Miksi ihmiset eivät ole valmiita edes keskustelemaan omasta vastuusta omaan hyvinvointiinsa ja esim masennukseen?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset ei ymmärrä ollenkaan mikä vaikutus terveellisellä ruualla ja esim vedellä on ihmiseen, varsinkin vedellä. 

Nää ihmiset luulee että ne voi vaan imeä roskaruokaa ja eineksiä ja tuntea olonsa yhtä hyväksi kuin terveellisesti elävä ihminen 

Siis että terveellinen ruoka ja vesi ja liikunta ei esim auta mitenkään mihkään ja se on sama syökö samantien vaan huonosti :D 

Näin ahdas tää joittenki ajattelumaailma on :D ja sit ne ihmettelee miks ne ei parannu :D

 

Kysymys:

 

Kumpi on parempaa kasville:

-Puhdas vesi ja maaperä missä kasvaa

Vaiko

-likanen vesi ja myrkyllinen maaperä

?

Aivan. 

Myös ihmiselle on tärkeää kasvuympäristö. Kaikki vaikuttaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole varmaan koskaan ollut masentunut, kun et tunnu tietävän millaista on olla vaikeasti masentunut. Pahimmillaan se on sitä, että aamulla herää vaikkei haluaisi, koko päivän päässä pyörii se, että miten ja missä tapan itseni ja viimeinen ajatus illalla on toive, siitä, ettei herää aamulla. Kannatteleppa siinä sitten itseäsi.

Eikä se liikunta ole masennukseen mikään lääke, ei se vaan toimi juuri kellään. Esim. minulla siitä ei ollut mitään hyötyä. Ravinnon osalta kukaan ei ole vielä osannut kertoa, mikä on se ruokavalio, jolla masennus paranee. Aloitan sen heti maanantaina kun vaan kerrotte mikä se on.

No psykiatrien mukaan, ihan tohtorien, liikunta auttaa ja ennalta ehkäisee masennusta. Mutta sinäpä se paremmin tiedät, mikä tehoaa vaikka tutkimukset on tehty tuhansien ihmisten mukaan .

Kaikkein tärkeintä olisi lisätä työpaikkoja, joista maksetaan kunnollista (yli 2000e/kk) palkkaa. Nyt kun työpaikkoja ei riitä kaikille, ne jotka jäävät ilman köyhtyvät ja masentuvat.

No siis. Sun siskon kohdalla en osaa vastata miks ei ole valmis keskustelemaan tai näkemään omaa vastuutaan.

Ihmisiä on monenlaisia ja teet jo tuossa aikamoisen yleistyksen.

Mutta veikkaan esim. Liian kipeitä asioita, joita ei osaa yksin käsitellä, joiden käsittelyyn on vaikea saada sellaista apua, jota hän pystyy vastaanottamaan.

Eli 'puun ja kuoren välissä". Ei se yksinkertaisuus, että joku tarjoaa itsemäärittelemäänsä apua ja haluaa ja yrittää auttaa, tarkoita sitä että se olisi oikeanlaista apua juuri hänelle. Eikä hän varmasti osaa sanoa millaista se apu olisi. Ei moni osaa. Siksi juuri on ongelma. Jos hän tietäisi jo itse ratkaisun, ei varmaan olisi ongelmaa.

Omalta kohdaltani sanon, että ihmiset haluavat usein auttaa enemmän sen takia, että eivät kestä toisen pahaa oloa ja omaa voimattomuuden tunnetta siitä ettei pysty, osaa, voi auttaa toista.

Ensin pitäisi selvittää, millaista apua toinen tarvitsee. Se on hidas prosessi ja vaikea. Usein auttajien turhautuminen prosessin hitauteen ja haastavuuteen pahentaa autettavan ongelmaa. Ja se on toki luonnollista koska autettava olisi alun perinkin ollut se, joka tarvitsisi apua, ja jos se päätyy siihen, että hänen pitää auttaa auttajia auttamaan häntä, kun ei alunperinkään ole tiennyt mitä tarvitsee, niin turhautuuhaan siinä. Tuntuu toivottamalta. Silloin on "se ja sama muovuttaa". Näinhän moni tekee, kun ei ole muuta keinoa enää, eikä voimavaroja.

Tulisi tarjota tilaa autettavalle tuntea olonsa hyväksytyksi juuri niin kipeänä ihmisenä kuin on ihan cain läsnä olemalla. Antaa sen kivun tulla ja olla läsnä kun hän sitä alkaa kokemaan ja jotain nousee pintaa. Olla vain tukena ja läsnä kun toinen kertoo mikä sattuu.

