Täytän 60 ja vanhuus iskee lujaa!
Vähän ahdistaa! Sekä ulkoisesti että sisäisesti huomaa nyt kyllä ikääntymisen rankasti. Töissä pitäisi jaksaa, ja sekin kauhistuttaa. Surettaa ulkoinen rapistuminen. Molemmat vanhemmat menivät muistisairauksiin, pelottaa että osuu omallekin kohdalle.
Muita kuusikymmpisiä kriiseilijöitä? (Itseään ja upeaa elämää ei tarvitse nyt tulla kehumaan, tämä ei ole sellainen ketju.)
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
64v nuori. Ikäni näkyy vain peilistä ja toki kolotuksina siellä sun täällä, sekä muutamina muina terveysongelmina. Mutta unohdin keski-ikäistyä ja unohdin vanheta kun täytin 60v.
Tämähän on ihmisen parasta aikaa. Ei ole enää nuoruuden kasvukipuja, ei ruuhkavuosia, ei vaihdevuosivaivoja, ei ulkonäköpaineita, ei pakkoa tulla, mennä, menestyä ja taas mennä. Ei ole muksuja huollettavana vaan voin itsekkäästi keskittyä itseeni. Jos haluan hemmotella itseäni sen teen, vaikka syömällä liian kaloripitoista harmittelematta siitä että se kropassa näkyy. Ulkoilen paljon, nautin luonnosta, odotan innolla täyttäväni 65v.
Kun pääsen eläkkeelle hankin koiran jonka kanssa yhä enemmän ulkoilen, nautin luonnosta ja lenkkeilen. Jos mahdollista, muutan keskustasta kauemmaksi, lähemmäksi maastoa. Aion myös matkustella, koiran kanssa kotimaassa ja ilman koiraa ulkomailla - luotettava
Minä olen kohta 70 enkä tosiaankaan tunne tai ole tuntenut ikäkriisiä. Syyslomalla olin lapsenlapsien kanssa Roomassa, perjantaina palasin etelä Suomesta kotiin, Pääsiäisenä mennään miehen kanssa Pohjois Pohjanmaalle hiihtämään ja kesällä aion nauttia maaseudulla lomailusta lasteni ja lastenlasten kanssa. Kotona aika kuluu harrastusten parissa joista iso osa liikunnallisia. Pari vuotta sitten menin italiankurssille ja vielä vanhakin koira uuden kielen näköhään oppii. Kremppoja on minullakin mutta äitini 90+ sanoin, ellei johonkin koske ei tiedä onko elossa.
Mun 3-kymppinen tuttu on ikäkriisissä 🙄 Hän on niin vanha 😭
Vierailija kirjoitti:
Mun 3-kymppinen tuttu on ikäkriisissä 🙄 Hän on niin vanha 😭
Joo. Tää on ihan yleistä. Muistan itsekin ajatelleeni: tässäkö se oli... ihan karsee kriisi.
40v helpotti, nyt 60+ on tosi ok
Täytän 65 ensi kesänä eikä ole minkäänlaista kriisiä. Elän lähes samalla tavalla kuin 18-vuotiaana. Asun yksin ja kaikki rahat menee edelleen cd ja vinyylilevyihin, lehtiin ja kirjoihin. Mässäilen karamellillä ja jäätelöllä. Nukun ja valvon milloin sattuu. Ainoa ero on hieman rapistunut ulkonäkö. Ylipainoakaan ei ole kuin viisi kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Juupa juu - henkilökohtaiset lopunajat, heräsin niihin viime kesänä. Tein edunvalvontavaltuutuksen ja kaikki paperit kuntoon. Ei nyt oikeastaan masenna, mutta ei nämä loppukilometrit mitään kutsuviakaan ole.
Kuusikymppinen voi hyvinkin elää vielä kolmekymmentä vuotta. En puhuisi loppukilometreistä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on niin vanha tai nuori kuin tuntee itse olevansa, ikä on vain numero josta ei kannata tehdä numeroa. Jos pidät itsestäsi huolta eli syöt terveellisesti ja liikut tarpeeksi kehosi voi olla numerollista ikääsi paljonkin nuorempi (kehon koostumusmittaus kertoo tämän).
katotaan sitten 100v.uudelleen.
Toivottavasti et ole pistänyt pahaa kiertämään ja lisääntynyt.
Ihmisten elämänkohtalot on niin erilaisia. Jos on suht hyvä terveys ja suhteet läheisiin ihmisiin kunnossa, niin saa olla kiitollinen. Silloin ei ikääntyminenkään ole oikeasti kriisin paikka.
