Miksi ihmiset eivät ole valmiita edes keskustelemaan omasta vastuusta omaan hyvinvointiinsa ja esim masennukseen?

Mä en koskaan käynyt lääkärissä mutta oli elämässä vaikea vaihe. Tein pitkiä juoksulenkkejä, joiden aikana mietin miten tapan itseni että se näyttäisi onnettomuudelta ettei läheisten tarvitse hävetä. En koskaan yrittänyt kun en uskaltanut. Keksin kyllä useita keinoja. Nykyään on kaikki hyvin välillä on matalia kausia mutta minua tarvitaan vielä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en koskaan käynyt lääkärissä mutta oli elämässä vaikea vaihe. Tein pitkiä juoksulenkkejä, joiden aikana mietin miten tapan itseni että se näyttäisi onnettomuudelta ettei läheisten tarvitse hävetä. En koskaan yrittänyt kun en uskaltanut. Keksin kyllä useita keinoja. Nykyään on kaikki hyvin välillä on matalia kausia mutta minua tarvitaan vielä.

Minäkin tein päivittäisiä monen tunnin kävelyjä kun etsin sitä viimeistä paikkaa. Näihin aikoihin oli uutisissa Utkina jota pidin esikuvana. 

Löysin elämänaihetta sitten kun elämässä tapahtui onnea tuovia asioita. Sitä ennen oli hyvin synkkää.

Masennus on hirveä olotila. Ei näe muuta kuin synkkää ja miettii vaan poispääsyä.

Vierailija kirjoitti:

"Jos joku työntää neulaa kyntesi alle niin poistatko neulan vai yritätkö löytää onnen vaan sisältäsi? Vai olisiko sittenkin järkevämpää poistaa tuskan aiheuttaja jos siihen on mahdollisuus'

Hieman mielestäni urpo vertaus. Jos olet tollasen olosuhteen uhri, niin olet itse vastuussa siitäkin. Poistu tilanteesta.

Ihmiset luovat itse omat rajoitteensa. En voi saada työpaikkaa, koska olen niin vanha. En voi mitenkään parantaa elämäntilannettani ennen kun saan lottovoiton. Koska en pääse lääkäriin, niin minut on tuomittu ikuisesti sairaaksi. Koska kaikki miehet ovat sikoja, joudun olemaan loppuelämäni yksin enkä saa haluamaani perhettä. 

Omaa olemisen tilaa voi muuttaa tuntemalla asioista kiitollisuutta. Jokaisella ihmisellä on elämässään lukuisia asioita, joista voi olla kiitollinen. Ei tarvitse olla miljoonia tilillä. Kiitollisuuden aiheita ovat esimerkiksi hanasta tuleva vesi, lämmin koti, ikkunasta näkyvä maisem

Joo, jos primaariongelma on mieleltään terveen ihmisen negatiiviset ajatusmallit. Mutta jos ongelmana on todellinen vakava masennus, aivokemiahäiriöstä johtuva mielen sairaus, niin se ei parane noilla keinoilla yhtään sen tehokkaammin kuin esimerkiksi skitsofreenikko paranee sillä että päättää nyt vaan lopettaa sen nolon sekoilun.

Vierailija kirjoitti:

Kerron pari syytä:

1) Yleensä tämä "keskustelu" sisältää ilmaisuja kuten "ota itseäsi niskasta kiinni" tai "minua ainakin piristää, kun liikun ja syön terveellisesti". 

2) Masentunut nimenomaan syyttää itseään. Kaikesta. Ei ole avuksi, että muutkin sitä toitottavat.

3) Hyvin harva ihminen parantuu ihan itsekseen. Masentuneella ei ole yksinään voimia eikä motivaatiota esim. elämäntapamuutokseen, muuttamiseen, uusien harrastusten aloittamiseen. 

Paras apu masentuneelle ovat ihmiset, jotka auttavat avun pariin. Auttavat varaamaan lääkäriajan, auttavat liittymään vertaistukiryhmään ym. Sitä kautta elämään saatetaan saada rakenteita, jotka tukevat voinnin kohentumista.

