Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.

Sillä erolla että kun sairaanhoitaja on saikulla, hän on saikulla, kun hän lähtee töistä, hän lähtee töistä. Asiantuntijana joudun ihan itse tekemään poissa ollessani rästiin jääneet työt myöhemmin ja lomillakin soitellaan perään. Hoitsut ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tätä.

Pakko näin hoitsuna sanoa, että meitä on myös sellaisia, joilla työt kasaantuu kun ei ole ketään jatkamassa niitä töitä illalla/viikonloppuna/saikulla. Yksin ollaan pääasiallisessa hoitovastuussa asiakkaista ja heidän asiansa pyörii mielessä illat, yöt ja viikonloput. Terveisiä kotihoidosta.

Tässä kannattaisi noiden työn vaativuuksista kitisijöiden muistaa se tosiasia, että vaativaa työtä tekevät ovat edenneet työhönsä yleensä vähän vähemmän vaativien töiden kautta. Heillä siis näkemystä vaativuudeltaan eritasoisista töistä, toisin kuin näillä, jotka väittävät pelkästään suorittavan tason töiden olevan "oikeita ja kuormittavia" töitä.

Vmp oikeasti. Kehtaa tulla tänne valittamaan ja leuhottamaan. Voisko niillä tuloilla ostaa vaikka jonkun muutaman tunnin arjenhallintakurssin🥴 

Aupair on hyvä ehdotus 

Rahaa saa käyttää itseensä ja hyvinvointiin

Vierailija kirjoitti:

Tässä kannattaisi noiden työn vaativuuksista kitisijöiden muistaa se tosiasia, että vaativaa työtä tekevät ovat edenneet työhönsä yleensä vähän vähemmän vaativien töiden kautta. Heillä siis näkemystä vaativuudeltaan eritasoisista töistä, toisin kuin näillä, jotka väittävät pelkästään suorittavan tason töiden olevan "oikeita ja kuormittavia" töitä.

Tämä

Meillä on 4 lasta ja kun odotin toista, palkattiin maatuska. Se oli meidän pelastus.

Ostwttiin naapurirapusta yksiö alkovilla ja maksettiin palkkaa n tonni kuussa, työtunteja 25 h per viikko.

Hän herätti lapset, vei tarhaan, kouluun, haki tarhasta ja oli läsnä.

Myös, kun lapset oli kipeinä, hän jäi sairaan lapsen kanssa kotiin, tällöin me miehen kanssa vietiin muut ja haettiin.

Meillä piti palkata siivooja, mutta meidän talousihme hoiti siivoukset, ruuanlaiton jne. 

Hänen tarina oli se, hänen 3 lapsea muutti Suomeen ja hoiti heidän lapsia. Kun vanhin lapsenlapsista oli 15, oli ainoa vaihtoehto muuttaa takaisin Venäjälle. Meillä oli töissä 20 vuotta. Lähti, koska meni taas hoitamaan omia vanhempiaan ja jäi sinne. 

Yksi elämäni fiksuimmista teoista. Työkaverini ystävä oli tämän maatuskan yksi tytöistä ja tytär sanoi lupaan et tuu pettymään. Oli oikeassa.

Uskon että kaikilla matalapalkkaisilla pienten lasten vanhemmilla on paljon rankenpaa kuin teillä. Ikävät työajat, huono palkka ja ei todellakaan mahollista tehdä etätöitä ja ei varaa palkata apua tai muuttaa esim lähelle työpaikkaa. Sen lisäksi kroppa väsynyt päivän töistä ja kesäloma voi olla vaikka toukokuussa. Ei varaa rentouttaviin ulkomaanmatkoihin yms. Joten vastaukseni: helpolla pärjäät. Itselläni oli vaativa toimistotyö ja mieheni hyväpalkkainen asiantuntija kun lapset olivat pieniä. Pärjäsin hyvin, tein lyhennettyä työaikaa ja tajusin olevani etuoikeutettu. Ei tarvinnut tiirailla hintoja tai kierrellä kirpparilla tai muuten stressata rahasta ja asuimme käytännöllisellä paikalla ja sain luomuilla kävelemällä töihin.

Ihan ensimmäiseksi mieleen nousee kysymys, miksi ap on halunnut kaiken? Miksi vaativa ura, iso talo ja ennen kaikkea: lapset pienillä ikäeroilla? Paletti olisi paljon helpompi jo sillä, jos olisi vain yksi lapsi tai että ikäeroa olisi reilummin.

