Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?

Vierailija
23.02.2024 |

Toimin erityisasiantuntijatyössä, jossa tienaan mielestäni kohtuullisen hyvin: 5500e/kk+bonarit. Mieheni ansaitsee n. 6000e/kk+bonarit. Molemmilla työ on vaativaa, tosin etätyö onnistuu kummallakin melko rajoituksetta.

Ongelmani on perhe-elämän ja työn yhdistäminen. Meillä 3- ja 5- vuotiaat lapset ja oman työn vaativuuden vuoksi alan olla todella kuormittunut tässä elämäntilanteessa. Vanhempi lapsista on aina ollut hyvin vaativa tapaus, eikä meillä ole tukiverkkoja nimeksikään. En edes ole mitenkään erityisen uraorientoitunut, mutta varmaan suorittajaluonteeni takia päätynyt vaativiin töihin.

Miten teillä muilla riittää paukut työn ja perhe-elämän yhdistämiseen? Puhumattakaan omasta ajasta tai parisuhdeajasta? Olisiko vinkkejä? Palkat laitoin tuohon siksi, että olen pohtinut 80% työaikaa, tosin siinä pelko, ettei työt vähene ollenkaan samassa suhteessa palkan kanssa.

Kommentit (635)

Vierailija
241/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt ei tainnut lainaus onnistua, mutta sinulle kuka kommentoit kirjoitustani:

Olen itseasiassa täysin samaa mieltä kanssasi. Pitäisi osata nollata ajatukset työpäivän päätteeksi ja jättää työt työpaikalle/etätyöpisteelle. Olen yrittänyt sitä opetella, mutta lienee osin persoonakysymys. Hankala saada asiakkaiden haastavat tilanteet ja asiat mitä niiden ratkaisemiseksi pitäisi tehdä pois mielestä. Totuus on myös se, että kukaan ei oikeasti hoida näitä asioita ellei sh jää useammaksi viikoksi saikulle/lomalle, joten kuorma omilla harteilla on valtava kun itse vain on pakko ehtiä reagoida kaikkeen. Silti pitäisi osata nollata. Ehkä olen väärässä paikassa töissä tai ainakin olosuhteet työn suorittamiseen ovat minulle kohtuuttomat. Pidän kyllä työstäni, mutta olen jo tiedostanut, että en jaksa tätä ikuisesti. Se kotihoidossa oleva.

Vierailija
242/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nuorena henkilönä et(te) selviäkään.

Ero väijyy ja taloudelliset niukat ajat. Lasten elämä ja terveys vaarantuu.

 

Vanhempana, jos iältänne olette, sinnikkäästi sietää huonot vuodet, niitä tulee olemaan paljon, sitoudutte ja kasvatte yhteen. Lapset jaksavat käydä koulut ja kasvaa perheen mukana myös viisaiksi ja sinnikkäiksi.

 

Onnea!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
243/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen Au par tai joku suomalainen työtön tuohon hommaan tekemään kotityöt ja hoitamaan lapset. Ehkä tuttavapiirin kautta voisi löytyä sopiva henkilö. Noin suurilla tuloilla tällaiselle on varaa maksaakin enemmän kuin 595 euroa kuukaudessa. Tämä pari tienaa kuukaudessa enemmän kuin mitä itse tienaan vuodessa. Olen siis työtön, jonka ainoa tulo on työmarkkinatuki. 

Ymmärrät varmaan, että noista tuloista menee lähes puolet veroihin ja perheellä oltava kookas asunto lue laina sekä kaksi autoa. Jos ottavat kodinhoitajan on oltava työsuhteessa, Suomen lainsäädäntö tarkoittaisi että tulisi maksaa sairaspoissaolot, työterveys, lomat jne. Näihin menisi lähes toisen vanhemman palkka. 

Vierailija
244/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

"

Malliesimerkki siitä, miten naisen tekemät kotityöt ovat miehelle näkymättömiä. Mies kokee yksin hoitavansa niinku liki kaiken, raukkaparka."

Eli siis on huomattu, kun se nainen lähtee tekemisineen pois, niin kaikki helpottaa ja kohenee ja mies tosiaan tekee kaiken. Mikä on se mystinen olematon ja näkymätön kotiyö mitä ei osata arvostaa?

Vierailija
245/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi otsikossa lukee puoliso, aivan kuin hän olisi jokin taakka?

