Kun erosit, mikä yllätti sinut?
Itse en ole eronnut, mutta olen monesti kuvitellut millaista elämää eläisin, jos eroaisin. Mutta tositilanne on eri asia kuin kuvittelu.
Mikä eroamisessa yllätti sinut hyvässä tai pahassa?
Kommentit (156)
oma vaimo yllätti, siksi se erokin tuli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yllätti kuinka moni oli musta kiinnostunut. Kun olin nuori, musta ei kiinnostunut kukaan. Perheen perustin ensimmäisen miehen kanssa jolle kelpasi. Yhtäkkiä eroni jälkeen huomasinkin olevani todella suosittu. En tajua mitä oli tapahtunut siinä välissä.
Huomiohakuisuus kumpuaa lapsuuden vaillejäämisistå. Monesti tällaiset eivät kykene tasapainoisiin parisuhteisiin. Koskaan. Osaavta vain rikkoa. Kerta. Toisensa. Jälkeen.
Mikä. Sinun. Ongelmasi. On. Elätkö. Onnettomassa. Suhteessa. Ja. Haluaisit. Lähteä. Mutta. Et. Uskalla. Vai. Onko. Sinut. Jätetty. Ja. Olet. Niin. Hemmetin. Katkera.
Tehokeinona lyhyet lauseet kuten myös vihaa normaaleja ihmisiä kohtaan tihkuva sarkasmi ovat hyvin paljastavia ja kertovat ihmisestä ja hänen henkisestä kypsyydestään kaiken tarpeellisen. Vanhemmiksi kelvottomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa eroista aiheutuu naisen toiminnasta ja niiden seurannaisista.
Siis miesten psykopaattisuus? Aha.
Sarjapettäjissä on paljon narsisteja, epävakaita ja psykopaattisia piirteitä ilmentäviä ihmiskuoria.
Kylmiä, kolkkoja sekä 110 prosenttisen epäempaattisia ihmisiä ovat pinnan alta.
Se että oma ura lähti aivan älyttömään tykitykseen, kun panostan siihen enkä parisuhteeseen ja miehen hyvään oloon. En edes tiennyt mihin kaikkeen pystyn, ennen kuin oli pakko pystyä, että saa lisää palkkaa. Olen ikuisesti kiitollinen että sain oppia itsestäni tällaisen puolen.
Vierailija kirjoitti:
Se että oma ura lähti aivan älyttömään tykitykseen, kun panostan siihen enkä parisuhteeseen ja miehen hyvään oloon. En edes tiennyt mihin kaikkeen pystyn, ennen kuin oli pakko pystyä, että saa lisää palkkaa. Olen ikuisesti kiitollinen että sain oppia itsestäni tällaisen puolen.
Kuka on noin tyhmä ettei osaa parisuhteessa olleessaaan samaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa eroista aiheutuu naisen toiminnasta ja niiden seurannaisista.
Siis miesten psykopaattisuus? Aha.
Sarjapettäjissä on paljon narsisteja, epävakaita ja psykopaattisia piirteitä ilmentäviä ihmiskuoria.
Kylmiä, kolkkoja sekä 110 prosenttisen epäempaattisia ihmisiä ovat pinnan alta.
Kyllä. Mutta saattavat vuosikausia esittää ulospäin jotain aivan muuta. Sisällään kantavat vihaa. Eivät kykene rakkauteen. Vaikka paljon pinnallisella tasolla siitä saattavat puhua ja kirjoittaa,
Se, miten elämä rauhoittui kun erosin draamaqueenistä (ex-mies). Pitkään uskoin hänen valheitaan, että minä olen se ongelma, mutta eron myötä elämästäni tuli niin rauhallista ja mukavaa, että tajusin hänen olleen se todellinen ongelma ja draaman aiheuttaja.
Se myös yllätti, kuinka hyvin viihdyn yksin. En ole kaivannut miestä vuosikausiin. Hyvät ystävät ovat parempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Se että oma ura lähti aivan älyttömään tykitykseen, kun panostan siihen enkä parisuhteeseen ja miehen hyvään oloon. En edes tiennyt mihin kaikkeen pystyn, ennen kuin oli pakko pystyä, että saa lisää palkkaa. Olen ikuisesti kiitollinen että sain oppia itsestäni tällaisen puolen.
