Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on kateellinen pikkusisarukselle siitä että tällä on molemmat vanhemmat
22.02.2024 |
Lapsi on alakouluikäinen, pikkusisarus on alle kouluikäinen. Itse olen tämän pikkusisaruksen äiti, vanhemman lapsen äiti kuoli lapsen ollessa pieni. Meillä on aina ollut tämän lapsen kanssa hyvät välit, ja periaatteessa on edelleen. Olen ollut lapselle toinen perheen aikuinen, en kuitenkaan äiti.
Tämän talven aikana isompi lapsi on alkanut ilkeillä pienemmälle. Lapsi saattaa sanoa pienemmälle jotain ikävää liittyen siihen että tällä on äiti, esimerkiksi kun tämä viettää aikaa äidin kanssa, kun lapsi piirsi kuvan missä on äiti ja kun yhtenä päivänä oli puhe siitä milloin on äitienpäiväm. Muuten ilkeily on nimittelyä vauvaksi, mammanpojaksi ja väitteitä että nuorempi lapsi ei pärjää ilman äitiä.
On yritetty ottaa puheeksi, sekä minä että lasten isä, vanhemman lapsen kanssa, mutta tämä sulkeutuu eikä halua puhua asiasta. Selkeästihän tämä liittyy hänen omaan äitiinsä. Lisään vielä että on lapsilla keskenään ihan hyviäkin hetkiä ja ilkeily ja ikävät kommentit on satunnaista. Meneekö tällainen yleensä ohi itsestään?
Kommentit (433)
Ap:n ja miehensä empatiakyvyttömyys on oksettavaa. Lapsi on menettänyt äidin ja joutuu vierestä katsomaan, kun toista rakastetaan. Hankkikaa sille lapselle apua, jos ette voi osoittaa riittävää rakkautta hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi hitto tuo vanhempi lapsi kuulostaa niin kuvottavalta että heittäisin pihalle välittömästi! Ties mitä keksii sairaassa päässään. Tämän takia maailmassa soditaan kun löytyy noin sairaita ihmisiä.
näytä ovea sille! Ja miehelle myös mikäli puolustaa tuota oliota.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ja miehensä empatiakyvyttömyys on oksettavaa. Lapsi on menettänyt äidin ja joutuu vierestä katsomaan, kun toista rakastetaan. Hankkikaa sille lapselle apua, jos ette voi osoittaa riittävää rakkautta hänelle.
Mistä päättelit ettei isompaa lasta rakasteta?
Ilmiannan tämän ketjun, sen verran sairasta porukkaa täällä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan on oikeassa. Jos ap katsoisi oikeasti olevansa äitinä lapselle, hän adoptoisi lapsen. Näin todellakin voi tehdä, mutta vain, mikäli äitipuoli itse haluaa.
Suurin osa adoptioista Suomessa on perheensisäisiä adoptioita. Niissä adoptoidaan puolison lapsi. Mikäli ajatus tuntuu vieraalta, ei äitipuoli itsekään katso, että lapsi on oman veroinen.
Adoptioon tarvitaan myös lapsen oma suosutumus jos lapsi on yli 12v tai muuten kehittynyt että hänen mielipiteensä voidaan katsoa painavan. Jos esimerkiksi 10v lapsi itse vastustaa adoptiota tämä voi estää adoption. Ei sitä lasta niin vaan adoptoida.
Tässä tapauksessa lapsi on alle edelleen 10-vuotias. Ap:lla on ollut myös vuosia aikaa adoptoida, ilmeisesti ajatus ei ole edes käväissyt mielessä.
Adoptiossahan lapsi saa samat oikeudet adoptiovanhemman perintöön kuin biologinen lapsi. Samoin adoptiovanhemmalla on elatusvelvollisuus adoptiolapseensa.
Jos tämä ajatus kauhistuttaa, tietenkään ihminen ei pidä lasta saman arvoisena kuin sitä biologista lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan on oikeassa. Jos ap katsoisi oikeasti olevansa äitinä lapselle, hän adoptoisi lapsen. Näin todellakin voi tehdä, mutta vain, mikäli äitipuoli itse haluaa.
Suurin osa adoptioista Suomessa on perheensisäisiä adoptioita. Niissä adoptoidaan puolison lapsi. Mikäli ajatus tuntuu vieraalta, ei äitipuoli itsekään katso, että lapsi on oman veroinen.
