Lapsi on kateellinen pikkusisarukselle siitä että tällä on molemmat vanhemmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptoidulle sanotaan: Minä olen äitisi. En koskaan jätä tai hylkää sinua. Teen kaikkeni, jotta voisit kokea, että rakastan ja välitän.

Ap sanoo: no joo, saat kutsua mua äidiksi jos tahdot, mutta ihan sama mulle.

Pakottaako pitäisi kutsumaan äidiksi?

Ei, vaan äidin pitäisi viestiä, että hän tahtoisi todella olla äiti lapselle. Vaikuttaa siltä, että ap ei tahdo tätä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptoidulle sanotaan: Minä olen äitisi. En koskaan jätä tai hylkää sinua. Teen kaikkeni, jotta voisit kokea, että rakastan ja välitän.

Ap sanoo: no joo, saat kutsua mua äidiksi jos tahdot, mutta ihan sama mulle.

Pakottaako pitäisi kutsumaan äidiksi?

Ei, vaan äidin pitäisi viestiä, että hän tahtoisi todella olla äiti lapselle. Vaikuttaa siltä, että ap ei tahdo tätä tehdä.

 Toki on luonnollista, jos ap ei tahdo olla äiti toisen lapselle, mutta tällöin ei olisi pitänyt sotkea lapsen elämää niin, että menee lisääntymään lapsen isän kanssa, jolloin isommasta lapsesta tulee perheessä toisen luokan kansalainen verrattuna pienempään sisarukseen.

Musta ap:lle on hieman kylmä suhtautuminen asiaan ja vielä se, että tuollaista pitää oikeasti täälä vauva palstalla kysyä. Johan sen näkee otsikostakin, että syyttää tavallaan lapsipuolta tilanteesta. Vaikka oikestihan tilanne on se, että tuo pieni lapsi alkaa nyt vasta oireilla biologisen äidin mentystä ja tarvitsee apua sen käsittelyyn. Tuollainen syyllistäminen ei kyllä auta. Ja keskustelussakin on tullut ilmi, että ap sanoo, että voit kutsua äidiksi jos haluat, mutta onko sanonut lapselle esim, että hän olisi ylpeä jos lapsi kutsuisi häntä äidiksi ja se tuntuisi ap:sta ihanalta, jos lapsi niin asian kokeen.Jotenkin huolestuttaa, ettei kumpikaan perheen aikuinen nyt tätä tajua ja todennäköisesti pahentavat omalla käytöksellään lapsen tilannetta. Huolestuttavaa, että tuohon on pitänyt tehdä vielä toinen lapsi tavallaan, jolla hierotaan ydinperheyttä lapsen naamalle.

Mitäs jos tilanne onkin ihan päinvastoin, että lapsi haluaakin tietää lisää äidistään ja kokee vasta nyt sitä kriisiä äidin menettämisen suhteen?

Ehkä asia on noussut esiin siellä koulussa tai kaverien kanssa. Tai lapsi on alkanut ajatella asiaa kun pikkusisarukselle on äiti.

Vierailija kirjoitti:

Musta ap:lle on hieman kylmä suhtautuminen asiaan ja vielä se, että tuollaista pitää oikeasti täälä vauva palstalla kysyä. Johan sen näkee otsikostakin, että syyttää tavallaan lapsipuolta tilanteesta. Vaikka oikestihan tilanne on se, että tuo pieni lapsi alkaa nyt vasta oireilla biologisen äidin mentystä ja tarvitsee apua sen käsittelyyn. Tuollainen syyllistäminen ei kyllä auta. Ja keskustelussakin on tullut ilmi, että ap sanoo, että voit kutsua äidiksi jos haluat, mutta onko sanonut lapselle esim, että hän olisi ylpeä jos lapsi kutsuisi häntä äidiksi ja se tuntuisi ap:sta ihanalta, jos lapsi niin asian kokeen.Jotenkin huolestuttaa, ettei kumpikaan perheen aikuinen nyt tätä tajua ja todennäköisesti pahentavat omalla käytöksellään lapsen tilannetta. Huolestuttavaa, että tuohon on pitänyt tehdä vielä toinen lapsi tavallaan, jolla hierotaan ydinperheyttä lapsen naamalle.