Tämä!
Sitä ei uskoisi kuinka paljon aikaa ja voimavaroja voi mieslapsen passaamiseen mennä.
Eron jälkeen loppui päiväunet. Tajusin vasta useampi kukausi myöhemmin etten enää nukkunut päiväunia enkä siis tarvinnut niitä. Kaikki oli helpompaa eikä ollut stressiä.
Ex oli aina jotenkin pahantuulinen ja se pahantuulisuus oli koko ajan läsnä. Hyssyttelin lapsia ettei ex hermostuisi, tein paljon kotitöitä, maksoin laskuja ja järjestelin asioita ettei exän olisi tarvinnut. Tästä seurasi, että olin tavallaan taloudellisesti hyväksi käytetty. Ex antoi minun laskut maksaa eli ei mitenkään tarjoutunut tai ihmetelly vaan minä hoidin asuntolainan, remontti lainan, vakuutukset, ruoan ym.
Ero oli helpotus kaikin tavoin. Fyysisesti, psyykkisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti. Ex paheksui kavereitanikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miten hyvin voin! Tuntuu että naisvaltaisella työpaikalla olemme jakaantuneet kahteen leiriin: me jotka olemme eronneet tai kenties aina oltu yksin. Meillä on rentoa, voimme kaikki tosi hyvin, elämä on vapaata, kotona odottaa siisti koti ja itselle mieluiset ystävät ja harrastukset, opiskelut jne. Omistamme kotimme, kesämökkimme, automme. Ei tarvitse kysellä lupia keltään. Tätä elämää ja vapautta ei pysty sanoin kuvailemaan.
Sitten on nämä parisuhteilijat joilla on aikas, ehm, kireää. Pitää muistaa varoa sanoja heidän seurassa. Moni voi tosi huonosti kun ammentaa loputtomiin vähistä voimavaroista jonkun miesvauvan miellyttämiseen. Ja eihän se koskaan riitä. Naisparat. Lämmin halaus jokaiselle heistä.
Keski-ikäisen naisen vinkki kaikille nuoremmille naisille: eroa. Sinulla on vain yksi elämä, sinulla on oikeus voida hyvin. Tee koti itsellesi, lapsillesi. Älä yrit
Minulla on myös naisvaltainen työpaikka, mutta ei meillä tuollaista "leirijakoa" ole näkyvillä. Tai jos on, niin siellä ollaan jakauduttu niihin, jotka ovat eronneet useammankin kerran, ja ne, jotka ovat koko elämän mittaisessa parisuhteessa.
Toki osa eroja kokeneista on ollut tavallaan huojentuneita eroistaan, eivät kaikki, koska monelle erot ovat olleet myös raskaita ja vaikeita. Erot läpikäyneitä yhdistää myös se, että he ovat myös osanneet olla jotenkin erityisen onnellisia, kun on löytynyt uusi miesystävä, joka on mieluinen ja rakas. Osalla on ollut eron jälkeen vaikeaa, mutta ainakin useampi naisista on suorastaan puhjennut kukkaan, kun on vihdoinkin löytynyt sellainen miesystävä, joka on aidosti hyvä ja osalle ns. "hupimies", jonka kanssa ei asuta eikä välttämättä olla jatkuvasti arjessa, mutta jonka kanssa vietetään viikonloppuja, lomia, laatuaikaa, ja ilmeisesti myös intiimielämä on toimivaa ja tyydyttävää.
