Täytän 60 ja vanhuus iskee lujaa!
Vähän ahdistaa! Sekä ulkoisesti että sisäisesti huomaa nyt kyllä ikääntymisen rankasti. Töissä pitäisi jaksaa, ja sekin kauhistuttaa. Surettaa ulkoinen rapistuminen. Molemmat vanhemmat menivät muistisairauksiin, pelottaa että osuu omallekin kohdalle.
Muita kuusikymmpisiä kriiseilijöitä? (Itseään ja upeaa elämää ei tarvitse nyt tulla kehumaan, tämä ei ole sellainen ketju.)
Kommentit (253)
Mä vaan tykkään tästä iästä (63). Harmi vaan, kun vuodet vierii niin nopsaan. Varasin just matkan Sodankylän elokuvajuhlille, 4.kerta. Vaude.
En ole vielä kuusikymppinen mutta olen aloittanut aktiivisemman elämän ja liikuntaharrastuksia. Aikomuksena on, että en raihnastuisi ennen aikojani. Liikunta piristää mieltäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuus alkaa vasta 90+
Sanoppa tuo mun mummolle 😃 Hän kuulemma vihaa sanaa vanhus.
Mun äiti sanoi 88v täytettyään, että nyt hän on vanha. Aiemmin ei kuulemma ollut. On rima vähän korkealla nyt sitten mullakin :)
Myönnän että vuoden sisällä huomaa eron aika hyvin. Olen nyt 61v ja se väsymys, energian puute, haluttomuus...kivut, säryt, uni häiriöt....yllätti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enhän ole ainoa, joka tuntee lievää vahingoniloa nähdessään jonkun alle 60-vuotiaan kuolinilmoituksen?
Minä tunnen. Oma elämäni on niin peruuttamattomasti pilalla, että muiden normaali elämä ja pikkuisen hankalakin elämä on kadehtimisen arvoista ja katkeruuden kohde. Siksi tunnen vahingoniloa nähdessäni uutisen ihmisestä, jolla elämä on mennyt hyvin ja joka on sitten kupsahtanut ennen aikojaan. Tutkin hänen kuolinsyytään ja muutenkin luen tapauksen taustoja hetken aikaa.
Kai tämä on yksi versio siitä, että "jollen minä saa, ei saa kukaan muukaan". En minäkään ennen ollut tällainen, mutta vuosien varrella on tapahtunut kaikenlaista sellaista, että ihmisrakkaus on väljähtynyt. Pystyn edelleenkin tuntemaan empatiaa, mutta en entiseen tapaan.
Tätä on varmasti helppo paheksua, mutta ei kannata syytellä, ennen kuin itse on käynyt läpi sam
Jotenkin kosketti tämä sinun kirjoituksesi. Tuntuu, että tiedän, mistä puhut. Toivon sinulle lohtua ja hyvyyttä elämäsi päiviin.
Kesällä 61 v ja ajattelin ottaa vastaan eläkkeen mitä saa nostaa.
Olen ollut terve ym mutta nyt iski sellainen kierre jota en osannut odottaa. Pitkäkestoinen köhä ja ruokahaluttomuus, nyt outoja vatsavaivoja.
Ei se ikä pelkkiä numeroita ole. Vanha luokkakaveri poistui juuri 60 v täytettyään.
Olen alkanut elää päivää kerrallaan. Nauttia siitä mikä on hyvin, aviomies, velaton koti, tyttären perhe ym.
Vierailija kirjoitti:
Nauti terveestä elämästä vielä kun voit. Ulkonäön rapistumisella nyt ei ole mitään merkitystä.
Kyllä ulkonäön rapistumisella on todellakin merkitystä, melkosta hurskastelua. Vanha näivettynut kääkkä on pelkkä roska kykymaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauti terveestä elämästä vielä kun voit. Ulkonäön rapistumisella nyt ei ole mitään merkitystä.
Kyllä ulkonäön rapistumisella on todellakin merkitystä, melkosta hurskastelua. Vanha näivettynut kääkkä on pelkkä roska kykymaailmassa.
Pöh. Hyvä ryhti ja hymy auttaa päljon. Ei tarvitse olla 'kääkkä'
Mä oon 63 ja jotenkin niin tarkkaan tietoinen päivien rajallisuudesta. Ikäjärjestyksessä ei lähdetä, nuoriakin menee. En siirrä haaveitani tulevaan, pyrin (itsekkäästikin) nauttimaan nyt! N y t
Nuorten seura pitää nuorena.
Onhan toki olemassa myös elämää nähneiden yhteisöjä, joissa saa virtaa elämään.
Valittajien seurassa ei kannata vanhentua, menee paras aika elämästä hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Nuorten seura pitää nuorena.
Onhan toki olemassa myös elämää nähneiden yhteisöjä, joissa saa virtaa elämään.
Valittajien seurassa ei kannata vanhentua, menee paras aika elämästä hukkaan.
PARAS AIKA? Tässä ketjussa kiellettiin puhumasta mistään hyvästä ikään liittyvästä.
Vierailija kirjoitti:
Kesällä 61 v ja ajattelin ottaa vastaan eläkkeen mitä saa nostaa.
Olen ollut terve ym mutta nyt iski sellainen kierre jota en osannut odottaa. Pitkäkestoinen köhä ja ruokahaluttomuus, nyt outoja vatsavaivoja.
Ei se ikä pelkkiä numeroita ole. Vanha luokkakaveri poistui juuri 60 v täytettyään.
Olen alkanut elää päivää kerrallaan. Nauttia siitä mikä on hyvin, aviomies, velaton koti, tyttären perhe ym.
Mielenkiintoista!
Nimittäin minullakin ollut kesästä -24 asti samaa tautia. Kröhä ohi nyt, mutta ruokahaluttomuus, oudot vatsakivut ja ehkä makuaistin häiriöt vaivaavat. Hampaat tuntuvat oudoilta. Karkinsyönti on jäänyt kokonaan. (Tämä tietysti hyvä asia, mutta kokonaisuuden kannalta ihmetyttää.)
Pidän näitä koronavirustartunnan jälkioireina. Sairastin kohtuulievän koronan kesäkuussa. Minulla on myös näkö sumentunut, välillä en pystynyt lukemaan näytöltä ja tänään huomasin, etten näen hypermarketin käytävien merkintöjä, siis mitä tavaraa missäkin välikössä on. Silmät ovat myös hyvin valonarat. Kosteutustippoja käytän. Kaihia tai ikänäköä tämä ei ole, kun silmät on leikattu ja keinomykiöt asennettu jo vuosia sitten.
Koronan pitkäaikaisoireet ovat varjostaneet elämääni, mutta muuten olen melko hyvässä kunnossa. En siis jaksa tai muista niin kuin ennen, vaikka lihaskunto, tasapaino, koordinaatio ja äly ovat ok.
Sanoppa tuo mun mummolle 😃 Hän kuulemma vihaa sanaa vanhus.