Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on kateellinen pikkusisarukselle siitä että tällä on molemmat vanhemmat
22.02.2024 |
Lapsi on alakouluikäinen, pikkusisarus on alle kouluikäinen. Itse olen tämän pikkusisaruksen äiti, vanhemman lapsen äiti kuoli lapsen ollessa pieni. Meillä on aina ollut tämän lapsen kanssa hyvät välit, ja periaatteessa on edelleen. Olen ollut lapselle toinen perheen aikuinen, en kuitenkaan äiti.
Tämän talven aikana isompi lapsi on alkanut ilkeillä pienemmälle. Lapsi saattaa sanoa pienemmälle jotain ikävää liittyen siihen että tällä on äiti, esimerkiksi kun tämä viettää aikaa äidin kanssa, kun lapsi piirsi kuvan missä on äiti ja kun yhtenä päivänä oli puhe siitä milloin on äitienpäiväm. Muuten ilkeily on nimittelyä vauvaksi, mammanpojaksi ja väitteitä että nuorempi lapsi ei pärjää ilman äitiä.
On yritetty ottaa puheeksi, sekä minä että lasten isä, vanhemman lapsen kanssa, mutta tämä sulkeutuu eikä halua puhua asiasta. Selkeästihän tämä liittyy hänen omaan äitiinsä. Lisään vielä että on lapsilla keskenään ihan hyviäkin hetkiä ja ilkeily ja ikävät kommentit on satunnaista. Meneekö tällainen yleensä ohi itsestään?
Kommentit (433)
Minusta on outoa miten tässä nyt jumitetaan noihin termeihin. Meillä äitipuoli oli perheen toinen aikuinen, joka toimi vanhempana hoitaen ihan niitä samoja vanhemman hommia kuin toinenkin, eli siis äiti, riippumatta siitä miten häntä kutsuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka isäpuoli oli minulle hyvin rakas ja tärkeä, en kutsunut häntä isäksi. Voi olla siis myös lapsen oma tahto.
Ei tässä ole kyse siitä, miksi AP:tä kutsutaan vaan siitä, että molempien lasten pitäisi kokea olevansa samassa asemassa ja että heillä on kaksi vanhempaa,.vaikka toisella on myös se edesmennyt äiti.
Ei lapsen kokemusta voi määritellä lapsen puolesta eikä sitä kokemusta voi juntata lapseen vain päättämällä olla äiti. Minusta tuo kuulostaa hyvältä että lapsi sanoo äidiksi kavereille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vain uhmaikää ja huomannut, että tuo asia triggeröi muita? Sattuuko olemaan 9-vuotias? Siinä kohtaa yleensä on hankalampi itsenäistymisvaihe. Vauvaksi, itkupilliksi ja pärjäämättömäksi pienempien nimittely oli silloin tuttua täälläkin.
Varmasti se on myös hänelle vaikea asia, että ei ole äitiä. Isän vastuuta tässä peräänkuuluttaisin ja lapselle olisi hyvä tarjota nyt erityisen paljon kahdenkeskistä aikaa. Perheneuvolaankin voi olla yhteydessä vinkkejä pyytäen. Mutta sisarukset nyt yleensä ovat aina kateellisia toisilleen mitä ihmeellisimmistä asioista (meillä tällä hetkellä pinnalla on se, että toisella lapsella on kaksi kirjainta lyhyempi nimi kuin toisella ja lyhytnimisempi kadehtii pitkänimistä).
Tokaluokkalainen. Ekaluokalla ja tokaluokan alussa asia oli vielä ihan ok. Esimerkiksi viime vuonna sain lapselta äitienpäiväkortinkin.