Vierailija
246/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työpaikan vaihto on hyvä idea. Täällä on ollut tosi hyviä kuvauksia asiantuntijatyöstä ja sen epäsäännöllisyydesrä ja sitovuudesta. Lapset on pieniä lyhyen aikaa, ja jälkikäteen se on elämän paras aika. Lasten kanssa oleminen on muutakin kuin yhteistä ruokailua tai suihkussa auttamista. Se on lumiukkojen rakentelua ja yhdessä pulkkamäessä laskemista, uimahallissa käyntejä, iltasatuhetkiä, luistelun opettelua, nuotiolla makkaran paistamista, kesällä iloisia hetkiä uimarannalla, elokuvissa lastenelokuvan katsomista, lasten kavereiden vierailuja, polkupyöräretkiä, majan rakentamista, päivä huvipuistossa. Nuo on niitä asioita, jotka jäävät mieleen ja joita myöhemmin kaipauksella muistaa. Olisi todella harmi, jos työn antaisi viedä voimat ja ajan niin pahasti, ettei noita muistoja synny.

 

Mieheni perusti yritystä, kun nuorempi lapsista oli vuoden. Hän ei koskaan ollut meidän mukana missään hauskassa, ei pulkkamäessä, ei uimarannalla eikä uimahallissa. Kotona hän oli poissaoleva. Stressi vaivasi ja yöunetkin jäivät monesti lyhyiksi. Säälin häntä, kun hän ei saanut nauttia täysillä isyydestä silloin kun lapset oli pieniä, mutta se oli hänen oma valintansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
247/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.

Sillä erolla että kun sairaanhoitaja on saikulla, hän on saikulla, kun hän lähtee töistä, hän lähtee töistä. Asiantuntijana joudun ihan itse tekemään poissa ollessani rästiin jääneet työt myöhemmin ja lomillakin soitellaan perään. Hoitsut ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tätä.

Mun esimies viestitteli mulle jopa SAIRAALAAN että voisinko neuvoa mun työkaveria sairaalassaolon takia väliin jäävän esityksen kanssa. EN pystynyt puhua niin piti mailata ohjeet työkaverille sairaalan sängyltä..

Mulle työkaveri soitti sairaalaan ja kysyi ihan itse, toinen asiantuntija. Siinähän se aika meni mukavasti sitten tippaletkujen keskeltä työkaveria neuvoessa. minusta se oli ihan kiva kun soitti. En olisi muuten vastannutkaan. Jos ei halua puhua sairaalassa työkaverin tai esimiehen kanssa, ei kannata pitää puhelinta päällä, ja jos ei jaksa neuvoa niin sen voi sanoa, eikä kaikkiin puheluihin ole sairaalassa pakko vastata. 

Vierailija
248/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos työt lopettaa ajoissa niin kyllä lapsen kanssa ehtii tehdä koko illan kaikkea. Työt tehdään työaikana kun lapsi päiväkodissa.  Ei kai sen erityisasiantuntijan työn pidä olla mitään erityisen kuormittavaa? Vai mikä siitä tekee kuormittavan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
249/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Käyttäkää maksullista lasten- ja kodinhoitopalveluita arjen helpottamiseen.

tää on paras neuvo kaikkeen...

 

Vierailija
250/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäkää maksullista lasten- ja kodinhoitopalveluita arjen helpottamiseen.

tää on paras neuvo kaikkeen...

 

Miksi niitä lapsia hankkii, jos ne on päivät päiväkodissa ja lisäksi ostetaan maksullista lastenhoitoa, että olisi helpompaa? Omien lasten kanssa vietettämättä jäänyttä aikaa ei saa myöhemmin takaisin.

 

Tiedän pariskuntia, jotka ovat vaativassa työssä ja vielä vapaalla juostaan baareissa ja viikonloppulomilla. Omien lasten kanssa otetaan instaan hienoja kuvia. Tuttavani vietti 10 pv Lofooteilla ystäväporukalla ns. tuulettumassa, kun on rankka työ. Suoraan reissun jälkeen seuraavana aamuna töihin. On se kummallista priorisointia, jos on loma eikä ehdi oman pienen lapsensa kanssa olla minuuttiakaan. Heidän lapsensa on myös ollut lukuisia kertoja yökylässä meillä minun lapseni luona, kun vanhemmat olleet iltamenoissa. Aina jotain ensi-iltaa tai ruokailemassa ystävien kanssa, 40-vuotisjuhlissa, festareilla yms. Sitä sitten hyvitellään viemällä lapsi Hoplopiin tai Superparkiin.

