Lue keskustelun säännöt.
Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?
Toimin erityisasiantuntijatyössä, jossa tienaan mielestäni kohtuullisen hyvin: 5500e/kk+bonarit. Mieheni ansaitsee n. 6000e/kk+bonarit. Molemmilla työ on vaativaa, tosin etätyö onnistuu kummallakin melko rajoituksetta.
Ongelmani on perhe-elämän ja työn yhdistäminen. Meillä 3- ja 5- vuotiaat lapset ja oman työn vaativuuden vuoksi alan olla todella kuormittunut tässä elämäntilanteessa. Vanhempi lapsista on aina ollut hyvin vaativa tapaus, eikä meillä ole tukiverkkoja nimeksikään. En edes ole mitenkään erityisen uraorientoitunut, mutta varmaan suorittajaluonteeni takia päätynyt vaativiin töihin.
Miten teillä muilla riittää paukut työn ja perhe-elämän yhdistämiseen? Puhumattakaan omasta ajasta tai parisuhdeajasta? Olisiko vinkkejä? Palkat laitoin tuohon siksi, että olen pohtinut 80% työaikaa, tosin siinä pelko, ettei työt vähene ollenkaan samassa suhteessa palkan kanssa.
Kommentit (635)
Tuo on perussettiä perheessä, joissa on lapsia ja molemmat on työssä.
Teillä on jo etuja, joita kaikilla ei ole
- etätyö
- rahaa elämän helpottamiseen
Elämän helpottamiseennonkin jo monta vinkkiä tässä ketjussa.
Tärkeintä on oman työajan kontrolloiminen eli työiaika on se 7.5 h plu lounas. Vain manager asemassa tuosta joutuu joustamaan eli kannattaa pitäytyä asiantuntijuudessa.
Tärkeää on myös oma harrastus. Perhe, lapset ja työ se ei ole vaan jokin oma juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä miestä syyllistetään? Tuo on vaativa yhdistelmä vaikka kumpikin tekisi osansa.
Tiedän ihmisiä jotka pystyvät tuohon. Ihmisiä jotka tykkäävät organisoida ja suorittaa. Tai siltä se näyttää ulospäin, mistä minä kaikkien syvimpiä ajatuksia tietäisin.
Ap, sinuna lähtisin siitä että miettisin omat prioriteetit. Jos ura on tärkeä, niin sitten pyrkii organisoimaan muun arjen rahan avulla. Se tuntuu varmaan alkuun lisätyöltä, mutta varmaan palkitsee kun saa sujumaan. Siivous, kauppa, luotettavaa lastenhoitoapua omaan aikaan ja lasten sairastellessa?
Meidän valinta on ollut halvempi asuminen ja urasta tinkiminen ja lyhennetty työaika kummallakin. Väitän että monissa asiantuntijatöissä 80 % saa aikaan melkein yhtäpaljon kuin 100% työajalla. Lasten sairastelu on minusta se vaativampi juttu arjen kannalta.
Tai sitten vaan sinnittelette muutaman vuoden vielä. Teidän lapset on vielä aika pieniä, esim kolmen vuoden päästä jo helpompaa.
Täällä on ollut puhetta progressiivisen verotuksen vaikutuksesta. On ihan totta, että se leikkaa nettotuloja tehokkaasti, mutta kyllä siitä huolimatta ap:n ja hänen puolisonsa nettotulojen pitäisi mainituilla palkoilla ja bonuksilla olla lapsilisien kanssa vähintään 7500 €/kk. (Sanon tämän nyt itse 6000 €/kk brutto ansaitsevana.)
Jos siitä laskee asumiseen 2500 €/kk, lasten päivähoitomaksuihin 500 €/kk, ruokaan 1500 €/kk, kahden auton kuluihin 1000 €/kk ja muihin kuluihin 1000 €/kk, jää jäljelle vielä 1000 €/kk käytettäväksi erilaisten elämää helpottavien palveluiden ostamiseen. Esimerkiksi meillä käy siivooja kahdesti kuukaudessa. Kotitalousvähennyksen jälkeen se maksaa meille 110 €/kk. Jos jäljelle jääneen 890 €/kk käyttäisi kokonaan lastenhoitajan palkkaamiseen ja maksaisi lastenhoitajalle 15 €/h (sivukuluja en laske, koska ne saa vähentää täysimääräisenä kotitalousvähennyksessä), saisi summalla lastenhoitajan 59 tunniksi kuukaudessa.
