Kun erosit, mikä yllätti sinut?

Parasta on kuitenkin vapaus.

Nyt on huomannut, miten exä vain otti ja otti..ja onneksi otti ja lähtikin.

Elämisen keveys, helppous ja vapaus. 

Se miten hyvin voin! Tuntuu että naisvaltaisella työpaikalla olemme jakaantuneet kahteen leiriin: me jotka olemme eronneet tai kenties aina oltu yksin. Meillä on rentoa, voimme kaikki tosi hyvin, elämä on vapaata, kotona odottaa siisti koti ja itselle mieluiset ystävät ja harrastukset, opiskelut jne. Omistamme kotimme, kesämökkimme, automme. Ei tarvitse kysellä lupia keltään. Tätä elämää ja vapautta ei pysty sanoin kuvailemaan. 

Sitten on nämä parisuhteilijat joilla on aikas, ehm, kireää. Pitää muistaa varoa sanoja heidän seurassa. Moni voi tosi huonosti kun ammentaa loputtomiin vähistä voimavaroista jonkun miesvauvan miellyttämiseen. Ja eihän se koskaan riitä. Naisparat. Lämmin halaus jokaiselle heistä. 

Keski-ikäisen naisen vinkki kaikille nuoremmille naisille: eroa. Sinulla on vain yksi elämä, sinulla on oikeus voida hyvin. Tee koti itsellesi, lapsillesi. Älä yritä miellyttää ketään. Siitä ei jää mitään käteen. Nyt on sinun aika, sinä et saa enää uutta elämää ja kierrosta mistään. Mene ja tee, näe ja opi. Olet sen arvoinen <3

Hävisi pääkivut ja vatsakivut. Aloin nukkumaan yöt heräämättä sata kertaa. Oma talous kunnossa paremmin kuin koskaan. Raha-asioita en suhteessa juurikaan ajatellut, mutta huomasin sen paljon siihen meni rahaa, kun muutin yksin omaan kotiin ja rahaa on noin 1600e pyöreästi enemmän joka kuukausi. Moni asia on auennut vasta, kun asun yksin. En ole silti katkera entisestä elämästä, mutta näin on parempi henkisesti ja fyysisesti. Olen 2v yksin asumisen aikana päättänyt etten koskaan enää muuta yhteen kenenkää kanssa. En ole ollut kertaakaan kipeänä näiden 2v aikana. Se toisen kanssa eläminen vie kaikki voimat näköjään ja tämän olen ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Hävisi pääkivut ja vatsakivut. Aloin nukkumaan yöt heräämättä sata kertaa. Oma talous kunnossa paremmin kuin koskaan. Raha-asioita en suhteessa juurikaan ajatellut, mutta huomasin sen paljon siihen meni rahaa, kun muutin yksin omaan kotiin ja rahaa on noin 1600e pyöreästi enemmän joka kuukausi. Moni asia on auennut vasta, kun asun yksin. En ole silti katkera entisestä elämästä, mutta näin on parempi henkisesti ja fyysisesti. Olen 2v yksin asumisen aikana päättänyt etten koskaan enää muuta yhteen kenenkää kanssa. En ole ollut kertaakaan kipeänä näiden 2v aikana. Se toisen kanssa eläminen vie kaikki voimat näköjään ja tämän olen ymmärtänyt.

 

Tämä!! Olen monesti miettinyt, huokuuko miehistä jotain mikä on jotenkin myrkyllistä naisille? Moni nainen kaunistuu silmissä heti eron jälkeen. Iho kirkastuu, hoikistuu, silmät alkavat loistaa eikä koko ajan ole jokin mystinen vaiva, sairaus, kolotus.

Vai viekö miehen passaaminen kaikki voimat niin että on jotenkin henkisesti loppu ja kaikki on psykosomaattista? 

Mistä tämä ilmiö johtuu? 

Tietyn tyyppinen Yksinäisyys. Tai olihan minulla edelleen lapset, vanhemmat ja ystävät, mutta yhtäkkiä puuttui henkilö, jolle voi soittaa ne oudot pienet jutut.

 

Kuten, että pihallamme on jänis, näin äsken palavan auton, tai meidän kauppaan on tullut myyntiin 200 euroa maksava pihviliha.