Tuo kakkoskohta on nimenomaan olennainen. Todella raskasta, kun läheiset yrittävät piiskata ja syyllistää masentunutta "ottamaan niskasta kiinni", kun voimavaroja ei vaan ole ja masentunut kokee siitä muutenkin jatkuvaa syyllisyyttä ja riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunnetta. 

Olin joskus kuin ap n sisar. Söin vuosia lääkkeitä, en liikkunut ja söin moskaa sekä ryyppäsin. Mulle kyllä terapeutit korosti sitä että pitäisi yrittää lopettaa tai ainakin vähentää juomista. Sanoivat että ne estää lääkitystä toimimasta oikein. No enhän minä lopettanut koska juominen oli olevinaan niin kivaa.

Jossain vaiheessa sitten juominen ei enää niin kiinnostanut ja kun aloin seurustelemaan niin enemmän kiinnosti nyhjätä toisen vieressä kuin olla baarissa:D Ruoanlaittokin alkoi kiinnostamaan, kun yhdessä kokkailtiin. Vointi koheni ylipäätään parempaan. Tuli puhetta lääkityksenkin lopettamisesta. Tiputettiin hiljalleen pois.

Nykyään masennuksesta toipunut ja uskoisin että lääkitys toimi vasta silloin kun elämäntavat muuttui ja sen vuoksi olo parani.

Olen nyt naimisissa kyseisen tyypin kanssa ja joskus mietin että rakkaus paransi minut masennuksesta, koska se oli kipinä parannusta kohti:)

Sairastan masennusta ja olen täysin samaa mieltä AP:n kanssa. Huomaan, että niinä päivinä kun pidän yllä terveellisiä elämäntapoja, kuten harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, pidän kiinni unirytmistä, vältän alkoholia ja meditoin niin olo on huomattavasti parempi kuin silloin kun en tee noita asioita. Eli kyllä nuo todellakin auttavat, vaikeinta on vain saada se masentunut mieli tekemään niitä asioita, jotka oikeasti auttavat. Itsellä pahin ongelma on masennuksen mukana tuleva krooninen väsymys, ja noina päivinä ei oikein jaksa tehdä mitään vaikka kuinka lepäisi.

Vierailija kirjoitti:

Kerron pari syytä:

1) Yleensä tämä "keskustelu" sisältää ilmaisuja kuten "ota itseäsi niskasta kiinni" tai "minua ainakin piristää, kun liikun ja syön terveellisesti". 

2) Masentunut nimenomaan syyttää itseään. Kaikesta. Ei ole avuksi, että muutkin sitä toitottavat.

3) Hyvin harva ihminen parantuu ihan itsekseen. Masentuneella ei ole yksinään voimia eikä motivaatiota esim. elämäntapamuutokseen, muuttamiseen, uusien harrastusten aloittamiseen. 

Paras apu masentuneelle ovat ihmiset, jotka auttavat avun pariin. Auttavat varaamaan lääkäriajan, auttavat liittymään vertaistukiryhmään ym. Sitä kautta elämään saatetaan saada rakenteita, jotka tukevat voinnin kohentumista.

Minä en ole ikinä masentuneena syyttänyt itseäni mistään. Otan toki kyllä vastuun omista tekemisistä, mutta ymmärrän, että masentuminen on monen tekijän summa eikä ole varsinaisesti kenenkään syytä. Samaten masennuksesta paraneminen on minun omalla vastuullani. Toki kannattaa hakea apua ammattilaisilta, mutta loppukädessä se olen minä itse, joka vaikutan eniten siihen paranenko vai enkä parane.

Vierailija kirjoitti:

"Näissä mainitsemissasi täsmälääkkeissä (sos.tilanteisiin rauhoittava ja unettomuuteen uni-nukahtamislääke) on yleensä suuret riskit riippuvuuteen ja annosten suurenemiseen. Ja varsinkin unilääkkeet aiheuttavat haittoja vireystilaan aamulla ja päivällä"

Ja masennuslääke ei aiheuta riippuvuutta? Eihän siitä pääse herranjumala eroon kun ne aloittaa! Ja niissäkin useasti annosta täytyy nostaa aikaa myöten.

