Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on kateellinen pikkusisarukselle siitä että tällä on molemmat vanhemmat
22.02.2024 |
Lapsi on alakouluikäinen, pikkusisarus on alle kouluikäinen. Itse olen tämän pikkusisaruksen äiti, vanhemman lapsen äiti kuoli lapsen ollessa pieni. Meillä on aina ollut tämän lapsen kanssa hyvät välit, ja periaatteessa on edelleen. Olen ollut lapselle toinen perheen aikuinen, en kuitenkaan äiti.
Tämän talven aikana isompi lapsi on alkanut ilkeillä pienemmälle. Lapsi saattaa sanoa pienemmälle jotain ikävää liittyen siihen että tällä on äiti, esimerkiksi kun tämä viettää aikaa äidin kanssa, kun lapsi piirsi kuvan missä on äiti ja kun yhtenä päivänä oli puhe siitä milloin on äitienpäiväm. Muuten ilkeily on nimittelyä vauvaksi, mammanpojaksi ja väitteitä että nuorempi lapsi ei pärjää ilman äitiä.
On yritetty ottaa puheeksi, sekä minä että lasten isä, vanhemman lapsen kanssa, mutta tämä sulkeutuu eikä halua puhua asiasta. Selkeästihän tämä liittyy hänen omaan äitiinsä. Lisään vielä että on lapsilla keskenään ihan hyviäkin hetkiä ja ilkeily ja ikävät kommentit on satunnaista. Meneekö tällainen yleensä ohi itsestään?
Kommentit (433)
Vierailija kirjoitti:
Ei tosta muijasta ole edes äitipuoleksi. Se on Pirkko ja Pirkkona pysyy. Peli on jo menetetty. Sil lapsella on oikeus tunteisiinsa, ja se on hänen oma koti. Sä ap oot tunkenut lapsen kotiin.
Niin?
Vähän nyt ristiriitaista viestiä täällä. Sanotaan että pitäisi olla enemmän äiti mutta syytetään siitäkin että asun lapsen kanssa samassa kodissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit jutella lapsen kanssa, että hänellä on aina taivaassa hänet synnyttänyt äiti, mutta että sinä haluaisit olla hänelle toinen äiti, jos se olisi lapsesta mukavaa. Voisit kysyä, haluaisiko hän sanoa sinua äidiksi. Lapsen olisi ainakin tärkeää kuulla, että pidät häntä omanasi.
Taivaspuheita ei ole lapselle koskaan puhuttu, joten en itsekään niitä ole hänelle puhunut. Totta kai olen keskustellut lapsen kanssa aiheesta monet kerrat ja kertonut että minua voi sanoa myös äidiksi jos haluaa. Varsinkin silloin tämä oli varmaan viikottainen puheenaihe kun pikkusisarus oli alkanut puhumaan ja kutsui äidiksi. Vaikka lapsi kutsuu minua etunimellä, hän toisinaan puhuu muille minusta äitinä. Esimerkiksi kavereille ja harrastuksissa ja koulun tapahtumaan hän ilmoittaa äidin, eli minut.
Käytännössä pidän lasta omanan
Tämä mullakin särähti korvaan. Ei kuulemma ole merkittävää onko ap lapsen huoltaja, vaikka se eron tullessa olisi todella iso asia, jos oikeasti olisi ottanut omakseen vanhemman roolin ja lapsen tapaamisen haluaisi varmistaa.
Sen sijaan jostain syystä on paljon merkittävämpää, että onko lapsella juridinen yhteys äidin sukuun, vaikka käytännön elämässä tuo on lähinnä symbolinen ele - ellei lapsi ole saamassa todella isoa perintöä jostain, ja silloinkin asiaan voi vaikuttaa testamentilla.
Tuo kertoo siitä, että ap ei todellisuudessa ole valmis sitoutumaan lapseen yksilönä samalla tavalla kuin biologiseen lapseensa, vaan kokee tämän "kuuluvan pakettiin" miehen ja perheen kanssa.
Vanhemman menetys voi olla lapselle sellainen trauma mihin lapsi tarvii ammattiapua. Uskon että asiat alkaa selvitä sen myötä kotonakin.
Vierailija kirjoitti:
Kovastipa täällä tuomitaan ja länkytetään että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta ei käsitetä mikä on mahdollista ja mikä ei.
Ei lasta voi pakottaa pitämään ketään äitinä jos lapsi ei itse tee sitä.
Ap kysyi, että mikä sitä äitiyttä sitten olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat aloituksessasi näin: 'Olen ollut lapselle toinen perheen aikuinen, en kuitenkaan äiti.'