Siis ne pienet asiat, joiden takia ei soita kenellekään, mutta ne olisi kiva jakaa. Sitä en ennen eroa tajunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävisi pääkivut ja vatsakivut. Aloin nukkumaan yöt heräämättä sata kertaa. Oma talous kunnossa paremmin kuin koskaan. Raha-asioita en suhteessa juurikaan ajatellut, mutta huomasin sen paljon siihen meni rahaa, kun muutin yksin omaan kotiin ja rahaa on noin 1600e pyöreästi enemmän joka kuukausi. Moni asia on auennut vasta, kun asun yksin. En ole silti katkera entisestä elämästä, mutta näin on parempi henkisesti ja fyysisesti. Olen 2v yksin asumisen aikana päättänyt etten koskaan enää muuta yhteen kenenkää kanssa. En ole ollut kertaakaan kipeänä näiden 2v aikana. Se toisen kanssa eläminen vie kaikki voimat näköjään ja tämän olen ymmärtänyt.

 

Tämä!! Olen monesti miettinyt, huokuuko miehistä jotain mikä on jotenkin myrkyllistä naisille? Moni nainen kaunistuu silmissä heti eron jälkeen. Iho kirkastuu, hoikistuu, silmät alkavat loistaa eikä koko ajan ole

minullekin tapahtui noin. Syynä oli se, että viereltäni katosi ihminen, joka oli usein vuosien aikana hienovaraisesti minulle vihjannut, että mitä muka sinäkin tiedät. Hän oli myös dominoiva ja kontrolloiva, ja tiesi, mikä on oikea tapa elää. Muistan lapsuudenkaverini sanoneen minulle puoli vuotta eron jälkeen, että minusta on tullut samanlainen kuin olin nuorena. 

Vierailija kirjoitti:

itse eroa en kadu, mutta olisi ollut toivottavaa että lähipiiri olisi ollut enemmän mun puolellani. Noh elämä opettaa. Monelle kaverille(kaveripariskunnalle) olet tämän jälkeen potentiaalinen "uhka" eli ero kai tarttuu eli otetaan etäisyyttä. Mutta joka tapauksessa, jos olo suhteessa on tukala, niin ei siihen kannata jäädä kulissin vuoksi roikkumaan. Positiivisena yllätyksenä itselleni oli että miten hyvin viihdyn yksin alkukriiseilyn jälkeen. Sitä moni pelkää erossa ja itsekin näin tein ennen eroa.

Oliko kyse todella nyt siitä, että erosit. Vai ehkä siitä miten käyttäydyit erotessa ja eron jälkeen? Haukuitko exää ja voivottelit vain omia asioita? Tungitko joka paikkaan mukaan? Yrititkö saada ihmisiä ottamaan puolia?

Eronneet on monesti vähintään yhtä itsekeskeisiä kuin vastarakastuneet. 

Vierailija kirjoitti:

Se miten hyvin voin! Tuntuu että naisvaltaisella työpaikalla olemme jakaantuneet kahteen leiriin: me jotka olemme eronneet tai kenties aina oltu yksin. Meillä on rentoa, voimme kaikki tosi hyvin, elämä on vapaata, kotona odottaa siisti koti ja itselle mieluiset ystävät ja harrastukset, opiskelut jne. Omistamme kotimme, kesämökkimme, automme. Ei tarvitse kysellä lupia keltään. Tätä elämää ja vapautta ei pysty sanoin kuvailemaan. 

Sitten on nämä parisuhteilijat joilla on aikas, ehm, kireää. Pitää muistaa varoa sanoja heidän seurassa. Moni voi tosi huonosti kun ammentaa loputtomiin vähistä voimavaroista jonkun miesvauvan miellyttämiseen. Ja eihän se koskaan riitä. Naisparat. Lämmin halaus jokaiselle heistä. 

Keski-ikäisen naisen vinkki kaikille nuoremmille naisille: eroa. Sinulla on vain yksi elämä, sinulla on oikeus voida hyvin. Tee koti itsellesi, lapsillesi. Älä yritä miellyttää ketään. Siitä ei jää mitään k

Ihan kaikkiko naiset työpaikallasi ovat onnettomissa liitoissa? Sepä jännä.

