Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi erot on minulle todella vaikeita? Menen ihan sekaisin. Olenko huono ihminen?

Vierailija
19.02.2024 |

Erot, suhteista etenkin joissa on ollut väkivaltaa, niin on minulle todella vaikeita. Siis jos kumppani on ollut esimerkiksi päissään todella ilkeä ja halveksuva minulle. Nämä ovat ristiriitaisia suhteita. 

Sitten kun lopulta tulee ero, joka on hyvä asia. Niin menen aivan sekaisin. Masennun, en enää tiedä kuka olen ja saatan olla hyvin impulsiivinen omassa elämässäni. Esimerkiksi tuhlailla tai juoda liikaa. 

Voin vielä vuodenkin päästä olla todella vihainen ja ahdistunut. Jopa välillä vielä surra ja kaivata toista. Jopa viestejä olen laittanut (tosin niin on exätkin). 

Murrun totaalisesti aina eron koittaessa. 

Minulla siis kaksi vakavaa suhdetta ollut, kymmenen vuotta sitten väkivaltainen alkoholisti, joka myös petti ja se toistui uudestaan. 

On muita kevyempiä, toki ne ovat sattuneet mutta eivät olleet niin kipeitä, että olisi tuntunut koko identiteetin murskaantuvan. 

Kommentit (26)

Vierailija
21/26 |
19.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En oikein pidä sanasta "uhri". En ainakaan enää nykyään. Koska asiat ovat niin monisävyisiä ja sillä on helppo ottaa vastuu itseltään pois. 

Yksi asia mitä minun tulisi mielestäni eniten käsitellä tässä elämässä on valtava juuriaan myöten kietoutunut häpeä. Häpeä itsestään, elämästään, se ulottuu kaikkeen ja määrittelee jokaista päivääni. Se saa pelkäämään ja lamaantumaan. Sen kanssa elämä ei ole "elämistä" vaan selviytymistä. 

Jospa joskus häpeän kanssa oppisi elämään tai siitä irtaantumaan. Se on liian kahlitsevaa. Onkohan se jokin aivovamma? Kaikki mitä tuntee kokee häpeälliseksi. Sitä pyytelee anteeksi itseään ja viha on ollut valtava ja se sabotointi omaa elämää kohtaan. Kuin olisi pakko tuhota itsensä ja tottakai masennus kulkee käsikädessä. 

Se pitäisi saada ratkaistua. Ap

No, itse käytän yleensä sanaa kohde. Mutta ihan miten vaan. Väkivallan kohteilla on tapana syyllistää itseään liikaa. Yliymmärtää tekijää. Ei ymmärtää itseään. 

Muodostunut kehityksellinen trauma on sössinyt hermoston ja välittäjäaineet. Pitää oppia miten ja haitalliset uskomukset ja ajatusmallit ja ASETTAA rima. Nollatoleranssi kaikille huonoille kumppaneille. Ei mitään ehjäksi rakastamista. Ekasta väkivallanteosta ulos.

Vierailija
22/26 |
19.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein pidä sanasta "uhri". En ainakaan enää nykyään. Koska asiat ovat niin monisävyisiä ja sillä on helppo ottaa vastuu itseltään pois. 

Yksi asia mitä minun tulisi mielestäni eniten käsitellä tässä elämässä on valtava juuriaan myöten kietoutunut häpeä. Häpeä itsestään, elämästään, se ulottuu kaikkeen ja määrittelee jokaista päivääni. Se saa pelkäämään ja lamaantumaan. Sen kanssa elämä ei ole "elämistä" vaan selviytymistä. 

Jospa joskus häpeän kanssa oppisi elämään tai siitä irtaantumaan. Se on liian kahlitsevaa. Onkohan se jokin aivovamma? Kaikki mitä tuntee kokee häpeälliseksi. Sitä pyytelee anteeksi itseään ja viha on ollut valtava ja se sabotointi omaa elämää kohtaan. Kuin olisi pakko tuhota itsensä ja tottakai masennus kulkee käsikädessä. 

Se pitäisi saada ratkaistua. Ap

No, itse käytän yl

 

Tämä oli hyvin sanottu. 

En etsi itselleni kumppania. En edes seksiä halua. Olen ihan täysin sujut olemaan sinkku vaikka vielä vuosia, minua se ei haittaa. Tärkeintä on, että voin hyvin ja elämäni olisi tasaista, turvallista ja oman näköistä, arvokasta. 

Exäni löysi heti uuden, aivan heti kun olimme eronneet lopullisesti. Vuodessa meni naimisiin, saa lapsen uuden kanssa ja tietenkin muuttaneet kimppaan. Hän ei paljoa jää menneitä miettimään. Olen sinällään onnellinen heidän puolestaan ja toivon, että mies kohtelee uutta hyvin. Toivon, että ovat aidosti onnellisia. 