Ja olen tuossa yllä tarkoituksella laskenut asumis- ja ruokakulut yläkanttiin näyttääkseni, että noilla tuloilla rahaa pitäisi todella jäädä myös palvelujen ostamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Täh? Minä toimin asiantuntijatehtävissä, ja kun työaika on täynnä tai tehtävät on sopivassa kohdassa, pistän koneen kiinni ja teen illan ihan muita juttuja. Lasten kanssa puuhaileminen on parasta vastapainoa ajattelutyölle. Työt loppuu kun ne lopettaa
Ja sulla ei koskaan tule mitään ideoita töihin liittyen vapaa-ajalla? Ne ratkaisemattomat ongelmat ei pyöri mielessä koko ajan eikä kukaan lähettele viestejä vapaa-ajalla. Olen itse ollut tämän päivän sairaslomalla ja viestejä tuli jopa messengerin yksityiviestinä töihin liittyen. En vastannut, mutta ahdistaa jo valmiiksi maanantai. Kahden päivän tekemättömät työt ja viesteistä päätellen asioita joita olisi pitänyt alkaa hoitaa jo eilen. Melkein avasin työkoneen ihan siitä ahdistuksesta.
Joskus mietin tosissaan vaihtamista sellaiseen käytännönläheiseen alaan, jossa työt loppuu kun iskee hanskat tiskiin.
Rajaaminen on taito mikä pitää vaan opetella. Toki siitä voi kiukutella mutta ei se siitä muutu. On sinun valintasi jos haluat olla poissaoleva vanhempi. Lapsesi huomaavat kyllä jos mieli on muualla. Nämä asiat täytyy vaan opetella. En ymmärrä kunnolla aloittajan ongelmaa. Sinulla on puoliso ja tienaatte ihan hyvin. Vaikkei raha riittäisi au pairiin niin saatte sillä jo kevennettyä. Lisäksi työnjako selväksi puolison kanssa eli molemmille vapaa-aikaa mahdollistavia menoja. Sitten kehität itsellesi jotain palauttavaa ja keskityt siihen että saat nukkumisen kuntoon. Kännykkä pois ja paneskelkaa. Tai kirja käteen niin uni tulee kyllä. Jos tulee työasia mieleen niin ajattelet tietoisesti että palaan tähän huomenna/ensi viikolla.
Olen totaaliyh, pienempi palkka kuin sinulla, teen vaativaa työtä hankalien asiakkaiden kanssa, olen opiskellut lasten aikana. Voidaan silti hyvin koska osaan priorisoida ja erotan asiat toisistaan. Miettikää mikä teille on tärkeää ja mitä tarvitsette voidaksenne hyvin ja tehkää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon keskustelua rahasta. Joskus olisi mukava nähdä esimerkkejä rahankäytöstä, jos aloittajan perheen (tai paremmat) tulot eivät riitä siivous- tai lastenhoitopalveluun. Asuminen on varmasti yksi asia, mutta sitäkin on tärkeä miettiä kokonaisuuden kannalta. Meillä on vaativat työt, jonkin verran pienemmät palkat, kaksi lasta, auto, koti... Ja todella hyvin jää rahaa käyttöön. Ei asuta Helsingissä, mutta kaupungissa kuitenkin.
Joskus auttaa, kun lukee aloituksen. Ap ei kirjoittanut mitään rahapulasta tai väittänyt, ettei ole rahaa ostaa palveluja.
Hän mainitsi palkkansa, koska pohdiskelee lyhennettyä työaikaa ja siinä raha ei selvästikään olisi este. Rahasta valittajat on ihan eri ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Kun töitä tekee siinä samassa tilassa, missä asuu, jää ne työasiat helposti pyörimään ajatuksiin silloinkin kun on vapaalla. Toki asiantuntijatyössä niin voi käydä, vaikka työt tehtäisi kodin ulkopuolellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaativaa,vaativaa, vaativaa, vaativaa. Hei muistinko sanoa vaativaa. Menehän viŧŧuun typerine provoinesi. Tule takaisin vasta kun osaat edes auttavasti kirjoittaa, sinä saatanan ää l iö.
