Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on kateellinen pikkusisarukselle siitä että tällä on molemmat vanhemmat
22.02.2024 |
Lapsi on alakouluikäinen, pikkusisarus on alle kouluikäinen. Itse olen tämän pikkusisaruksen äiti, vanhemman lapsen äiti kuoli lapsen ollessa pieni. Meillä on aina ollut tämän lapsen kanssa hyvät välit, ja periaatteessa on edelleen. Olen ollut lapselle toinen perheen aikuinen, en kuitenkaan äiti.
Tämän talven aikana isompi lapsi on alkanut ilkeillä pienemmälle. Lapsi saattaa sanoa pienemmälle jotain ikävää liittyen siihen että tällä on äiti, esimerkiksi kun tämä viettää aikaa äidin kanssa, kun lapsi piirsi kuvan missä on äiti ja kun yhtenä päivänä oli puhe siitä milloin on äitienpäiväm. Muuten ilkeily on nimittelyä vauvaksi, mammanpojaksi ja väitteitä että nuorempi lapsi ei pärjää ilman äitiä.
On yritetty ottaa puheeksi, sekä minä että lasten isä, vanhemman lapsen kanssa, mutta tämä sulkeutuu eikä halua puhua asiasta. Selkeästihän tämä liittyy hänen omaan äitiinsä. Lisään vielä että on lapsilla keskenään ihan hyviäkin hetkiä ja ilkeily ja ikävät kommentit on satunnaista. Meneekö tällainen yleensä ohi itsestään?
Kommentit (433)
Käytännössä olen molemmille lapsille ihan samalla tavalla äiti, kuten olen ollut kaikkien näsien vuosien aikana. Ainoastaan ne asiat mitä vain huoltaja voi tehdä, hoitaa lasten isä vanhemman lapsen kohdalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taattua av-laatua. Jos ap olisi alkanut lapselle huoltajaksi olisi syyllistetty äidin leikkimisestä tai jos olisi adoptoinut syytettäisiin lapsen oikean äidin paikan viemisestä. Koskaan ei ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Taattua av-laatua. Jos ap olisi alkanut lapselle huoltajaksi olisi syyllistetty äidin leikkimisestä tai jos olisi adoptoinut syytettäisiin lapsen oikean äidin paikan viemisestä. Koskaan ei ole hyvä.
Miksi ihmeessä kukaan syyllistäisi ketään siitä, että tämä adoptoi lapsen, joka on aivan pienenä menettänyt vanhempansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvallisuuden tunnetta se lapsi kaipaa. Nyt sitä ei ole. Ei ton ikänen oirehdi, jos kaikki on hyvin ydinperheessä.
No kun nimenomaan kyse ei ole ydinperheestä vaan uusio. Itsellä se toisen biologisen vanhemman puute sai oireilua aikaiseksi, vaikka kukaan ei sille tilanteelle mitään voinut tehdä. Ajan kanssa meni ohi.
No kun sillä lapsella on isä, niin se on lapsen ydinperhe. Asiat pitää puida oman perheen sisällä. Siihen kuuluu myös tuo mun-lapsi-jolle-oon-äiti ja lapsen isän mukula, joka on muodostunut ongelmaksi muittem-mukulat-mikä-rasite pensaksi.
Vierailija kirjoitti:
Turvallisuuden tunnetta se lapsi kaipaa. Nyt sitä ei ole. Ei ton ikänen oirehdi, jos kaikki on hyvin ydinperheessä.
Ei ole, koska tuo ei ole lapselle ydinperhe. Sehän se ongelma juuri onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi siis huutaa ääneen, että kukaan ei rakasta minua ja ap miettii, miten rangaista moista ipanaa, joka ei ymmärrä, että on jo valmiiksi liikaa perheessä.