Jos haluat, että puolisosi lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi, niin kyllä sinun täytyy ruveta äidiksi. Äitiys ei ole vain biologiaa. Tämä ei tarkoita, että biologinen kuollut äiti syrjäytetään eikä hänestä saa puhua (pitää puhua ja häntä saa muistella), mutta sinä jatkat nyt äitinä. Kerro vanhemmalle lapsellesi, että rakastat häntä ja haluat olla hänen äitinsä ja että hänet synnyttänyt äiti varmasti toivoisi tätä myös. Jonkun ajan kuluttua kerro myös, että pienemmästä lapsesta tuntuu pahalta, jos hänelle ilkeillään. Älä kerro tätä samalla kertaa, koska muuten lapsi ajattelee, että haluat olla hänen äitinsä vain, jotta biologiselle lapsellesi ei ilkeiltäisi.
Nyt on kyse niin pienestä lapsesta, ettei hän tarvitse toista aikuista, hän ta
Ap:lle: olen tuo joka kirjoitti kommentin johon vastasit.
Varmasti lapsella on omassa päässään se biologinen äitinsä. Niin pitää ollakin. Mutta mikään ei estä sitä, että lapsella on toinenkin äiti, varsinkin, kun biologinen äiti ei voi enää toimia äitinä. Mistä tiedät tuon lapsen näkökulman, että olisit vain toinen aikuinen perheessä? Vaikka hän olisi sanonut niin, se on todennäköisesti vain puolustautumis- tai selitysreaktio, ettei hän joudu pettymään. Sinä olet aikuinen, hän on lapsi, ota ohjat käteesi ja ryhdy hänen äidikseen. Vältät näin monta tulevaa ongelmaa. Sitä paitsi, sehän on ihana asia saada olla äitinä äidittömälle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kaksi ongelmaa. Pienempi eli sisarukselle ilkeily ja isompi eli haluttomuus olla äiti toiselle lapselle. Jälkimmäisen ongelman ratkaiseminen ratkaisee ensin mainitun ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit jutella lapsen kanssa, että hänellä on aina taivaassa hänet synnyttänyt äiti, mutta että sinä haluaisit olla hänelle toinen äiti, jos se olisi lapsesta mukavaa. Voisit kysyä, haluaisiko hän sanoa sinua äidiksi. Lapsen olisi ainakin tärkeää kuulla, että pidät häntä omanasi.
Taivaspuheita ei ole lapselle koskaan puhuttu, joten en itsekään niitä ole hänelle puhunut. Totta kai olen keskustellut lapsen kanssa aiheesta monet kerrat ja kertonut että minua voi sanoa myös äidiksi jos haluaa. Varsinkin silloin tämä oli varmaan viikottainen puheenaihe kun pikkusisarus oli alkanut puhumaan ja kutsui äidiksi. Vaikka lapsi kutsuu minua etunimellä, hän toisinaan puhuu muille minusta äitinä. Esimerkiksi kavereille ja harrastuksissa ja koulun tapahtumaan hän ilmoittaa äidin, eli
Tämä mullakin särähti korvaan. Ei kuulemma ole merkittävää onko ap lapsen huoltaja, vaikka se eron tullessa olisi todella iso asia, jos oikeasti olisi ottanut omakseen vanhemman roolin ja lapsen tapaamisen haluaisi varmistaa.
Sen sijaan jostain syystä on paljon merkittävämpää, että onko lapsella juridinen yhteys äidin sukuun, vaikka käytännön elämässä tuo on lähinnä symbolinen ele - ellei lapsi ole saamassa todella isoa perintöä jostain, ja silloinkin asiaan voi vaikuttaa testamentilla.
Tuo kertoo siitä, että ap ei todellisuudessa ole valmis sitoutumaan lapseen yksilönä samalla tavalla kuin biologiseen lapseensa, vaan kokee tämän "kuuluvan pakettiin" miehen ja perheen kanssa.
No edellisestä huoltajuuskeskustelusta on jonkin verran aikaa, taidettiin käydä kun lapsen passia viimeksi uusittiin. Mikäli erottaisiin, niin uskon tapaamisten järjestyvän vanhemman lapsen kohdalla siinä missä nuoremmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo lapsi asuu ydinperheenä isänsä kanssa. Ap on se, joka on tunkenut sinne itsensä mukulansa kanssa hämmentämään soppaa.
Vierailija kirjoitti:
Kovastipa täällä tuomitaan ja länkytetään että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta ei käsitetä mikä on mahdollista ja mikä ei.
Ei lasta voi pakottaa pitämään ketään äitinä jos lapsi ei itse tee sitä.
Lapsi saa tietenkin itse päättää, ketä pitää äitinään.