Mutta tilanne on nyt mitä on, niin ensinnäkin neuvoisin miettimään, että mikä siinä arjessa niin kuormittaa? Mikä on oikeasti pakollista, mikä muka pakollista ylemmän keskiluokan suorittamista ja näyttämisen tarvetta? Väitän, että paljon on jokseenkin turhaa tekemistä, josta voisi tinkiä. Tai sitten vaan ostatte sitä apua, jos kaikki on pakko suorittaa.

Yksi neuvo, johon rahaa ei edes tarvita: molemmille vanhemmille joka viikko omaa aikaa harrastuksiin, ystävien tapaamisen yms. niin että toinen vanhempi hoitaa sillä välin kaikki kotiasiat. Molemmille saman verran omaa aikaa, siitä ei tule tinkiä. Yksi vanhempi pärjää aivan hyvin illan lasten kanssa, paremminkin kuin että molemmat ovat paikalla, kun voi hoitaa asiat omaan tyyliin ja yhdelle vanhemmalle lapset eivät yleensä edes viitsi kiukutella niin paljon kuin molempien läsnä ollessa.

Ei ole vastaavasta kokemusta. Tavallisena sairaanhoitajana olin pienellä palkalla 2-vuorotyössä, kun lapset oli pieniä. Meillä on 3 lasta. Mies teki päivätyötä tehtaassa klo 8-16 arkisin. Hänelläkin olisi ollut mahdollisuus 3-vuorotyöhön, mutta ei se pienten lasten kanssa onnistunut.

Olin kotona esikoisen synnyttyä vähän yli vuoden, keskimmäisen syntymän jälkeen 1 v. 3 kk ja kuopuksen syntymän jälkeen 11 kk. Kun kuopus syntyi, esikoinen aloitti eskarin. Vauvan ja 3-vuotiaan kanssa vietiin esikoinen 2 km päähän eskariin klo 9 ja haettiin klo 13. Se oli raskas vuosi, mutta elämäni antoisin. Sai olla omien lasten kanssa.

Sitten kun palasin töihin, esikoinen oli ekaluokkalainen. Jos oli 3 iltavuoroa putkeen, näin häntä hyvin vähän. Aamuisin tein yhteisen aamupalan koko porukalle, sitten vein esikoisen kouluun (monelta se alkoikaan) ja pienemmät lapset päiväkotiin. Palasin kotiin tekemään ruuan valmiiksi (päivällisen), kävin kuntosalilla tai maksoin laskuja tai siivosin ja lähdin töihin klo 12.30. Kun palasin klo 21.30, koko muu perhe nukkui.

Työnantajalla oli sellainen linjaus, ettei ketään suosita aamuvuorojen suhteen. Aamuvuorot oli niin haluttuja. Täsmälleen 50% oli aamuvuoroa ja 50% iltaa. Viikonloppuja oli vain joka 3. viikonloppu, koska meillä oli töissä niihin halukkaita, jotka oikein toivoi enemmän viikonloppuvuoroja. Sunnuntain tuplapalkka houkutteli monia. Onneksi ei tarvinnut tehdä yövuoroa, sitä en olisi jaksanut. Kaikki palkat meni elämiseen. Ei ollut varaa matkustella eikä ottaa palkattomia vapaita.

Nyt on esikoinen jo 17 v. En ole vuosiin enää tehnyt vuorotyötä. Harrastuskuskina olen ollut sitäkin enemmän, koska kaikilla kolmella ollut harrastuksia useamman kerran viikossa.

Ymmärrän. Olin yksikön päällikkönä, kun lapset oli pieniä. Menin töihin seitsemän maissa ja tulin kotiin usein viiden ja kuuden välillä. Kerran kuussa oli toisella paikkakunnalla päivä, ja sinne piti mennä yöksi jo edellisenä iltana ja olin kokouksen jälkeen kotona kuudelta. Hieno idea, että ollaan face to face ja on työnohjausta ja kehittämistyötä ja mentorointia, mutta ei se sovi pienten lasten äidille. Olin lopulta niin loppu, että itkin iltaisin kotona. Eikä sekään vielä mitään, jos tulin vasta viiden ja kuuden välillä kotiin, mutta kun joinakin iltoina avasin läppärin vielä lasten mentyä nukkumaan ja saatoin tehdä töitä tunninkin. Kokonaispalkkaus oli minulla eikä mitään ylityökorvauksia.