Niitähän tehdään koulussa, onneksi oli nainen, jolle saattoi sen tehdä. Miksi et halunnut lapsen kutsuvan sinua äidiksi jo pienenä, nyt se alkaa olla myöhäistä. Vai eikö lapsi halunnut tai isä, antaa sulle äidin statusta? Voihan lapsella olla kaksi äitiä, esim. adoptioäiti ja biologinen äiti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun lapsen oma äiti on kuollut, ei riitä että olet perheen toinen aikuinen. Sinun on oltava äiti myös hänelle perhe-elämässä, isänsä hoitamat viralliiset huoltajuusasiat esim. koulun suhteen ei liity siihen kotielämään. Olet itse valinnut lähteä uusperhekuvioon, ja et voi ajatella että oma lapsi ja miehen lapsi, kun lapsella ei ole äitiä elossa toisaalla.
Kerrotko vielä ihan käytännön esimerkkien kautta, mitä eroa on sillä onko "perheen toinen aikuinen" vai "äiti"?
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa miten tässä nyt jumitetaan noihin termeihin. Meillä äitipuoli oli perheen toinen aikuinen, joka toimi vanhempana hoitaen ihan niitä samoja vanhemman hommia kuin toinenkin, eli siis äiti, riippumatta siitä miten häntä kutsuttiin.
Äiti-sana ei ole pelkkä "termi" todellakaan. Jos ei ole lapsena sellaista ihmistä, jota voisi kutsua äidiksi, se on iso puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa miten tässä nyt jumitetaan noihin termeihin. Meillä äitipuoli oli perheen toinen aikuinen, joka toimi vanhempana hoitaen ihan niitä samoja vanhemman hommia kuin toinenkin, eli siis äiti, riippumatta siitä miten häntä kutsuttiin.
Äiti-sana ei ole pelkkä "termi" todellakaan. Jos ei ole lapsena sellaista ihmistä, jota voisi kutsua äidiksi, se on iso puute.
Mielenkiintoista, itse kun en koskaan ole kokenut noita pelkkiä termejä niin merkityksillisiksi. Mielestäni se ei vähennä sitä mitä äitipuoleni minulle on, eli äiti, käytetään sitten nimitystä perheen toinen aikuinen, äiti, äitipuoli tai nimeä.
Sitäpaitsi kutsuuhan ap:n tapauksessa lapsi häntä äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että isätöntä tai äiditöntä suuttuttaa kun muut ei osaa arvostaa vanhempiaan. Isäni kuoli kun olin 14, enkä voinut enkä voi sietää yhden tuttavani tapaa puhua isästään jonka kanssa ei halunnut olla tekemisissä. Hän ei ymmärrä miten pahalta minusta tuntuu kun häntä ei nyt vaan huvita olla isän kanssa tekemisissä vaikka se olisi mahdollista. Kaikilla ei ole.
Mitä ihmettä?
Kannattaisiko sinun jutella asiasta jonkun ammattiauttajan kanssa jos sinulla ottaa niin koville se että kaikilla ei ole samanlaista perhetausta kuin sinulla?
En saanut vaikutelmaa, että kirjoittaja olisi edellyttänyt "samanlaista perhetaustaa" kuin ystävällään, perhetausta on laajempi asia kuin pelkät vanhemmat elossa tai ei elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että isätöntä tai äiditöntä suuttuttaa kun muut ei osaa arvostaa vanhempiaan. Isäni kuoli kun olin 14, enkä voinut enkä voi sietää yhden tuttavani tapaa puhua isästään jonka kanssa ei halunnut olla tekemisissä. Hän ei ymmärrä miten pahalta minusta tuntuu kun häntä ei nyt vaan huvita olla isän kanssa tekemisissä vaikka se olisi mahdollista. Kaikilla ei ole.
Mitä ihmettä?
Kannattaisiko sinun jutella asiasta jonkun ammattiauttajan kanssa jos sinulla ottaa niin koville se että kaikilla ei ole samanlaista perhetausta kuin sinulla?
En saanut vaikutelmaa, että kirjoittaja olisi edellyttänyt "samanlaista perhetaustaa" kuin ystävällään, perhetausta on laajempi asia kuin pelkät vanhemmat elossa tai ei elossa.
