Miten ilmoittaa puolisolle, että hänen tekemänsä ruoka ei ollut hyvää?
Jos aina kehuu jokaista ruokaa, niin joutuu syömään jatkossa niitä pahojakin. Miten siis ilmoittaa, ettei pitänyt ruuasta ilman siitä aiheutuvaa koliikkikohtausta tai mykkäkoulua?
Kommentit (144)
Onko aikuiset ihmiset oikeasti noin nirsoja, että eivät voi syödä jotain tiettyjä ruoka-aineita X, Y ja Z ollenkaan ja pitää ääneet voivotella jos niitä on pöydässä?
Onkohan lapsena jäänyt totuttelu uusiin ruokiin jotenkin vajaaksi, vai miksi näin?
Joo, ei meilläkään puoliso ole hääppöinen kokki, mutta arvostan erittäin paljon kun tulen töistä niin hän on jo ehtinyt käydä kaupassa, käyttänyt tunnin ruoanlaittoon ja tarjonnut vielä aterian tarjolla/lapsille. En todellakaan ala siinä kohtaa kun pääsen valmiiseen pöytään esiteinimäisesti yökötellä yhtään mistään!
Otan neuvoja ja kritiikkiä asioissa vastaan vain itseäni taitavammilta.
Ruoanlaiton tapauksessa sellainen henkilö ei ole puolisoni, joten mutinansa ohitan ihan täysin.
APn kannattaa alkaa itse valmistamaan ruokansa niin saa sellaista kuin haluaa.
On törkeää arvostella puolison tekemää ruokaa. Puoliso on käyttänyt aikaansa ja energiaansa ruoan valmistamiseen ja se tulisi ottaa kiitoksen kera vastaan.
Kaikesta ei ole pakko pitää. Jos haluaa vaikuttaa ruoanvalmistukseen, niin sitten siihen kannnattaa osallistua. Ei puoliso ole mikään palvelija.
Puoliso kyllä ite tajuaa että tulipa mokattua. Ennenkuin itse ehdin huomauttelemaan. Enkä viitsi sanoa kullalleni mitään kun on nähnyt kovasti vaivaa. Syön vaikka olisikin pahaa mutristelematta. Voin sitäpaitsi vedota refluksiin, jos ei ruoka maita. Ikävää jättää joskus lautaselle puolison tekemää ruokaa.
Rakentavaa kritiikkiä voi antaa ja pitääkin antaa. Jopa lapset osaa antaa palautetta, että miksi ruoka oli hyvää tai ei niin hyvää.
Mummolassa tai muissa kyläpaikoissa pidetään mölyt mahassa. Pelkkä kiitos riittää.
"Puoliso! Tekemäsi ruoka ei ollut hyvää! Häpeä ja paranna tapasi!"
Älä nyt hauku toisen tekemää ruokaa, mutta älä myöskään kehu kuin niitä ruokia joista pidät. Voithan sanoa nätimmin vaikka että jauhelihakastike on kyllä niin hyvää teethän tätä toistekin, makaronilaatikosta en vain opi pitämään, mutta onneksi osaat tehdä muutakin. Tämä jos aiheuttaa kohtauksen, niin vika on jo kuulijassa.
Vierailija kirjoitti:
Onko aikuiset ihmiset oikeasti noin nirsoja, että eivät voi syödä jotain tiettyjä ruoka-aineita X, Y ja Z ollenkaan ja pitää ääneet voivotella jos niitä on pöydässä?
Onkohan lapsena jäänyt totuttelu uusiin ruokiin jotenkin vajaaksi, vai miksi näin?
Joo, ei meilläkään puoliso ole hääppöinen kokki, mutta arvostan erittäin paljon kun tulen töistä niin hän on jo ehtinyt käydä kaupassa, käyttänyt tunnin ruoanlaittoon ja tarjonnut vielä aterian tarjolla/lapsille. En todellakaan ala siinä kohtaa kun pääsen valmiiseen pöytään esiteinimäisesti yökötellä yhtään mistään!
Mä valitettavasti olen nirso. Lapsena on totuteltu kaikenlaisiin ruokiin, mutta kun vanhempani eivät ole olleet kummosia kokkeja. Ja kotiruokaa oli tarjolla päivittäin.. Tämän tajusin vasta, kun muutin kokkaavan mieheni kanssa yhteen.
Mieheni on opettanut paljon ruuanlaitosta, kypsentämisestä, maustamisesta.. Silti mulle on jäänyt vissiin trauman kautta tiettyjä ei ruoka-aineita. En syö kanaa, enkä ns punaista lihaa. Jauheliha menee silloin tällöin. Kaikki pakastevihannekset on kieltolistalla.
Omat lapset onnistuttiin kasvattamaan hyviksi ja uteliaiksi maistajiksi. Tytär nyt nuorena aikuisena vasta huomas, mun rajoittuneen ruokavalion. Mulla ja vävyllä on samoja ongelmia syömisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Rakentavaa kritiikkiä voi antaa ja pitääkin antaa. Jopa lapset osaa antaa palautetta, että miksi ruoka oli hyvää tai ei niin hyvää.
Mummolassa tai muissa kyläpaikoissa pidetään mölyt mahassa. Pelkkä kiitos riittää.
Miksi mummoa arvostetaan ja käyttäydytään arvostavasti, mutta läheisintä rakasta ei tarvitse?