Mulle määrättiin unettomuuteen lääkettä, jotta käytetään myös masennuksen hoitoon ja jouduin lopettamaan sen käytön kun se teki musta aivan täyden zombien. Nukuin kyllä yöni paremmin, mutta päivällä oli hirveä aivosumu enkä tuntenut olevani oma itseni enää ollenkaan, ihan kuin omas persoonallisuuteni olisi hävinnyt tuon lääkkeen myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Haista sinä. Kun on menettänyt vaikka läheisen, niin ei siinä lenkille menot auta. Jokainen hoitaa suruaan parhaaksi näkemällään tavalla. Ei se tarkoita, että popsisi automaattisesti pelkkiä lääkkeitä. 

Ei varmasti siihen ensishokkiin autakaan ja on ihan hyvä ottaa suruaikaa ja käsitellä asiaa, mutta siihen suruun ei pidä jäädä vellomaan ikuisesti ja palaaminen rutiiniin ja liikunta ovat keinoja, jotka saavat elämän taas tuntumaan hieman normaalimmalta ja antavat muutakin ajateltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Sairastan masennusta ja olen täysin samaa mieltä AP:n kanssa. Huomaan, että niinä päivinä kun pidän yllä terveellisiä elämäntapoja, kuten harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, pidän kiinni unirytmistä, vältän alkoholia ja meditoin niin olo on huomattavasti parempi kuin silloin kun en tee noita asioita. Eli kyllä nuo todellakin auttavat, vaikeinta on vain saada se masentunut mieli tekemään niitä asioita, jotka oikeasti auttavat. Itsellä pahin ongelma on masennuksen mukana tuleva krooninen väsymys, ja noina päivinä ei oikein jaksa tehdä mitään vaikka kuinka lepäisi.

Puhut "niistä päivistä", kun pidät yllä terveellisiä elämäntapoja, niin olo parempi. Ovatko nämä päivät vain yksittäisiä päiviä? Miten usein niitä on, miten monta peräkkäin?

Masennuksessa nimittäin on ihan normaalia, että on välillä niitä hyviäkin päiviä. Joten herää kysymys, että liittyykö se parempi olo siis niihin terveellisiin elämäntapoihin vai enemmänkin niihin masennuksen parempiin päiviin, jolloin jaksaa tehdäkin jotain ja on pirteämpi mieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastan masennusta ja olen täysin samaa mieltä AP:n kanssa. Huomaan, että niinä päivinä kun pidän yllä terveellisiä elämäntapoja, kuten harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, pidän kiinni unirytmistä, vältän alkoholia ja meditoin niin olo on huomattavasti parempi kuin silloin kun en tee noita asioita. Eli kyllä nuo todellakin auttavat, vaikeinta on vain saada se masentunut mieli tekemään niitä asioita, jotka oikeasti auttavat. Itsellä pahin ongelma on masennuksen mukana tuleva krooninen väsymys, ja noina päivinä ei oikein jaksa tehdä mitään vaikka kuinka lepäisi.

Puhut "niistä päivistä", kun pidät yllä terveellisiä elämäntapoja, niin olo parempi. Ovatko nämä päivät vain yksittäisiä päiviä? Miten usein niitä on, miten monta peräkkäin?

Masennuksessa nimittäin on ihan normaalia, että on välillä niitä hyviäkin päiviä. Joten herää kysymys, e

Ei siis millään voi uskoa että kun noudattaa terveitä elämäntapoja niin silloin mieli on parempi, olet sitä mieltä että mieli olisi hyvä ilman niitäkin. "Ne ovat vain hyviä päiviä jotka kuuluu masennukseen"

Voi elämä teidän kanssanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastan masennusta ja olen täysin samaa mieltä AP:n kanssa. Huomaan, että niinä päivinä kun pidän yllä terveellisiä elämäntapoja, kuten harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, pidän kiinni unirytmistä, vältän alkoholia ja meditoin niin olo on huomattavasti parempi kuin silloin kun en tee noita asioita. Eli kyllä nuo todellakin auttavat, vaikeinta on vain saada se masentunut mieli tekemään niitä asioita, jotka oikeasti auttavat. Itsellä pahin ongelma on masennuksen mukana tuleva krooninen väsymys, ja noina päivinä ei oikein jaksa tehdä mitään vaikka kuinka lepäisi.