Mutta jos lapsen biologinen vanhempi on kuollut, täytyy perheen aikuisen pitää lasta lapsenaan, tai muuten hän on väärässä perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano lapselle että menee äitinsä luo kiukkuamaan.
Tekikö äitinsä itsarin kun ei enää jaksanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovastipa täällä tuomitaan ja länkytetään että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta ei käsitetä mikä on mahdollista ja mikä ei.
Ei lasta voi pakottaa pitämään ketään äitinä jos lapsi ei itse tee sitä.
Lapsi saa tietenkin itse päättää, ketä pitää äitinään.
Mutta jos lapsen biologinen vanhempi on kuollut, täytyy perheen aikuisen pitää lasta lapsenaan, tai muuten hän on väärässä perheessä.
Pidänkin häntä lapsenani. Mutta minä en voi lapsen puolesta pitää itseäni lapsen äitinä. Vain omasta puolestani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia ihmisiä on paljon. Eiköhännlapsi eristä itsensä porukoista aika nopeaan kun alkaa kiukutella samaa ystäville. Voi tulla yksinäiset ajat. Meidän koulussa oli tyttö joka teki niin, ylläripylläri jäi yksin.
Eli tiivistettynä. Teillä oli koulussa lapsi, jonka äiti oli kuollut, ja päätitte murskata hänet eristämällä porukasta. Oletko ylpeäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelin ja viikkorahat pois kunnes oppii olemaan ihmisiksi.
Vieläkö joku väittää,että kyseessä ei ole lapsen ydinperhe? Meneekö se niin, että kun sinne tunkee joku vieras muija, niin lapselta otetaankin pois ydinperheessä asumisen nimike/status?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovastipa täällä tuomitaan ja länkytetään että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta ei käsitetä mikä on mahdollista ja mikä ei.
Ei lasta voi pakottaa pitämään ketään äitinä jos lapsi ei itse tee sitä.
Ap kysyi, että mikä sitä äitiyttä sitten olisi.
Ap:lle on ehdotettu pariinkin kertaan, että hän esimerkiksi aloittaisi uuden harrastuksen lapsensa kanssa. Mitään vastausta ei ole tullut. Ilmeisesti hänet kiinnostaa enemmän äitiyden teoreettinen kuin käytännöllinen puoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia ihmisiä on paljon. Eiköhännlapsi eristä itsensä porukoista aika nopeaan kun alkaa kiukutella samaa ystäville. Voi tulla yksinäiset ajat. Meidän koulussa oli tyttö joka teki niin, ylläripylläri jäi yksin.
Eli tiivistettynä. Teillä oli koulussa lapsi, jonka äiti oli kuollut, ja päätitte murskata hänet eristämällä porukasta. Oletko ylpeäkin?
Ihan itse eristi itsensä kiukuttelemalla muita siitä jos näillä oli äiti. Oma syy, oma vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovastipa täällä tuomitaan ja länkytetään että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta ei käsitetä mikä on mahdollista ja mikä ei.
Ei lasta voi pakottaa pitämään ketään äitinä jos lapsi ei itse tee sitä.
Ap kysyi, että mikä sitä äitiyttä sitten olisi.
Ap:lle on ehdotettu pariinkin kertaan, että hän esimerkiksi aloittaisi uuden harrastuksen lapsensa kanssa. Mitään vastausta ei ole tullut. Ilmeisesti hänet kiinnostaa enemmän äitiyden teoreettinen kuin käytännöllinen puoli.
Ja ap täällä on kertonut että hän on ollut lapsen harrastuksissa ja koulujutuissa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovastipa täällä tuomitaan ja länkytetään että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta ei käsitetä mikä on mahdollista ja mikä ei.
Ei lasta voi pakottaa pitämään ketään äitinä jos lapsi ei itse tee sitä.
Lapsi saa tietenkin itse päättää, ketä pitää äitinään.
Mutta jos lapsen biologinen vanhempi on kuollut, täytyy perheen aikuisen pitää lasta lapsenaan, tai muuten hän on väärässä perheessä.
Pidänkin häntä lapsenani. Mutta minä en voi lapsen puolesta pitää itseäni lapsen äitinä. Vain omasta puolestani.
Ap
No kerrotko, mitä harrastat yhdessä lapsesi kanssa. Mitä teette mieluiten yhdessä? Mistä unelmoitte?
Tuollaisia ihmisiä on paljon. Eiköhännlapsi eristä itsensä porukoista aika nopeaan kun alkaa kiukutella samaa ystäville. Voi tulla yksinäiset ajat. Meidän koulussa oli tyttö joka teki niin, ylläripylläri jäi yksin.