Tuollainen "olisi mukavaa jos kutsuisit minua äidiksi" tai "olisin ylpeä jos sanoisit minua äidiksi" voi lapsesta tuntua painostamiselta äidiksi kutsumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Musta ap:lle on hieman kylmä suhtautuminen asiaan ja vielä se, että tuollaista pitää oikeasti täälä vauva palstalla kysyä. Johan sen näkee otsikostakin, että syyttää tavallaan lapsipuolta tilanteesta. Vaikka oikestihan tilanne on se, että tuo pieni lapsi alkaa nyt vasta oireilla biologisen äidin mentystä ja tarvitsee apua sen käsittelyyn. Tuollainen syyllistäminen ei kyllä auta. Ja keskustelussakin on tullut ilmi, että ap sanoo, että voit kutsua äidiksi jos haluat, mutta onko sanonut lapselle esim, että hän olisi ylpeä jos lapsi kutsuisi häntä äidiksi ja se tuntuisi ap:sta ihanalta, jos lapsi niin asian kokeen.Jotenkin huolestuttaa, ettei kumpikaan perheen aikuinen nyt tätä tajua ja todennäköisesti pahentavat omalla käytöksellään lapsen tilannetta. Huolestuttavaa, että tuohon on pitänyt tehdä vielä toinen lapsi tavallaan, jolla hierotaan ydinperheyttä lapsen naamalle.

Vai että ihan hierotaan ydinperheyttä lapsen naamalle kun on toinen lapsi hankittu. Se olisi varmaan ollut parempi että lapsen isä olisi pysynyt sinkkuna yksinhuoltajana koko elämänsä tai ainakin siihen kunnes lapsi on parikymppinen?

Ihan vaan tiedoksi että se fakta että on olemassa erilaisia perheitä tulee kaikille lapsille lapsille eteen joka tapauksessa. Vaikka oma isä pysyttelisikin sinkku-yh:na, näkisi lapsi ydinperheitä varmasti esimerkiksi kaverien perheissä tai serkkujen. Ei elämää voi perustaa siihen että lasta pitää suojella ydinperheiltä koko lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on lapsi tai lapsia, niin siihen ei sitten aleta tuottaa uusia perheenjäseniä.

Onko selvä!

Nyt sitten niin lapset kuin aikuisetkin kärsivät uusperhekuvioista.

Eikös meidät ihmiset erota eläimistä siinä, että voisimme käyttää järkeämme emmekä ole himojen vietävinä.

Tehkää ne uusperhekuviot sitten kun lapset ovat aikuiset.

Tai jos menette yhteen jonkun kanssa jolla on jo lapsia, niin älkää alkako tehdä uusia lapsia.

Ei tuo voi olla niin vaikea asia ymmärtää!

Kai tämä koskee sitten kaikkia perheitä? Jos vanhemmat haluaisivat toisen lapsen niin pitää jättää hankkimatta koska 6v isosisko niin määrää koska ei halua pikkusisarusta. Tai jos lapsi on jo saanut alkunsa niin sitten päästään aborttiin, koska 6v ei halua pikkusisarusta?

Jeah. Todellinen malliperhe.

Vierailija kirjoitti:

Musta ap:lle on hieman kylmä suhtautuminen asiaan ja vielä se, että tuollaista pitää oikeasti täälä vauva palstalla kysyä. Johan sen näkee otsikostakin, että syyttää tavallaan lapsipuolta tilanteesta. Vaikka oikestihan tilanne on se, että tuo pieni lapsi alkaa nyt vasta oireilla biologisen äidin mentystä ja tarvitsee apua sen käsittelyyn. Tuollainen syyllistäminen ei kyllä auta. Ja keskustelussakin on tullut ilmi, että ap sanoo, että voit kutsua äidiksi jos haluat, mutta onko sanonut lapselle esim, että hän olisi ylpeä jos lapsi kutsuisi häntä äidiksi ja se tuntuisi ap:sta ihanalta, jos lapsi niin asian kokeen.Jotenkin huolestuttaa, ettei kumpikaan perheen aikuinen nyt tätä tajua ja todennäköisesti pahentavat omalla käytöksellään lapsen tilannetta. Huolestuttavaa, että tuohon on pitänyt tehdä vielä toinen lapsi tavallaan, jolla hierotaan ydinperheyttä lapsen naamalle.

Otsikosta ei kyllä pysty lukemaan mitään muuta kuin sen, että toinen lapsi on kateellinen toiselle. Mitään syyllistämistäkään ei ole ollut luettavissa. Kyllä nämä nyt ovat aivan sinun omaa tulkintaasi. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos tilanne onkin ihan päinvastoin, että lapsi haluaakin tietää lisää äidistään ja kokee vasta nyt sitä kriisiä äidin menettämisen suhteen?

