Miksi ihmiset eivät ole valmiita edes keskustelemaan omasta vastuusta omaan hyvinvointiinsa ja esim masennukseen?
Omavastuu, itsensä kantaminen. Miksi tämä on niin vaikea asia suomalaiselle ihmiselle? Siitä ei voida edes keskustella?
Masennuksessa tämä on nimenomaan ihan elintärkeää. On osattava itsekin panostaa omaan parantumiseen, eikä vain ulkoistaa sitä jollekkin muulle taholle tai "Lääkkeelle".
Sama koskee oikeastaan ihan kaikkea mikä littyy hyvinvointiin.
Miksi ihmisille on niin vaikeaa keskustella tästä? tai ottaa vastuuta itsestään? aikuisilla ihmisillä?
Mä annan esimerkin:
Mun oma sisar syö masennuslääkkeitä, se on tehny sitä vuosia. Tiiättekö mitä se ei oo tehny ollenkaan? Se ei oo muuttanu itessään mitään. Se ryypiskelee, elää epäterveellisesti eikä liiku.
Tää on se ongelma.
Kommentit (367)
Vierailija kirjoitti:
On myös identiteettikysymys. On omaksuttu masentuneen identiteetti, ja on totuttu tulemaan säälityksi ja kohdelluksi sen mukaan. On kontakteja muihin masentuneisiin, ja koetaan että heidät jollain tavoin petetään jos itsellä sattuisikin menemään paremmin.
Pliis älä yleistä. Mulla on tavoitteena voida paremmin ja auttaa enemmän kun joku kertoo jotain hyvää itsestään tai muista. Tällä en tarkoita leuhkimista tai besserwisseröintiä, tavalliset asiat riittävät.
Vierailija kirjoitti:
Vapaus tuo vastuun. Ensin täytyy kokea olevansa vapaa toteuttamaan itseään jotta kokee sisäisen halun kantaa vastuun itsestään.
Lähinnä viittaa siihen että me kasvamme täyttämään toistemme haitallisiakin odotuksia ja turrumme toteuttamaan mitä muutkin. Silloin ei voi olla edes halua puhua omasta vastuusta.
Hyvin sanottu, henkisenä ihmisenä ymmärrän täysin.
Vierailija kirjoitti:
Et ole varmaan koskaan ollut masentunut, kun et tunnu tietävän millaista on olla vaikeasti masentunut. Pahimmillaan se on sitä, että aamulla herää vaikkei haluaisi, koko päivän päässä pyörii se, että miten ja missä tapan itseni ja viimeinen ajatus illalla on toive, siitä, ettei herää aamulla. Kannatteleppa siinä sitten itseäsi.
Eikä se liikunta ole masennukseen mikään lääke, ei se vaan toimi juuri kellään. Esim. minulla siitä ei ollut mitään hyötyä. Ravinnon osalta kukaan ei ole vielä osannut kertoa, mikä on se ruokavalio, jolla masennus paranee. Aloitan sen heti maanantaina kun vaan kerrotte mikä se on.
Olen itse ollut pitkäaikaisen masentunut ja kyllähän olo kohenee, jos vaan saa itseään liikkeelle ja syö terveellisesti. Tuota vaan pitää jaksaa toteuttaa jonkin aikaa ja joku voima houkuttaa takaisin röhnöttämään, kun maailman säteilyt ovat niin ankeat. Pikkuhiljaa yritän kuitenkin viännättää elämää mielekkäämmäksi.
Terveellisessä ruokvaliossa vähennätään hiilarit vähiin ja syödään reilusti kasviksia, lihaa & kalaa sekä hyviä rasvoja eli voita ja hyviä öljyjä (oliivi ja avokado). Valmismönjät ja sokeri kokonaan pois, kuten myös alkoholi ja tupakka, jos sitä sattuu polttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Intersektionaalinen uhrihierarkiastatus on kovaa valuuttaa. Mulle ei saa sanoa, eikä mun tarvi tehdä mitään, koska olen patriarkaaisen paskayhteiskunnan uhri.
Oma lukunsa on diagnoosikulttuuri. En tiedä onko Suomessa ihan räjähtänyt tämä mutta jenkeissä (liittynee vakuutuksiin ja korvauksiin) ollaan ihan helisemässä medikalisaation ja tuotetun jopa keksityn mt-vammaisuuden kanssa kun adhd-dg sopii nykyään lähes kaikkiin. Eli periaatteessa nykyinen systeemi tekee kaikista "sairaita" kun pikkuisenkin tuntee liikaa tai liian vähän.
Tuota vastaan on noussut jo voimakasta kritiikkiä ja voi olla että psykiatria tulee mullistumaan pakon edessä mikä luo toivoa.
Nythän se ei paranna ketään, usein päinvastoin: opettaa ihmiset kroonikoiksi ja elämän uhreiksi lääkekierteen säestyksellä. Tähän päälle sitten vielä nykyinen yhteiskunnan vika-tuuttaus. Siis samaan aikaan vika on sekä virheellisessä aivokemiassasi että sortavassa yhteiskunnassa!