Onhan nyt sentään hyviäkin liittoja olemassa, jos on naimisissa itselleen sopivan ihmisen kanssa. Se kuulostaa vähän epärealistiselta, että eroaminen ratkaisee kaikki elämän ongelmat kertaheitolla tai ehkä se on vaikeasta liitosta eronneen alkuhuumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse eroa en kadu, mutta olisi ollut toivottavaa että lähipiiri olisi ollut enemmän mun puolellani. Noh elämä opettaa. Monelle kaverille(kaveripariskunnalle) olet tämän jälkeen potentiaalinen "uhka" eli ero kai tarttuu eli otetaan etäisyyttä. Mutta joka tapauksessa, jos olo suhteessa on tukala, niin ei siihen kannata jäädä kulissin vuoksi roikkumaan. Positiivisena yllätyksenä itselleni oli että miten hyvin viihdyn yksin alkukriiseilyn jälkeen. Sitä moni pelkää erossa ja itsekin näin tein ennen eroa.

 

Oliko kyse todella nyt siitä, että erosit. Vai ehkä siitä miten käyttäydyit erotessa ja eron jälkeen? Haukuitko exää ja voivottelit vain omia asioita? Tungitko joka paikkaan mukaan? Yrititkö saada ihmisiä ottamaan puolia?

Eronneet on monesti vähintään yhtä itsekeskeisiä kuin vastarakastuneet. 

Yksi tällainen eronnut on tiedossani eli vihjaili törkeistä asioista, joita ex oli muka tehnyt. Hän pyysi myöhemmin sitä julkisesti somessaan anteeksi, koska ex luonnollisesti oli todella vihainen perättömistä väitteistä (luultavasti uhkasi oikeusjutulla). Sen takia moni varmaankin otti eronneeseen etäisyyttä ja asettui miehen puolelle. 

Eroaminen on vaativa tilanne, ystäviä tarvitaan, mutta ylilyöntejä pitäisi koettaa välttää, jos haluaa säilyttää ystävänsä. Ystävät kuitenkin useimmiten näkevät, että molemmissa osapuolissa on syynsä eroon, jos ei nyt väkivallasta tai muusta vakavasta puhuta. 

Hyvin samoilla linjoilla täällä tuon vapauden ja yksinolosta nauttimisen suhteen. Ja kotitöiden määrän mysteerinen väheneminen alle puoleen entisestä, vaikka erityislapsikin lähti mukaan. Iso aikuisvauva taitaa sotkea enemmän kuin oikea taapero?

Se että avioliitto ei jäänyt pelkäksi elämäni suurimmaksi virheeksi, vaan erosta tuli siihen liittyvä, yksi elämäni parhaista päätöksistä. Ihmiset suhtautuu eroon epätoivottavana asiana, mutta minulle sen kokeminen teki valtavan hyvää. En keksi mikä muu elämänkokemus olisi opettanut itsestäni näin paljon ja saanut suorastaan loistamaan.

Se miten hyvin tulen toimeen. Oletin että koska mahdollistin miehen urakehityksen omasta selkänahastani niin yksin tulotaso tulee putoamaan puoleen, mutta sainkin asiani järjestettyä niin että pudotus on nyt vain 2/3, ja sillä pärjää.

Sukulaisille kertomisen vaikeus. Vain yksi tietää, vaikka virallisesta erosta on yli 2 vuotta, asumuserosta yli 3 (ja henkisestä erosta 5). En edes tiedä kerronko, päätelköön itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävisi pääkivut ja vatsakivut. Aloin nukkumaan yöt heräämättä sata kertaa. Oma talous kunnossa paremmin kuin koskaan. Raha-asioita en suhteessa juurikaan ajatellut, mutta huomasin sen paljon siihen meni rahaa, kun muutin yksin omaan kotiin ja rahaa on noin 1600e pyöreästi enemmän joka kuukausi. Moni asia on auennut vasta, kun asun yksin. En ole silti katkera entisestä elämästä, mutta näin on parempi henkisesti ja fyysisesti. Olen 2v yksin asumisen aikana päättänyt etten koskaan enää muuta yhteen kenenkää kanssa. En ole ollut kertaakaan kipeänä näiden 2v aikana. Se toisen kanssa eläminen vie kaikki voimat näköjään ja tämän olen ymmärtänyt.

 

Tämä!! Olen monesti miettinyt, huokuuko miehistä jotain mikä on jotenkin myrkyllistä naisille? Moni nainen kaunistuu silmissä heti eron jälkeen. Iho kirkastuu, hoikistuu, silmät alkavat loistaa eikä koko ajan ole

Pakko liittyä näihin kommentteihin. Krooninen, lähes päivittäinen migreeni muuttui pari kertaa kuukaudessa vaivaavaksi. Vatsakivut hävisi lähes kokonaan. Unenlaatu parani varmaan 100%. Stressitaso tippui, vaikka muu elämä muuttui toisesta syystä hektisemmäksi.