Kun ensimmäisen kerran menin työterveyslääkärille, alkoi itkettää omasta uupumuksesta kertominen niin paljon, että lääkäri varasi akuuttiajan työterveyspsykologille vielä samalle päivälle. Muistan mikä oli ensimmäinen kysymykseni psykologilla: Miksi olen niin paljon huonompi kuin muut kollegat, etten selviydy työstä? Eräs kollegani oli juuri sanonut, että hän aikoo kesän ajan tehdä vain 35-tuntista työviikkoa, kun oli talvella painanut 45 tuntia viikossa. Minua hävetti, koska minä olin tehnyt kuukausia koko ajan lähemmäs 50-tuntisia työviikkoja, en yhtään ainutta viikkoa vain 45 tuntia.

 

Psykologilla 3. käyntikerralla ymmärsin, että minun on pakko irtisanoutua perheen ja oman mielenterveyden takia. Tein sen heti, vaikkei ollut uutta työtä tiedossa. Oli pakko. Ja löysin uuden työn kuukaudessa yksikön päällikön työstä lähtemisen jälkeen. Vähän kevyemmän (ja pienempi palkka).

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 4 lasta ja kun odotin toista, palkattiin maatuska. Se oli meidän pelastus.

Ostwttiin naapurirapusta yksiö alkovilla ja maksettiin palkkaa n tonni kuussa, työtunteja 25 h per viikko.

Hän herätti lapset, vei tarhaan, kouluun, haki tarhasta ja oli läsnä.

Myös, kun lapset oli kipeinä, hän jäi sairaan lapsen kanssa kotiin, tällöin me miehen kanssa vietiin muut ja haettiin.

Meillä piti palkata siivooja, mutta meidän talousihme hoiti siivoukset, ruuanlaiton jne. 

Hänen tarina oli se, hänen 3 lapsea muutti Suomeen ja hoiti heidän lapsia. Kun vanhin lapsenlapsista oli 15, oli ainoa vaihtoehto muuttaa takaisin Venäjälle. Meillä oli töissä 20 vuotta. Lähti, koska meni taas hoitamaan omia vanhempiaan ja jäi sinne. 

Yksi elämäni fiksuimmista teoista. Työkaverini ystävä oli tämän maatuskan yksi tytöistä ja tytär sanoi lupaan et tuu pettymään. Oli oikeassa.

Saa olla melkoiset tulot, että voi ostaa naapurirapusta yksiön, jonka suorilta antaa ilmaiseen asumiseen, ja vielä maksaa tonnin kuussa palkkaa. Ei kyllä aloittajan perheen tuloilla onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Progressiivisen verotuksen takia voi hyvin tehdä lyhyempää päivää, melkein sama jää käteen silti ja ei tarvitse maksaa päikkymaksuja ja on enemmän AIKAA.

Se helposti tappaa työuran, ja se on tuossa kohtaa iso menetys.

Minulla pistää silmään, että otsikossa puoliso on listattu haasteeksi arjessa ihan  siinä missä lapsetkin. Tuohon puuttuisin ensimmäisenä. Aikuisen miehen pitää tehdä osuutensa, ei hän voi olla yksi kuormittava tekijä lisää arjessa!

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jako 50/50. Aupair tai siivooja kerran viikossa. Ruokakaupasta ruoat kotiinkuljetuksella kerran viikossa. Lakanat pesulaan. Lapsille minimi harrastukset. Jos mahdollista muutto kerrostaloon. Omat harrastukset tauolle. Pikkukoululainen yksityiselle perhepäivähoitajalle aamu- ja iltapäivähoitoon.,

Mistä sinä löydät yksityisiä perhepäivähoitajia?

Aloittaja ei kertonut asuvansa omakotitalossa. Kotitöiden jakoa neuvot? Etkö luule oikein asiantuntijatöissäkäyvien osaa jakavan kotitöitä?

Lakanoiden kuskaaminen pesulaan ja takaisin vie enemmän aikaa kuin laittaa lakanat koneeseen ja nostaa ne kuivumaan. Kone pesee ihan itse pyykin, pyykki kuivuu ihan itsekseen kuivaustelineessä.