 

Puhut "niistä päivistä", kun pidät yllä terveellisiä elämäntapoja, niin olo parempi. Ovatko nämä päivät vain yksittäisiä päiviä? Miten usein niitä on, miten monta peräkkäin?

Masennuksessa nimittäin on ihan normaalia, että on välillä niitä hyviäkin päiviä. Joten herää kysymys, että liittyykö se parempi olo siis niihin terveellisiin elämäntapoihin vai enemmänkin niihin masennuksen parempiin päiviin, jolloin jaksaa tehdäkin jotain ja on pirteämpi mieli?

Se pirteämpi mieli tulee nimenomaan sen jälkeen, kun teen noita luettelemiani asioita. Esimerkiksi saatan olla tilassa, jossa itkettää, mutta kun sitten saan itseni vaikkapa meditoimaan, niin meditoinnin jälkeen on jo huomattavasti parempi olo.

Alkoholia käytän aika harvoin, mutta heti kun otan hieman enemmän alkoholia, huomaan, että ne alkoholia seuraavat päivät ovat nimenomaan niitä kaikista pahimpia masispäiviä, jolloin tunnen itseni entistä masentuneemmaksi. Sitten noina päivinä en jaksa muutenkaan pitää yllä terveellisiä elämäntapoja, mikä pahentaa asiaa entisestään.

Minulle kaikista rankinta on juuri se fyysinen väsymys mikä pahentaa henkistä masennustani entisestään kun en jaksa tehdä niitä asioita, joita haluan. Minulla nimenomaan olisi halua esimerkiksi harrastaa liikuntaa, mutta masennuksen aiheuttaman väsymyksen takia en aina jaksa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastan masennusta ja olen täysin samaa mieltä AP:n kanssa. Huomaan, että niinä päivinä kun pidän yllä terveellisiä elämäntapoja, kuten harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, pidän kiinni unirytmistä, vältän alkoholia ja meditoin niin olo on huomattavasti parempi kuin silloin kun en tee noita asioita. Eli kyllä nuo todellakin auttavat, vaikeinta on vain saada se masentunut mieli tekemään niitä asioita, jotka oikeasti auttavat. Itsellä pahin ongelma on masennuksen mukana tuleva krooninen väsymys, ja noina päivinä ei oikein jaksa tehdä mitään vaikka kuinka lepäisi.

Puhut "niistä päivistä", kun pidät yllä terveellisiä elämäntapoja, niin olo parempi. Ovatko nämä päivät vain yksittäisiä päiviä? Miten usein niitä on, miten monta peräkkäin?Masennuksessa nimittäin on ihan normaalia, että on välillä

Ei siis millään voi uskoa että kun noudattaa terveitä elämäntapoja niin silloin mieli on parempi, olet sitä mieltä että mieli olisi hyvä ilman niitäkin. "Ne ovat vain hyviä päiviä jotka kuuluu masennukseen"

Voi elämä teidän kanssanne.

No et sitten voinut yksinkertaisiin kysymyksiin vastata? Ja mikä tuo sinun lainauksissa oleva lauseesi on? Ei nimittäin ainakaan mitään minun tekstistäni, koska en ole mitään tuollaista sanonut. Ihan on sun oman sairaan pääsi sepustusta. Opettele siis lukemaan ja tule sitten vasta tänne ottamaan hernettä nenään, jos on edelleen aihetta. 

No et sitten voinut yksinkertaisiin kysymyksiin vastata? Ja mikä tuo sinun lainauksissa oleva lauseesi on? Ei nimittäin ainakaan mitään minun tekstistäni, koska en ole mitään tuollaista sanonut. Ihan on sun oman sairaan pääsi sepustusta. Opettele siis lukemaan ja tule sitten vasta tänne ottamaan hernettä nenään, jos on edelleen aihetta.