Ei tarvitse yrittää tarjota mitään vastausta siinä vaiheessa, se juuri estää tilanteen etenemisen. Kun solmu alkaa autettavalla aueta, kun on tuki ja turva vain läsnä sitä itse purkaessa, niin varmasti alkaa autettava itsekin osata pikku hiljaa kertoa mitä tarvitsee. Mutta se vaatii paljon läsnäoloa. Ja se on auttajalke vaikeaa. Olla tekemättä mitään ja olla vain toisen tukena.

Tiivistän: Koska todennäköisesti hän ei ole koskaan tullut aidosti ja lämpimästi kohdatuksi, niin että kokisi olonsa turvalliseksi ja kelpaavaksi, vaikeuksistaan huolimatta. Silloin minuus sisäistää olevansa itse se ongelma ja muiden asenteet, vaikka "tarkoitus auttaa" (=kiirehtiä lopputuloksen suorittamiseen), kääntyy itseään vastaan ja autettava on "entistä viallisempi" kun ei edes "suostu ottamaan apua vastaan".

Aika tuomitsevalta kuulostat. Että mistä tiedät, millaista sisäistä kamppailua ja kuinka paljon hän on sitä tehnyt? Sinä näet vain sen mitä "ulkopuolella" tapahtuu, seuraukset, juominen yms. Ne ovat pintaa. Vaikea on aidosti avautua ihmiselle joka syyllistää.

Itsehän kysyit. Olisi vielä paljon vastattavaa, mutta tässä tältä erää noihin mitkä pahiten särähtivät korvaani.

"Se ja sama luovuttaa" siis

Vierailija kirjoitti:

Jokainen elää tyylillään. Itse olen poistanut kaikki valittajat sun muut mieltervongelmaiset elämästäni. On paljon helpompaa elämistä, kun ei tartte kuunnella kenenkään negatiivisuutta aivan kaikesta. Se negatiivisuus tarttuu. Mua vtutti kaikki asiat aina, kun kuunteli päivästä toiseen eri ihmisen vinkumista. Sitten riitti. Nyt voin hyvin.

Niin. Oisko tää juuri se syy miks ihmiset voi pahoin. Kun pahoin voivat hylätään ja ylpeänä todetaan et ite selvittiin, ei tarvinu mun auttaa, kunhan ite voin paremmin.

Toi todella pitkä litania ( ei pysty vastaamaan taas) vastaan:

Sinänsä ihan hyvä argumentti ja mä olin yllättyny että joku palstalainen oikeesti kirjotti ton. 

Ehkä näitä asioita pitäis opettaa enemmän ihmisille? siis omaa tunnetyöskentelyä ja traumojen purkamista ja sisäisiä asioita, missä tullaan taas siihen iänikuiseen kysymykseen: Miksi niitä ei opeteta?

Koska tämä systeemi missä me eletään haluaa ihmisten ulkoistavan kaikki ongelmansa, se tarkoittaa rahaa. 

Jos ihmiselle oikeasti opetettaisi mitä on olla ihminen, sairaukset vähenisi 80% ja ihmisestä tulisi oikeasti vahva. Sitähän ei haluta. 

Sori että mä vetäsin tänne ton aiheen mutta totta se on. 

Tietämättömyys on se ongelma. Moni ei edes ymmärrä mistä lähteä liikenteeseen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos joku työntää neulaa kyntesi alle niin poistatko neulan vai yritätkö löytää onnen vaan sisältäsi? Vai olisiko sittenkin järkevämpää poistaa tuskan aiheuttaja jos siihen on mahdollisuus'

Hieman mielestäni urpo vertaus. Jos olet tollasen olosuhteen uhri, niin olet itse vastuussa siitäkin. Poistu tilanteesta.

Ihmiset luovat itse omat rajoitteensa. En voi saada työpaikkaa, koska olen niin vanha. En voi mitenkään parantaa elämäntilannettani ennen kun saan lottovoiton. Koska en pääse lääkäriin, niin minut on tuomittu ikuisesti sairaaksi. Koska kaikki miehet ovat sikoja, joudun olemaan loppuelämäni yksin enkä saa haluamaani perhettä. 

Omaa olemisen tilaa voi muuttaa tuntemalla asioista kiitollisuutta. Jokaisella ihmisellä on elämässään lukuisia asioita, joista voi olla kiitollinen. Ei tarvitse olla miljoonia tilillä. Kiitollisuuden aiheita ovat esimerkiksi hanasta

Ei ole mitään todisteita että masennus on aivokemiahäiriö tai serotoniini vaje. Se oli enemmän lääketehtaiden markkinointikikka kuin tieteellinen fakta. Lääkeyhtiöt halusi markkinoida masennuksen sairautena johon lääkkeet. 

