Lue keskustelun säännöt.
Miksi mä vedän puoleeni vähän reppanoita miehiä?
20.02.2024 |
Olen deittaillut tässä jonkin aikaa. Ja on nyt sellainen kaava, että yksi mies toisensa jälkeen osoittautuu jotenkin sellaiseksi henkisesti kannateltavaksi reppanaksi. Mun hoivavietti herää ensireaktiona, sit treffien jälkeen tulee olo että en mä enää sellaista jaksa. Ihan töissäkäyviä ja aikuisia miehiä, mut se että tulee tunne että pitäisi ottaa syliin ja silittää päätä ja sanoa että kyllä sä kuule riität ja olet just hyvä. Niin sitten en enää ole kiinnostunut näkemään uudelleen.
Profiilien perusteella mikään ei viittaa reppanuuteen, eikä munkaan biossa pitäisi mitään sellaista olla että olisin jokin ihmeellinen turvasatama.
En etsi mitään mistään hetkahtamatonta ihmemiestä, mut jotenkin tää nyt hämmentää että ekoilla treffeillä jo tuollainen tilanne. Onko se niin yleistä vai miten mä mahdan viestittää heille että tulkaa tänne, mä hoidan? En mä hoida 🙁
Kommentit (210)
Miehenä olen huomannut sen että mt-palveluissa suhtaudutaan vähän siihen malliin että miehen masennus on jotenkin vähän turhempaa kuin naisilla ja pitäisi nyt vain ottaa itseään niskasta ja painella sinne töihin tai mitä tahansa se ideaali mies nyt tekeekään. Sellainen "sä et kuulu tänne" vaan paistaa. Mikäpä ihme kun koko ala täynnä naisia jotka näkee nämä miehet samaan malliin ressukoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei olla oltu humalassa, enkä ole kertonut omista taustoistani. Hyviä keskusteluita, pitkään istuttiin kaikessa rauhassa ja sit lopulta noi jutut tuli esiin. Ehkä se on sitten tosiaan sattumaa. Syy miksi tämän aloituksen tein on se kuudes, jonka kanssa lupaavasti alkanut keskustelu, mut nyt hän kertoi olevansa aika hukassa itsensä kanssa eikä jaksa ihmisiä. Tää siis vasta Tinderissä. Niin meni itsellä käsi päähän että voiko tää olla totta.
Ap
Ok, tuo viimeinen kuulostaa vähän tekosyyltä eli ei halunnut ghostata, vaan halusi kertoa, ettei haluakaan tavata, ehkä löytänyt jonkun muun. Itsekin olen joskus tuon tapaisen selityksen sortunut antamaan eli vetänyt syypääksi itseni, vaikka totuus on ollut se, että ei ole riittävästi kiinnostusta.
Ihmiset tekevät aika pienistä asioista yleistyksiä. Tinderissähän yli puolet on varattuja eli tämä kuudes on voinut olla vaikka naimisissa. Moni etsii pelkkää seksiä ja olen sellaisiakin miehiä tavannut, jotka koettavat esittää vetoavia tarinoita sen vuoksi, että saisivat lohtua seksin muodossa. Itseeni se ei kyllä koskaan ole vedonnut, mutta tiedän kyllä naisia, joihin vetoaa. Sinuunkin ilmeisesti ap aiemmin vetosi?
"Tunteista puhumista" on niin kovin monenlaista eikä kaikki ole sitä miltä se ensikuulemalta kuulostaa. Mutta sekin on tietysti totta, että jos ihmisellä ei oikein ole ketään jolle uskoutua, hän uskoutuu vaikka Tinder-deitille tai pikkujouluissa työkaverille, joille se on vähän too much information. Kun ihminen on heikoilla, hän ei pysty ajattelemaan kuin itsensä kannalta. Tai sitten hän ei ole riittävän fiksu ymmärtääkseen minkä vaikutelman itsestään antaa.
Ihmisen ikävä toisen luo? Ota minut syliin ... hän hymyilee kuin lapsi ..