Viimeksi meillä yökylässä tämä lapsi kysyi minulta, miksei meillä ole mitään juhlia. Ihmettelin tietysti, mitä juhlia hän tarkoittaa, ja tarkoitti näitä kiireisten isänsä ja äitinsä iltarientoja. En viitsinyt sanoa totuutta, että mieluummin vaikka leivon laskiaispullia lasten kanssa kotona kuin juoksen jossain kutsuilla. Meillä ei 5- ja 8-vuotiaat kuuntele illalla tabletilta äänikirjaa, vaan luen tai keksin satuja itse. Kun meillä on saunailta, siihen varataan vähintään 3 tuntia. Saunominen on vain osa juttua. Letitetään hiuksia, juodaan kaakaota ja syödään ruisleipää, katsotaan sohvan nurkassa pyjamat päällä Putousta koko perheen kesken. Minullakin on oma kännykkäaika ja sitten laitan pois koko puhelimen, ei sitä tarvitse koko ajan tuijottaa, ja olen onnellinen, ettei tarvitse myöskään elämäänsä jakaa someen joka hetki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
251/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei siinä mitään, teet niinkuin meillä tehtiin. Panostat satasella lapsiin ja uraan, ja pakotat miehen kotiorjaksi. Parisuhteen unohdat kokonaan, niin siinä vaiheessa, kun lapset lähtee, lähtee mieskin, jollei jo aiemmin. Sitten saatkin olla kunnolla vapaa ja keskittyä uraasi.

Vierailija
252/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan vaihto on hyvä idea. Täällä on ollut tosi hyviä kuvauksia asiantuntijatyöstä ja sen epäsäännöllisyydesrä ja sitovuudesta. Lapset on pieniä lyhyen aikaa, ja jälkikäteen se on elämän paras aika. Lasten kanssa oleminen on muutakin kuin yhteistä ruokailua tai suihkussa auttamista. Se on lumiukkojen rakentelua ja yhdessä pulkkamäessä laskemista, uimahallissa käyntejä, iltasatuhetkiä, luistelun opettelua, nuotiolla makkaran paistamista, kesällä iloisia hetkiä uimarannalla, elokuvissa lastenelokuvan katsomista, lasten kavereiden vierailuja, polkupyöräretkiä, majan rakentamista, päivä huvipuistossa. Nuo on niitä asioita, jotka jäävät mieleen ja joita myöhemmin kaipauksella muistaa. Olisi todella harmi, jos työn antaisi viedä voimat ja ajan niin pahasti, ettei noita muistoja synny.

 

Mieheni perusti yritystä, kun nuorempi lapsista oli vuoden. Hän ei koskaan ollut meidän mukana missään hauskassa, ei pulkkamäessä, e



Hei meillä oli ihan sama. Nyt nämä lapset ovat 34 ja 39 v ja yli 70 v. isänsä on heille kovin vieras. Ja minullekin koska ollaan erottu. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
253/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos työt lopettaa ajoissa niin kyllä lapsen kanssa ehtii tehdä koko illan kaikkea. Työt tehdään työaikana kun lapsi päiväkodissa.  Ei kai sen erityisasiantuntijan työn pidä olla mitään erityisen kuormittavaa? Vai mikä siitä tekee kuormittavan?

Tuo on ongelma, jos ei ymmärrä asiantuntijatyön luonnetta. Se on epäsäännöllistä. Ei joka päivä työt ole tehty neljään mennessä. Jos on tärkeä asia kesken, voi mennä kuuteen asti. Tai tulee kotiin neljältä ja jatkaa töitä klo 20-22. Yleensä asiantuntijatyöhön sisältyy ongelman ratkaisemista alasta riippumatta. On niin sanotusti tilanne päällä ja siihen pitää reagoida. Ei se mitään valtion virkamiehen hommaa ole, mutta toisaalta maksetaan kunnon korvaus. Oma työurani otti harppauksen, kun ylenin hr-päälliköksi keskisuuressa yrityksessä (naisena!). Kestin 2,5 vuotta. Aina jotain kriisiä. Rekrytointia ja sen haasteita, rekrytoinnin kehittämistä, esihenkilöiden työn tukena olemista, paineita. Hr-päällikkö on onnistunut työssään, kun avoimet työpaikat saadaan täytettyä ja niissä oleva henkilöstö sitoutuu pitkäaikaisesti. Jokainen rekrytointi on kallis satsaus.

