian pitkään että toinen muuttuu. Olen myös ihan vatun itsepäinen ja ehdoton joissain jutuissa, ja mieluummin olen itsekseni kuin sopimattomassa seurassa.

Oikeastaan se itsenäistyminen ja voimaantuminen alkoi siinä liitossa, ja lapsen parasta ajattelin. 

Siinä liitossa olisi seonnut hän ja minä. 

Vierailija kirjoitti:

Etten olekaan niin haluttu seurustelu kumppani, kun oletin

Se johtuu ulkonäöstäsi. Katsos kun exäsi valitsi sinut sinun kultaisen luonteesi takia, mutta se olikin vain heijastusta päässäsi virtaavasta kusesta .

Hyvää päivänjatkoa.

Ex-vaimon dumppaaminen oli elämäni paras päätös.

Yksinäisyys yllätti.

Pakko sanoa vielä aiempaan vastaukseeni. Että ei sinänsä yllättänyt, tiesin miten paha tilanne on yhteiskunnassa. Ei väärässä "suhteessa" voi pakolla olla, jos kärsii siinä. Eikä kumpikaan mene eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Elatusmaksun pienuus. Luulin, että joudun maksamaan enemmän.

Hölmöä maksaa elareita.

Itse heittäydyin työttömäksi siksi aikaa että sain nolla elarisopparin ja sovin faijan kanssa, että palaan virallisesti töihin vasta sen jälkeen. Väliajan tein pimeänä. Ei mitään järkeä antaa rahojaan muijalle tuhlattavaksi kun ei ole pakko.

Vaikeinta oli sukulaisille kertominen. Se tuli yllärinä.

Ihaninta oli päästä vaikeasta suhteesta, jossa toinen etsi ja suurenteli negatiiviseksi kaiken kanssakäymisen. Yksinoleminen tuntui luksukselta! Ei tarvinnut jatkuvasti ihmetellä toisen pahaa oloa ja hyökkäävyyttä.

Suhtautuminen yh-äiteihin. En olisi ikinä osannut kuvitella. Vauvakerhossa kerroin olevani yksinhuoltaja, niin eräs äiti alkoi jopa haukkoa henkeään :D siis en edes vitsaile.

Toinen asia mikä yllätti oli, ettei elämä yksinhuoltajana ollutkaan niin rankkaa kuin kuvittelin. Oikeastaan paskassa suhteessa oli rankempaa. 

Yllätyin myös, että miesehdokkaita näyttää riittävän. Ajattelin, ettei kahden lapsen yh-äiti kelpaa kellekään. Olinpas väärässä. 

Vierailija kirjoitti:

"Se valtava helpotuksen tunne. Kävelin ilmassa monta kuukautta."

Sama juttu. Heti aamulla herätessä tunsi valtavaa huojennusta. Taloudellisesti pärjäsin oikein hyvin. Mieheni alkoholisoitui avioliiton aikana niin, että juominen alkoi olla jokapäiväistä. En jäänyt katselemaan.

Helpotus ja se, miten hyvä kotona oli olla. Lisäksi oma vapaa-aika, lapsi oli vajaa 4 v kun erottiin, ja siihen mennessä isänsä ei ottanut lapsesta mitään vastuuta. Minä huolehdin lapsesta 24/7. Isänsä on kuitenkin aivan täyspäinen ihminen, joten minun ei tarvinnut huolehtia, etteikö pakon edessä lapsesta huolehtisi joka toinen viikonloppu. Itselleni nimittäin tuli yllätyksenä se intensiivisyys, mikä lapseen liittyi, kaipasin aivan kuollakseni edes tunnin-parin aikaa, että saisin olla yksin. 

Suurin osa eroista aiheutuu naisen toiminnasta ja niiden seurannaisista.

En olisi halunnut erota, mutta tulin jätetyksi kun mies oli löytänyt minua paremman. Se yllätti että miten edelleenkin kaipaan ja rakastan exää enkä osaa tuntea häntä kohtaan mitään negatiivisia tunteita (inhoa, vihaa jne) ja ottaisin hänet takaisin vaikka heti.

Ja joo, tiedän olevani säälittävä :(

Vierailija kirjoitti:

Suhtautuminen yh-äiteihin. En olisi ikinä osannut kuvitella. Vauvakerhossa kerroin olevani yksinhuoltaja, niin eräs äiti alkoi jopa haukkoa henkeään :D siis en edes vitsaile.