Ehkä asia on noussut esiin siellä koulussa tai kaverien kanssa. Tai lapsi on alkanut ajatella asiaa kun pikkusisarukselle on äiti.

Niin, tämä tuli minullekin mieleen. Miksi pitäisi yrittää vaieta kuoliaaksi sitä että näillä sisaruksilla on eri biologinen äiti? Se on tosiasia mikä ei muutu adoptiollakaan.

Lapsella on huono karma ja siksi äiti lähti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit jutella lapsen kanssa, että hänellä on aina taivaassa hänet synnyttänyt äiti, mutta että sinä haluaisit olla hänelle toinen äiti, jos se olisi lapsesta mukavaa. Voisit kysyä, haluaisiko hän sanoa sinua äidiksi. Lapsen olisi ainakin tärkeää kuulla, että pidät häntä omanasi.

Taivaspuheita ei ole lapselle koskaan puhuttu, joten en itsekään niitä ole hänelle puhunut. Totta kai olen keskustellut lapsen kanssa aiheesta monet kerrat ja kertonut että minua voi sanoa myös äidiksi jos haluaa. Varsinkin silloin tämä oli varmaan viikottainen puheenaihe kun pikkusisarus oli alkanut puhumaan ja kutsui äidiksi. Vaikka lapsi kutsuu minua etunimellä, hän toisinaan puhuu muille minu

 

Saas nähdä toimiiko lainaukset, vähän pahalta näyttää.

Mutta siis, tässä joku äpyttää että AP.n pitäisi adoptoida lapsi jotta saisi tapaamisoikeuden jos tulee ero, ja siitä syyllistetään että ap ei vaan muka "tahdo". (Suhteen biolog. sukuun turvaaminen on kyllä omasta mielestä ihan pätevä syy olla adoptoimatta)

Laki ei vaadi minkäänlaista juridista suhdetta lapseen, vaan takaa lapselle tapaamisoikeuden VANHEMMAN ROOLISSA olleeseen aikuiseen. Eli jos ero tulisi, riitaisakin, laki olisi juuri tällaisessa tilanteessa lapsen ja ap.n tulevankin suhteen turvaajana.

En kieltämättä oikein tajua että miksi mennä suhteeseen ja hankkia lapsi ihmisen kanssa jolla on jo pieni lapsi edellisestä suhteesta jos ei ole valmis adoptoimaan tätä aiempaa lasta. Väkisinkin tuossa tulee eriarvoisuus lasten välille. Uusperhekuviot on vaikeita mutta tässä tapauksessa asiaa olisi kyllä voinut helpottaa huomattavasti jo kauan sitten.

Miksi ihmeessä täällä jankataan tuosta äidiksi kutsumisesta? Minun biologiset lapseni kutsuvat minua välillä äidiksi ja välillä etunimellä, eikä se kerro yhtään mitään.

 

Lapsi tarvitsee varmuuden, että häntä rakastetaan, vaikka hän kapinoisi vastaan. Hän ei kaipaa mitään kulkukoiralle armollisesti heitettyä luuta: joo saat sanoa mua äidiksi jos haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta ap:lle on hieman kylmä suhtautuminen asiaan ja vielä se, että tuollaista pitää oikeasti täälä vauva palstalla kysyä. Johan sen näkee otsikostakin, että syyttää tavallaan lapsipuolta tilanteesta. Vaikka oikestihan tilanne on se, että tuo pieni lapsi alkaa nyt vasta oireilla biologisen äidin mentystä ja tarvitsee apua sen käsittelyyn. Tuollainen syyllistäminen ei kyllä auta. Ja keskustelussakin on tullut ilmi, että ap sanoo, että voit kutsua äidiksi jos haluat, mutta onko sanonut lapselle esim, että hän olisi ylpeä jos lapsi kutsuisi häntä äidiksi ja se tuntuisi ap:sta ihanalta, jos lapsi niin asian kokeen.Jotenkin huolestuttaa, ettei kumpikaan perheen aikuinen nyt tätä tajua ja todennäköisesti pahentavat omalla käytöksellään lapsen tilannetta. Huolestuttavaa, että tuohon on pitänyt tehdä vielä toinen lapsi tavallaan, jolla hierotaan ydinperheyttä lapsen naamalle.