Mikä se sun ala oikeen on siis,tarkemmin ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tehnyt 80 % kahteen otteeseen eri yrityksissä lapsen ollessa pieni. Hyvin ne "manager" tason työt ovat joustaneet, olen ollut yhden päivän viikosta pois töistä. Itse niistä rajoista kuitenkin työelämässä pitää huolehtia ja tehdä se mistä maksetaan.
t: DI
Jos sinun elämäsi on suorittamista 24/7, väsyt varmasti. Ihmisellä pitää olla vähintään 8 tuntia vuorokaudesta sellaista aikaa, jolloin hän ei koe tarvetta suorittaa yhtään mitään. Yleensä suurin osa siitä ajasta käytetään nukkumiseen.
Sinullakin on oikeus olla väsynyt, oikeus levätä, oikeus pitää taukoa suorittamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Kun töitä tekee siinä samassa tilassa, missä asuu, jää ne työasiat helposti pyörimään ajatuksiin silloinkin kun on vapaalla. Toki asiantuntijatyössä niin voi käydä, vaikka työt tehtäisi kodin ulkopuolellakin.
Etötyötä runsaasti tekevänä olen eri mieltä. En huomaa mitään eroa.
Lisäksi useimmilla etätyötä tekevillä on myös mahdollista tehdä töitä toimistolla. Jos etätyö on itselle kuormittavaa, voi valita sen toimiston menemisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkeat tulot mahdollistavat monet arkea mahdollistavat palvelut, joista moni voi vain haaveilla. Moni vastaavassa tilanteessa oleva joutuu tekemään kaiken itse pienien tulojen takia. Ap. ei nyt taida ihan ymmärtääkään sitä, miten harva pääsee tuollaisille tuloille elämää helpottamaan. Moni on varmasti ap.:lle kateellinen, vaikka elämä olisikin kiireistä. Olen itse sinkku vela ja pitkäaikaistyötön, jonka tulona on pelkkä työmarkkinatuki 595 euroa ja olen käytännössä sukulaiseni kotiorjana. Vaihtaisin oman elämäni heti tuohon ap.:n elämään.
Sinä et nyt taida ymmärtääkään kuinka ison siivun progressiivinen verotus tuosta vie. Tuosta ei kuitenkaan jää käteen paljoakaan... Kivahan se on jos taskurahaa jää, mutta ei tuolla vielä herroiksi Suomessa elä.
Nämä kateelliset pienituloiset eivät ymmärrä, kuinka valtavan osan tuloista yksistään shampanja vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon keskustelua rahasta. Joskus olisi mukava nähdä esimerkkejä rahankäytöstä, jos aloittajan perheen (tai paremmat) tulot eivät riitä siivous- tai lastenhoitopalveluun. Asuminen on varmasti yksi asia, mutta sitäkin on tärkeä miettiä kokonaisuuden kannalta. Meillä on vaativat työt, jonkin verran pienemmät palkat, kaksi lasta, auto, koti... Ja todella hyvin jää rahaa käyttöön. Ei asuta Helsingissä, mutta kaupungissa kuitenkin.
Joskus auttaa, kun lukee aloituksen. Ap ei kirjoittanut mitään rahapulasta tai väittänyt, ettei ole rahaa ostaa palveluja.
Hän mainitsi palkkansa, koska pohdiskelee lyhennettyä työaikaa ja siinä raha ei selvästikään olisi este. Rahasta valittajat on ihan eri ihmisiä.
Ilmaisin itseäni huonosti, mutta en tarkoittanut, että AP kokee, etteivät rahat riitä noihin. Ketjussa on ollut useita kirjoittajia, jotka eivät AP:n perheen kaltaisilla tuloilla tai suuremmilla saa ostettua mitään ylimääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Kun töitä tekee siinä samassa tilassa, missä asuu, jää ne työasiat helposti pyörimään ajatuksiin silloinkin kun on vapaalla. Toki asiantuntijatyössä niin voi käydä, vaikka työt tehtäisi kodin ulkopuolellakin.
Etötyötä runsaasti tekevänä olen eri mieltä. En huomaa mitään eroa.
Lisäksi useimmilla etätyötä tekevillä on myös mahdollista tehdä töitä toimistolla. Jos etätyö on itselle kuormittavaa, voi valita sen toimiston menemisen.