Adoptioon tarvitaan myös lapsen oma suosutumus jos lapsi on yli 12v tai muuten kehittynyt että hänen mielipiteensä voidaan katsoa painavan. Jos esimerkiksi 10v lapsi itse vastustaa adoptiota tämä voi estää adoption. Ei sitä lasta niin vaan adoptoida.
Tässä tapauksessa lapsi on alle edelleen 10-vuotias. Ap:lla on ollut myös vuosia aikaa adoptoida, ilmeisesti ajatus ei ole edes käväissyt mielessä.
Adoptiossahan lapsi saa samat oikeudet ado
Tuo 12v raja on häilyvä eikä mikään ehdottomuus. Kun kyseessä on noinkin iso lapsi niin lapsen oma mielipide voi painaa paljon, varsinkin jos lapsi itse vastustaa adoptiota. Jos 9-vuotiaskin lapsi itse vastustaa adoptiota niin adoptio tuskin toteutuu.
Minusta on ihan ymmärrettävää että vanhemmat haluaa odottaa että lapsi on vanhempi. Ei adoptio ole mikään pikkujuttu mikä vaan pitää hoitaa pois alta mahdollisimman pian. Syitä miksi on odotettu voi olla useita ja mielestäni tuolla alkupuolella niitä syitä kerrottiinkin. Esimerkiksi se että on haluttu kuulla lapsen oma näkemys kun tämä on tarpeeksi vanhe kertomaan sen, kuten omassa tapauksessanikin. Voi myös olla ettei ole haluttu muuttaa esimerkiksi lasten isovanhempien asemaa lapsen elämässä, varsinkin jos ovat olleet lapselle läheisiä ja paljon lapsen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan on oikeassa. Jos ap katsoisi oikeasti olevansa äitinä lapselle, hän adoptoisi lapsen. Näin todellakin voi tehdä, mutta vain, mikäli äitipuoli itse haluaa.
Suurin osa adoptioista Suomessa on perheensisäisiä adoptioita. Niissä adoptoidaan puolison lapsi. Mikäli ajatus tuntuu vieraalta, ei äitipuoli itsekään katso, että lapsi on oman veroinen.
Adoptioon tarvitaan myös lapsen oma suosutumus jos lapsi on yli 12v tai muuten kehittynyt että hänen mielipiteensä voidaan katsoa painavan. Jos esimerkiksi 10v lapsi itse vastustaa adoptiota tämä voi estää adoption. Ei sitä lasta niin vaan adoptoida.
Tässä tapauksessa lapsi on alle edelleen 10-vuotias. Ap:lla on ollut myös vuosia aikaa adoptoida, ilmeisesti ajatus ei ole edes käväissyt mielessä.
Adoptiossahan lapsi saa samat oikeudet ado
oletko ihan terve? Adoptoisitko naapurin lapsen jos se on puoliorpo? Miksi lapsella pitäisi olla samat oikeudet. Aivan epärealistinen ajatus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et adoptoi lasta? Ei tuo ole mikään syy, että lapsi on nähnyt kuvia biologisesta äidistään. Kyllähän monet adoptoidut lapset ovat tunteneet vanhempansa ja sitten menettäneet heidät ja kuitenkin saavat adoptiossa uudet vanhemmat. Jos et tahdo adoptoida, se tarkoittaa, ettet tahdo olla lapselle ihan oikea äiti. Ei ihme, että lapsi oireilee.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun lapsen oma äiti on kuollut, ei riitä että olet perheen toinen aikuinen. Sinun on oltava äiti myös hänelle perhe-elämässä, isänsä hoitamat viralliiset huoltajuusasiat esim. koulun suhteen ei liity siihen kotielämään. Olet itse valinnut lähteä uusperhekuvioon, ja et voi ajatella että oma lapsi ja miehen lapsi, kun lapsella ei ole äitiä elossa toisaalla.
No ei todellakaan ole oltava, jokainen perhe saa itse päättää mitä rooleja heillä on. Paitsi että ap kyllä vaikuttaa ihan pesunkestävältä äidiltä tuolle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et adoptoi lasta? Ei tuo ole mikään syy, että lapsi on nähnyt kuvia biologisesta äidistään. Kyllähän monet adoptoidut lapset ovat tunteneet vanhempansa ja sitten menettäneet heidät ja kuitenkin saavat adoptiossa uudet vanhemmat. Jos et tahdo adoptoida, se tarkoittaa, ettet tahdo olla lapselle ihan oikea äiti. Ei ihme, että lapsi oireilee.