Miksiköhän häntä kumminkin häiritsee se kun tuttavansa ei ole tekemisissä isän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vain uhmaikää ja huomannut, että tuo asia triggeröi muita? Sattuuko olemaan 9-vuotias? Siinä kohtaa yleensä on hankalampi itsenäistymisvaihe. Vauvaksi, itkupilliksi ja pärjäämättömäksi pienempien nimittely oli silloin tuttua täälläkin.
Varmasti se on myös hänelle vaikea asia, että ei ole äitiä. Isän vastuuta tässä peräänkuuluttaisin ja lapselle olisi hyvä tarjota nyt erityisen paljon kahdenkeskistä aikaa. Perheneuvolaankin voi olla yhteydessä vinkkejä pyytäen. Mutta sisarukset nyt yleensä ovat aina kateellisia toisilleen mitä ihmeellisimmistä asioista (meillä tällä hetkellä pinnalla on se, että toisella lapsella on kaksi kirjainta lyhyempi nimi kuin toisella ja lyhytnimisempi kadehtii pitkänimistä).
Tokaluokkalainen. Ekaluokalla ja tokaluokan alussa asia oli vielä ihan ok. Esimerkiksi viime vuonna sain lapselta äitienpäiväkortinkin.
Ap
Onkohan koulussa otettu esiin tämä äidittömyys ja päässyt sitä kautta olemaan liikaa esillä joka on nostanut esiin ihmetyksen omasta erilaisuudesta? Ja ei osaa käsitellä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vain uhmaikää ja huomannut, että tuo asia triggeröi muita? Sattuuko olemaan 9-vuotias? Siinä kohtaa yleensä on hankalampi itsenäistymisvaihe. Vauvaksi, itkupilliksi ja pärjäämättömäksi pienempien nimittely oli silloin tuttua täälläkin.
Varmasti se on myös hänelle vaikea asia, että ei ole äitiä. Isän vastuuta tässä peräänkuuluttaisin ja lapselle olisi hyvä tarjota nyt erityisen paljon kahdenkeskistä aikaa. Perheneuvolaankin voi olla yhteydessä vinkkejä pyytäen. Mutta sisarukset nyt yleensä ovat aina kateellisia toisilleen mitä ihmeellisimmistä asioista (meillä tällä hetkellä pinnalla on se, että toisella lapsella on kaksi kirjainta lyhyempi nimi kuin toisella ja lyhytnimisempi kadehtii pitkänimistä).
Tokaluokkalainen. Ekaluokalla ja tokaluokan alussa asia oli vielä ihan ok. Esimerkiksi viime vuonna sain lapselta äitienpäiväkortinkin.
Ap
Kiusataanko lasta koulussa siitä, ettei hänellä ole biologista äitiä? Se voisi selittää tuota käytöstä, että joku lapsi on pilkannut, ettet ole hänen oikea äitinsä. Lapsen vanhempi on voinut kertoa tämän tiedon lapselle ja lapsi sitten möläytellyt loukkauksia. Ulkonäöstähän yleensä näkee helposti, jos ei ole biologinen vanhempi, vaikka asiaa ei kerrottaisikaan suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vain uhmaikää ja huomannut, että tuo asia triggeröi muita? Sattuuko olemaan 9-vuotias? Siinä kohtaa yleensä on hankalampi itsenäistymisvaihe. Vauvaksi, itkupilliksi ja pärjäämättömäksi pienempien nimittely oli silloin tuttua täälläkin.
Varmasti se on myös hänelle vaikea asia, että ei ole äitiä. Isän vastuuta tässä peräänkuuluttaisin ja lapselle olisi hyvä tarjota nyt erityisen paljon kahdenkeskistä aikaa. Perheneuvolaankin voi olla yhteydessä vinkkejä pyytäen. Mutta sisarukset nyt yleensä ovat aina kateellisia toisilleen mitä ihmeellisimmistä asioista (meillä tällä hetkellä pinnalla on se, että toisella lapsella on kaksi kirjainta lyhyempi nimi kuin toisella ja lyhytnimisempi kadehtii pitkänimistä).
