Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi on kateellinen pikkusisarukselle siitä että tällä on molemmat vanhemmat
22.02.2024 |
Lapsi on alakouluikäinen, pikkusisarus on alle kouluikäinen. Itse olen tämän pikkusisaruksen äiti, vanhemman lapsen äiti kuoli lapsen ollessa pieni. Meillä on aina ollut tämän lapsen kanssa hyvät välit, ja periaatteessa on edelleen. Olen ollut lapselle toinen perheen aikuinen, en kuitenkaan äiti.
Tämän talven aikana isompi lapsi on alkanut ilkeillä pienemmälle. Lapsi saattaa sanoa pienemmälle jotain ikävää liittyen siihen että tällä on äiti, esimerkiksi kun tämä viettää aikaa äidin kanssa, kun lapsi piirsi kuvan missä on äiti ja kun yhtenä päivänä oli puhe siitä milloin on äitienpäiväm. Muuten ilkeily on nimittelyä vauvaksi, mammanpojaksi ja väitteitä että nuorempi lapsi ei pärjää ilman äitiä.
On yritetty ottaa puheeksi, sekä minä että lasten isä, vanhemman lapsen kanssa, mutta tämä sulkeutuu eikä halua puhua asiasta. Selkeästihän tämä liittyy hänen omaan äitiinsä. Lisään vielä että on lapsilla keskenään ihan hyviäkin hetkiä ja ilkeily ja ikävät kommentit on satunnaista. Meneekö tällainen yleensä ohi itsestään?
Kommentit (433)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole vanhemman lapsen OMA perhe käsittäkää jo! Sillä on perhe isän ja äidin puolella. Tottakai olet aina ulkopuolinen toisen ihmisen perheessä.
T y h mä. Vanhempi lapsi muodostaa ydinperheen isänsä kanssa. Sinne tunkee muija, joka alkaa savustamaan sitä lasta ulos.
Lapsella on ja oli jo perhe, ennenkuin tuo sinkkumuikkeli tuli sinne pärmäröimään.
Ei tuo oikein siltä vaikuta vaan vanhempi lapsi rääkkää pikkusisarusta. Ap yrittää ratkaista tilanteen.
Joo, mammanpojaksi kutsuminen onkin kauheaa rääkkäämistä. Mut toki sitä ei voi käenpojalta sietää... En edelleenkään ymmärrä AP:n haluttomuutta ryhtyä lapselle äidiksi edes omassa ajatusmaailmassaan. Se on
AP nimenomaan korostaa, ettei ole ollut äiti vaan "toinen aikuinen" lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satunnainen mammanpojaksi kutsuminen ei todellakaan ole rääkkäystä. Se ei ole ollenkaan pahinta, mitä tavallisessa ja ihan hyvässä sisarussuhteessa voi tapahtua.
Jokainen voi miettiä, kuinka suhtautuisi asiaan jos se tapahtuisi toisen sisaruksen taholta, sen sisaruksen, jonka tekoja emme tulkitse traumatisoitumisen kautta. Mitä jos tilanne menisikin niin päin, että pienempi sisarus ivaisi isompaa isin lellipennuksi? Olisimmeko silloinkin tarjoamassa lapselle ammattiapua? Vai ajattelisimmeko jopa, että vika olisi isän, jonka pitäisi olla tasapuolisempi?
Minusta on kyllä aika epätervettä että sisarus kiusaa toista sisarusta siitä että tällä on äiti tai isä. Joo, varmasti kateus ja suru omasta äidittömyysestä tai isättömyydestä vaikuttaa, mutta ei se silti ole ok ja asialle pitää tehdä jotain.
Et nyt vastannut kysymykseen. Mitä, jos se kiusaaja olisikin se lapsi, jolla on kaksi vanhempaa, ja joka sanoisi toista lasta isin lellipennuksi? Olisiko se epätervettä?
Kiusaaminen on aina epätervettä varsinkin kun se on toistuvaa ja jatkuu pitkään. Varsinkin jos kiusaaja on iso lapsi ja kohde alle kouluikäinen pienempi.