Toinen asia mikä yllätti oli, ettei elämä yksinhuoltajana ollutkaan niin rankkaa kuin kuvittelin. Oikeastaan paskassa suhteessa oli rankempaa. 

Yllätyin myös, että miesehdokkaita näyttää riittävän. Ajattelin, ettei kahden lapsen yh-äiti kelpaa kellekään. Olinpas väärässä. 

Yh äidit ovat helppoja ja he ovat nöyriä koska pelkäävät, että jos mokaavat tämänkin parisuhteen niin jäävät totaalisen yksin. Huonoin puoli yh äideissä on takertuvuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elatusmaksun pienuus. Luulin, että joudun maksamaan enemmän.

Hölmöä maksaa elareita.

Itse heittäydyin työttömäksi siksi aikaa että sain nolla elarisopparin ja sovin faijan kanssa, että palaan virallisesti töihin vasta sen jälkeen. Väliajan tein pimeänä. Ei mitään järkeä antaa rahojaan muijalle tuhlattavaksi kun ei ole pakko.

Sinä siis et halua elättää lastasi lainkaan?  Olet lähinnä kuvottava rotta!

Miten henkisesti hyvinvoiva olenkaan.

Vaikka exän kanssa oli hiton vaikeaa 2 viimeisintä vuotta se yksinäisyys yöllä omassa sängyssä ja ajan kultaamat muistot / flashbackit, jotka tekivät kipeää. Itkin esim. lentokoneessa, lasten tapahtumassa, kun yhtäkkiä joku muisto tulvahti mieleeni. Ei vaan pystynyt pysäyttämään sitä tunnetta, vaikka kokoajan olin onnellinen päätöksestäni ja olen edelleen 1,5 v eron jälkeen. 

 

Eron jälkeen yllätti myös sinkkuuden kuherruskuukaudet, hitto että sitä todellakin tunsi olevansa villi ja vapaa ja voimaantunut.

 

Myös se yllätti miten paljon yli 10 vuoden aikana sitä oppi toista tuntemaan ja miten vaikeaa on enää tutustua muihin samalla tasolla, kaikki treffit ja muut tuntuivat pintapuoliselta ja oli tosi vaikeaa rakentaa itseään eron jälkeen (siksi olinkin ensimmäiset 6 kk poissa deittimarkkinoilta, koska tiedostin että olen niin rikki ja haluan rakentaa itseäni ja siitä vähitellen aloin treffailemaan). 

 

Ja se, että hänelle ei voi enää soittaa, jos ärsyttää tai itkettää, löytää hyvän läpän netistä jne. Ensimmäiset kuukaudet exä tuntui olevan todellakin pään sisälläni. Koin huonoa omaatuntoa, koska minä jätin ja pohdin myös sitä aluksi teinkö oikein, pilasinko kaiken. Mutta se ahdistus oli poissa, joka oli vallannut yhteisen kotimme ja oli läsnä ilmapiirissä, vaikka sitä kuinka yritti halkoa ja selvittää. Sitä ahdistusta en enää halua koskaan tuntea. Emme ehkä alun perinkään olleet ihan täysin sopiva pari.

Yllätti se miten kotona oli hyvä hengittää ja miten kotitöiden ja -askareiden määrä jopa hieman väheni, vaikka yksi aikuinen oli pois kuvioista. Negatiivinen puoli on olla yksin vastuussa raha-asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elatusmaksun pienuus. Luulin, että joudun maksamaan enemmän.

Hölmöä maksaa elareita.

Itse heittäydyin työttömäksi siksi aikaa että sain nolla elarisopparin ja sovin faijan kanssa, että palaan virallisesti töihin vasta sen jälkeen. Väliajan tein pimeänä. Ei mitään järkeä antaa rahojaan muijalle tuhlattavaksi kun ei ole pakko.

Ex teki noin eikä juurikaan tavannut lapsia koska minulla olisi ollut vapaa-aikaa. Nyt yrittää luoda suhdetta aikuisiin lapsiin, lapsia ei kiinnosta tippaakaan. 

Se, että miehen uusi avovaimo pahoinpiteli lapsiamme. En olisi eronnut, jos olisin ymmärtänyt miten paljon lapsemme tulevat erosta kärsimään.

Ei mikään.