Tokaluokkalainen. Ekaluokalla ja tokaluokan alussa asia oli vielä ihan ok. Esimerkiksi viime vuonna
Kiusataanko lasta koulussa siitä, ettei hänellä ole biologista äitiä? Se voisi selittää tuota käytöstä, että joku lapsi on pilkannut, ettet ole hänen oikea äitinsä. Lapsen vanhempi on voinut kertoa tämän tiedon lapselle ja lapsi sitten möläytellyt loukkauksia. Ulkonäöstähän yleensä näkee helposti, jos ei ole biologinen vanhempi, vaikka asiaa ei kerrottaisikaan suoraan.
Harvemmin yhden vanhemman perusteella voi sanoa mitään ulkonäön suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun lapsen oma äiti on kuollut, ei riitä että olet perheen toinen aikuinen. Sinun on oltava äiti myös hänelle perhe-elämässä, isänsä hoitamat viralliiset huoltajuusasiat esim. koulun suhteen ei liity siihen kotielämään. Olet itse valinnut lähteä uusperhekuvioon, ja et voi ajatella että oma lapsi ja miehen lapsi, kun lapsella ei ole äitiä elossa toisaalla.
Kerrotko vielä ihan käytännön esimerkkien kautta, mitä eroa on sillä onko "perheen toinen aikuinen" vai "äiti"?
No eiköhän tuo lapsen oireilu jo kerro, mitä eroa sillä on. Lapsi ei koe olevansa tasavertainen pikkusisaruksensa kanssa, koska vaistoaa Ap:n ajattelevan hänet vähemmän lapsekseen kuin biologisen lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun lapsen oma äiti on kuollut, ei riitä että olet perheen toinen aikuinen. Sinun on oltava äiti myös hänelle perhe-elämässä, isänsä hoitamat viralliiset huoltajuusasiat esim. koulun suhteen ei liity siihen kotielämään. Olet itse valinnut lähteä uusperhekuvioon, ja et voi ajatella että oma lapsi ja miehen lapsi, kun lapsella ei ole äitiä elossa toisaalla.
Kerrotko vielä ihan käytännön esimerkkien kautta, mitä eroa on sillä onko "perheen toinen aikuinen" vai "äiti"?
No eiköhän tuo lapsen oireilu jo kerro, mitä eroa sillä on. Lapsi ei koe olevansa tasavertainen pikkusisaruksensa kanssa, koska vaistoaa Ap:n ajattelevan hänet vähemmän lapsekseen kuin biologisen lapsensa.
Et sitten vastannut kysymykseen. Miksi?
Nähdäkseni ap ajattelee lasta niin tasavertaisesti lapsekseen kuin se on tässä mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun lapsen oma äiti on kuollut, ei riitä että olet perheen toinen aikuinen. Sinun on oltava äiti myös hänelle perhe-elämässä, isänsä hoitamat viralliiset huoltajuusasiat esim. koulun suhteen ei liity siihen kotielämään. Olet itse valinnut lähteä uusperhekuvioon, ja et voi ajatella että oma lapsi ja miehen lapsi, kun lapsella ei ole äitiä elossa toisaalla.
Kerrotko vielä ihan käytännön esimerkkien kautta, mitä eroa on sillä onko "perheen toinen aikuinen" vai "äiti"?
No eiköhän tuo lapsen oireilu jo kerro, mitä eroa sillä on. Lapsi ei koe olevansa tasavertainen pikkusisaruksensa kanssa, koska vaistoaa Ap:n ajattelevan hänet vähemmän lapsekseen kuin biologisen lapsensa.