Ymmärrän että isätöntä tai äiditöntä suuttuttaa kun muut ei osaa arvostaa vanhempiaan. Isäni kuoli kun olin 14, enkä voinut enkä voi sietää yhden tuttavani tapaa puhua isästään jonka kanssa ei halunnut olla tekemisissä. Hän ei ymmärrä miten pahalta minusta tuntuu kun häntä ei nyt vaan huvita olla isän kanssa tekemisissä vaikka se olisi mahdollista. Kaikilla ei ole.
Aloittaja kuvaili kiusaamista satunnaiseksi. Ei ole siis jatkuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että isätöntä tai äiditöntä suuttuttaa kun muut ei osaa arvostaa vanhempiaan. Isäni kuoli kun olin 14, enkä voinut enkä voi sietää yhden tuttavani tapaa puhua isästään jonka kanssa ei halunnut olla tekemisissä. Hän ei ymmärrä miten pahalta minusta tuntuu kun häntä ei nyt vaan huvita olla isän kanssa tekemisissä vaikka se olisi mahdollista. Kaikilla ei ole.
Kävikö mielessä että se tuttava voi olla yhtälailla isätön? Et tiedä mitä on taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muutkin menettäneet läheisiään, mutta eivät silti ala kiusaamaan muita. Ei sillä orpouskaan oikeuta kiusaamaan vaikka miten kirvelisi. Jos ei pysty käsittelemään omia vaikeuksiaan muuten kuin kiusaamalla, kannattaa hakea apua.
Avun hakeminen ei ole häpeä, vaan vahvuutta.
10-vuotias lapsi nyt vaan soittamaan sitten psykologille aikaa, että osoittaa vahvuutensa..
Hel-vetti minkälaisia psykopaatteja täällä av-palstalla on!
Kyllä se elämä teitäkin vielä opettaa!
Vierailija kirjoitti:
On muutkin menettäneet läheisiään, mutta eivät silti ala kiusaamaan muita. Ei sillä orpouskaan oikeuta kiusaamaan vaikka miten kirvelisi. Jos ei pysty käsittelemään omia vaikeuksiaan muuten kuin kiusaamalla, kannattaa hakea apua.
Avun hakeminen ei ole häpeä, vaan vahvuutta.
10-vuotias lapsi nyt vaan soittamaan sitten psykologille aikaa, että osoittaa vahvuutensa..
Hel-vetti minkälaisia psykopaatteja täällä av-palstalla on!
Kyllä se elämä teitäkin vielä opettaa!
Mitä se elämä vielä opettaa? Elämämkoulua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole vanhemman lapsen OMA perhe käsittäkää jo! Sillä on perhe isän ja äidin puolella. Tottakai olet aina ulkopuolinen toisen ihmisen perheessä.
Mitä aktuaalista sontaa sinä selität?
Ensin oli isä+lapsi ja siihen tunki ap ja sikisi isän kanssa ja ap kohtelee nyt ydinperheen lasta eriarvoisesti!
Hiukan kyllä perään kuulutan tässä myös isän vastuuta. Koska he vanhemman lapsen kanssa muodostavat alkuperäisen ydinperheen. Jos ap ei kykene olemaan tasavertainen äiti kummallekin, on siitä järkevää vetää johtopäätös ja nakata sellainen ihminen pois vanhemman lapsen elämästä.
Yleisenä ohjeena voisi suositella kaikkia eronneita/leskeytyneitä lapsen omaavia ihmisiä odottamaan uutta pariutumista siihen asti kunnes lapset ovat pois kuvioista. Käykää pane-massa muualla ja antakaa lasten elää rauhassa.
Saakelin minä-minä tyypit jotka ajattelette vain alakerrallanne, välittämättä tippaakaan lastanne/lapsianne parasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole vanhemman lapsen OMA perhe käsittäkää jo! Sillä on perhe isän ja äidin puolella. Tottakai olet aina ulkopuolinen toisen ihmisen perheessä.
Mitä aktuaalista sontaa sinä selität?
