Miten ilmoittaa puolisolle, että hänen tekemänsä ruoka ei ollut hyvää?

Nyt on taas tiedossa pahoja jouluruokia. Lipeäkalaa ja rusinakiisseliä. Yäk!

Vierailija kirjoitti:

Eikö riitä että toinen on nähnyt vaivan , käynyt kaupassa , kokannut ja siivonnut kookkkauksen jäljet . Pitääkö joka päivä olla lempiruokaa ? Tietysti voit itse suunnitella vaikka kiertävän ruokalistan ja ehdottaa sitä käytettävän. 

  Ei kenenkään velvollisuus ole täyttää sinun suoliasi. Hommaappa kuule ihan itse syötäväsi tästä lähtien. Ja siivoa jälkes i  sika. 

Mitä jos sanoisit, että sinäkin haluaisit kokata välillä. Tulisi ehkä rennompaa tuostakin tykkää/ei tykkää keskustelusta. Ja sopisitte, ettå kumpikin saa kritisoida, jotta löydätte makuihinne sopivat ruuat.

Jos yleensä kehuu ruokaa, mutta huonon ruuan kohdalla ei sano mitään, puoliso tietää sanomattakin, että nyt hän ei onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ole tuossa se ongelma. Miten parisuhteesi on muodostunut sellaiseksi että negatiivisten asioiden sanomisesta seuraa mykkäkoulu? Ja miksi et tee mitään korjataksesi sitä?

Sinäpä se pikaisia johtopäätöksiä teet parisuhteen tilasta. Taidat olla se juoruakka, joka myrkyttää arveluillaan koko kylän suhteet. Ja syö samalla isäntäväen pullat ja kahveet.

Kerro, mikä siinä maussa on sellaista, mikä ei sinua miellytä. Onko jokin yksittäinen mauste, josta et pidä, vai onko liikaa tai liian vähän jotain? Tai onko sitä kypsennetty liikaa tai liian vähän?

Jos sanot vain, että et tykkää siitä ruoasta, on toisen vaikea tietää, mitä pitäisi seuraavalla kerralla tehdä toisin.

Isoäiti oli pitokokki ja isoisä ei koskaan sanonut, että ruoka on hyvää. Jos isoisälle ei maistunut joku ruoka hän huomautti että kyllähän tätä juuri ja juuri saa syötyä että nälkä lähtee. Isoäitiä vaan nauratti.

Mä teen meillä aina ruoat. Syytän itteeni jos ei ole hyvää.

Hassua. Meillä sanotaan vaikka että ei jatkoon. ja sitten taas jos on jokin tosi onnistunut niin sitä korostetaan. Mikä on ongelmana tässä? se ettei uskalleta puhua vai?

Jotkut sanoa täräyttävät vaan suoraan mielipiteensä ruoasta.  Olin nuori vaimo ja valmistin perinteiset jouluruoat mahdollisimman hyvin.  Aviomies tokaisi: hyi olkoon. Tuskin mikään kelpasi tälle. Kerroin tästä työkavereille, ja moni pöyristyi ja kehotti heittämään miehen pellolle.  Opin vähitellen, että tällä oli hyvin rajoittunut ruokavalio. Ei lihaa, kanaa, kaloistakin vain pakaste. Makeita herkkuja kyllä ahmi suun täydeltä. 

Puolisoni tekee toiveeni mukaisia ruokia. Kysyy että "Mitäs huomenna syötäisi".

Ja hän on mieheni.

Yäk! En syö!

 Tällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Eikö riitä että toinen on nähnyt vaivan , käynyt kaupassa , kokannut ja siivonnut kookkkauksen jäljet . Pitääkö joka päivä olla lempiruokaa ? Tietysti voit itse suunnitella vaikka kiertävän ruokalistan ja ehdottaa sitä käytettävän. 

 Miten päättelet että toinen on tehnyt kaiken tuon? 