Hän usein suhteessa ollessamme sanoikin, ettei osaa olla yksin. Miehille nuo erotilanteet tuntuu olevan helpompia, tai se eteenpäin meneminen. Hänenlaisilleen etenkin. Ap 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/26 |
19.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulle myös auttoi pitkäaikainen terapia käsittelemään vaikeita tunteita ja läheisriippuvuutta.

24/26 |
19.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko AP alkoholisti-isän tytär? Mä olen huomannut, että usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison 

Vierailija
25/26 |
20.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein pidä sanasta "uhri". En ainakaan enää nykyään. Koska asiat ovat niin monisävyisiä ja sillä on helppo ottaa vastuu itseltään pois. 

Yksi asia mitä minun tulisi mielestäni eniten käsitellä tässä elämässä on valtava juuriaan myöten kietoutunut häpeä. Häpeä itsestään, elämästään, se ulottuu kaikkeen ja määrittelee jokaista päivääni. Se saa pelkäämään ja lamaantumaan. Sen kanssa elämä ei ole "elämistä" vaan selviytymistä. 

Jospa joskus häpeän kanssa oppisi elämään tai siitä irtaantumaan. Se on liian kahlitsevaa. Onkohan se jokin aivovamma? Kaikki mitä tuntee kokee häpeälliseksi. Sitä pyytelee anteeksi itseään ja viha on ollut valtava ja se sabotointi omaa elämää kohtaan. Kuin olisi pakko tuhota itsensä ja tottakai masennus kulkee käsikädessä. 

Se pitäisi saada ratkaist

Exäni löysi heti uuden, aivan heti kun olimme eronneet lopullisesti. Vuodessa meni naimisiin, saa lapsen uuden kanssa ja tietenkin muuttaneet kimppaan. Hän ei paljoa jää menneitä miettimään. Olen sinällään onnellinen heidän puolestaan ja toivon, että mies kohtelee uutta hyvin. Toivon, että ovat aidosti onnellisia. 

Hän usein suhteessa ollessamme sanoikin, ettei osaa olla yksin. Miehille nuo erotilanteet tuntuu olevan helpompia, tai se eteenpäin meneminen. Hänenlaisilleen etenkin. Ap 

Tutustu narsismiin. Se tulee pelastamaan sinut paljolta. Opit tunnistamaan heidän toimintamallit ja tajuamaan, että vika päässä on rakenteellinen ja pysyvä. Ei kohtele uutta hyvin. Hänellä on vaan uusi kodinkone ja nyrkkeilysäkki. Turha käyttää yhtään energiaa ja ajatusta heihin vaan omaan paranemiseen.

 

Vierailija
26/26 |
20.02.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein pidä sanasta "uhri". En ainakaan enää nykyään. Koska asiat ovat niin monisävyisiä ja sillä on helppo ottaa vastuu itseltään pois. 

Yksi asia mitä minun tulisi mielestäni eniten käsitellä tässä elämässä on valtava juuriaan myöten kietoutunut häpeä. Häpeä itsestään, elämästään, se ulottuu kaikkeen ja määrittelee jokaista päivääni. Se saa pelkäämään ja lamaantumaan. Sen kanssa elämä ei ole "elämistä" vaan selviytymistä. 

Jospa joskus häpeän kanssa oppisi elämään tai siitä irtaantumaan. Se on liian kahlitsevaa. Onkohan se jokin aivovamma? Kaikki mitä tuntee kokee häpeälliseksi. Sitä pyytelee anteeksi itseään ja viha on ollut valtava ja se sabotointi omaa elämää kohtaan. Kuin olisi pakko tuhota itsensä ja tottakai masennus kulkee käsik

 

He ovat kertoneet minulle olevansa hurjan onnellisia ja sielunkumppaneita. Minua taas syyllistetään ja haukutaan. 

Epäilen miehen olevan narsisti ja moni on kanssani samaa mieltä, jotka ovat olleet hänen kanssaan tekemisissä. 

Välillä uskon heidän olevan onnellisia. Ei se ole minulta pois. Sitten taas mietin, että vielä jonain päivänä uusikin kumppani ymmärtää mihin on joutunut. Ovat vielä kuherruskuukausissa mutta vuoden päästä tilanne voi olla jo eri. 

Luulinhan minäkin suhteessa ollessani välillä miehen olevan sielunkumppani. Sitä sokaistuu. 

Onneksi erosimme. Olen huojentunut. Ap 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kuusi kaksi