Erossa yllätti eniten se, miten paljon niistä asioista, joita olin ennen eroa pelännyt, ei sitten erossa toteutunutkaan. Kaverit eivät häipyneet, raha-asiat eivät räjähtäneet, uusi koti löytyi helposti ja sinne kotiutuivat myös lapset, kodinhoito helpottui, kun saa tehdä omaan tahtiin ja ei ole vielä yhtä henkilöä sotkemassa jne. Toisaalta tuntuu, että olen taas löytänyt oman itseni: saan olla kiinnostunut juuri niistä asioista, joista olen, ei ole koko ajan joku dissaamassa. Ex on ilmaissut, että takaisin saa tulla milloin vaan, mutta miksi menisin? Elämä on paljon parempaa näin.

Surun kestäminen. Yllätyin että vaikka pääsin vaikeasta ihmissuhteesta omaan elämääni, kesti todella kauan että löysin tasapainon ja rauhan. Terapia auttoi.

Se yllätti etten ole parisuhde ihminen. Ihan kuin olisi jostain hypnoosista herännyt. Tähän kyllä tarvittiin muutama ero ja se, että on sinkkuna pitempään kuin pari viikkoa.

Eniten ehkä yllättyin, kuinka nopeasti verenpaineet laski ja olo reipastui ihan silmissä muutenkin. Stressi hävisi. Myös se yllätti, kuinka paljon rahaa jäikin nyt omaan käyttöön. Taloudellisestikin ero kannatti. 

Nyt elämä hymyilee.

M54

Se, miten helpoksi elämä muuttui. Poissa jatkuva ahdistus ja surullinen olo. Mieluummin kokonaan yksin kuin parisuhteessa yksin. 

1) Yleinen rauha, onnellisuus ja helpotus. Just katsoin yksi päivä itseäni eteisen peilistä ja näytin meikittömänäkin jotenkin säteilevältä ja onnelliselta. Myös rytmihäiriöt katosivat eksän myötä kokonaan.

2) Miten nopeasti ex voi unohtaa teini-ikäiset lapsensa. Omapahan on häviö - mulla ja teineillä on mukavaa yhdessä. Toki "lapsivapaa" päivä voisi olla ihan kiva aina silloin tällöin. 

3) Rahat riittävät ihan kivasti. Jotain isompia hankintoja joutuu harkitsemaan tarkemmin ja suunnittelemaan pidempään, mutta se on kaiken tämän arvoista. 

4) Miten moni mun ikäluokan (43) koulutetuista naisista on eronnut hiljattain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävisi pääkivut ja vatsakivut. Aloin nukkumaan yöt heräämättä sata kertaa. Oma talous kunnossa paremmin kuin koskaan. Raha-asioita en suhteessa juurikaan ajatellut, mutta huomasin sen paljon siihen meni rahaa, kun muutin yksin omaan kotiin ja rahaa on noin 1600e pyöreästi enemmän joka kuukausi. Moni asia on auennut vasta, kun asun yksin. En ole silti katkera entisestä elämästä, mutta näin on parempi henkisesti ja fyysisesti. Olen 2v yksin asumisen aikana päättänyt etten koskaan enää muuta yhteen kenenkää kanssa. En ole ollut kertaakaan kipeänä näiden 2v aikana. Se toisen kanssa eläminen vie kaikki voimat näköjään ja tämän olen ymmärtänyt.

 

Tämä!! Olen monesti miettinyt, huokuuko miehistä jotain mikä on jotenkin myrkyllistä naisille? Moni nainen kaunistuu silmissä heti eron jälkeen. Iho kirkastuu, hoikistuu, silmät alkavat loistaa eikä koko ajan ole

Ne miehet, joita haukutte, on aina muiden naisten rakkaita poikia, veljiä, ystäviä, kollegoja. 

Miksi sitten naiset eivät hehku keskenään? Luulisi, että naiset tulisivat loistavasti toimeen keskenään, mutta näinhän ei ole. Myrkkyä levitetään naisten kesken ihan tarpeeksi, alkaa jo alakoulun pihoilta. Miksi näin?

Ehkä eron myötä nainen alkaa vihdoin kantamaan vastuuta omasta hyvinvoinnista, kun ei voi kaataa kaikkea miehen niskaan ja ulkoistaa omia ongelmiaan.

Suru.