Miten ilmoittaa puolisolle, että hänen tekemänsä ruoka ei ollut hyvää?

Nyt on taas tiedossa pahoja jouluruokia. Lipeäkalaa ja rusinakiisseliä. Yäk!

Vierailija kirjoitti:

Eikö riitä että toinen on nähnyt vaivan , käynyt kaupassa , kokannut ja siivonnut kookkkauksen jäljet . Pitääkö joka päivä olla lempiruokaa ? Tietysti voit itse suunnitella vaikka kiertävän ruokalistan ja ehdottaa sitä käytettävän. 

  Ei kenenkään velvollisuus ole täyttää sinun suoliasi. Hommaappa kuule ihan itse syötäväsi tästä lähtien. Ja siivoa jälkes i  sika. 

Mitä jos sanoisit, että sinäkin haluaisit kokata välillä. Tulisi ehkä rennompaa tuostakin tykkää/ei tykkää keskustelusta. Ja sopisitte, ettå kumpikin saa kritisoida, jotta löydätte makuihinne sopivat ruuat.

Jos yleensä kehuu ruokaa, mutta huonon ruuan kohdalla ei sano mitään, puoliso tietää sanomattakin, että nyt hän ei onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ole tuossa se ongelma. Miten parisuhteesi on muodostunut sellaiseksi että negatiivisten asioiden sanomisesta seuraa mykkäkoulu? Ja miksi et tee mitään korjataksesi sitä?

Sinäpä se pikaisia johtopäätöksiä teet parisuhteen tilasta. Taidat olla se juoruakka, joka myrkyttää arveluillaan koko kylän suhteet. Ja syö samalla isäntäväen pullat ja kahveet.

Kerro, mikä siinä maussa on sellaista, mikä ei sinua miellytä. Onko jokin yksittäinen mauste, josta et pidä, vai onko liikaa tai liian vähän jotain? Tai onko sitä kypsennetty liikaa tai liian vähän?

Jos sanot vain, että et tykkää siitä ruoasta, on toisen vaikea tietää, mitä pitäisi seuraavalla kerralla tehdä toisin.

Isoäiti oli pitokokki ja isoisä ei koskaan sanonut, että ruoka on hyvää. Jos isoisälle ei maistunut joku ruoka hän huomautti että kyllähän tätä juuri ja juuri saa syötyä että nälkä lähtee. Isoäitiä vaan nauratti.

Mä teen meillä aina ruoat. Syytän itteeni jos ei ole hyvää.

Hassua. Meillä sanotaan vaikka että ei jatkoon. ja sitten taas jos on jokin tosi onnistunut niin sitä korostetaan. Mikä on ongelmana tässä? se ettei uskalleta puhua vai?

Jotkut sanoa täräyttävät vaan suoraan mielipiteensä ruoasta.  Olin nuori vaimo ja valmistin perinteiset jouluruoat mahdollisimman hyvin.  Aviomies tokaisi: hyi olkoon. Tuskin mikään kelpasi tälle. Kerroin tästä työkavereille, ja moni pöyristyi ja kehotti heittämään miehen pellolle.  Opin vähitellen, että tällä oli hyvin rajoittunut ruokavalio. Ei lihaa, kanaa, kaloistakin vain pakaste. Makeita herkkuja kyllä ahmi suun täydeltä. 

Puolisoni tekee toiveeni mukaisia ruokia. Kysyy että "Mitäs huomenna syötäisi".

Ja hän on mieheni.