Terveelliset elämäntavat voi vaikuttaa tunne-elämäänkin lisäten hyvää oloa, ja itsellä on ollut tunne kuin pääkin toimisi paremmin. Hoitaahan hyvä ruokavalio aivoterveyttäkin, liikunta myös lisää esim hermo kasvutekijä BNDF tasoja ja neurogeneesiä. Liikunnan tehoista mielialaan on ollut tutkimusta. 

Itselläni oli psykoottinen masennus ja tuo skitsofrenia toteamus on minulle aika turha vaikka skitsofreniaa ei olekaan minulla todettu. Mutta tiedän mitä on psykoosi ja miten olen itseni kuntouttanut siitä.   diagnoosit ei ole minulle nykyään mikään "no nuo ihmiset nyt ainakin tarvii sellaista ja tällaista, hehän ei voi mitenkään tehdä omalle tilalleen mitään kun on tuo diagnoosi". Olenhan minä itsekin kokenut psykoottisia oireita ja vastoin hoito-ohjeita lopetin pillerit aika äkkiä kun lähdin sairaalasta. Ja aloin satsata mahd. luonnolliseen terveelliseen elämään sen sijan että olisin suositusten mukaan vetäny kaksi vuotta pillereitä naamaan. Ei se ole diagnoosista kiinni kuka pystyy tekemään itsensä eteen asioita ja diagnoosit voi olla vääriäkin. Ja ps. minulla ei ole ollut kyseistä diagnoosia sen koommin. Diagnoosi on vain diagnoosi loppupeleissä. Pahimmillaan se on negatiivisesti itseään toteuttava vankila ihmiselle. Jossa syödään vielä turruttavia lääkkeitä ja niidenkin tuottamia oireita psykiatria usein tulkitsee pitkällä aikavälillä ihmisten onglemina. Se oli minun kokemukseni. Pillerillä lääkittiin oireita joka synnytti oireita jota lääkittiin. 

Kuuntelen aina mielenkiinnolla ihmisten kokemuksia on kyseessä skitsofrenia tai masennus.

Tuossa skitsoaffektiivinen diagnoosin omaava keskustelee skitsofrenia-spektrin diagnoosien hoidosta Keto-ruokavaliolla ja metabolisilla terapioilla psykiatri Chris  Palmerin kanssa. https://youtu.be/ej8MvCdg4NE?si=zWzoEVfZNn56YmoR

Ruokavaliohoito voi joillekin tukea pillereitä mutta itselleni elintapakeinot on olleet ainoa hoito sen jälkeen kun lääkitys aiheutti minulle mm pakkpakkoliikkeitä terapia rinnalla enää niihin lääkkeisiin koske

Ja aika paljon olen itseni eteen erilaisia juttuja tehnyt ja kyennyt reflektoimaan tilaani. Ihmisellä on suuri kapasiteetti kun ei jää vain vangiksi diagnooseihinsa. Jos jotakuta lääkkeet auttaa niin hyvä mutta olen itse maksanut suurta hintaa niistä ja ne on myös lisänneet pahaa oloa. 

Vierailija kirjoitti:

Sairastan masennusta ja olen täysin samaa mieltä AP:n kanssa. Huomaan, että niinä päivinä kun pidän yllä terveellisiä elämäntapoja, kuten harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, pidän kiinni unirytmistä, vältän alkoholia ja meditoin niin olo on huomattavasti parempi kuin silloin kun en tee noita asioita. Eli kyllä nuo todellakin auttavat, vaikeinta on vain saada se masentunut mieli tekemään niitä asioita, jotka oikeasti auttavat. Itsellä pahin ongelma on masennuksen mukana tuleva krooninen väsymys, ja noina päivinä ei oikein jaksa tehdä mitään vaikka kuinka lepäisi.

Se on sun kehon ja mielen tapa viestiä että nyt ollaan taas väärällä polulla. Jokainen tietää sisimmissään että rutiinit, ruokavalio, liikunta,  uni jne on kaiken perusta, siitä ihmiset elää. Ihmisellä on oltava tarkoitus, jos muuta tarkoitusta ei itselleen löydä niin sen voi myös rakentaa tästä perustasta, mikä taas itsessään voi näyttää sen oikean tarkoituksen. Ihmiset usein monimutkaistaa ihan kaiken, ei tarvi kattoa ku eläimiä ja niiden tapaa toimia, meidän esi-isiä. Se vastaus on siellä

YKSINKERTAISUUS ja SIMPPELI on yleensä se mikä ratkaisee. 