Mitäs jos se lapsi itse ei halua adoptiota?
Jospa lapsella on äidin puolelta läheiset isovanhemmat jotka on varsinkin alkuvuosina olleet lähes varavanhempia lapselle? Adoption myötä oikeudellinen suhde heihin lakkaisi olemasta. Tietenkään se ei estä tapaamisia tai muita sellaisia, mutta oikeuden näkökulmasta lapsi ei olisi heille, tädeilleen, enoilleen, serkuilleen enää mitään sukua.
Entä jos isä ei halua että lasta adoptoidaan? Adoptioon vaaditaan sen isän suostumus.
Ihan eri tilanne puhua jostain naapurin lapsen adoptoinnista. Nyt ei ole kyse mistään naapurin lapsesta, vaan ap on perustanut perheen lapsen isän kanssa. Minusta on väärin perustaa perhe lapsen vanhemman kanssa, jos jo olemassa oleva lapsi ei saa olla täysipainoisesti osa perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan eri tilanne puhua jostain naapurin lapsen adoptoinnista. Nyt ei ole kyse mistään naapurin lapsesta, vaan ap on perustanut perheen lapsen isän kanssa. Minusta on väärin perustaa perhe lapsen vanhemman kanssa, jos jo olemassa oleva lapsi ei saa olla täysipainoisesti osa perhettä.
Mutta mistä se että lapsi saa olla täysipainoisesti osa perhettä riippuu? Adoptiosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan eri tilanne puhua jostain naapurin lapsen adoptoinnista. Nyt ei ole kyse mistään naapurin lapsesta, vaan ap on perustanut perheen lapsen isän kanssa. Minusta on väärin perustaa perhe lapsen vanhemman kanssa, jos jo olemassa oleva lapsi ei saa olla täysipainoisesti osa perhettä.
Mutta mistä se että lapsi saa olla täysipainoisesti osa perhettä riippuu? Adoptiosta?
Tärkeintä on, että uusi äiti kommunikoi lapselle, että on hänen äitinsä ja käyttäytyy sen mukaisesti. Käytännössä kohtelee lasta siten, kuin olisi jo adoptoinut tämän. Lisäksi adoptio olisi hyvä, koska tällöin äiti on lapselle ihan oikea äiti ja lähiomainen myös lain edessä. Monet kysyvät täällä, että mitä jos lapsi ei tahdo adoptiota. No ei tietenkään tahdo, jos äiti käytöksellään viestittää, ettei tahdo olla lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan eri tilanne puhua jostain naapurin lapsen adoptoinnista. Nyt ei ole kyse mistään naapurin lapsesta, vaan ap on perustanut perheen lapsen isän kanssa. Minusta on väärin perustaa perhe lapsen vanhemman kanssa, jos jo olemassa oleva lapsi ei saa olla täysipainoisesti osa perhettä.
Mutta mistä se että lapsi saa olla täysipainoisesti osa perhettä riippuu? Adoptiosta?
Tärkeintä on, että uusi äiti kommunikoi lapselle, että on hänen äitinsä ja käyttäytyy sen mukaisesti. Käytännössä kohtelee lasta siten, kuin olisi jo adoptoinut tämän. Lisäksi adoptio olisi hyvä, koska tällöin äiti on lapselle ihan oikea äiti ja lähiomainen myös lain edessä. Monet kysyvät täällä, että mitä jos lapsi ei tahdo adoptiota. No ei tietenkään tahdo, jos äiti käytöksellään viestittää, ettei tahdo olla lapsen äiti.
Sanot että lasta pitää kohdella kuin olisi jo adoptoinut tämän. Millä tavalla kuin jo adoptoitua ja ei adoptoitua edes kohdellaan eri tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et adoptoi lasta? Ei tuo ole mikään syy, että lapsi on nähnyt kuvia biologisesta äidistään. Kyllähän monet adoptoidut lapset ovat tunteneet vanhempansa ja sitten menettäneet heidät ja kuitenkin saavat adoptiossa uudet vanhemmat. Jos et tahdo adoptoida, se tarkoittaa, ettet tahdo olla lapselle ihan oikea äiti. Ei ihme, että lapsi oireilee.