Muistan kun vedin yhtenä kevättalvena noin kymmenet messut ja rekrytilaisuudet läpi. Helppo se on sivusta huudella, että tee siellä messuilla töitä kasista neljään. Hanki ja tilaa esitteet, varaa paikka, hanki työntekijä hr-puolelta tai päälliköistä mukaan, usein parikin työntekijää, matkusta, raahaa tavarat, vedä hiki hatussa messupäivä läpi ja hyvä jos puolilta öin olet kotona. Heh heh, todellista kasista neljään - työtä.

 

Epäonnistunut rekrytointi kaatuu aina hr-päällikön niskaan kun syyllistä etsitään. Ei ole markkinoitu työtä tarpeeksi, jos ei ole hakijoita. Sitten kun yrittää keksiä, mitä motivointikeinoja sitouttamisen toimia voidaan käyttää, joku johdosta tyrmää ne aina. Liian kallista. Onko varma lopputulos, annatko takuun, että tämä onnistuu. Benchmarking on päivän kirosana. Otetaan siis mallia toisista, jotka ovat onnistuneet. Suorastaan varastetaan ideoita, riippumatta siitä millaiset tulokset on pidemmällä tähtäimellä. Mielellään jos selvitään ilman rahaa, hr-päällikkö ratkaisee kyllä kaikki rekryhaasteet.

Vierailija
254/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen Au par tai joku suomalainen työtön tuohon hommaan tekemään kotityöt ja hoitamaan lapset. Ehkä tuttavapiirin kautta voisi löytyä sopiva henkilö. Noin suurilla tuloilla tällaiselle on varaa maksaakin enemmän kuin 595 euroa kuukaudessa. Tämä pari tienaa kuukaudessa enemmän kuin mitä itse tienaan vuodessa. Olen siis työtön, jonka ainoa tulo on työmarkkinatuki. 

Ymmärrät varmaan, että noista tuloista menee lähes puolet veroihin ja perheellä oltava kookas asunto lue laina sekä kaksi autoa. Jos ottavat kodinhoitajan on oltava työsuhteessa, Suomen lainsäädäntö tarkoittaisi että tulisi maksaa sairaspoissaolot, työterveys, lomat jne. Näihin menisi lähes toisen vanhemman palkka. 

Miksi pääasiassa etätöitä tekevän ihmisen perheessä pitäisi olla kaksi autoa? Pienituloinen perhe, jossa vanhemmat vuorotyössä, on todennäköisemmin paljon riippuvaisempi autoista kuin tuo perhe.

Asunto se on muillakin oltava. Kotiapua voi ostaa kotitalousvähennyksen turvin suoraan kotitalousyrittäjältä. Ei tarvitse maksaa muuta kuin tuntilaskutuksen mukaan eikä palkata ketään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
255/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No eikö tuo ole siinäkin mielessä helpohko tilanne, että etätöiden myötä ei kummankaan  tarvitse käyttää aikaa työmatkoihin. Kuulostaa ihan perusarjelta. Mikä tuossa siis on erityisen raskasta tai mahdotonta? Lisää siihen vielä muistisairaat vanhemmat toisella paikkakunnalla tai miehen matkatyöt, niin vaikeusasteet kasvaa.

Kyllä uskon, että ap:lla on raskasta, mutta ihmettelen tätä, että kaiken raskaudesta puhuvat ovat tyypillisesti vaativassa asiantuntijatyössä olevia. Lue: ihmisiä, jotka tekevät päivätyötä, jota voi usein tehdä etänäkin, voi ehkä järjestellä työaikojaan niin, että ehtii lapsen johonkin vanhempainvarttiin tms. Miettikää nyt joskus millaista työn ja perheen yhdistäminen on vaikka ammattikuskeille, joiden työpäivä on usein vaikka 15 tuntia, eikä sen pituutta edes etukäteen tiedä. Tai vuorotyötä tekeville. Tai ylipäänsä heille, joiden työ ei jousta pätkääkään, jos tulee jokin meno. Bonuksena näissä valituksissa on vielä se, että mainitaan jokin törkeän suuri palkka eli oikein alleviivataan, että hei, voin palkata siivoojan, voin palkata lastenhoitajan välillä, voin tehdä lyhennettyä työpäivää niin, että palkka on silti vielä ihan hyvä. Sitten kun väännät töitä vuorokauden mitä kummallisimpina aikoina reilun kahden tonnin palkalla, niin oikeasti järjestelymahdollisuuksia ei paljon ole. En nyt tarkoita väheksyä juuri tämän ap:n tilannetta, mutta tämä kuvio on masentavan yleinen.

