Miten ilmoittaa puolisolle, että hänen tekemänsä ruoka ei ollut hyvää?

Yleensä en paljon sano ettei mies loukkaannu ja kyllä se itsekin huomaa, miltä ruoka maistuu.

Vierailija kirjoitti:

Ilmoittamalla, että sinä voit auttaa kotitöiden tekemisessä ja haluat hoitaa kaupassa käynnit sekä valmistaa ruoat.

Eli kun nainen hoitaa hänelle kuuluvat työt huonosti niin naisen ei kuulu kehittää itseään vaan miehen kuuluu tehdä naisten työtä? Miksi? Naisilla on muutenkin niin hyvin rajallinen määrä tehtäviä mihin he ,ainakin teoriassa, ovat kykeneviä. Osaako vaimosi sentään edes pyykätä ja silittää oikein? Entä miten hän kuuraa lattiat? Jos noissakin pikku askareissa on puutteellisuuksia niin jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Eikö riitä että toinen on nähnyt vaivan , käynyt kaupassa , kokannut ja siivonnut kookkkauksen jäljet . Pitääkö joka päivä olla lempiruokaa ? Tietysti voit itse suunnitella vaikka kiertävän ruokalistan ja ehdottaa sitä käytettävän. 

Öööö. Missä v*tussa aloittaja kertoi toisen käyneen kaupassa?????

Mene suureleisesti yrjöämään.

Tehkää yhdessä niin voit sinäkin päättää mitä mausteita jne käytetään? Turhaan toista loukkaa.

mene kaatamaan katukaivosta näyttävästi alas..?

väännä tortut oiken isosti?

"tekemäsi ruoka ei ollut hyvää joten teen jatkossa ruokani itse"

On teillä taas murheet.

Ilmankos teidän parisuhteenne on pskaa ja lyhytkestoisia. Elämän pikkuasioistakin jaksatte kiistan kehittää. Minäminäminäminäminäminä.

Vierailija kirjoitti:

On teillä taas murheet.

Ilmankos teidän parisuhteenne on pskaa ja lyhytkestoisia. Elämän pikkuasioistakin jaksatte kiistan kehittää. Minäminäminäminäminäminä.

Näille nyt vaan on tärkeintä joku ihme roolijako ja elävät parisuhteessa kuin työsuhteessa.

Käyn paikallisessa syömässä,ja samalla kippaat shaisset roskikseen.

Eksä teki tosi mautonta ruokaa ja hän kyllä itse siitä piti. Eipä tuohon paljon mitään sanomista, kun aloin tehdä itse enemmän ruokaa. Eksän ruokiin lisäsin sitten itse enemmän mausteita, mutta en nyt hänen tapaansa kokata alkanut moittia, kun hän oli tyytyväionen omiin ruokiinsa.

Kannattaa olla huolellisempi puolison valinnassa.

  Ei kenenkään velvollisuus ole tehdä toiselle ruokaa päivästä toiseen. Se alkaa viduddaa. En ole täysihoitosopimysta tehnyt,vaukka ukko luuli niin 25 vuotta. Ihmetteli kun kaikki joutuu nyt tekemään itse omassa taloudessaan. 

Hankala juttu, koska onhan se kurja kuulla ettei tehty ruoka maistu. En tiedä miten sanoisi nätisti. Mutta mykkäkoulu on kyllä älytöntä.

Ehkä sanoisin että ei ollut ihan ykkössuosikki? Tai ensi kerralla menisin seuraksi kokkaamaan ja katsottaisiin yhdessä mausteet sun muut kohdilleen. Ja sitten sanoisin hienovaraisesti, että hitsi mä tykkään kun tätä maustetta käytetään tai kun tämä liha paistetaan tällä tavalla, tulee tosi hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kehutaan, kun on kehumisen arvoista ruokaa. Perusruuasta kiitetään kauniisti. Oikeasti pahasta ruuasta sanotaan suoraan, että tämä ei nyt päässyt jatkoon.

Viimeisestä voi tulla paha mieli laittajalle.

Se pitää osata sanoa niin, ettei ruuan huonous johtunut kokista, vaan se ei kokonaisuutena ollut sanojan mieleinen. Kaikki ruoka ei maistu kaikille, vaikka olisi kuinka tarkasti reseptin mukaan tehty.

Mahdoton tehtävä. Vaihda puolisoa.