Milloin narsisti, milloin taas reppana, milloin tylsä ja tavallinen, milloin köyhä ja nuuka, milloin hiljainen tuppisuu, milloin ...
Vierailija kirjoitti:
Miehenä olen huomannut sen että mt-palveluissa suhtaudutaan vähän siihen malliin että miehen masennus on jotenkin vähän turhempaa kuin naisilla ja pitäisi nyt vain ottaa itseään niskasta ja painella sinne töihin tai mitä tahansa se ideaali mies nyt tekeekään. Sellainen "sä et kuulu tänne" vaan paistaa. Mikäpä ihme kun koko ala täynnä naisia jotka näkee nämä miehet samaan malliin ressukoina.
Eiköhän myös naiset kohtaa vastaavanlaista tsemppipuhetta. Mt-palveluinahan pidetään nykyään kaikenlaista, mikä ei ole psykoterapiaa ollenkaan. Psykoterapiaan kuuluu empatia ja tsemppipuhe on kaukana siitä. "Sä et kuulu tänne" on mun mielestä mt-palveluissa hyvin yleinen asia resurssipulasta johtuen. Et ole riittävän sairas, joten kyllä sä varmaan pärjäät.
Mikä tietysti on sanoinkuvaamattoman typerä lähestymistapa. Mutta kun niitä osaavia ammattilaisiakaan ei joka oksalla kasva. Pitäisikin enemmän puhua siitä, että avun lähdettä kannattaa etsiä useammasta paikasta, jos lähtökohta on se, että saa tsemppipuhetta omiin huoliinsa ja tärkeisiin asioihinsa. Koska se on ammattitaidottomuutta. Ja selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkistä duunia sitten vaan!
Osaatko olla itsesi paras kaveri ja puolustaja, jopa rakastaa? Kun osaat, niin alkaa taika tapahtua. Hyvä merkki jo, ettet enää jatka reppanan tapailua, kun sellaisen havaitset!
Itsellä ainakin oli kyse siitä, että olen lapsuustraumatisoitunut ja ne miehet myös. Jokin alitajunta haistaa sen puolin ja toisin. Enkä oikeasti halua sellaista. Kukaan tasapainoinen ja normaali mies ei lähesty, vaikka itse olen tasapainoon jo hakeutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä olen huomannut sen että mt-palveluissa suhtaudutaan vähän siihen malliin että miehen masennus on jotenkin vähän turhempaa kuin naisilla ja pitäisi nyt vain ottaa itseään niskasta ja painella sinne töihin tai mitä tahansa se ideaali mies nyt tekeekään. Sellainen "sä et kuulu tänne" vaan paistaa. Mikäpä ihme kun koko ala täynnä naisia jotka näkee nämä miehet samaan malliin ressukoina.
Tosi ikävää, jos noin. Tosin ne naiset siellä kohtelevat myös toisia naisia paskasti. On kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Hah, miettikää jos joku mies avautuisi samoilla sanoilla naisista. Että voi helvetti kun pitäisi ottaa syliin ja silittää päätä ja sanoa että kyllä sä kuule riität ja olet just hyvä. Vai eivätkö naiset kaipaa mieheltään mitään tällaista turvasatamameininkiä?
Hyvä huomio, todella hyvä. Olet mielestäni oikeassa tuossa, että miehen ajatellaan luonnollisesti olevan turvasatama, joten siihen ei kiinnittäisi samalla tavalla huomiota.
Mutta ei ensitapaamisella ehkä naisenkaan kohdalla tee hyvää vaikutusta, jos tuo kovasti esille tarvitsevuuttaan? En osaa sanoa, kun en itse ikinä naisena käyttäytyisi niin, joten ei ole kokemusta. Miettisin ehkä itse motiivia miksi tuollaista tuodaan esille? Onko se vain tarvitsevuutta ja hukassa olemista vai onko muita motiiveja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia miehet eivät näytä tunteitaan naisille koska se aiheuttaa "hyi helvetti" reaktion naisissa.