Mitäs jos se lapsi itse ei halua adoptiota?
Jospa lapsella on äidin puolelta läheiset isovanhemmat jotka on varsinkin alkuvuosina olleet lähes varavanhempia lapselle? Adoption myötä oikeudellinen suhde heihin lakkaisi olemasta. Tietenkään se ei estä tapaamisia tai muita sellaisia, mutta oikeuden näkökulmasta lapsi ei olisi heille, tädeilleen, enoilleen, serkuilleen enää mitään sukua.
Entä jos isä ei halua että lasta adoptoidaan? Adoptioon vaaditaan sen isän suostumus.
Hohhoijaa. Isovanhemmilla ei muutenkaan ole mitään juridisia oikeuksia lastenlapsiinsa. Suhde isovanhempiin riippuu täysin vanhempien ja isovanhempien väleistä. Ei adoptio vie hyvää suhdetta mihinkään.
Adoptoidulle sanotaan: Minä olen äitisi. En koskaan jätä tai hylkää sinua. Teen kaikkeni, jotta voisit kokea, että rakastan ja välitän.
Ap sanoo: no joo, saat kutsua mua äidiksi jos tahdot, mutta ihan sama mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et adoptoi lasta? Ei tuo ole mikään syy, että lapsi on nähnyt kuvia biologisesta äidistään. Kyllähän monet adoptoidut lapset ovat tunteneet vanhempansa ja sitten menettäneet heidät ja kuitenkin saavat adoptiossa uudet vanhemmat. Jos et tahdo adoptoida, se tarkoittaa, ettet tahdo olla lapselle ihan oikea äiti. Ei ihme, että lapsi oireilee.
Mitäs jos se lapsi itse ei halua adoptiota?
Jospa lapsella on äidin puolelta läheiset isovanhemmat jotka on varsinkin alkuvuosina olleet lähes varavanhempia lapselle? Adoption myötä oikeudellinen suhde heihin lakkaisi olemasta. Tietenkään se ei estä tapaamisia tai muita sellaisia, mutta oikeuden näkökulmasta lapsi ei olisi heille, tädeilleen, enoilleen, serkuilleen enää mitään sukua.
Entä jos isä ei halua että lasta adoptoidaan? Adoptioon vaaditaan sen isän suostu
Hohhoijaa. Isovanhemmilla ei muutenkaan ole mitään juridisia oikeuksia lastenlapsiinsa. Suhde isovanhempiin riippuu täysin vanhempien ja isovanhempien väleistä. Ei adoptio vie hyvää suhdetta mihinkään.
Ei, mutta juridinen sukulaissuhde on. Tämän perusteella määräytyy mm perimisoikeus. Se kuitenkin päättyisi adoptioon ja lapsen perimisoikeus siirtyisi adoptoidaan äitiin. Toki testamentti on mahdollisuus, mutta juridisella sukulaisuussuhteella lapsi perisi automaattisesti isovanhemmiltaan sen kuolleen äitinsä osuuden. Ja mitäs jos isovanhemmilla ei sitä testamenttia kuolinhetkellä olisikaan?
Vierailija kirjoitti:
Adoptoidulle sanotaan: Minä olen äitisi. En koskaan jätä tai hylkää sinua. Teen kaikkeni, jotta voisit kokea, että rakastan ja välitän.
Ap sanoo: no joo, saat kutsua mua äidiksi jos tahdot, mutta ihan sama mulle.
Pakottaako pitäisi kutsumaan äidiksi?
Jos teillä on lapsi tai lapsia, niin siihen ei sitten aleta tuottaa uusia perheenjäseniä.
Onko selvä!
Nyt sitten niin lapset kuin aikuisetkin kärsivät uusperhekuvioista.
Eikös meidät ihmiset erota eläimistä siinä, että voisimme käyttää järkeämme emmekä ole himojen vietävinä.
Tehkää ne uusperhekuviot sitten kun lapset ovat aikuiset.
Tai jos menette yhteen jonkun kanssa jolla on jo lapsia, niin älkää alkako tehdä uusia lapsia.
Ei tuo voi olla niin vaikea asia ymmärtää!
Eikös se äiti tai isä ole myös perheen toinen aikuinen? Oli biologinen vanhempi tai ei. Vaikka sanon isää isäksi niin onhan hän myös se perheen toinen aikuinen.