Ensin oli isä+lapsi ja siihen tunki ap ja sikisi isän kanssa ja ap kohtelee nyt ydinperheen lasta eriarvoisesti!
Hiukan kyllä perään kuulutan tässä myös isän vastuuta. Koska he vanhemman lapsen kanssa muodostavat alkuperäisen ydinperheen. Jos ap ei kykene olemaan tasavertainen äiti kummallekin, on siitä järkevää vetää johtopäätös ja nakata sellainen ihminen pois vanhemman lapsen elämästä.
Yleisenä ohjeena voisi suositella kaikkia eronneita/leskeytyneitä lapsen omaavia ihmisiä odottamaan uutta pariutumista siihen asti kunnes lapset ovat pois kuvioista. Käykää pane-massa muualla ja antakaa lasten elää rauhassa.
Saakelin minä-minä tyypit jotka ajattelette vain alakerrallanne, välittämättä tippaak
No sekös olisi lapsille mieltä ylentävää, isä tai äiti odottaa päivää kun lapsi on poissa kuvioista kuin kuuta nousevaa jotta pääsee määräämään itse omasta parisuhteestaan. Mahtaa olla hyvät välit aikuisena.
Olisko ne kuitenkin aikuiset jotka päättää vanhempien parisuhteesta, ei lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että isätöntä tai äiditöntä suuttuttaa kun muut ei osaa arvostaa vanhempiaan. Isäni kuoli kun olin 14, enkä voinut enkä voi sietää yhden tuttavani tapaa puhua isästään jonka kanssa ei halunnut olla tekemisissä. Hän ei ymmärrä miten pahalta minusta tuntuu kun häntä ei nyt vaan huvita olla isän kanssa tekemisissä vaikka se olisi mahdollista. Kaikilla ei ole.
Biologinen isä tappoi pikkusisarukseni kun olin teini. Sano yksikin syy miksi olisin tekemisissä hänen kanssaan?
No sekös olisi lapsille mieltä ylentävää, isä tai äiti odottaa päivää kun lapsi on poissa kuvioista kuin kuuta nousevaa jotta pääsee määräämään itse omasta parisuhteestaan. Mahtaa olla hyvät välit aikuisena.
Olisko ne kuitenkin aikuiset jotka päättää vanhempien parisuhteesta, ei lapsi?
Lapsi ei tuollaisista asioista ymmärrä, koska hän on LAPSI!
Siksi jokainen lastaan rakastava ja hänen kehitystään ajatteleva vastuullinen vanhempi toimii lapsensa/lapsiensa parhaaksi
ja ihan varmasti kykenee elämään parisuhteessa jossa ei asuta samassa taloudessa kunnes lapset ovat omillaan!
Vältetään uusien traumatisoitujen ihmisten massiivinen lisääntyminen jo ennestään valtaviin mt-tilastoihin!
Se on jopa valtion näkökulmasta katsoen oikea tapa toimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sekös olisi lapsille mieltä ylentävää, isä tai äiti odottaa päivää kun lapsi on poissa kuvioista kuin kuuta nousevaa jotta pääsee määräämään itse omasta parisuhteestaan. Mahtaa olla hyvät välit aikuisena.
Olisko ne kuitenkin aikuiset jotka päättää vanhempien parisuhteesta, ei lapsi?
Lapsi ei tuollaisista asioista ymmärrä, koska hän on LAPSI!
Siksi jokainen lastaan rakastava ja hänen kehitystään ajatteleva vastuullinen vanhempi toimii lapsensa/lapsiensa parhaaksi
ja ihan varmasti kykenee elämään parisuhteessa jossa ei asuta samassa taloudessa kunnes lapset ovat omillaan!
Vältetään uusien traumatisoitujen ihmisten massiivinen lisääntyminen jo ennestään valtaviin mt-tilastoihin!
Se on jopa valtion näkökulmasta katsoen oikea tapa toimia!
Ai odotetaan 10-15 vuotta ennen yhteen muuttamista? Siinäpä hieno parisuhdemalli lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole vanhemman lapsen OMA perhe käsittäkää jo! Sillä on perhe isän ja äidin puolella. Tottakai olet aina ulkopuolinen toisen ihmisen perheessä.