Kannattaisi jo ennen sitä menun laatimista kertoa, ettei tykkää tietyistä ruoista. Kaikillahan sitä jotain on, mistä ei tykkää. En näe ongelmaa siinäkään, jos sanoo vasta syömisen jälkeen, ettei oikein ollut oman maun mukaista tai lempiruokaa. Sitten voi vaikka täsmentää, miksi ei ollut. Ja jos kerran silti söi, vaikka ei niin hyvältä maistunut, niin positiivistahan se on.

Joskus joku tuttu kertoi, että hänen velipoikansa syö vastentahtoisesti vaimon itse tekemää voita, vaikka se on tosi pahaa. En tajunnut, miksi veli ei saa sanottua, ettei tykkää siitä. Ero tuli sille parille lopulta. Mies oli vaan tyytyväinen, että pääsi siitä kotitekoisesta voista eroon. Aika nahjus.

Mun työkaverin mies sanoi, ettei vaimon tekemä ruoka ollut hyvää. Se oli viimeinen kerta kun vaimo kokkasi. Mies on tehnyt siitä lähtien (yli 20 vuotta) heillä ruoat. Ja tekee kuulemma hyvää ruokaa.

Kannattaa sanoa ääneen, niin pääsee itse kokkaamaan.

Mieheni kehuu aina keitoksiani ja todennäköisesti on tosissaan. Hän syö melkein mitä vaan ja niin pahaa ruokaa en ole vielä tehnyt, että olisi jäänyt syömättä tai kuulunut poikkipuolinen sana. Ehkä sekin vaikuttaa, että mies ei pidä kokkaamisesta, eikä halua joutua itse kauhan varteen. Poikani ovat krantumpia, mutta kohteliaita. Jos ruoka ei erityisemmin miellytä, he sanovat, että se on ihan jees. Siitä tiedän, ettei ollut erityisen hyvää. Joskus siitä pojille nauraen huomautin, niin nuorempi totesi vain, että pahaa ruokaa ei ole vielä kotona tarjottu, huonoinkin on ihan jees. Hän ilmoittaa kyllä, jos eteen laitetaan pahaa ruokaa. Nykyisin kun omissa kodeissaan kokkaavat, ovat kiitollisempia valmiista ruoasta kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kehutaan, kun on kehumisen arvoista ruokaa. Perusruuasta kiitetään kauniisti. Oikeasti pahasta ruuasta sanotaan suoraan, että tämä ei nyt päässyt jatkoon.

Viimeisestä voi tulla paha mieli laittajalle.

Se pitää osata sanoa niin, ettei ruuan huonous johtunut kokista, vaan se ei kokonaisuutena ollut sanojan mieleinen. Kaikki ruoka ei maistu kaikille, vaikka olisi kuinka tarkasti reseptin mukaan tehty.

Sehän riippuu siitä onko vika kokissa vai ruokailijaa mieltymyksistä. Kyllä se puolison laittama kotiruoka ihan oikeasti monesti voi olla suorastaan pahaa nimenomaan kokin ansiosta. 

 

Exäni oli aika kehno kokki. Häntä ei kiinnostanut eikä hän halunnut tehdä ajatuksella. Hän suoritti velvollisuudesta. Ruoka piti olla tietyllä kellonlyömällä ja sen valmistus aloitettiin töiden jälkeen riippumatta siitä ehtiikö ko. ruoka valmistua siinä ajassa. Pöydässä oltiin sitten hutaistujen ja jopa raakojen ruokien äärellä eikä kukaan tykännyt ja kaikilla jäi syömättä mutta valittaa ei saanut kun suorittaja oli uhrannut merkittävän osan elämäänsä velvollisuuskokkaukseen ja oli itse asiassa uhri moneen kertaan; ensin koska joutui tekemään, sitten koska kelleen ei kelvannut eikä tullut kiitosta.

Itse olen todella epänirso. Syön ihan kaikkea mielelläni enkä ole nipo oikeaoppisuudesta tai mausta. Ex kuitenkin onnistui tekemään joskus ruokia, joita ei kerta kaikkiaan voinut syödä. Paras esimerkki taisi olla läskisoosi, jossa oli valkean läpikuultavassa raaan jauhon makuisessa liisterissä lilluvia keitettyjä hädin tuskin kypsiä niljakkaita ja sitkeitä kylkiläskisiivuja. Ei suolaa tai mausteita. Kuvottavaa. Pienen maistipalan jälkeen meni suoraan jätteisiin kaikilta, myös häneltä itseltään. Hän teki reseptien mukaan raaka-aineiden ja määrien suhteen mutta ei noudattanut työohjeita. Koska ei kiinnostanut ja suoritti vaan perhepisteitä itselleen. Niinpä lämpötiloista ja ajoista voi aina leikata tehokkuuden nimissä ja lopputulos sen mukainen.