Tunteiden näyttäminen on ok, mutta vain jos sen tekee liikutuksesta tai surusta jotain muuta kuin omaa itseä kohtaan.
esim. lapsi laulaa kauniisti -> miehen itku ehdoton plussa
miehen läheinen kuolee -> miehen itku vähintään neutraali
mies surkuttelee vaikeuksiaan jollain elämänalueella -> miehen itku on iso miinus
Älä ikinä, siis ikinä, näytä omia heikkouksiasi naiselle! Suhteenne on ohi tämän jälkeen, koska viehätys sinua kohtaan on kadonnut lopullisesti.
Tämä pitäisi opettaa nuorille miehille jo koulussa. Nyt monet oppivat tämän kantapään kautta ja syrjäytyvät, kun ajattelevat etteivät kelpaa o
Mitä mieltä sinä olet noista asioista, joita ap kertoi miesten kertoneen? Oliko mielestäsi niiden kohdalla kyse heikkouksien näyttämisestä vai mitä niistä ajattelet? Mitä sinä tarkoitat sillä, ettet koe voivasi näyttää naiselle heikkouksiasi, koska pelkäät heidän viehätyksensä katoavan?
Keskustelu jää liian abstraktille tasolle, jos ei avata mitä käytännössä tarkoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän normaali nainen haluaa olla miehelleen sparraaja, tuki tarvittaessa, taustajoukot jne. Normaali nainen ei halua olla äiti miehelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vakka & Kansi-efekti.
Joillakin naisilla käy vaan niin hyvä tuuri, että löytävät haluamansa vastinkappaleen, vaikka eivät ole vielä päässeet elämään todeksi haluamansa muotoista elämää. Toki miehilläkin.
On vaikea päästä pois sieltä suosta, kun kukaan normaali ei kiinnostu. Kiitti vaan, vanhemmat, vielä tästäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaalla jalalla taitaa kulkea ylipäänsä suhteellisen suuri osa elämänhallinnan ja/tai mielenterveyden kanssa kamppailevista miehistä ja naisista, mutta suhteellisen pieni osa niistä tavallisista ja tasapainoisista tallaajista. Se, että ap:n kohdalle on sattunut noin usea vaikuttaa musta ihan normiotokselta ainakin pk-seudulla. Tasapainoisia deittejä on mulle löytynyt harrastusten parissa, ehkä siksi että vaatii ihmiseltä jonkinlaista perussosiaalisuutta, elämänhallintaa ja tavoitteellisuutta harrastaa jotain säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun olemus ja ensivaikutelma on äidillinen ja hoivaava. Miehet sitten reagoi siihen noin. Jonkun toisen kanssa taas he saattavat olla erilaisia.
itse saan aina välinpitämättömiä miehiä. Minun olemukseni saattaa olla liian kylmä. Olen niin ujo ja varautunut aluksi. Miehet haluavat lämpöä. En vaan pysty siihen kovin nopeasti.
Minulla on juuri tuo, että välitän jotain äidillistä lempeää energiaa ympärilleni. Reppanamiesten lisäksi vedän puoleeni lapsia, eläimiä ja vanhuksia. Aina joku tuntematon haluaa jutella minulle elämästään. Pitäisi opetella varautuneemmaksi.
Minulla on sama juttu. Ei haittaisi, jos mies olisi reppana tavattaessa, jos yrittäisi edes jaloilleen vähitellen, eikä heittäytyisi passiivisena hoidettavakseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun olemus ja ensivaikutelma on äidillinen ja hoivaava. Miehet sitten reagoi siihen noin. Jonkun toisen kanssa taas he saattavat olla erilaisia.
itse saan aina välinpitämättömiä miehiä. Minun olemukseni saattaa olla liian kylmä. Olen niin ujo ja varautunut aluksi. Miehet haluavat lämpöä. En vaan pysty siihen kovin nopeasti.
Minulla on juuri tuo, että välitän jotain äidillistä lempeää energiaa ympärilleni. Reppanamiesten lisäksi vedän puoleeni lapsia, eläimiä ja vanhuksia. Aina joku tuntematon haluaa jutella minulle elämästään. Pitäisi opetella varautuneemmaksi.