Toi ylempänä oleva kommentti mitä Jenkeissä tapahtuu on nimenomaan se syy miksi mä painotan tätä asiaa niin paljon ja omaa vastuuta.
Me ollaan menossa huolestuttavaan suuntaan lääketeollisuuden ahneuden myötä mikä myös säestää ihan suoraan toimintamallit meidän lääkäreille ja ihmisille kenen pitäisi puhua ihmisten terveyden puolesta.
Pillereitä määrätään jo "ennaltaehkäisemäänkin" vaivoja mitä ei ole vielä edes todettu, se on väärin.
Tässä tullaan nimenomaan siihen että ihmisen ei ole enää tervettä kuunnella näitä tahoja vaan ottaa itse se vastuu itsestä. Koska mitä enemmän ihminen kuuntelee näitä tahoja, sitä sairaammaksi hän itseasiassa tulee.
Kiitoksia tsemppaavista vinkeistä <3
Hami että täällä ei voi vastaa puoliinkaan kommenteista, siis lainaamaan sitä. :(
Omat rutiinit haltuun ja niistä kiinni pitäminen.
Mulla esim treenamisessa mä huomaan sen että jos mä pidän taukoa enemmän kuin sen 1 päivän, mun on kokoajan vaikeampi päästä takaisin siihen mun rytmiin. Kroppa alkaa tavallaan SAMANTIEN jäämään paikoilleen jos sille antaa sen mahdollisuuden.
Kaikki sujuu paremmin kun pitää kiinni omista rytmeistään ja rutiineistaan. Se FLOW siinä tekemisessä
Tää sama menee myös huonoon ruokaan ja alkoholiin, ne jää helposti päälle
Itse otan vastuuta omista sairauksistani. Suostun eri hoitokeinoihin, otan sovitusti lääkkeet, en ryyppää enkä tupakoi ja käyn urheilemassa joka viikko. Kuitenkin masennus ja muut mielenterveysongelmat ruokkii toisiaan. Liikunta saattaa ahdistaa kun on "pakko" käydä joka viikko tekemässä jotain vaikka ei jaksaisi. Kun on sairaus josta pääsee eroon vasta kun aika jättää taakseen on arki välillä helppoa ja välillä vaikeaa.
Toi voittojen kerääminen oli kiva
Vierailija kirjoitti:
Toi ylempänä oleva kommentti mitä Jenkeissä tapahtuu on nimenomaan se syy miksi mä painotan tätä asiaa niin paljon ja omaa vastuuta.
Me ollaan menossa huolestuttavaan suuntaan lääketeollisuuden ahneuden myötä mikä myös säestää ihan suoraan toimintamallit meidän lääkäreille ja ihmisille kenen pitäisi puhua ihmisten terveyden puolesta.
Pillereitä määrätään jo "ennaltaehkäisemäänkin" vaivoja mitä ei ole vielä edes todettu, se on väärin.
Tässä tullaan nimenomaan siihen että ihmisen ei ole enää tervettä kuunnella näitä tahoja vaan ottaa itse se vastuu itsestä. Koska mitä enemmän ihminen kuuntelee näitä tahoja, sitä sairaammaksi hän itseasiassa tulee.
Lääkeyritysten tarkoitus on saada ihminen riippuvaiseksi lääkkeistä. Monien lääkkeiden tarkoitus ei ole edes parantaa sairautta, vaan ainoastaan lievittää oireita sen verran, että potilas jatkaa lääkkeen käyttöä. Jos lääke parantaisi kokonaan, ihminen lopettaisi sen käytön, ja lääkeyritykset saisivat vähemmän rahaa.
Tämän vuoksi kannabista on pidetty laittomana. Monet kiputilat helpottuisivat sillä vähemmillä sivuvaikutuksilla kuin perinteisillä lääkkeillä. Lääketehtaat menettäisivät valtavat summat rahaa, jos ihmiset käyttäisivät kannabista sairauksiensa hoitoon, ja siksi ne ovat suurimpia lobbaajia sen käyttöä vastaan.
Jospa se armokuolemaa koskeva laki saadaan Suomeenkin, niin valittajat pääsevät pois. Toki nytkin pääsee, jos kantti kestää. Päivön lehden mukaan joku menestynyt juristi-urheilija sai eutanasian 35-vuotiaana, kun oli kärsinyt masennuksesta seitsemän vuotta.
Tein juuri 2h treeniä
Yhtäkään treeniä en ole koskaan katunut
Lihaskuntotreeni ei ole pelkästään henkisesti hyvä vaan se vaikuttaa miljoonalla eri tavalla positiivisesti kroppaan ja sen toimintaan.