No vähän riippuu, miten korkeat standardit sulla on? Oma mies vaatii eksoottisia curryja, rameneita, pita gyroksia (itse tehtynä)etc ns herkkuruokia, mutta pitää sitä perus kotiruokaa kanakastiketta, lihapullia, kasvispihvejä, linssikeittoa pahana. En aina jaksa vääntää ravintolatason ruokaa enkä osaakaan. Mutta syötäviä ne kaikki on, vaikka mies yökkäilee erityisesti kasvisruuille. Sillä on myös korkea verenpaine ja suolaa pitäs välttää. Kaikki ruoka vähäsuolaisena (muita mausteita käyttäen) on toki pahaa ja minä ilkiö kun en suolaa hänen takiaan niin paljon käytä.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihme jos ap ei ole mies. Hän ei näe mitään ongelmaa siinä että parisuhteen kommunikaatio on aivan täysin pielessä. Nyt vaan pitäisi saada mieleistä ruokaa pöytään ja joku täällä neuvoisi taikasanat, millä parisuhteen sairas kommunikointityyli katoaa sen ajaksi. Sitten olisi kaikki hienosti.
Minä kyllä ottaisin eron tuollaisesta miehestä. Ihme sovinistisika.
Jos ruoka oikeasti on pahaa, kokki varmaaan itsekin sen ymmärtää sanomattakin. Jos kyse on vain sinun mieltymyksistäsi, puhu sitten niistä, jos välttämättä haluat, älä ruuan pahuudesta.
Olisi suotavaa että ilmoituksesta seuraisi kokkikoulu.
Voithan itse ilmoittaa puolisosi kokkikouluun, esimerkiksi Martoilla on kursseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän tykkää siitä ruuasta, koska on valinnut tehdä sitä. Joten syö. Omalla vuorollasi teet sitä mistä itse tykkäät.
Eikö voisi tehdä sitä, mistä molemmat tykkää? Voisiko sellainen vaihtoehto olla? Ap.
Mitä ihmettä sinä oikein täällä sitä kyselet? Kotona luikit sitten seinänvieriä pitkin ja pelkäät mykkäkoulua itsekin pelosta mykkänä.
Mitä täällä sitten saa kysellä? Kerro ihmeessä.
Täällä kysely on ilmeisesti se mitä haluat tehdä? Kieltäydyt hoitamasta tilannetta kotona ja keskustelet mieluummin vieraiden kanssa, miksi et saa kotona lempiruokiasi telepaattisesti tilattuna.
Heh, älä ny riihee. Luuletko, että täällä joku tosissaan mitään kyselee? Ap haukutaan pataluhaksi kaltaistesi tosikkojen toimesta, oli kysymys mikä tahansa, joten täällä kysytään huvikseen mitä sattuu.
En sanoisi muuta kuin kiitos. En kehu ruokaa, jos se ei ole oikeasti mielestäni maukasta. Jos puoliso kysyisi mielipidettä pahasta ruuasta, saattaisin kysyä ensin mitä maustetta laittoi ja sitten mainita, että ei ollut ihan omaan makuun. En koe tarvetta ilmoitella mitään, enkä määrätä toisen kokkailua, koska en haluaisi nin tehtävän itsellenikään.
Jos kommenteistasi seuraa usein mykläkouluja, on syytä katsoa peiliin ja miettiä puhutko puolisolle passiivis-aggressiivisesti, nälvien tai klassisen moukkamaisella "mä vaan sanon mitä ajattelen" - töksäyttelyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavaa kritiikkiä voi antaa ja pitääkin antaa. Jopa lapset osaa antaa palautetta, että miksi ruoka oli hyvää tai ei niin hyvää.
Mummolassa tai muissa kyläpaikoissa pidetään mölyt mahassa. Pelkkä kiitos riittää.
Miksi mummoa arvostetaan ja käyttäydytään arvostavasti, mutta läheisintä rakasta ei tarvitse?
Koska mummolle valehdellaan, läheisille ei. Läheisiä arvostetaan puhumalla totta.
Vierailija kirjoitti:
Mä kehun kun on kehuttavaa ja sanon, kun ei ollut mun mieleen. Sama toisinpäin. Ei siitä mitään ilmoituksia tarvii tehdä.
Mieheni tietää, ettei hyvää arvosanaa saa jos mulle tarjoilee kookoskastikkeita, avokadoa, wokkivihanneksia.. Syön ja kiitän.
Mies ei mulle tuollaisia tekisi edes, näet en söisi jotain kookoskastiketta ja avokadoa. Wokkivihannekset voisin jotenkin saada syötyä. Meillä puhutaan ja tiedetään toisen mieltymykset ja silti puhutaan harva se päivä, että mitähän ruokaa tehdään ja päätetään se siinä lyhyessä keskustelussa samantien. Lapsuudenkodissa oli selvä juttu myös, sanottiin että tykättiinkö vai ei, mutta nirsoja emme olleet vaan periaatteella, että joka päivä ei ole sitä hyvää lempiruokaa kaikille.
Kun rouvalla alkoi vaihdevuodet, niin en ole asiasta enää vihjannut millään tavalla. Saattaisi olla seuraavana päivänä myrkkyä päivällisessä.
Joo, mutta jankutatko valituksia vuodesta toiseen ruokia teillä laittavalle aina kun jotain noista on tarjolla?
En tiedä ap:n suhteen dynamiikasta, mutta vahvasti epäilen asian herkkyydestä päätellen että kokkaaja ei ole tyytyväinen siihen että vapaamatkustaja kommentoi asioita joiden eteen ei itse vaivaudu tekemään mitään. Vanha kunnon "se joka tumput suorina ei tee mitään, neuvoo sitä joka tekee".