Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytän 60 ja vanhuus iskee lujaa!
20.02.2024 |
Vähän ahdistaa! Sekä ulkoisesti että sisäisesti huomaa nyt kyllä ikääntymisen rankasti. Töissä pitäisi jaksaa, ja sekin kauhistuttaa. Surettaa ulkoinen rapistuminen. Molemmat vanhemmat menivät muistisairauksiin, pelottaa että osuu omallekin kohdalle.
Muita kuusikymmpisiä kriiseilijöitä? (Itseään ja upeaa elämää ei tarvitse nyt tulla kehumaan, tämä ei ole sellainen ketju.)
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
Täytän minäki, ja 20v ollut eläkkeellä, ensin sairaseläkkeellä ja sitten pääsin oikeasti eläkkeelle. Mua ei ahdista, jokainen vanhenee ja kuolee. Kävelen paljon luonnossa, luen, askartelen. Keväällä lähden pohjoiseen mökille ja tulen syksyllä pois kun ei tarkene enää mökillä olla. Siellä kalastan ja nautin puhtaasta luonnosta, puhtaasta kaivovedestä, hiljaisuudesta, takkatulesta.. Päivä kerrallaan!
Maalla on mukavaa. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus siihen asumiseen, siis niillä, ketkä tahtoo. Maalla näkee niin paljon paremmin luonnon, vuodenajan vaihtelut. Maalla syntyneenä, työelämä kaupungissa, nyt nautin suunnattomasti, kun näen maanviljelijät töissään. Tuo turvaa, kun keväällä pellot äestetään, kylvetään, kesällä niitetään, syksyllä puidaan, kynnetään. Ikkunasta tai pihassa seuraan naapurin töitä. Eläkkeeni olen ansainnut. Silti klapipino halkomisen jälkeen kohoaa, pihasauna lämpiää. Se tuoksu. Kauneus. Kiireettömyys. Hiljaisuus.
Ups, en enää muista, minkä otsikon alla kirjoittelen, sori jos menee ohi aiheen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60 oon vähän kyllä pelottava. Tähtään eläkkeelle 61-vuotiaana, ja olen kyllä tietoinen joka kuukaudesta siinä välissä, vaikka vuosia on tuohon vielä melkein kymmenen. Toivoisin, että silloin vielä olisi hyvä kunto ja jaksamista tehdä mukavia asioita. Paljon riippuu myös vaihdevuosista, itsellä vielä meneillään tai edessä.
Vierailija kirjoitti:
Täytän minäki, ja 20v ollut eläkkeellä, ensin sairaseläkkeellä ja sitten pääsin oikeasti eläkkeelle. Mua ei ahdista, jokainen vanhenee ja kuolee. Kävelen paljon luonnossa, luen, askartelen. Keväällä lähden pohjoiseen mökille ja tulen syksyllä pois kun ei tarkene enää mökillä olla. Siellä kalastan ja nautin puhtaasta luonnosta, puhtaasta kaivovedestä, hiljaisuudesta, takkatulesta.. Päivä kerrallaan!
Ehkä tuo elämäntilanne antaa myös eri tavalla mahdollisuutta elää oman näköistä elämää. Vähän raskas kuvio monella ikääntymisen ja työelämän vaatimusten välillä tasapainoilun suhteen.
About viis vuotta sitten mun ihana esimieheni ehdotti mulle osasairauseläkkeelle hakeutumista (oli ollut saikkupäiviä yli 20 sinä vuonna). Käytiin työterveyslekurin kans juttelemassa, homma eteni, ja oon nyt tehnyt puolta työpäivää ja saanut pientä eläkettä noin neljä vuotta. Tuloissa pieni notkahdus, mikä ei oikeasti haittaa, koska lyhyiden työpäivien raskain osa on aamuherätys ja dösäpysäkille raahautuminen.
Joo, ulkonäkö antoi pikkuhiljaa periksi muutama vuosi sitten. Ikänäöstä on vähän apua peiliin katsoessa, mut ripsivärin sutimisessa on savottaa kerrakseen: lihasmuisti my ass!
Mulla oli vyötärö monta kymmentä vuotta. Ikääntymisen iloksi oon hommannut kaks, tai ehkä kolmekin vyötäröä. Kivaahan tämä on!
Täytän kesällä 65, ja moshaaminen huippaa.