Mun ukki täytti 101v. On fiksu, muisti pelaa, näkee lukea ilman rillejä, liikkuu rollaattorilla, asuu yksin (kotipalvelu käy 2xpv) ja ainoa vika on kuulossa.
Vierailija kirjoitti:
Mun 3-kymppinen tuttu on ikäkriisissä 🙄 Hän on niin vanha 😭
No kolmenkympin ikäkriisi on aika tavallinen monella. Sitä pitää itseään yhtäkkiä vanhana ja aikuisuus pelottaa. Moni pitkässä parisuhteessa ollut
myös eroaa silloin. No mihin itseään aina vertaa. Ehkä tuon ikäinen on vanha kun ajatelelen 20-vuotiasta.
Miusta 5-kymppiset on niin nuorrii 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juupa juu - henkilökohtaiset lopunajat, heräsin niihin viime kesänä. Tein edunvalvontavaltuutuksen ja kaikki paperit kuntoon. Ei nyt oikeastaan masenna, mutta ei nämä loppukilometrit mitään kutsuviakaan ole.
Kuusikymppinen voi hyvinkin elää vielä kolmekymmentä vuotta. En puhuisi loppukilometreistä.
Noista ehkä kymmenen on edes elämäksi mainittavia. Loput sitten enemmän tai vähemmän elämän ja kuoleman välillä heilumista kärsimyksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juupa juu - henkilökohtaiset lopunajat, heräsin niihin viime kesänä. Tein edunvalvontavaltuutuksen ja kaikki paperit kuntoon. Ei nyt oikeastaan masenna, mutta ei nämä loppukilometrit mitään kutsuviakaan ole.
Kuusikymppinen voi hyvinkin elää vielä kolmekymmentä vuotta. En puhuisi loppukilometreistä.
Noista ehkä kymmenen on edes elämäksi mainittavia. Loput sitten enemmän tai vähemmän elämän ja kuoleman välillä heilumista kärsimyksineen.
On aika yksilöllistä, mutta iän myötä tosiaan sairaudet lisääntyy.
Päivän kesti ikäkriisi. Terveys hyvä (koputan puuta), mutta hiukset ohenee ja hampaat halkeilee. Näkö huononee, vaivaisenluu vaivaa. Muuten tykkään, vaihdevuodet ja menkat ohi. Yksin elelen, kukaan ei vaadi mitään esim. seksiä. Koiran hankin minäkin seuraksi ja eläkkeellä ulkomaille lämpimään.
Vierailija kirjoitti:
Täytän 62 vuotta keväällä. Odottelen eläkkeelle pääsyä jos sinne asti kykenee etes töitä tekemään. Mullakin muisti temppuilee että pitää miettiä joskus ihan yksinkertaistakin asiaa että mites se menikään. Ulkonäöstä en stressaa kummemmin. No hiukset on kyllä ohentuneet selkeästi.
Minulla oli sama tilanne, häikkää terveydessä, muistissa, rytmihäiriöitä jne mutta kun olin pari vuotta eläkkeellä, sain nukuttua riittävät yöunet, lepoa ja liikuntaa, terveys koheni ja virtaa riittää, nyt seitsemänkymppisenä olen paremmassa kunnossa kuin 50v.
Seitsemänkymmentä lähestyy ja kaikenlaiset oireet ovat alkaneet vaivata. Muistin suhteen neuvo: ala syödä B12-vitamiinia, se auttaa. Muutkin vitamiinit hyväksi, kuten C ja D.
Terv. Kirsi
Hups sentään, minulla on ikää puolessa välissä kahdeksaa kymppiä , eikä mitää ikä-tai muita kriisejä toistaiseksi.
Ihania tarinoita, kiitos kaikille (en ole ap)
Kun täytin 60 ajattelin: todennäköisesti noin 20v on jäljellä... hirmu vähän
Sitten ajattelin 20v taaksepäin: huh. Ikuisuus sitten olin 40
Tämä auttoi jotenkin hahmottamaan aikaa.
Ja eihän voi tietää... eteenpäin... ikäjärjestyksessä ei täältä lähdetä
Mummi 80+ ja isotäti 70+ ovat par'aikaa Kanarialla 3 viikon lomalla. Kuvia tulee whatsappiin rannoilta, baareista, vuorilta etc. Syksyllä olin siskon, äidin ja em. rouvien kanssa tyttöjen lomalla Mallorcalla. Oli nimittäin hauskaa 🥂💃🎶💕
"Elämä kantaa kyllä."
Paitsi tietysti silloin, kun se ei kanna, vaan tuho tulee tavalla tai toisella.