Mitä hyötyä on esm valokuvaamisen opiskelusta yliopistossa?

Tekemällä oppii. 

Minulle kyllä on ollut hyötyä, että koulussa oli pakollisena valokuvauskursseja. Olin sellaisessa koulussa, 

jossa opiskeltiin esim. valokuvausta ja videokuvausta, molempia erikseen. 

Tekemällä taito kehittyy. 

Kuvajournalisteja koulutetaan yliopistossa eli lehtikuvaajia. 

Siinä vaiheessa kun pääsee korkeakouluun opiskelemaan valokuvataidetta tai kuvajournalismia, on kyllä varmasti jo itse kuvannut ja harjoitellut melkoisen määrän. Riippuu hieman koulusta, mutta aika monessa koulussa halutaan myös, että oma persoonallinen tyyli on jo olemassa. 

Nyt joku kysyy, että mitä siellä sitten opitaan. Siellä annetaan mahdollisuuksia ja opetetaan käyttämään niitä. 

Oppii ottamaan niitä sellaisia kuvia, joita on kiva katsella. Sommittelu, värioppi yms. vaikuttavat siihen onko kuva kiinnostava ihmisen mielestä vai ei. Ja ihmisiä kuvattaessa on myös kikkoja, joilla saa parempia kuvia. Nopeiten oppii, kun joku joka osaa, kertoo ja näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Kuvajournalisteja koulutetaan yliopistossa eli lehtikuvaajia. 

+ tietty niitä muita kuvaajia, ei vain lehtiin tietenkään. 

Itse en opiskellut kuvausta yliopistossa, mutta olisi kyllä kannattanut jotain kuvauskursseja opiskella yliopistossa. 

Saanee sieltä myös tietoja sekä kontakteja jos ja kun haluaa vaikka näyttelyitä pitää. Myös markkinointia, hinnoittelua yms. Näin ainakin olettaisin.

Mitäköhän hyötyä? No se, että saa opintotukea eikä tarvitse tapella työkkärin kanssa. Ei siitä juuri muuta hyötyä ole.

No ei kait mistään teoreettisesta opiskelusta mitään käytännön hyötyä ole. Elämän koulussa oppii parhaiten.

Kaikkea taidetta pitää opiskella, samalla tavalla kuin mitä tahansa, jos haluaa ammattilaiseksi. Muuten päätyy harjoittelijaksi, toistamaan samoja virheitä kuin kaikki muutkin (kehittyessään). Meillä on tietoa, miten niitä vältetään ja tehdään paremmin. Koulussa harjoitellaan. Ei maksateta harjoittelua asiakkaalla eikä yleisöllä. 

Vierailija kirjoitti:

No ei kait mistään teoreettisesta opiskelusta mitään käytännön hyötyä ole. Elämän koulussa oppii parhaiten.

Jos kaikki kunnianhimo puuttuu eikä moraalia ole, niin toki näin.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun pääsee korkeakouluun opiskelemaan valokuvataidetta tai kuvajournalismia, on kyllä varmasti jo itse kuvannut ja harjoitellut melkoisen määrän. Riippuu hieman koulusta, mutta aika monessa koulussa halutaan myös, että oma persoonallinen tyyli on jo olemassa. 

Nyt joku kysyy, että mitä siellä sitten opitaan. Siellä annetaan mahdollisuuksia ja opetetaan käyttämään niitä. 

Valokuvataiteilijaksi on hiukan hankala ryhtyä ilman kunnon koulutusta. Suurkuvat vedostetaan (usein taiteilija itse), niin pitää tietää väreistä ja vedoslaadusta. Ja kuvat pitää olla teräviä. Tämä sen lisäksi, että on mielenkiintoista, omaperäistä ja ajankohtaista sanottavaa kuvilla. 

Museoihin ei pääse järjestämään näyttelyitä, ellei ole korkeakoulutusta.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun pääsee korkeakouluun opiskelemaan valokuvataidetta tai kuvajournalismia, on kyllä varmasti jo itse kuvannut ja harjoitellut melkoisen määrän. Riippuu hieman koulusta, mutta aika monessa koulussa halutaan myös, että oma persoonallinen tyyli on jo olemassa. 

Nyt joku kysyy, että mitä siellä sitten opitaan. Siellä annetaan mahdollisuuksia ja opetetaan käyttämään niitä. 