Juuri näin tämä menee, lapsen näkökulmasta katsottuna. Lisäksi 9-vuotias on alkanut juuri tulla siihen vaiheeseen kehityksessä että ylipäätään pystyy tuntemaan kuoleman johdosta surua, ja häntä pitäisi nyt auttaa tunteiden käsittelyssä. Mutta tämä etunimellä kutsuttava aikuinen ei edes ymmärrä, mikä on vialla, ja vaikka sitä täällä moni hänelle sanoo, niin inttää vaan vastaan. Todennäköisesti ap ei osaa käsitellä omiakaan tunteitaan, eihän kaikki suomalaiset vaan osaa, niin miten sitten osaisi lasta siinä auttaa. Kannattaisi ihan tosissaan nyt hakea ammattilaisen apua.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen molemmille lapsille ihan samalla tavalla äiti, kuten olen ollut kaikkien näsien vuosien aikana. Ainoastaan ne asiat mitä vain huoltaja voi tehdä, hoitaa lasten isä vanhemman lapsen kohdalla.
Ap
Aloituksessa kuitenkin sanot, että olet ollut perheen toinen aikuinen, et kuitenkaan äiti. Lapsi haistaa tämän. Tämä lähestymistapa toimisi eroperheessä, mutta on väärä lähestymistapa kun biologinen äiti on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko, ap, aloittaa lapsesi kanssa jonkin uuden yhteisen harrastuksen, hänen kiinnostuksensa kohteen mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taattua av-laatua. Jos ap olisi alkanut lapselle huoltajaksi olisi syyllistetty äidin leikkimisestä tai jos olisi adoptoinut syytettäisiin lapsen oikean äidin paikan viemisestä. Koskaan ei ole hyvä.
Miksi ihmeessä kukaan syyllistäisi ketään siitä, että tämä adoptoi lapsen, joka on aivan pienenä menettänyt vanhempansa?
Miksi kukaan haluaisi vieraan naisen adoptioäidikseen, kun biologinen isä on olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä juttu ettet ole äiti, vaikka oikea äiti on kuollut.
Miltähän tästä isommasta lapsesta tuntuu, pahalta varmaankin ja ulkopuoliselta. Et ilmeisesti pysty asettumaan toisen asemaan ollenkaan... Paitsi yllätys yllätys oman lapsesi.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meillä on toimittu siskon lasten kanssa toisin eli heidät suorastaan hukutetaan lahjoihin ja rakkauteen biologisen äidin suvun suunnasta ja isänsä uuden perheen lapset jätetään huomiotta. Näin siskon lapset saavat kokea jotain siitä, mitä äitipuoli ei kykene antamaan. Paitsi tietty kalvavan kateuden.
Miksi haluatte näpäyttää sisaruspuolia ja myös lasten isää? Materiasta ei kannata olla kateellinen (vaikka se sopii suomalaiseen luontoon).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kova äitipuoli hakee nyt myötätuntopisteitä toiminnalleen. Yksi perheen jäsen kutsuu häntä Pirkoksi ja muut äidiksi.
Lapsi parka joutuu kaikille sanomaan, että sisarpuoleni nimi on Pirkko, ja sitä syrjitään koulussa, kotona ja kavereiden kesken.
Vierailija kirjoitti:
Voisit jutella lapsen kanssa, että hänellä on aina taivaassa hänet synnyttänyt äiti, mutta että sinä haluaisit olla hänelle toinen äiti, jos se olisi lapsesta mukavaa. Voisit kysyä, haluaisiko hän sanoa sinua äidiksi. Lapsen olisi ainakin tärkeää kuulla, että pidät häntä omanasi.
Taivaspuheita ei ole lapselle koskaan puhuttu, joten en itsekään niitä ole hänelle puhunut. Totta kai olen keskustellut lapsen kanssa aiheesta monet kerrat ja kertonut että minua voi sanoa myös äidiksi jos haluaa. Varsinkin silloin tämä oli varmaan viikottainen puheenaihe kun pikkusisarus oli alkanut puhumaan ja kutsui äidiksi. Vaikka lapsi kutsuu minua etunimellä, hän toisinaan puhuu muille minusta äitinä. Esimerkiksi kavereille ja harrastuksissa ja koulun tapahtumaan hän ilmoittaa äidin, eli minut.
Käytännössä pidän lasta omanani, vaikkei hän toki biologisesti eikä juridisesti minun olekaan. Jos esimerkiksi kysytään montako lasta minulla on, vastaan kaksi. Samoin muille ihmisille puhuessa puhun molemmista lapsinani. Molemmille lapsille kerrotaan yhtälailla että nämä ovat rakkaita ja tärkeitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taattua av-laatua. Jos ap olisi alkanut lapselle huoltajaksi olisi syyllistetty äidin leikkimisestä tai jos olisi adoptoinut syytettäisiin lapsen oikean äidin paikan viemisestä. Koskaan ei ole hyvä.