-Sydämen ja keuhkojen toiminta paranee
-Verenkierto paranee
-Vähentää sydänsairauksia ja diabetestä
-Parantaa aivojen toimintaa mm
Noi tuli mieleen nyt ensimmäisenä, onhan niitä lukuisia muitakin
Vierailija kirjoitti:
Toi ylempänä oleva kommentti mitä Jenkeissä tapahtuu on nimenomaan se syy miksi mä painotan tätä asiaa niin paljon ja omaa vastuuta.
Me ollaan menossa huolestuttavaan suuntaan lääketeollisuuden ahneuden myötä mikä myös säestää ihan suoraan toimintamallit meidän lääkäreille ja ihmisille kenen pitäisi puhua ihmisten terveyden puolesta.
Pillereitä määrätään jo "ennaltaehkäisemäänkin" vaivoja mitä ei ole vielä edes todettu, se on väärin.
Tässä tullaan nimenomaan siihen että ihmisen ei ole enää tervettä kuunnella näitä tahoja vaan ottaa itse se vastuu itsestä. Koska mitä enemmän ihminen kuuntelee näitä tahoja, sitä sairaammaksi hän itseasiassa tulee.
Ja suomalaiselle ihmiselle kuka on kasvatettu auktoriteettiuskovaiseksi on todella vaikea sisäistää ja ymmärtää sitä faktaa että nämä isot yritykset ja tahot eivät välttämättä oikeasti aja heidän etujaan ollenkaan, vaan omaa voittoa.
Vierailija kirjoitti:
Itse otan vastuuta omista sairauksistani. Suostun eri hoitokeinoihin, otan sovitusti lääkkeet, en ryyppää enkä tupakoi ja käyn urheilemassa joka viikko. Kuitenkin masennus ja muut mielenterveysongelmat ruokkii toisiaan. Liikunta saattaa ahdistaa kun on "pakko" käydä joka viikko tekemässä jotain vaikka ei jaksaisi. Kun on sairaus josta pääsee eroon vasta kun aika jättää taakseen on arki välillä helppoa ja välillä vaikeaa.
Sulla vois helpottaa ettet ottais asioita niin vakavasti.
Ihminen kaipaa arvokkuuden tunnetta ja se tulee just niistä pienistä teoista päivän mittaan
Itseluottamus tulee siitä arvokkuuden tunteesta
Sen takia esim liikunta on todella hyvä apuväline koska ihminen tekee silloin jotain konkreettista mikä tuo hänelle sitä arvokkuuden tunnetta.
Ihmiset on aina tehny jotain fyysistä, luola-ajoilta lähtien
Pelkkä istuminen kotona ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin suuresti ihmetyttää tämä valtava määrä mielialalääkkeiden syöjiä. Olin itse todella syvissä vesissä tuossa 10 vuotta sitten ja kävin psykologilla juttelemassa. Mukaan tuli myös psykiatri, joka sitten määräsi minulle SSRI lääkettä. Kävin ostamassa yhden paketin. Otin muutamana päivänä lääkettä ja herrajumala kun veti ihan tunnottomaksi koko miehen! Päätin samantien että tätä myrkkyä en syö. Sitten pikkuhiljaa kuntoilemalla ja parisuhteen etsimällä sain mieleni virkenemään. Sanoisin että kuntoilu, hyvä ravinto ja rakkaus ovat parasta lääkettä mielelle ja keholle.
Rakkaus on nimenomaan
Vierailija kirjoitti:
"tiedätkö mikä auttoi minua eniten? Ensinnäkin se että lakkasin hahmottamasta itseni masennussairaana ja mietin mitä asioille voi tehdä. Aloin pohtia asioita syvemmältä,. Elintapakeinot mitkä auttoi minua oli ihan perusjuttuja "
Tämä!
Moni tekee masennuksesta, tai mistä tahansa sairaudesta itselleen identiteetin. Identifioidutsan masentuneeksi tai vaikka köyhäksi. Lyödään tavallaan itse itselle se leima otsaan. Aletaan määrittelemään itseä ja elämää tuon identiteetin läpi. Mutta se kahlitsee. Ehkä tärkeintä onkin päästä pois siitä ajatuksesta, millä lukitsee itsensä. Ajatuksesta, että on masentunut tai köyhä tai mitä tahansa.
Todella hyvin sanottu, mä oon myös useasti puhunut tosta identifioitumisesta. Se on paha virhe
Sua voi masentaa, mutta sä et ole masentunut, sä et ole se masennus.
Yks hyvä esimerkki tästä on se kun joku kirjoittaa aina täällä palstalla että on "heikkolahjainen" (??????????) Mun mielestä sellaisia ihmisiä ei ole olemassakaan, toi pelkkä sanakin on jo ihan tyhmä.
Vapaus tuo vastuun. Ensin täytyy kokea olevansa vapaa toteuttamaan itseään jotta kokee sisäisen halun kantaa vastuun itsestään.
Lähinnä viittaa siihen että me kasvamme täyttämään toistemme haitallisiakin odotuksia ja turrumme toteuttamaan mitä muutkin. Silloin ei voi olla edes halua puhua omasta vastuusta.