<

Aivan ohiksena: sisaruskateus on asia, joka tuhoaa perheen. Se on ap:n lapselle yhtä suuri menetys kuin isosisaruksellekin, ja se menetys on olemassa vielä sittenkin, kun ap:ta ei enää ole. Siksi ap:n tulisi tehdä kaikkensa, että lapset kokisivat tasavertaisesti olevansa molempien elossa olevien vanhempiensa yhtä lailla rakastamia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on lapsi tai lapsia, niin siihen ei sitten aleta tuottaa uusia perheenjäseniä.

Onko selvä!

Nyt sitten niin lapset kuin aikuisetkin kärsivät uusperhekuvioista.

Eikös meidät ihmiset erota eläimistä siinä, että voisimme käyttää järkeämme emmekä ole himojen vietävinä.

Tehkää ne uusperhekuviot sitten kun lapset ovat aikuiset.

Tai jos menette yhteen jonkun kanssa jolla on jo lapsia, niin älkää alkako tehdä uusia lapsia.

Ei tuo voi olla niin vaikea asia ymmärtää!

Kai tämä koskee sitten kaikkia perheitä? Jos vanhemmat haluaisivat toisen lapsen niin pitää jättää hankkimatta koska 6v isosisko niin määrää koska ei halua pikkusisarusta. Tai jos lapsi on jo saanut alkunsa niin sitten päästään aborttiin, koska 6v ei halua pikkusisarusta?

Jeah. Todellinen malliperhe.

Minusta kyllä kannattaa jättää pikkusisarus hankkimatta, jos isä ja äiti arvelevat että pystyvät olemaan isä ja äiti ainoastaan isosisarukselle.

Mees ap lanttulataamoon ja jätä se lapsi rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tää keskustelu nyt vaan aiheuttaa sen että ihan hävettää olla nainen, niin helvetinmoista paskaa täällä. Ja tätäkö on nyt se "äidinrakkaus"? Pitää olla biologisesti oma tai muuten et merkkaa paskan vertaa? Ootte kuvottavia ja itsekeskeisiä. Aloittaja juurikin kaikista eniten koska ei tajua koko tilannetta edes.  

On myös paljon isäpuolia joita ei kiinnosta uuden muijan kakarat, ne on vaan tiellä. Valitettavasti itsekkäitä ihmisiä on paljon. En ymmärrä miksi täytyy mennä suhteeseen jossa on vanhempansa menettänyt lapsi jos ei ole valmis astumaan niihin jätettyihin saappaisiin.

Vierailija kirjoitti:

En kieltämättä oikein tajua että miksi mennä suhteeseen ja hankkia lapsi ihmisen kanssa jolla on jo pieni lapsi edellisestä suhteesta jos ei ole valmis adoptoimaan tätä aiempaa lasta. Väkisinkin tuossa tulee eriarvoisuus lasten välille. Uusperhekuviot on vaikeita mutta tässä tapauksessa asiaa olisi kyllä voinut helpottaa huomattavasti jo kauan sitten.

Minä en ainakaan olisi halunnut mieheni adoptoivan lastani kun tämä oli pieni. Adoptio tuli ajankohtaiseksi vasta kun lapsi oli isompi ja halusi sitä itse. Mielestäni tämä oli reiluinta myös lasta kohtaan. Siinä kohtaa adoptio tuntui luonnolliselta senkin vuoksi että vuosien myötä ne biologisen isän vanhemmat oli jääneet yhä etäisemmäksi lapselle eikä he käytännössä olleet tekemisissä. Adoptiota kun ei voi perua, joten sitä todellakin on syytä harkita kunnolla.

 Myös eroperheiden lapset ovat kateita kavereille, joilla on ehjä ydinperhe. Isä ja äiti jotka ovat mukana lasten arjessa normaalisti, on iso voimavara lapsille.

Vierailija kirjoitti:

 Myös eroperheiden lapset ovat kateita kavereille, joilla on ehjä ydinperhe. Isä ja äiti jotka ovat mukana lasten arjessa normaalisti, on iso voimavara lapsille.

Kyllä, eroperheiden lapset kadehtivat kavereitaan. Mutta tilanne on vielä kamalampi, kun se on perheen sisällä. Se on kamala kummallekin sisarukselle, ja vanhempien olisi syytä tehdä kaikkensa tilanteen korjaamiseksi.