Vierailija kirjoitti:
60 oon vähän kyllä pelottava. Tähtään eläkkeelle 61-vuotiaana, ja olen kyllä tietoinen joka kuukaudesta siinä välissä, vaikka vuosia on tuohon vielä melkein kymmenen. Toivoisin, että silloin vielä olisi hyvä kunto ja jaksamista tehdä mukavia asioita. Paljon riippuu myös vaihdevuosista, itsellä vielä meneillään tai edessä.
Kommenttisi perusteella sinulla on dementia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kun sen 60-tä on täyttänyt niin alkaa muistumaan mieleen että enemmän vuosia on takanapäin kuin edessäpäin.
Vierailija kirjoitti:
60 oon vähän kyllä pelottava. Tähtään eläkkeelle 61-vuotiaana, ja olen kyllä tietoinen joka kuukaudesta siinä välissä, vaikka vuosia on tuohon vielä melkein kymmenen. Toivoisin, että silloin vielä olisi hyvä kunto ja jaksamista tehdä mukavia asioita. Paljon riippuu myös vaihdevuosista, itsellä vielä meneillään tai edessä.
Tulit avanneeksi näkymän siihen, mitä minulla ehkä on edessä. Vaihdevuodet voivat kuulemma osua minne tahansa neljän- ja kuudenkympin väliin, ja minä olen tuolla jälkimmäisessä päässä. Mitään vaihdevuosioireita ei ole ollut, kuukautiset olivat viimeksi pari viikkoa sitten, ja tänä vuonna täytän 60 vuotta. Millaista mahtaa olla, jos kaikki kamaluus tulee rysähtämällä vielä tähän ennen eläkeikää? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60- vuotiaana olen yksinäisempi kun koskaan, vanhemmat, sukulaiset, ystävistä ja tuttavista suurin osa kuollut ja
kuopattu, ei ole edes työkavereita kun ei ole työelämässäkään. Orpo ja turvaton olo joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
60- vuotiaana olen yksinäisempi kun koskaan, vanhemmat, sukulaiset, ystävistä ja tuttavista suurin osa kuollut ja
kuopattu, ei ole edes työkavereita kun ei ole työelämässäkään. Orpo ja turvaton olo joka päivä.
No onpas huonosti, kun ihmiset elävät entistä pitempään. Luulisi, että samanikäisiä ystäviä ainakin olisi vielä elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siellä idässä herra Putin hosuu täyttä päätä, vaikka on täyttänä viime vuonna 71. Ihan kuin ajattelisi, että elää vielä pitkäänkin.
Mä luulen että monta ihmistä saatta masentaa myös tämä Ukrainan sota, kun se tuntuu jatkuvan ja jatkuvan, eikä loppua ole tiedossa. Varmasti tuntuu vielä pahemmalta, mitä enemmän on ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta voi olla mielissään siitä, ettei enää ole läähättäjiä perässä. Oli sekin raskasta, kun nuorena yritettiin iskeä tämän tästä. Nyt saa olla rauhassa.
Kävin töissä 66-vuotiaaksi asti, ei väsyttänyt työ eikä harrastukset. Seuraavaksi täytän 75, eikä yhtään tunnu, että olisin vanha ja väsynyt. Mielenkiintoa on moneen asiaan, se pitää mielen virkeänä ja ajassa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yli 60-v. nainen. Nautin vapaudesta, kotona olemisesta, en tarvitse seurapiirejä, en harrasta mitään erityistä. Olen (ikäisekseni) hyvän näköinen, kuulemma. Pukeudun nuorekkaasti huppareihin/college vaatteisiin kuten nuorempanakin ja parempiin tilaisuuksiin asianmukaisesti, tietenkin. 15 vuotta nuorempi mieskaverini ei ole valitellut.
Hei ap
Täällä on paljon muitakin kuin 'kriiseilijöitä', mutta varmaan osa ainakin tuomassa lohtua ja toivoa Sinulle. Minä ainakin.
Elämä voi olla ihan kivaa 🙂+60 vuotiaana. Ja niinkuin joku tuolla jo kirjoittikin, se toinen vaihtoehto on aika karu: joko vanhenet tai...
Moni asia vaikuttaa oloon 60+. Monilla on vaihdevuodet, hankalatkin, kestää pitkään. Hoitoa saa kyllä. Töissä pitäis jaksaa niiden 'teinityttöjen' kanssa, jotka eivät muista 90-luvun lamaa, Kekkosta tai Neuvostoliittoa. Pitäis kestää digiloikat, vaikkei jaksais. Kaikki hienot uudistukset... muotisanat...