Valokuvataiteilijaksi on hiukan hankala ryhtyä ilman kunnon koulutusta. Suurkuvat vedostetaan (usein taiteilija itse), niin pitää tietää väreistä ja vedoslaadusta. Ja kuvat pitää olla teräviä. Tämä sen lisäksi, että on mielenkiintoista, omaperäistä ja ajankohtaista sanottavaa kuvilla. 

Museoihin ei pääse järjestämään näyttelyitä, ellei ole korkeakoulutusta.

 

Valokuvataide on kuvataiteen ärsyttävä ja nuori lapsi. Taiteessa ei yleensä ole sääntöjä (paitsi että on hyvää), valokuvataiteessa on edelleen teknisiä lainalaisuuksia, jotka ovat poistuneet esim. maalaustaiteesta. Kuvataide käyttää surutta valokuvataidetta ilman sääntöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Oppii ottamaan niitä sellaisia kuvia, joita on kiva katsella. Sommittelu, värioppi yms. vaikuttavat siihen onko kuva kiinnostava ihmisen mielestä vai ei. Ja ihmisiä kuvattaessa on myös kikkoja, joilla saa parempia kuvia. Nopeiten oppii, kun joku joka osaa, kertoo ja näyttää.

Korkeakoulussa kukaan ei opeta sinua noissa asioissa. Oletus on, että osaat. Opistotason kouluissa ja amk:ssa oppii noita asioita. Korkeakoulussa fiilistellään teorioita. 

Eri asia on korkeakoulujen sivuainepaketit, niissä saattaa olla käytännön opetusta. 

Kuvataideakatemiassa ei opeta perus piirtämistä tai maalaamista ollenkaan. Oletus on, että ne pitää hallita jo. Siellä keskitytään ilmaisuun. 

Vierailija kirjoitti:

Kuvajournalisteja koulutetaan yliopistossa eli lehtikuvaajia. 

Taidevalokuvausta myös. Kaverillani se ainakin avasi kansainvälisiä ovia ja pystyi jättämään päivätyönsä, kun opiskeli maisteriksi tuosta valokuvataiteesta. Kyllähän siihenkin liittyy paljon kaikkea, eikä ole kyse pelkästä kuvaamisesta itsessään.

Yliopistoista valmistuu ihan laidasta laitaan porukkaa. Sellaisia jotka kehittävät laitteita ja ydinvoimaloita, ja sitten napin painajia ja lastenhoitajia.

Silti edes puolella suomalaisista ei ole minkäänlaista korkeakoulutusta.

Yliopistossa tarkastellaan asioita tieteen näkökulmasta. Esim. valokuvauksen osalta ei välttämättä tässä vaiheessa enää käydä läpi kameran säätöjä läpi, vaan tutkitaan mikä tekee kuvasta hyvän (värimaailma, sommittelu jne.), miten viestiä uutiskuvassa uutisen sisällöstä, mikä yhteiskunnallinen merkitys valokuvilla on jne. AMK:ssa sitten taas saattaa olla jonkilainen kameran säädön perusteet -opintojakso.

Ihan sama jos opiskelee vaikka kotitaloustiedettä yliopistossa, ei siellä harjoitella perunoiden keittoa, vaan enemmänkin tarkastellaan perunan merkitystä suomalaisessa ruokakulttuurissa, perunan ravitsemuksellista sisältöä, kestävää kehitystä perunan näkökulmasta jne.

Eikö suurin osa nimenomaan aloita jonain passi- tai hääkuvaajana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun pääsee korkeakouluun opiskelemaan valokuvataidetta tai kuvajournalismia, on kyllä varmasti jo itse kuvannut ja harjoitellut melkoisen määrän. Riippuu hieman koulusta, mutta aika monessa koulussa halutaan myös, että oma persoonallinen tyyli on jo olemassa. 

Nyt joku kysyy, että mitä siellä sitten opitaan. Siellä annetaan mahdollisuuksia ja opetetaan käyttämään niitä. 

Valokuvataiteilijaksi on hiukan hankala ryhtyä ilman kunnon koulutusta. Suurkuvat vedostetaan (usein taiteilija itse), niin pitää tietää väreistä ja vedoslaadusta. Ja kuvat pitää olla teräviä. Tämä sen lisäksi, että on mielenkiintoista, omaperäistä ja ajankohtaista sanottavaa kuvilla. 

Museoihin ei pääse järjestämään näyttelyitä, ellei ole korkeakoulutusta.

 

Esim. Meeri Koutaniemi on käsittääkseni itseoppinut. Ei se korkeakoulutus mikään välttämättömyys ole.

Mitä konkreettista hyötyä on ihmiskunnalle ammattivalokuvaajista?

Sivistävää.