Miksi ihmiset eivät ole valmiita edes keskustelemaan omasta vastuusta omaan hyvinvointiinsa ja esim masennukseen?

Masennus sun muut johtuu järjettömistä ja loputtomista vaatimuksista mitä yhteiskunnan suunnasta meihin isketään. Siihen päälle vielä kaikki mahdolliset pelot ja kauhuskenaariot kuten et riitä, et saa töitä, saat potkut, et kelpaa sun muut. Ei ihme että ihmisten hyvinvointi on nolla.

Mä luulen että aika monen hyvinvointi paranisi 1000% jos voittaisi lotossa eikä enää tarttis kiinnostua työpaikasta, pelätä menettävänsä kaiken jos ei jaksa, ei tarvi esittää eikä hyppiä kuperkeikkaa selvitäkseen. Yhtäkkiä sitä voisi vaan elää, ihan vapaasti, nukkua jos väsyttää, mennä lenkille, ei kukaan huutaisi 50% hereilläoloajasta miksi et ole saavuttanut tavoitteita sun muuta.

Vierailija kirjoitti:

Masennus sun muut johtuu järjettömistä ja loputtomista vaatimuksista mitä yhteiskunnan suunnasta meihin isketään. Siihen päälle vielä kaikki mahdolliset pelot ja kauhuskenaariot kuten et riitä, et saa töitä, saat potkut, et kelpaa sun muut. Ei ihme että ihmisten hyvinvointi on nolla.

Mä luulen että aika monen hyvinvointi paranisi 1000% jos voittaisi lotossa eikä enää tarttis kiinnostua työpaikasta, pelätä menettävänsä kaiken jos ei jaksa, ei tarvi esittää eikä hyppiä kuperkeikkaa selvitäkseen. Yhtäkkiä sitä voisi vaan elää, ihan vapaasti, nukkua jos väsyttää, mennä lenkille, ei kukaan huutaisi 50% hereilläoloajasta miksi et ole saavuttanut tavoitteita sun muuta.

Ei lottovoitto oo ratkasu mihinkään. Mutta oon samaa mieltä tosta yhteiskunnan paineesta. 

Kaikki tulee sisältä, raha ei tee ihmisestä onnellista jos sisällä on tyhjää. Jokainen rikas ihminen tietää sen, ainoastaan köyhä luulee että raha ratkaisee. 

Ehkä siellä takana on jokin psykologinen asia, esim pelko. ihminen ei uskalla ottaa vastuuta koska he pelkäävät pärjätä yksin? tai että pärjääkö ollenkaan?

Mie olin korvana ku mun ystävä puhui masennuksestaan ja ahdistuksesta.

Koitin selittää että ymmärryksen kautta tulee parantuminen, kysyin että oletko lukenut mitään kirjoja/äänikirjoja liittyen näihin asioihin, psykologiaa mikä auttaisi ehkä tuomaan erilaista perspektiiviä näihin asioihin, uudenlaista ajattelumallia. Oppia miten ihminen oikeasti operoi, mitä traumat oikeasti ovat ja miten niitä voi purkaa.

Hän sanoi : " ääh ei mua kiinnosta mikää tollane" 

Mie meinasin räjähtää, koska hän oli kuluttanut minun aikaani tunnin verran selittäen omia ongelmiaan, mutta heti kun mä yritin tarjoa apua, " ääh ei minuu kiinnosta mikää tollane" 

Miten se ei voi kiinnostaa?!?!!!!????  Itsensä kehittäminen ja vastausten ettiminen?!???????

Lääkkeitä kyllä popsitaan ja valitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Mie olin korvana ku mun ystävä puhui masennuksestaan ja ahdistuksesta.

Koitin selittää että ymmärryksen kautta tulee parantuminen, kysyin että oletko lukenut mitään kirjoja/äänikirjoja liittyen näihin asioihin, psykologiaa mikä auttaisi ehkä tuomaan erilaista perspektiiviä näihin asioihin, uudenlaista ajattelumallia. Oppia miten ihminen oikeasti operoi, mitä traumat oikeasti ovat ja miten niitä voi purkaa.