Puhut nyt eri henkilölle. Vastasin sulle kommentissa 232.

T. Tuo, jonka kommenttiin alunperin vastasit ja keneltä kyselit

Vierailija kirjoitti:

Sairastan masennusta ja olen täysin samaa mieltä AP:n kanssa. Huomaan, että niinä päivinä kun pidän yllä terveellisiä elämäntapoja, kuten harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, pidän kiinni unirytmistä, vältän alkoholia ja meditoin niin olo on huomattavasti parempi kuin silloin kun en tee noita asioita. Eli kyllä nuo todellakin auttavat, vaikeinta on vain saada se masentunut mieli tekemään niitä asioita, jotka oikeasti auttavat. Itsellä pahin ongelma on masennuksen mukana tuleva krooninen väsymys, ja noina päivinä ei oikein jaksa tehdä mitään vaikka kuinka lepäisi.

Totta, mäkin pidän kiinni omista rutiineista kynsin ja hampain. Ne pienet onnistumiset kasvattaa isoja onnistumisia, pienet voitot. 

Joku puhui tuolla ylhäällä jotain alkoholista, tää palsta on hajalla en pysty lainaamaan viestiä ollenkaan vaikka oisin halunnu vastata

Se mitä sä sanoit oli hyvin sanottu, eli siis toi että alkoholin käytön jälkeen on ne pahimmat masispäivät

Se on nimenomaan näin. Sen takia masentuneen ihmisen ei pitäisi koskeakkaan alkoholiin. Se ongelma alkoholissa on liian iso nousu ns hyvään oloon ja sen jälkeen totaalinen romahdus takas sinne huonoon, se pudotus on liian iso. Masentuneen mieli ei kestä sitä

Mulla meni 3-4ki päivää välillä saada olo normaaliksi henksisesti 1 illan ryyppäilyn jälkee, sen takia mä en oo nyt juonut ollenkaan vuosiin. 

Pitäkää rutiineista kiinni, se tasasuus ja pienet voitot rakentaa niitä isoja voittoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastan masennusta ja olen täysin samaa mieltä AP:n kanssa. Huomaan, että niinä päivinä kun pidän yllä terveellisiä elämäntapoja, kuten harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, pidän kiinni unirytmistä, vältän alkoholia ja meditoin niin olo on huomattavasti parempi kuin silloin kun en tee noita asioita. Eli kyllä nuo todellakin auttavat, vaikeinta on vain saada se masentunut mieli tekemään niitä asioita, jotka oikeasti auttavat. Itsellä pahin ongelma on masennuksen mukana tuleva krooninen väsymys, ja noina päivinä ei oikein jaksa tehdä mitään vaikka kuinka lepäisi.

Totta, mäkin pidän kiinni omista rutiineista kynsin ja hampain. Ne pienet onnistumiset kasvattaa isoja onnistumisia, pienet voitot. 

Vähitellen terveellisten tapojen lisääminen päivittäiseen elämään voi tehdä suuren eron kokonaishyvinvointiin. Aloita vaikka viiden minuutin venyttelyllä päivässä. Korvaa sitten yksi epäterveellinen ateria terveellisemmällä vaihtoehdolla. Kun nämä ovat osa päivärutiinia, voit taas lisätä muita terveellisiä tapoja elämääsi. Muutosten tekeminen vie aikaa, mutta tutkimukset sanovat, että noin 21 päivää on aika, jolloin uusi päivittäinen tapa alkaa tuntua normaalilta. Kun pienin askelin jaksaa jatkaa niin pikkuhiljaa se elämäkin alkaa muuttua paremmaksi.