Sen sijaan pitkässä parisuhteessa olevia yhdistää tietysti kiinteä perhe-elämä ja pitkä liitto, ja yleisesti ottaen heidän puolisonsa ovat ilmeisen hyviä, eivätkä he ole heistä halunneet eroon. Useammalla pitkässä parisuhteessa olevilla on puolisonsa kanssa selkeästi yhteisesti jaettuja juttuja, joista he puhuvat. Ovat siis toisilleen paitsi puolisoita, myös kavereita. Yhteisiä harrastuksia, tiettyjä yhteisiä rutiineja, matkailukohteita, kiinnostuksen kohteita ym. Ne tuntuvat sitovan ihmisiä pitkiin parisuhteisiin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka iho muuttui rypyttömäksi ja sileäksi. Ihan oikeasti. Mietin että onko se totta kun sanotaan että miehettömyys pitää sinut nuorena niin näköjään :D
Eli rupesit lihomaan, kun ei enää ollut kumppania joka odottaa että näytät hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka iho muuttui rypyttömäksi ja sileäksi. Ihan oikeasti. Mietin että onko se totta kun sanotaan että miehettömyys pitää sinut nuorena niin näköjään :D
Eli rupesit lihomaan, kun ei enää ollut kumppania joka odottaa että näytät hyvältä.
Höpö höpö. Mulla lähti heti 20 kg kun ei ollut enää myrkyllistä puolisoa. Eri
Itse yllätyin kuinka helppoa eroaminen olikaan. Oltiin melkein 30 vuotta yhdessä, joten olisin kuvitellut, että olisin jäänyt kaipaamaan häntä ja yhteistä aikaamme. En jäänyt! Kun hän muutti pois, niin se oli vaan iso helpotus. Kuten moni muukin sanoi, niin kodin ilmapiiri keveni, kotityöt vähenivät ja elämä oli vaan keveämpää.
Erossa yllätti myös se kuinka huonosti hän sen hoiti. Muutto pois kotoa tapahtui yllättäen ja paljon aiemmin kuin hän oli ilmoittanut. Kotona ihmeteltiin lapsen kanssa mihin isä on hävinnyt ja sehän olikin muuttanut. Kaikki keskustelu oli mahdotonta sekä asioiden lopullinen puinti. Sanoin moneen kertaan, että jos hoidat eron näin, niin turha kuvitella, että eroamme ystävinä. Nyt hän ihmettelee, kun en halua olla missään tekemisissä ja puhuu tästä paskaa. Olen kuulemma katkera erosta. En ole.
Minut yllätti myös se, että menetin myös kasvatuskumppanin. Hänen kanssaan ei voi keskustella mistään lapsien asioista enää, raha-asiat saadaan sovittua, mutta siinäpä se yhteinen vanhemmuus on.
Miten hyvin kaikki meni, kuinka onnellinen ja helpottunut olo on ollut sen jälkeen. Erosta on nyt kaksi vuotta.
Se yllätti myös, kuinka monet puolitutut rupesivat kertomaan omia huoliaan ja murheitaan, siis tällaiset puolitutut työkaverit ja naapurit alkoivat kertoa, kuinka huonosti heillä menee ja kuinka itsekin on ajatellut erota.
Miten yhteiskunta niin johdonmukaisesti asettuu naisen puolelle.
Ehdotetaan pariterapiassa, että lähtisin muualle asumaan perusteluna parisuhteen helpompi tarkastelu etäisyydellä. Tarkoitus: parantaa vaimon asemaa erossa "jätti lapsensa".
Annetaan oikeudessa valehdella - naistuomari valmensi miten vastata kun ei erääseen kysymykseen halunnut vastata. "Avioeron raskaassa alkuvaiheessa" on naisen ihan OK tehdä asioita, jonka perusteella mies ei saisi edes huoltajuutta. Edes hovi ei puuttunut - katsoivat käräjäoikeuden väitteet jotka HO päätöksen tullessa todistettavasti ei pitänyt paikkaansa. Jatkuvasta lintsaamisesta äidin viikolla minulle ei soiteltu ennen kuin lukukausi oli melkein loppu. Jne.
Totuus valkeni toki, mutta toinen lapsestani on maksanut ja maksaa aikuisena kovan hinnan äitinsä lähivanhemmuudesta.
Ensimmäinen aviomies oli ja on edelleen luottotiedoton, ensin loisimassa minun ja sittemmin toisen vaimonsa lompakolla.