Kirjoituksesi on on niin totta, oman elämän vastuunotto ja elämänhallinta puuttuvat useimmilta ja on todella helppoa ajautua syyttämään omasta pahasta olosta ympäristötekijöitä ja muita ihmisiä. Vastuu omasta hyvinvoinnista on kuitenkin jokaisella itsellään, ellei sitten ole lapsi tai muutoin jotenkin edunvalvonnan tarpeessa eli kykenemätön kantamaan vastuuta. 

Usea masennus poistuisi jo pelkästään sillä, että ihminen alkaisi ajatella suoliston hyvien mikrobien olemassa-oloa ja käyttäisi osan vähistä rahoistaan probiootteihin ja miettisi ruokavalionsa uusiksi. Nykyisin on lukematon määrä kaikenlaisia hyviä kirjoja, joista saa apua myös suoliston hyvinvoinnin parantamiseen ja se ei ole kallista verrattuna jatkuviin lääkärikäynteihin, terapiaan ja lääkkeisiin sekä työstäpoissaoloihin. 

Tietämättömyys on monen ihmisen ongelma, vanhemmat ja koulu ei välttämättä oo koskaan opettanu niille miten edes lähteä työskentelemään oman itsensä kanssa. Eikä ne ole missään muuallakaan näihin asioihin tutustunut. 

Luetaan hömppäkirjoja ja muiden elämänkertoja ja katsellaan teeveestä turhia elokuvia, mutta ei osata katsoa oman itsensä sisälle. Sen ne opettaa, ne ei opeta koskaan katsomaan sisälle ja omaa tunnetyöskentelyä. 

Mun mielestä tää on vakava aihe mitä kaikkien vanhempien tulisi miettiä omien lastensa kanssa. 

Ihminen ei siis välttämättä edes tahalleen syytä toisia, hän ei vaan osaa tehdä muutakaan. Kukaan ei koskaan opettanut. Hän ei edes tiedosta miksi hän on vihainen

Juuri näin

Voi jestas mitä masentuneiden ruoskimista ja syyllistämistä taas sivutolkulla. Keskittyisitte omaan elämään ja jättäisitte ne masentuneet rauhaan, eivät he teidän lyttäämistänne enää kaipaa.

Kaikkea negatiivisuutta kannattaa karsia myös pois jos itse haluaa voida hyvin. Se ei ole itsekästä vaan nimenomaan tervettä toimintaa. 

Ihminen ei ole itsekäs jos ihminen ajattelee omaa hyvinvointiaan, kaikki muut ovat itsekkäitä ketkä eivät anna tämän tapahtua. Se on hyvä muistaa. 

Terve itsekkyys on aina ok. 

Miten sä voit antaa itsestäsi mitään kenellekkään jos sä et ole itse ensiksi kunnossa? 

Se "goal" on laittaa eka itse itsensä kuntoon, sen jälkeen vasta jakaa sitä eteenpäin. 

Mä en puhuisi rutiineista enkä omista asioistani jos mä en olisi kokenut sitä ja huomannut että se auttoi mun kohalla. 

Tää on se missä moni menee myös vikaan, ne kuuntelee ihan vääriä ihmisiä kaikessa 

En tiedä onko joku jo näin kommentoinut mutta ehkä niiden hyvien juttujen (liikunta, terveellinen ruoka, riittävä uni, lukeminen) vaikutus on myös sitä että kokee että minä pystyn tähän? Siis että voi vahvistaa niitä hyviä tapoja ja huonot ehkä väistyvät? Lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa elämäntavat ja keskusteluhoito/terapia ovat toimivia hoitomuotoja. Mulla vaan kävi niin että masennus olikin vaikeampaa miltä aluksi näytti ja jatkuva "sorkkiminen" pahensi sitä entisestään. Lisänä vielä puoliso joka oli sota-ajan sukulaisten kasvattama ja ankara työnteko oli mummon neuvo kaikkeen. Yritä siinä sitten kertoa että lääkäri määräsi hoidoksi puiston penkillä istumista kevätauringossa! 