Minulla on sama juttu. Ei haittaisi, jos mies olisi reppana tavattaessa, jos yrittäisi edes jaloilleen vähitellen, eikä heittäytyisi passiivisena hoidettavakseni.
Jos puhutaan ihan aikuisista, keski-ikäisistä, niin harvemmin ihminen enää siinä iässä muuttuu. Jos vaikka vanhemmilta pitää kysyä neuvoa ammatin vaihtamiseen, niin ei se kyllä normaalia ole. Ap ei maininnut miesten eikä omaa ikäänsä. Alle kolmekymppinen voi muuttua vielä paljonkin ja rakkauskin saattaa jotkut parantaa ja ryhdistää.
Elämäänhän kuuluu monenlaista vaihetta. Moni on jossain vaiheessa masentunut ja paranee siitä. Elämänasenne sitten täysin eri asia varsinkin keski-ikäisten kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
No eikö naiset ole peräänkuuluttaneet herkkyyttä miehillä, nyt se onkin sitten reppanuutta.
On se jännä että haluamme miehiltä mitä hyvänsä, sitä käytetään aseena meitä vastaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Kun haluamme mieheltä normaalia tunteiden käsittelyä, sitten pitäisi heti ryhtyä ventovieraiden miesten terapeutiksi. Hoitakaa itse ongelmanne.
Sama juttu tasa-arvon kanssa. Kun haluamme jonkin epäkohdan korjattavaksi, miehet alkavat aina naama punaisena huutaa itselleen etuoikeuksia maksuksi.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä olen huomannut sen että mt-palveluissa suhtaudutaan vähän siihen malliin että miehen masennus on jotenkin vähän turhempaa kuin naisilla ja pitäisi nyt vain ottaa itseään niskasta ja painella sinne töihin tai mitä tahansa se ideaali mies nyt tekeekään. Sellainen "sä et kuulu tänne" vaan paistaa. Mikäpä ihme kun koko ala täynnä naisia jotka näkee nämä miehet samaan malliin ressukoina.
Yksi syy siihen miksi kolme neljästä itsemurhan tehneestä Suomessa on mies. Silti ylivoimainen enemmistö terapia-asiakkaista on naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Tästähän näkyy tulleen hieno keskustelu, kiitos kaikille kommenteista!
Joku siellä hyvin tarkkanäköisesti sanoi että oikeesti empaattinen ihminen ei tällaista aloitusta koskaan tekisi. Tai että tämä olisi naamioitua miesvihaa.
Mä olen, niin empaattinen että kärsin siitä. Ikuinen ymmärtäjä. Siks mä oon elämässäni käynyt läpi niin monenlaiset helvetit, kun "kaikkia ei vaan voi pelastaa" ja nyt tässä 45-vuotiaana ymmärrän että tällä historialla ja näillä omilla voimavaroillani mä en enää vaan kykene olemaan kenenkään pelastusrengas.
Olen lukenut aikoinaan sydän särkyneenä täältäkin siitä julmuudesta, miten mt-ongelmainen on monen mielestä lähes ihmisarvoton. Että juoskoon pakoon ken voi. Siinä samalla miettinyt, että ok mä olen sit vissiin arvoton. Monesta suosta nousseena voin nyt hyvin, terapia on toiminut ja elämä on ollut hyvää j
Veikkaan myös että nuo miehet kertoilevat samanlaisia juttuja kaikille, ap vaan on se joka jaksaa kuunnella.
Tapasin kerran miehen joka oli todella hyvä kuuntelija ja kiinnostunut, joten päädyin ensitapaamisella kertomaan itsestäni paljon enemmän kuin tavallisesti. Jäi epämukava olo ja tunne että hän yrittää tuolla tavalla saada ihmiset kiintymään itseensä.
Hah, miettikää jos joku mies avautuisi samoilla sanoilla naisista. Että voi helvetti kun pitäisi ottaa syliin ja silittää päätä ja sanoa että kyllä sä kuule riität ja olet just hyvä. Vai eivätkö naiset kaipaa mieheltään mitään tällaista turvasatamameininkiä?