Joiltakin tuo onnistuu, toisilta ei. Me emme ole tässäkään asiassa toistemme kopioita.
Olen itse tehnyt töitä, jotka on ihan perinteisestikin tehty osittain etänä. Vaikka tein 60% työaikaa, minusta tuntui, että olen koko ajan töissä. Nykyisin teen töitä, joissa työaikaa on vain se, kun olen "sorvin ääressä". Työasioiden ajatteleminen vapaalla ei hyödytä ketään, mutta silti minulle on ollut haastavaa opetella irtautumaan työasioista, kun lähden töistä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tämä anekdootti siis kertoo sekä työnantajastani että minusta että nykyajan työelämästä: työnantaja saattaa vaatia kohtuuttomia, työntekijä saattaa vastuullisuuttaan yrittää vastata kaikkiin järjettömiin odotuksiin ja monien mielestä nykyään se on ihan normaalia. "
Mikä anekdootti? Voit toki juoruilla nuista aiheista itseksesi mutta tuossa muuten ei ole mitään anekdoottia. Joko puhut pskaa tai sitten et.
Anekdootti on lyhyt ja pelkistetty kuvaus jostakin tapahtumasta. Kuvasin sillä uupumuksen ja riittämättömyyden kokemusta samassa elämäntilanteessa, jossa aloittaja elää. Tällaisia kuvauksia käytetään tyypillisesti, kun halutaan saada kuulija näkemään jokin puoli käsiteltävästä asiasta. Toki voisi olla myös liitoiteltu ja humoristinenkin anekdootti, jonka tarkoitus on vain viihdyttää. Sellaisesta ei nyt ollut kuitenkaan kyse.
Käyhän sivistyssanakirjaa selailemassa. Lähellä olet mutta et kuitenkaan aivan oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon keskustelua rahasta. Joskus olisi mukava nähdä esimerkkejä rahankäytöstä, jos aloittajan perheen (tai paremmat) tulot eivät riitä siivous- tai lastenhoitopalveluun. Asuminen on varmasti yksi asia, mutta sitäkin on tärkeä miettiä kokonaisuuden kannalta. Meillä on vaativat työt, jonkin verran pienemmät palkat, kaksi lasta, auto, koti... Ja todella hyvin jää rahaa käyttöön. Ei asuta Helsingissä, mutta kaupungissa kuitenkin.
Joskus auttaa, kun lukee aloituksen. Ap ei kirjoittanut mitään rahapulasta tai väittänyt, ettei ole rahaa ostaa palveluja.
Hän mainitsi palkkansa, koska pohdiskelee lyhennettyä työaikaa ja siinä raha ei selvästikään olisi este. Rahasta valittajat on ihan eri ihmisiä.
Ilmaisin itseäni huonosti, mutta en tarkoittanut, että AP kokee, etteivät raha
Joo, tajusin kun luin toisen kerran kirjoituksesi. Olet oikeassa.
Prof. DiLorenzo: How Cultural Marxism Destroyed Education
Vierailija kirjoitti:
65 pros tuossa esimerkissä? Kyllä palkankorotuksesta n. 60 pros vain jää enemmän käteen, koska veroprosentti nousee koko palkkasummalle, ei pelkästään korotukselle. Palkastahan lähtee vähän muutakin kuin verotus.
Marginaaliveroprosentti nousee sen tuloluokan mukaan nimenomaan sille korotukselle. Meidän perheessä molemmat vanhemmat on tuossa veroluokassa jossa piirun verran vajaa 60% kaikista korotuksista menee veroihin.
Siinä toki olet oikeassa että aivan 65 prosenttiin ei marginaali Suomessakaan nouse. 7700€ yli kun tienaa niin sen jälkeen kaikista palkankorotuksista menee tuo 60% veroihin.
Täällä on paljon keskustelua rahasta. Joskus olisi mukava nähdä esimerkkejä rahankäytöstä, jos aloittajan perheen (tai paremmat) tulot eivät riitä siivous- tai lastenhoitopalveluun. Asuminen on varmasti yksi asia, mutta sitäkin on tärkeä miettiä kokonaisuuden kannalta. Meillä on vaativat työt, jonkin verran pienemmät palkat, kaksi lasta, auto, koti... Ja todella hyvin jää rahaa käyttöön. Ei asuta Helsingissä, mutta kaupungissa kuitenkin.