Ei tätä voi syödä.

Riippuu ihan siitä miksi se ei ole hyvää. "Tässä on liikaa mausteita", "Liian suolaista", En oikein pidä raaka-aineesta jota ruuassa on käytetty jne.

Tällaisessa tilanteessa on tärkeää lähestyä asiaa herkästi ja rakentavasti, jotta vältetään loukkaaminen ja säilytetään hyvä ilmapiiri. Tässä muutamia vinkkejä siihen, miten voi kertoa rehellisesti, mutta samalla välttää turhaa konfliktia:

Korosta hyvää: Aluksi voi olla hyvä mainita jotain positiivista, vaikka se ei olisi itse ruoasta, kuten "Kiva, että yritit uutta reseptiä" tai "Pidän siitä, että valmistat ruokaa yhdessä". Tämä voi auttaa pehmentämään kritiikkiä.

Käytä pehmeitä ilmaisuja: Voit muotoilla palautteen niin, ettei se ole liian suora. Esimerkiksi "Tänään ruoka oli vähän erilainen kuin tavallisesti" tai "Tämä ei ihan osunut makuuni tällä kertaa, mutta ehkä voimme kokeilla toiste jotain toista reseptiä".

Älä keskity vikoihin: Sen sijaan, että sanoisit, että ruoka oli huono, voit viitata siihen, että se ei vain ollut omaan makuusi. Näin vältät syyttävän sävyn. "Tämä ei ollut ihan minun tyylistä ruokaa, mutta ymmärrän, että voi olla hauskaa kokeilla erilaisia makuja."

Tarjoa vaihtoehtoja: Jos tämä on tilanne, jossa voitte yhdessä parantaa ruoanlaittoa, voit ehdottaa tulevia reseptejä tai keittotaitojen kehittämistä yhdessä. "Olen miettinyt, että ensi kerralla voisimme kokeilla jotain, mikä on vähän lähempänä meidän molempien makua."

Vältä yleistämistä: Älä sano mitään, joka antaisi ymmärtää, että kaikki hänen ruoanlaittamisensa on huonoa. "Tämä ruoka ei ollut minun makuuni" on parempi kuin "Et ole koskaan hyvä kokki."

Tärkeintä on muistaa, että vaikka ruoka ei maistuisi omalta, se ei ole henkilökohtainen kritiikki häntä kohtaan. Voit kertoa rehellisesti, mutta ystävällisesti ja kunnioittavasti.

Vältä syyttämistä: Muotoile palaute niin, että se ei tunnu siltä, että syyttäisit kokkaustaitojen puutteesta. Esimerkiksi: "Tässä ruuassa oli ehkä muutama haaste, mutta en epäile, että seuraavalla kerralla se menee paremmin."

Tarjoa tukea ja apua: Jos tiedät, että puolisosi ei ole kokenut kokki, voit tarjota apua ilman, että se tuntuu ylhäältä päin tulevalta kritiikiltä. Esimerkiksi: "Mitä jos kokeilisimme yhdessä seuraavalla kerralla jotain vähän helpompaa tai minä voisin auttaa reseptin kanssa?" Näin viestit, että haluat olla mukana ja tukea, et arvostella.

Puhu kehittymisestä, ei puutteista: Sen sijaan, että sanoisit, "Ruoka oli huono", voit sanoa: "Tässä olisi muutama juttu, mitä voisimme kokeilla parantaa, kuten makujen tasapaino tai paistamisaika. Mutta todella hienoa, että olet kokeillut jotain uutta!"

Keskustele yhdessä: Jos kokkaaminen on suuri osa arkea ja ruoanlaitto on yhteinen alue, voisi olla hyvä keskustella yhdessä siitä, miten kumpikin voisi kehittyä keittiössä. Voitte esimerkiksi katsoa reseptejä yhdessä tai miettiä, mistä voisi saada lisää inspiraatiota ja oppia uutta.