Hän sanoi : " ääh ei mua kiinnosta mikää tollane" 

Mie meinasin räjähtää, koska hän oli kuluttanut minun aikaani tunnin verran selittäen omia ongelmiaan, mutta heti kun mä yritin tarjoa apua, " ääh ei minuu kiinnosta mikää tollane" 

Miten se ei voi kiinnostaa?!?!!!!????  Itsensä kehittäminen ja vastausten ettiminen?!???????

Lääkkeitä kyllä popsitaan ja valitetaan.

Niin, tämähän se ongelma nimenomaan on. Siinä tullaan taas siihen, että ihminen ei ole valmis eikä halukas itse toimimaan. Ihminen odottaa että joku muu ratkaisee tämänkin pulman, niinuin aina. 

Vierailija kirjoitti:

Mie olin korvana ku mun ystävä puhui masennuksestaan ja ahdistuksesta.

Koitin selittää että ymmärryksen kautta tulee parantuminen, kysyin että oletko lukenut mitään kirjoja/äänikirjoja liittyen näihin asioihin, psykologiaa mikä auttaisi ehkä tuomaan erilaista perspektiiviä näihin asioihin, uudenlaista ajattelumallia. Oppia miten ihminen oikeasti operoi, mitä traumat oikeasti ovat ja miten niitä voi purkaa.

Hän sanoi : " ääh ei mua kiinnosta mikää tollane" 

Mie meinasin räjähtää, koska hän oli kuluttanut minun aikaani tunnin verran selittäen omia ongelmiaan, mutta heti kun mä yritin tarjoa apua, " ääh ei minuu kiinnosta mikää tollane" 

Miten se ei voi kiinnostaa?!?!!!!????  Itsensä kehittäminen ja vastausten ettiminen?!???????

Lääkkeitä kyllä popsitaan ja valitetaan.

Miksi sulle tuli niin jumalattoman voimakas reaktio siitä, että sun idea ei kelvannut? Mikä trauma ja tunnelukko sulla on tossa takana? Ootko miettinyt? Kannattaisi varmaan kuunnella äänikirjoja asiasta.

Mulle tuli ekana mieleen, että olisi voinut kysyä mikä sitten kiinnostaa? Joku voi halua velloa 50 vuotta traumoissaan, joku haluaa nopeita vastauksia. Jollain ei vaan ole niitä voimavaroja yhtään mihinkään. Ihmiset on erilaisia.

Kannattaa tosiaan alkaa miettiä mitä traumoja siellä omassa itsessä asuu kun noin kauheat raivot tuli heti päälle.

Minä oon saanu käsityksen että masennuslääkkeissä on haittavaikutuksiakin paljon, esim lihominen ja apaattisuus. Eikai se voi olla ratkaisu että tulee uusi ongelma? Vai sitäkö oikein halutaan? että ihminen kuluttaa niitä pilsuja enemmän kokoajan?

Odotapa, ap, kyllä niitä vastoinkäymisiä sinullekin riittää. Palataan sitten tuohon sinun "julistukseesi"!

Veikkaan että se keskustelu alkaa syyllistämisellä, niin kuin aloituksessakin. 

Vuosi sitten vähensin liikuntaa radikaalisti, ja olen masentuneempi kuin koskaan.

Mutta ei se sitä tarkoita, ettenkö tiedostaisi vastuutani. Olen masentunut, ja olen lihonut 10 kg, mutta ne on ihan omaa syytäni.

Vierailija kirjoitti:

Mie olin korvana ku mun ystävä puhui masennuksestaan ja ahdistuksesta.

Koitin selittää että ymmärryksen kautta tulee parantuminen, kysyin että oletko lukenut mitään kirjoja/äänikirjoja liittyen näihin asioihin, psykologiaa mikä auttaisi ehkä tuomaan erilaista perspektiiviä näihin asioihin, uudenlaista ajattelumallia. Oppia miten ihminen oikeasti operoi, mitä traumat oikeasti ovat ja miten niitä voi purkaa.