Lapsen oireilu kertoo ihan tavallisesta uhmasta joka kuuluu ikään missä lapsi alkaa luoda omaa identiteettiään itsenäisemmäksi.
Lapsihan on oikeassa. Jos ap katsoisi oikeasti olevansa äitinä lapselle, hän adoptoisi lapsen. Näin todellakin voi tehdä, mutta vain, mikäli äitipuoli itse haluaa.
Suurin osa adoptioista Suomessa on perheensisäisiä adoptioita. Niissä adoptoidaan puolison lapsi. Mikäli ajatus tuntuu vieraalta, ei äitipuoli itsekään katso, että lapsi on oman veroinen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan on oikeassa. Jos ap katsoisi oikeasti olevansa äitinä lapselle, hän adoptoisi lapsen. Näin todellakin voi tehdä, mutta vain, mikäli äitipuoli itse haluaa.
Suurin osa adoptioista Suomessa on perheensisäisiä adoptioita. Niissä adoptoidaan puolison lapsi. Mikäli ajatus tuntuu vieraalta, ei äitipuoli itsekään katso, että lapsi on oman veroinen.
Adoptioon tarvitaan myös lapsen oma suosutumus jos lapsi on yli 12v tai muuten kehittynyt että hänen mielipiteensä voidaan katsoa painavan. Jos esimerkiksi 10v lapsi itse vastustaa adoptiota tämä voi estää adoption. Ei sitä lasta niin vaan adoptoida.
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan on oikeassa. Jos ap katsoisi oikeasti olevansa äitinä lapselle, hän adoptoisi lapsen. Näin todellakin voi tehdä, mutta vain, mikäli äitipuoli itse haluaa.
Suurin osa adoptioista Suomessa on perheensisäisiä adoptioita. Niissä adoptoidaan puolison lapsi. Mikäli ajatus tuntuu vieraalta, ei äitipuoli itsekään katso, että lapsi on oman veroinen.
Isä adoptoi minut kun olin 11v. Vaikka hän oli ollut elämässäni suunnilleen siitä asti kun olin vauva tapahtui adoptio vasta tuolloin. Vanhemmat halusi odottaa että olin tarpeeksi vanha ymmärtämään adoption merkityksen sekä sanomaan oman näkemykseni adoptioon. Minusta se oli ihan ymmärrettävää.
Eikä adoptio oikeastaan muuttanut mitään minun ja isän välillä. Ihan samanlainen lapsen ja vanhemman välinen suhde meillä oli ollut ennen sitäkin enkä ajatellut että olisin ollut vähemmän oma. Adoptio vain korjasi myös juridisen puolen vastaamaan todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kouluikäiselle selittänyt, että rakastat lasta kuin oikea äiti ja että mikäli lapsi haluaa niin voi kutsua sinua äidiksi. Vai selitätkö olevasi vain perheen toinen aikuinen...
Mitä jos näin ei ole? Aapeehän ei ole äiti vaan perheen toinen aikuinen.
Pitääkö adoptiolapsienkin kutsua kotinsa vanhempia etunimillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kouluikäiselle selittänyt, että rakastat lasta kuin oikea äiti ja että mikäli lapsi haluaa niin voi kutsua sinua äidiksi. Vai selitätkö olevasi vain perheen toinen aikuinen...
Mitä jos näin ei ole? Aapeehän ei ole äiti vaan perheen toinen aikuinen.
Pitääkö adoptiolapsienkin kutsua kotinsa vanhempia etunimillä?
Kukaan ei ole sanonut niin. Ap kertoi että lapselle on sanottu että häntä voi kutsua äidiksi jos lapsi haluaa.
Ei tässä ole kyse siitä, miksi AP:tä kutsutaan vaan siitä, että molempien lasten pitäisi kokea olevansa samassa asemassa ja että heillä on kaksi vanhempaa,.vaikka toisella on myös se edesmennyt äiti.