Mitä aktuaalista sontaa sinä selität?
Ensin oli isä+lapsi ja siihen tunki ap ja sikisi isän kanssa ja ap kohtelee nyt ydinperheen lasta eriarvoisesti!
Hiukan kyllä perään kuulutan tässä myös isän vastuuta. Koska he vanhemman lapsen kanssa muodostavat alkuperäisen ydinperheen. Jos ap ei kykene olemaan tasavertainen äiti kummallekin, on siitä järkevää vetää johtopäätös ja nakata sellainen ihminen pois vanhemman lapsen elämästä.
Yleisenä ohjeena voisi suositella kaikkia eronneita/leskeytyneitä lapsen omaavia ihmisiä odottamaan uutta pariutumista siihen asti kunnes lapset ovat pois kuvioista. Käykää pane-massa muualla ja antakaa lasten elää rauhassa.
Saakelin minä-minä tyypit jotka ajattelette vain alakerrallanne, välittämättä tippaak
Lääkkeet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap n tekstistä käy minun mielestäni ilmi, että Ap kohtelee vanhempaa lasta ikävästi ja pitää tätä huonompana kuin biologista lastaan. Vanhempi lapsi on tämän huomannut ja on ymmärrettävästi ja oikeutetusti pettynyt ja kiukustunut. Vanhempi lapsi ei kuitenkaan tarvitse psykologia eikä ulkopuolista keskustelijaa eikä mitään sellaista. Ap on se, jonka pitää muuttaa omaa toimintaansa ja alkaa kohdella koko perheen lapsia tasapuolisesti ja rakkaudella. Ap on omalla epäreilulla käytöksellään tilanteen aiheuttanut ja syyttää siitä viatonta lasta.
Lapsella on ikäännkuuluva uhma milloin uhmataan vanhempia.
Ai odotetaan 10-15 vuotta ennen yhteen muuttamista? Siinäpä hieno parisuhdemalli lapsille.
Ihan varmasti parempi vaihtoehto, kuin se että traumatisoidaan lapset !!
Monellekin tekisi hyvää odottaa 10-15 vuotta ennen yhteen muuttamista. Ja lasten saama parisuhdemalli monessa tapauksessa vain paranisi.
Syntyvyys toki laskisi edelleen. Mutta melko varmasti olemassa olevat lapset voisivat paremmin.
Perheneuvola voisi olla ihan paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap n tekstistä käy minun mielestäni ilmi, että Ap kohtelee vanhempaa lasta ikävästi ja pitää tätä huonompana kuin biologista lastaan. Vanhempi lapsi on tämän huomannut ja on ymmärrettävästi ja oikeutetusti pettynyt ja kiukustunut. Vanhempi lapsi ei kuitenkaan tarvitse psykologia eikä ulkopuolista keskustelijaa eikä mitään sellaista. Ap on se, jonka pitää muuttaa omaa toimintaansa ja alkaa kohdella koko perheen lapsia tasapuolisesti ja rakkaudella. Ap on omalla epäreilulla käytöksellään tilanteen aiheuttanut ja syyttää siitä viatonta lasta.
Millä tavalla?
Minusta ap:n tekstistä käy ilmi että ap kohtelee lasta hyvinkin tasapuolisesti toisen kanssa. Minusta tuossa ei ole mitään ikävää kohtelua, joten tuo on ihan vaan sinun oma tulkintasi.
Miksi suhtaudut niin kielteisesti lapsen saamaan apuun? Jos lapsi oireilee äidin menetystä nyt ja kokee vaikeita tunteita niin tuskin siitä juttelusta esimerkiksi siellä perheneuvolassa mitään haittaakaan on.
Alue: Aihe vapaa
Et nyt vastannut kysymykseen. Mitä, jos se kiusaaja olisikin se lapsi, jolla on kaksi vanhempaa, ja joka sanoisi toista lasta isin lellipennuksi? Olisiko se epätervettä?