Hän sanoi : " ääh ei mua kiinnosta mikää tollane" 

Mie meinasin räjähtää, koska hän oli kuluttanut minun aikaani tunnin verran selittäen omia ongelmiaan, mutta heti kun mä yritin tarjoa apua, " ääh ei minuu kiinnosta mikää tollane" 

Miten se ei voi kiinnostaa?!?!!!!????  Itsensä kehittäminen ja vastausten ettiminen?!???????

Lääkkeitä kyllä popsitaan ja valitetaan.

Ehkä hän tarvitsi empaattista kuulijaa. Sitä on kyllä vaikea löytää. 

Neuvojia löytyy taas joka paikasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie olin korvana ku mun ystävä puhui masennuksestaan ja ahdistuksesta.

Koitin selittää että ymmärryksen kautta tulee parantuminen, kysyin että oletko lukenut mitään kirjoja/äänikirjoja liittyen näihin asioihin, psykologiaa mikä auttaisi ehkä tuomaan erilaista perspektiiviä näihin asioihin, uudenlaista ajattelumallia. Oppia miten ihminen oikeasti operoi, mitä traumat oikeasti ovat ja miten niitä voi purkaa.

Hän sanoi : " ääh ei mua kiinnosta mikää tollane" 

Mie meinasin räjähtää, koska hän oli kuluttanut minun aikaani tunnin verran selittäen omia ongelmiaan, mutta heti kun mä yritin tarjoa apua, " ääh ei minuu kiinnosta mikää tollane" 

Miten se ei voi kiinnostaa?!?!!!!????  Itsensä kehittäminen ja vastausten ettiminen?!???????

Lääkkeitä kyllä popsitaan ja valitetaan.

Miksi sulle tuli niin jumalattoman voi

Alapeukkujen määrästä näkee että täällä on aika montakin jotka voisi ihan keskittyä niihin omiin traumoihinsa ja tunnelukkoihin kun noin ärsyttää palaute ja muiden toiminta. Ei ole kyllä kaikki ihan ok teidän elämässä. Kannattaa varmaan ottaa vähän vastuuta siitä omasta ylireaktiosta ja alkaa kuuntelemaan äänikirjoja ja pohtia niitä omia tunne-elämän vaikeuksia. :D

Kalanti korvaan tuo, että masentunut tuhlasi kaverinsa aikaa tunnin. 

Luulin, että se on vain masentuneen kokemus, koska masentuneena koneen niin, mutta se onkin ihan fakta. Kavereille masentuneen puheet siis on ajan tuhlausta?

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että se keskustelu alkaa syyllistämisellä, niin kuin aloituksessakin. 

Keskustelu=syyllistäminen ja ainoa apu on jotain saamarin mömmöjä. Eihän tuollaista apua viitsi edes hakea. 

Olen samaa mieltä. Monet eivät halua parantua. Parantuminen on sellainen asia mikä ei tule ulkoisten asioiden kautta vaan sisäisten, ihminen osaa mennä sisälle itseensä ja purkaa omat traumat ja tunnelukot, sitähän masennus on, traumoja ja tunnelukkoja. Ihminen on jääänyt jumiin niiden takia. Ne pitää purkaa. 

On osattava itse tehdä töitä sen eteen että parantuu. Ei ne lukot lähde sieltä itsestään tai pillerillä. 

Siinä vierellä kulkija voi houkutella pikkuhiljaa kaverinsa ulos ja lenkille. Tai kivan liikunnan pariin. Niin minäkin teen masentuneen kaverini kanssa. Olen saanut hänet jo nousemaan vuoteesta istumaan ja juttelemaan. Pikkuhiljaa varmaan saan hänet vaikka suihkuun ja joskus kenties ulos aurinkoon. 

Mutta jos sanoisin hänelle, että tsemppaa nyt vähän ja ota vastuu elämästäsi. Hän olisi edelleen sängyn pohjalla. Masentuneen sieluneelämä ei ole terve. Siksi sitä kutsutaan masennukseksi. Se ei toimi niin kuin joku ulkopuolinen kovasti haluaa ja näköjään myös luulee. 

Se on sinun ongelma, ei siskosi.