 

Vierailija
256/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

"

Malliesimerkki siitä, miten naisen tekemät kotityöt ovat miehelle näkymättömiä. Mies kokee yksin hoitavansa niinku liki kaiken, raukkaparka."

Eli siis on huomattu, kun se nainen lähtee tekemisineen pois, niin kaikki helpottaa ja kohenee ja mies tosiaan tekee kaiken. Mikä on se mystinen olematon ja näkymätön kotiyö mitä ei osata arvostaa?

Nainen pääsääntöisesti lähtee lapsineen pois ja ne lapset siinä sitä tekemistä tuovat. Ei yhden hengen taloudessa olekaan paljon hommaa.

Toinen asiaan vaikuttava juttu on, että lapset ovat usein jo isompia, kun tulee se ero. Tällöin he eivät hirveästi tuo lisähommaa vieraillessaan isänsä luona. Vaimo taas uupui ja kypsyi mieheensä jo aiemmin, kun lapset olivat pieniä.

Huvittavaa, että nämä menevät mieheltä ihan ohi, vaikka hienosti on juu kotitöitä tehnyt. Sijoittanut ja kaikkea!

 

Vierailija
257/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäkää maksullista lasten- ja kodinhoitopalveluita arjen helpottamiseen.

tää on paras neuvo kaikkeen...

 

Miksi niitä lapsia hankkii, jos ne on päivät päiväkodissa ja lisäksi ostetaan maksullista lastenhoitoa, että olisi helpompaa? Omien lasten kanssa vietettämättä jäänyttä aikaa ei saa myöhemmin takaisin.

 

Tiedän pariskuntia, jotka ovat vaativassa työssä ja vielä vapaalla juostaan baareissa ja viikonloppulomilla. Omien lasten kanssa otetaan instaan hienoja kuvia. Tuttavani vietti 10 pv Lofooteilla ystäväporukalla ns. tuulettumassa, kun on rankka työ. Suoraan reissun jälkeen seuraavana aamuna töihin. On se kummallista priorisointia, jos on loma eikä ehdi oman pienen lapsensa kanssa olla minuuttiakaan. Heidän lapsensa on myös ollut lukuisia kertoja yökylässä

Etkö tiedä myös samanlaisia ei-vaativassa työssä olevia? Viedään lapset mummolle ja itse baanalle? Tai tyttöjen kanssa Tallinnan laivalle? En usko, että pitkälle koulutetut, uraa tekevät ovat yleisesti kehnompia vanhemmuudessaan. Yksilöitä löytyy, on Sanna Marinin tyylisesti vapaa-aikaansa viettäviä tai Annika Saarikon tyylillä arkeansa eläviä. Meillä kaksi uraa ja kaksi lasta. Jaettiin vanhempaislomia myöten vanhemmuus, ulkomaan komennukset järjestettiin niin, että koko perhe lähti matkaan, kaikki lomat tehtiin yhdessä.

Uraa tekevillä yleensä mahdollisuus vaikuttaa omaan työnkuvaan. Voi tehdä tiukempia kausia ja järjestää rauhallisempi kausi, voi tehdä etänä ja jakaa työtä muille. Ja kun työssä pystyy toteuttamaan itseään voi olla parempikin vanhempi kuin omat kunnianhimot syrjään laittava uhrautuja, tai pahimmillaan oman kunnianhimonlapsien kannettavaksi laittava vanhempi.

Vierailija
258/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"

Malliesimerkki siitä, miten naisen tekemät kotityöt ovat miehelle näkymättömiä. Mies kokee yksin hoitavansa niinku liki kaiken, raukkaparka."

Eli siis on huomattu, kun se nainen lähtee tekemisineen pois, niin kaikki helpottaa ja kohenee ja mies tosiaan tekee kaiken. Mikä on se mystinen olematon ja näkymätön kotiyö mitä ei osata arvostaa?

Nainen pääsääntöisesti lähtee lapsineen pois ja ne lapset siinä sitä tekemistä tuovat. Ei yhden hengen taloudessa olekaan paljon hommaa.