Miksi ihmeessä kukaan syyllistäisi ketään siitä, että tämä adoptoi lapsen, joka on aivan pienenä menettänyt vanhempansa?
Miksi kukaan haluaisi vieraan naisen adoptioäidikseen, kun biologinen isä on olemassa?
Kuka se vieras nainen nyt siis on? Ap on vuosia ollut lapsen perheenjäsen, ja lapsi ei edes muista muunlaista äitiä muuten kuin kuvista ja tarinoista.
Adoptio olisi pitänyt tehdä viimeistään nuoremman lapsen syntymän aikoihin.
-korjaus, lisäys sisarpuoleni äidin nimi on-
Sanottu jo aiemmin mutta menee ohi, kuulostaa ihan vain vaiheelta. Ikävä vaihe =(
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen molemmille lapsille ihan samalla tavalla äiti, kuten olen ollut kaikkien näsien vuosien aikana. Ainoastaan ne asiat mitä vain huoltaja voi tehdä, hoitaa lasten isä vanhemman lapsen kohdalla.
Ap
Voi, voi, kun se äitiys on muutakin kuin vain käytännön asioista huolehtimista. Ei tuon ikäisen lapsen kuulu vielä vaivata päätään, kumpi perheen aikuisista allekirjoittaa passihakemuksen. Mutta koulun suuntaan kyllä voi lähivanhempikin toimia perheen aikuisena, sillä useimpiin asioihin koulussa ei tarvitse olla huoltaja.
Eikä lapsesta varmaan tunnu hyvältä, jos koulussa ja naapurustossa kerrot kaikille, että et ole oikea äiti. Se on lapsen henkilökohtainen asia, jonka hän itse kertoo niille, joille kertoo. Sen takia hän on varmaan nimittänyt sinua äidiksi joskus kun on ollut kaverin kanssa.
Jos sinusta tuntuu, että et nyt voi tarjota enempää tukea lapselle tunteitten käsittelemiseen, niin ole sen verran vastuullinen aikuinen, että hanki lapselle siihen apua muualta. Hän kiittää siitä vielä sinua myöhemmin, kun aikuistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä olen molemmille lapsille ihan samalla tavalla äiti, kuten olen ollut kaikkien näsien vuosien aikana. Ainoastaan ne asiat mitä vain huoltaja voi tehdä, hoitaa lasten isä vanhemman lapsen kohdalla.
Ap
Voi, voi, kun se äitiys on muutakin kuin vain käytännön asioista huolehtimista. Ei tuon ikäisen lapsen kuulu vielä vaivata päätään, kumpi perheen aikuisista allekirjoittaa passihakemuksen. Mutta koulun suuntaan kyllä voi lähivanhempikin toimia perheen aikuisena, sillä useimpiin asioihin koulussa ei tarvitse olla huoltaja.
Eikä lapsesta varmaan tunnu hyvältä, jos koulussa ja naapurustossa kerrot kaikille, että et ole oikea äiti. Se on lapsen henkilökohtainen asia, jonka hän itse kertoo niille, joille kertoo. Sen takia hän on varmaan nimittänyt sinua äidiksi joskus kun on ollut kaverin kanssa.
Jos sinusta tuntuu, että et nyt voi tarjo
Mitä se äitiys siis on?
Ymmärrän adoptoimattomuuden ainoastaan siinä tapauksessa, että lapsella on tiivis ja läheinen suku kuolleen äitinsä puolella, ja siellä on myös aineellista perintöä odotettavissa.
Jos välit ovat joulukorttitasoa, on adoptoimattomuus ainoastaan julmaa. Pahimmassa tapauksessa lapsi jää vielä petinnönjaossakin vähemmälle kuin sisaruksensa.
Tulee vaikutelma, että aapee on kylmän sorttinen ihminen. En tohtisi olla kylmän kalsee kenellekään lapselle, joka kodissani on.