Siskosi nauttiin yksityisyydensuojaa terv.asioissaan ja niistä voi vain keskustella, vain jos siskosi niin haluaa, muuten siskona ja ystävänä olet vain tukija ja rinnalla kulkija ja diagnoosit ja mikä olisi siskolle parasta, tekevät lääkärit. 

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Monet eivät halua parantua. Parantuminen on sellainen asia mikä ei tule ulkoisten asioiden kautta vaan sisäisten, ihminen osaa mennä sisälle itseensä ja purkaa omat traumat ja tunnelukot, sitähän masennus on, traumoja ja tunnelukkoja. Ihminen on jääänyt jumiin niiden takia. Ne pitää purkaa. 

On osattava itse tehdä töitä sen eteen että parantuu. Ei ne lukot lähde sieltä itsestään tai pillerillä. 

Suurin osa ei tiedä mistä omat tunnelukot johtuu. Lapsena koettuja traumoja ei usein edes muista. Ja vauvan kaltoinkohtelu johtaa meille n aina masennukseen. Millä aikauset vauva ajan traumasi? Kyllä siihen tarvitaan ammattilaista viereen. Keittiö psykologeja löytyy myös ammattilaisista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Monet eivät halua parantua. Parantuminen on sellainen asia mikä ei tule ulkoisten asioiden kautta vaan sisäisten, ihminen osaa mennä sisälle itseensä ja purkaa omat traumat ja tunnelukot, sitähän masennus on, traumoja ja tunnelukkoja. Ihminen on jääänyt jumiin niiden takia. Ne pitää purkaa. 

On osattava itse tehdä töitä sen eteen että parantuu. Ei ne lukot lähde sieltä itsestään tai pillerillä. 

 

 

 

Suurin osa ei tiedä mistä omat tunnelukot johtuu. Lapsena koettuja traumoja ei usein edes muista. Ja vauvan kaltoinkohtelu johtaa meille n aina masennukseen. Millä aikauset vauva ajan traumasi? Kyllä siihen tarvitaan ammattilaista viereen. Keittiö psykologeja löytyy myös ammattilaisista. 

 

Sepä se, sehän tämän koko aloituksen pointti oli, ihminen ei ole valmis oppimaan. Hän vain valittaa. Näitä asioita voi myös oppia itsenäisesti. Aina ei tarvitse mitään liukuhihna"lääkäriä" kertomaan miten asiat tehdään, se lääkäri ei sinua tunne. 

Jos sitä apua tarvitsee, sitten menee juttelemaan, ottaa neuvot vastaan ja toteuttaa. Se lääkäri ei voi tehdä sitä TYÖTÄ, se jää ihmiselle itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Haista sinä. Kun on menettänyt vaikka läheisen, niin ei siinä lenkille menot auta. Jokainen hoitaa suruaan parhaaksi näkemällään tavalla. Ei se tarkoita, että popsisi automaattisesti pelkkiä lääkkeitä. 

Kuten sanoit, jokainen hoitaa surua parhaaksi näkemällään tavalla ja kyllä minulle se lenkille lähteminen oli se asia joka auttoi.  Kävelylenkki metsässä auttoi parhaiten. Siellä sai itkeä ja kävellä rauhassa. Tiedän myös, että sisareni teki samaa, kun sai kuulla miehensä sairastuneen parantumattomaan syöpään.  Kun äitini eli viimeisiä aikojaan ja tedettiin, että suruviesti voi tavoittaa milloin vain, metsä oli paikka missä kävely(lenkkeily) auttoi. 

Nytkin huomaan, (vaikka ei ole mikään suruaika menossa) että kunnon liikuntasuoritus esim luisteluhiihtoa 15 km pistää onnellisuushormoonit hyrräämään. Pienet masennukset unohtuu ja olo on energinen aina liikuntasuorituksen jälkeen. Mutta siihen ei riitä 500m kävely hitaasti lorvien. 

On ihan todistettua, että liikunta missä saa hienpintaan lisää  endorfiineja  ja enkefaliinien tuotantoa ja ne estävät kipuärsykkeiden kulkua ja lisäävät hyvänolon tunnetta.