Toinen asiaan vaikuttava juttu on, että lapset ovat usein jo isompia, kun tulee se ero. Tällöin he eivät hirveästi tuo lisähommaa vieraillessaan isänsä luona. Vaimo taas uupui ja kypsyi mieheensä jo aiemmin, kun lapset olivat pieniä.

Huvittavaa, että nämä menevät mieheltä ihan ohi, vaikka hienosti on juu kotitöitä tehnyt. Sijoittanut ja kaikkea!

&nb

Aika yleistä on sekin, että eron jälkeen kun lapset ovat miehellä, he ovatkin aika paljon isovanhemmillaan. Jos lapset ovat isällään vain viikonloppuisin, ei ole niin nuukaa milloin mennään nukkumaan, vaihdetaanko vaatteita, mitä syödään jne. Arjen pyöritys jää usein eron jälkeenkin äidille. Miehiltä voisi oikeasti vaatiakin vähän enemmän. En nyt ole ihan varma miltä miehistä edes tuntuu, kun heihin suhtaudutaan ihan avuttomina kotitöiden ja lasten suhteen. Muistan kun kerrankin lähdin käymään sukulaisissa, olin varmaan yön yli: miehen mummo toi (pyytämättä siis) hänelle ruokaa, koska en ollut kotona! Oikeasti, kolmekymppinen ihan täysillä valoilla kulkeva mies.

 

Vierailija
259/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siivousfirman saa kotiin siivoamaan alle 20 euron tuntihintaan kotitalousvähennys huomioiden. Ei nykyään tartte mitään apulaista kotiin asumaan ottaa kun kaikkia palveluita voi ostaa. 

Vierailija
260/635 |
25.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö tuo ole siinäkin mielessä helpohko tilanne, että etätöiden myötä ei kummankaan  tarvitse käyttää aikaa työmatkoihin. Kuulostaa ihan perusarjelta. Mikä tuossa siis on erityisen raskasta tai mahdotonta? Lisää siihen vielä muistisairaat vanhemmat toisella paikkakunnalla tai miehen matkatyöt, niin vaikeusasteet kasvaa.

Kyllä uskon, että ap:lla on raskasta, mutta ihmettelen tätä, että kaiken raskaudesta puhuvat ovat tyypillisesti vaativassa asiantuntijatyössä olevia. Lue: ihmisiä, jotka tekevät päivätyötä, jota voi usein tehdä etänäkin, voi ehkä järjestellä työaikojaan niin, että ehtii lapsen johonkin vanhempainvarttiin tms. Miettikää nyt joskus millaista työn ja perheen yhdistäminen on vaikka ammattikuskeille, joiden työpäivä on usein vaikka 15 tuntia, eikä sen pituutta edes etukäteen tiedä. Tai vuorotyötä tekeville. Tai ylipäänsä heille, joiden

Tämä. Itse uraihmisenä ja perheessä kahta uraa yhdistävänä olen aina pitänyt meitä etuoikeutettuina. Hyvä palkka, voi palkata apua ja palveluja. Vaikutusvalta työhön, voi järjestää vapaata lasten menojen vuoksi, voi tehdä kotoa etänä jos lapsi sairas. Se toinen puoli on ollut venymistä: on tiukkoja deadlineja joiden vuoksi joutuu miettimään ratkaisuja ja tekemään töitä lasten nukkumaanmenon jälkeen, työkone aukeaa viikonloppuna (niin kuin nyt, aloitan kohta yhden asian valmistelun)... Ja välillä tulee akuutisti ongelmia: pakko olla kotona sairaiden lasten vuoksi, pakko olla töissä jonkun tärkeän jutun vuoksi jota ei voi perua.

Uraihmisenä pystyy kuitenkin paremmin vaikuttamaan kiireisiin: ole tarpeeksi hyvä, pystyt sanelemaan sääntöjä työsi kuvan suhteen, ottamaan vapaata kun tarvitset, tekemään töitä nopeasti, olemaan oivaltavampi kuin moni muu, silloin saat myös anteeksi poissaoloja, ylimääräisiä palkattomia lomia jne. Ja uraihmisenä kannattaa mieluummin tehdä töitä tulevaisuuden eteen, ei tämänhetkisen palkan maksimoimisen vuoksi, miettii mikä kannattaa pitkällä tähtäimellä, mikä on vaikuttavaa, minkä voi delegoda eikä yritä tehdä kaikkea mahdollista itse.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi kahdeksan