Olen itsekin sitä mieltä että potilaan aktiivisempi ote hoitoon auttaa. Miksi haet apua verorahoilla jos kuitenkin poltat tupakkaa tai juot liikaa? Monien lääkkeiden haitat voivat johtua viinasta ja tupakasta tai yhteisvaikutuksista. Lääkkeistä kiistellään jatkuvasti ja varmaan sitä yhtä oikeaa vastausta ei ole. Lääkärit ovat myös eri linjoilla, toiset haluavat "rauhoittaa" potilaan jotta hän ei olisi itselleen vaaraksi ja saisi nukuttua. Osastolla ihan perusteltua antaa jotain yöksi jotta levoton potilas ei pidä muita hereillä. Parikin lääkäriä on sanonut että pillerit eivät ketään paranna mutta voivat helpottaa oireilua pahimman yli. Ja juuri tuon että alkoholi (poislukien joku saunaolut tai lasi viiniä pari kertaa viikossa) huuhtoo lääkkeet viemäriin. 

Masennuksen taustalta voi löytyä monia muitakin psykiatrisia sairauksia. Mulle kävi näin ja tämän takia esimerkiksi tsemppaaminen ja vertaistuki ja (valmiiden) ratkaisujen tarjoaminen vain pahensivat asioita. Nyt olen saanut tietoa ja ymmärrän omaa sairauttani paremmin. Ehkä tänä keväänä paraneminen ja toipuminen pääsee alkuun :)

Voimia lukijoille!

Vastaan tohon pitkään litaniaan missä kysyttiin että ehkä liikunnasta ja unesta tulee olo että minä pystyn tähän.

Se on nimenomaan näin. Se idea on kerätä pieniä voittoja pitkin päivää, ne pienet kasvattaa isoja voittoja. 

Pelkkä sängystä nouseminen voi olla ensimmäinen voitto. 

Sen jälkeen kävely toinen voitto.

Sen jälkeen vaikka kodin siivous kolmas voitto jne. Kaikki positiivinen on aina yksi "voitto". Niitä "voittoja" kerätään pitkin päivää. 

Jos kerää pelkkiä "häviöitä" niin ei se kasvata mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vastaan tohon pitkään litaniaan missä kysyttiin että ehkä liikunnasta ja unesta tulee olo että minä pystyn tähän.

Se on nimenomaan näin. Se idea on kerätä pieniä voittoja pitkin päivää, ne pienet kasvattaa isoja voittoja. 

Pelkkä sängystä nouseminen voi olla ensimmäinen voitto. 

Sen jälkeen kävely toinen voitto.

Sen jälkeen vaikka kodin siivous kolmas voitto jne. Kaikki positiivinen on aina yksi "voitto". Niitä "voittoja" kerätään pitkin päivää. 

Jos kerää pelkkiä "häviöitä" niin ei se kasvata mitään. 

Ja lisään vielä tähän että te voitte kirjoittaa ylös niitä voittoja myös jos te haluatte. Kaikki positiivinen toiminta on 1 voitto. Katsokaa monta voittoa te keräsitte päivän aikana ja yrittäkää parantaa seuraavana päivänä tulosta. 

On myös identiteettikysymys. On omaksuttu masentuneen identiteetti, ja on totuttu tulemaan säälityksi ja kohdelluksi sen mukaan. On kontakteja muihin masentuneisiin, ja koetaan että heidät jollain tavoin petetään jos itsellä sattuisikin menemään paremmin.

Olen ollut vaikeasti uupunut ja masentunut ja olen samaa mieltä. Pahimmissa vaiheissa ei kuitenkaan voi vaatia kuin yhden tai kaksi asiaa päivässä. Esim. Nousin ylös ja söin. Tai kävin pienellä kävelyllä ulkona. Puin vaatteet tänään. Keitin kahvia jne. On pakko laskea syyllisyyttä ja rimaa. Sitten kun on toipuminen edennyt on syytä tarkastella elintapoja ja juurisyitä ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan tohon pitkään litaniaan missä kysyttiin että ehkä liikunnasta ja unesta tulee olo että minä pystyn tähän.

Se on nimenomaan näin. Se idea on kerätä pieniä voittoja pitkin päivää, ne pienet kasvattaa isoja voittoja. 

Pelkkä sängystä nouseminen voi olla ensimmäinen voitto. 

Sen jälkeen kävely toinen voitto.

Sen jälkeen vaikka kodin siivous kolmas voitto jne. Kaikki positiivinen on aina yksi "voitto". Niitä "voittoja" kerätään pitkin päivää. 

Jos kerää pelkkiä "häviöitä" niin ei se kasvata mitään. 

Ja lisään vielä tähän että te voitte kirjoittaa ylös niitä voittoja myös jos te haluatte. Kaikki positiivinen toiminta on 1 voitto. Katsokaa monta voittoa te keräsitte päivän aikana ja yrittäkää parantaa seuraavana päivänä tulosta. 

Tämä on hieno idea, kiitos tästä! Ja sopivan pieni mistä jaksaa aloittaa :)