Vain kahden lapsen kanssa ei pitäisi olla noin avuton. Älä ainakaan enempää lisäänny.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia lapsiperheen arkea tuo on. Sitä se on muillakin. Kyllä se helpottaa, kun lapset kasvavat. Nauti nyt tästä ajasta.

Huvittaa, kun erittäin hyväpalkkaiset ihmiset valittavat. Rahalla kun saa monta ongelmaa ratkaistua. Sen sijaan tullaan johonkin vauva-palstalle itkemään parisuhteesta ja turvaverkoista.

Lopeta etätyöt. Jaksat paremmin.

Rahalla saa ostettua palveluita. 

Siivous kerta viikkoon, miksei kaksikin.

Ruuat kotiinkuljetuksella kerta viikkoon

Joku tuttu nuori naapurista iltaisin palkattua lapsia ulkoiluttamaan/leikkimään. 

Älkää haaliko lapsille aikaa vieviä harrastuksia. Joku kerran viikossa on riittävä noin pienille.

Oliko aloittajalle yllätys, että lasten kanssa kuluu kallisarvoista aikaa?

Sama tilanne paitsi kolme lasta ja kummankin työ vaatii paljon matkustamista. Meillä on vuosia käynyt siivooja joka viikko ja lastenhoitaja on käytettävissä n kerran viikossa. Toinen hoitaja on viikonloppuja varten, ehkä kerran kuussa saamme näin vapaan illan ja yön miehen kanssa. Aupairia olen miettinyt mutta en halua ketään iltaisin kotiini. Nukumme ja työskentelemme mieheni kanssa omissa huoneissa, jotta saamme levätä tarpeeksi. 

Perheen kanssa teemme 1-4 lomamatkaa vuodessa jonnekin, missä kaikki voivat rentoutua. Viime viikolla olimme Kanarialla all inclusivessa, sillä yhdessäololla jaksaa taas monta viikkoa tiukkaa aikataulua. 

Olemme selvinneet näin hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahasta: hyvätuloiset usein maksavat varsinkin pk-seudulla jo ihan asumisesta paljon enemmän kuin pienituloiset. Eivät nuo asu missään kaupungin vuokrakerrostalossa huonolla alueella. Se erotus keskituloiseen verrattuna nettopalkoissa ei ole järin suuri, joten todennäköisesti se uppoaa jo ihan eroon asumisen tasossa. Sitten jos lapsilla tosiaan harrastuksia tms., niin ei käyttörahaa jää yhtään enempää kuin keskituloisessakaan perheessä.

En tiedä missä asut, mutta minun asuminen on nyt täsmälleen saman hintaista kuin silloin, kun palkkani oli 2500 euroa pienempi. Tietenkin asumiseen menisi enemmän, jos muuttaisin kalliimpaan asuntoon.

Asumisen taso on oma valinta. Hitusen naurattaa tuo ajatus, jossa ilmeisesti se asuminen ei ole osa sitä elintasoa, jota rahalla saa. Jos asuu hienommin, se maksaa. Ihan kuten on kalliimpaa matkustaa perhelomalla Floridaan kuin käydä retkellä

Sinulla ei sitten varmaan ole kasvavaa perhettä. Siinä ajassa, jossa palkka nousee 2500€, nuori lapsiperhe joutuu yleensä muuttamaan parikin kertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

65 pros tuossa esimerkissä? Kyllä palkankorotuksesta n. 60 pros vain jää enemmän käteen, koska veroprosentti nousee koko palkkasummalle, ei pelkästään korotukselle. Palkastahan lähtee vähän muutakin kuin verotus.

Marginaaliveroprosentti nousee sen tuloluokan mukaan nimenomaan sille korotukselle. Meidän perheessä molemmat vanhemmat on tuossa veroluokassa jossa piirun verran vajaa 60% kaikista korotuksista menee veroihin. 

Siinä toki olet oikeassa että aivan 65 prosenttiin ei marginaali Suomessakaan nouse. 7700€ yli kun tienaa niin sen jälkeen kaikista palkankorotuksista menee tuo 60% veroihin. 

Sen lisäksi maksetaan 8,65% maksuja. Eli kun tienaan satasen lisää, saan oikeasti 31,35€ itselleni. Se ei ole kauhean paljon.