Läheiset ihmiset on tärkeitä. Itseä ilahduttaa, että suvussa on 6-75 vuotiaita, juhlissa ja tapaamisissa on monenlaista seuraa, laaja suku.
Puoliso on tärkeä, mukava. Mulla. Yksinkin voi vanheta. Kunpa mediassa puhuttais ikääntyneistä nätimmin. Ovat todella paljon enemmän kuin 'budjetin kuluerä'.
Huumori auttaa, eihän ne osaa peilejäkään enää tehdä🙃(peili näyttää vain sen, minkä voi)
Tsemppiä Sinulle ap
Elämä kantaa kyllä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60- vuotiaana olen yksinäisempi kun koskaan, vanhemmat, sukulaiset, ystävistä ja tuttavista suurin osa kuollut ja
kuopattu, ei ole edes työkavereita kun ei ole työelämässäkään. Orpo ja turvaton olo joka päivä.
No onpas huonosti, kun ihmiset elävät entistä pitempään. Luulisi, että samanikäisiä ystäviä ainakin olisi vielä elossa.
Katselin juuri noita kuolinilmoituksia ja suurin osa kuolleista on syntynyt 30-luvulla, muutama 20-luvulla ja jotkut ovat syntyneet 40- ja 50-luvuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60- vuotiaana olen yksinäisempi kun koskaan, vanhemmat, sukulaiset, ystävistä ja tuttavista suurin osa kuollut ja
kuopattu, ei ole edes työkavereita kun ei ole työelämässäkään. Orpo ja turvaton olo joka päivä.
No onpas huonosti, kun ihmiset elävät entistä pitempään. Luulisi, että samanikäisiä ystäviä ainakin olisi vielä elossa.
Katselin juuri noita kuolinilmoituksia ja suurin osa kuolleista on syntynyt 30-luvulla, muutama 20-luvulla ja jotkut ovat syntyneet 40- ja 50-luvuilla.
Joopa. Katson usein kuolinilmoituksista syntymäajan, 60-luvulla syntyneitä ajattelen, että voi miten nuori... nuori ja nuori (itse vm60)
Että jotenkin ei oikein ymmärrä omaa ikäänsä...
Vierailija kirjoitti:
Uusi presidentimmekin täyttää 4 vuoden kuluttua 60. Virka-aika on 6 vuotta. On siis yli 60-vuotiaana vielä pressa. Entäs Niinistö, joka on nyt 75.
niinistöstä näkee kuinka on vanhentunut ja tod väsyneen oloinen, ihan kuin joku sairaus,kättelyssäki linnassa oli kuin ei vähäänkään kiinnosta ja tuupertuu
64v nuori. Ikäni näkyy vain peilistä ja toki kolotuksina siellä sun täällä, sekä muutamina muina terveysongelmina. Mutta unohdin keski-ikäistyä ja unohdin vanheta kun täytin 60v.
Tämähän on ihmisen parasta aikaa. Ei ole enää nuoruuden kasvukipuja, ei ruuhkavuosia, ei vaihdevuosivaivoja, ei ulkonäköpaineita, ei pakkoa tulla, mennä, menestyä ja taas mennä. Ei ole muksuja huollettavana vaan voin itsekkäästi keskittyä itseeni. Jos haluan hemmotella itseäni sen teen, vaikka syömällä liian kaloripitoista harmittelematta siitä että se kropassa näkyy. Ulkoilen paljon, nautin luonnosta, odotan innolla täyttäväni 65v.
Kun pääsen eläkkeelle hankin koiran jonka kanssa yhä enemmän ulkoilen, nautin luonnosta ja lenkkeilen. Jos mahdollista, muutan keskustasta kauemmaksi, lähemmäksi maastoa. Aion myös matkustella, koiran kanssa kotimaassa ja ilman koiraa ulkomailla - luotettava koiranhoitaja minulla on.
Eläkkeelle pääsy avaa uusia mahdollisuuksia. Rakastan olla 6-kymppinen. Mieheni on 7-kymppinen ja nuori hänkin.
Alue: Aihe vapaa
Jossei tapa, niin vahvistaa. Sanottiin meillä. Toinen kuuluisa sanonta: Kelleen ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. kyllä annetaan!!!