Tässä hyvä kirja asiasta:

Pura rutiinit atomeiksi - Näin saat aikaan muutoksen joka pysyy

James Clear

https://www.suomalainen.com/products/pura-rutiinit-atomeiksi

Vierailija kirjoitti:

Joku puhui tuolla ylhäällä jotain alkoholista, tää palsta on hajalla en pysty lainaamaan viestiä ollenkaan vaikka oisin halunnu vastata

Se mitä sä sanoit oli hyvin sanottu, eli siis toi että alkoholin käytön jälkeen on ne pahimmat masispäivät

Se on nimenomaan näin. Sen takia masentuneen ihmisen ei pitäisi koskeakkaan alkoholiin. Se ongelma alkoholissa on liian iso nousu ns hyvään oloon ja sen jälkeen totaalinen romahdus takas sinne huonoon, se pudotus on liian iso. Masentuneen mieli ei kestä sitä

Mulla meni 3-4ki päivää välillä saada olo normaaliksi henksisesti 1 illan ryyppäilyn jälkee, sen takia mä en oo nyt juonut ollenkaan vuosiin. 

Pitäkää rutiineista kiinni, se tasasuus ja pienet voitot rakentaa niitä isoja voittoja. 

Mulla menee melkein viikko että palautuu henkisesti alkoholista. Tämä on kyllä niin totta. Ja kun otetaan huomioon miten paljon Suomessa on masentuneita ja kyllähän täällä ryypätään aika huolella. Joku tuolla totesi että viina on asia mistä saa nautintoa, jos se viedään niin onko järkeä elää siis masentuneelta. Masentuneen kannattaa etsiä hyvänolon tuntemuksia muusta kuin nautintoaineista. Dopamiinia saa muualtakin kuin vahingollisista asioista.

Ei anna taaskaan lainata, vastaan ylempään viestiin mikä koski alkoholia ja tota dopamiinin saantia muualta että juuri näin.

Yleensä alkoholisti esim ei näe itse mitään vikaa omassa touhussaan, hänen ajattelumalli on nimenomaan toi että "miksi ei saisi pitää hauskaa, se auttaa masennukseen ja huoliin", hän ei siis itse edes näe sitä oikeata totuutta mikä on se että hän itse aiheuttaa itselleen vielä enemmän pahaa oloa, nyt myös fyysisesti koska hän tuhoaa omaa elimistöään. Hän on niin keskellä sitä harhaa että hän ei pysty näkemään sitä totuutta ollenkaan. 

Ennenku joku rupee itkemään mä heitän tähän myös toisenlaisen jutun tasapainoks mikä menee näin:

Siinä harhassa voi myös olla liikunnallisesti tai muutenkin. Mä siirsin mun pahaa oloa yhdessä vaiheessa juoksemiseen, mä juoksin kaikki illat ja itteni oikeasti ihan ylikuntoon ja burnouttii, mä en ees tajunnu sitä eka että siitä tuli mulle pakkomielle mihin mä pakenin omaa pahaa oloani, HUOM PAKENIN. 

Pakeneminen loppu kun mä pysähdyin ja aloin kuuntelemaan itteäni. Siitä alkoi myös parantuminen ja isompi ymmärrys. 

Mä oon pari vuotta tehny traumatyötä, lukenu vähän psykologiaa ja tehny todella ison muutoksen itsessäni ja omassa ajattelussa enkä mä aio lopettaa vaikka mä en koskaan parantuisikaan. Se MATKA on se tärkein. 

Jotkut ihmiset ei ymmärrä ollenkaan mikä vaikutus terveellisellä ruualla ja esim vedellä on ihmiseen, varsinkin vedellä. 

Nää ihmiset luulee että ne voi vaan imeä roskaruokaa ja eineksiä ja tuntea olonsa yhtä hyväksi kuin terveellisesti elävä ihminen 

Siis että terveellinen ruoka ja vesi ja liikunta ei esim auta mitenkään mihkään ja se on sama syökö samantien vaan huonosti :D 

Näin ahdas tää joittenki ajattelumaailma on :D ja sit ne ihmettelee miks ne ei parannu :D

Kysymys:

Kumpi on parempaa kasville:

-Puhdas vesi ja maaperä missä kasvaa

Vaiko

-likanen vesi ja myrkyllinen maaperä

?

Aivan.