Kuuluuko 15v ikään että äiti on se ärsyttävin ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Ei eriksiin äitin. Yleisesti teinejä hävettää omat vanhemmat kun ovat niin noloja ettei niiden seurassa voi olla jos kaverit näkee!

Minua ei koskaan hävettänyt isäni. Mutta eipä hän ikinä missään meidän lapsen kanssa käynytkään. Siksi vain äiti oli nolo (vaikka ei oikeasti ollutkaan). 

Vierailija kirjoitti:

Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?

T. Eri

Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia. 

Ei sekään ole tervettä, jos jokaisesta pikkuasiasta tulee kiukku. Ihmisen elämän ei ole tarkoitus olla sellaista, että jatkuvasti ottaa päähän ja on huonolla tuulella. Ei varsinkaan pikkulapsen, jolla ei pitäisi elämässä olla huolen häivää.

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä pyhimysäidit, joilla vauvat eivät koskaan itke, taaperot käyttäytyvät aina moitteettomasti, kenelläkään ei koskaan ole uhmaikää ja teinitkin tekevät kotitöitä ihan vapaaehtoisesti ikinä kapinoimatta. Oispa todellisuuskin yhtä helppoa kuin näiden pyhimysmammojen satukirjaelämä. 

No heitäkin on. Ihmetten vain sitä että kun olen itse taas päättänyt kertoa rehellisesti kipuilevasta lapsestani humoristisesti myöskin niin miksi minua pidetään ilkeänä äitinä? Kaikki pitää aina ajatella jotenkin kummallisesti. Tiedän monia hyviä äitejä joilla on ollut helppoja teinejä sekä hyvin vaativia ja vaikeita/ongelmallisia ja aina tilanne on henkilökohtainen mutta harvemmin kukaan on oikeasti julma kylmä mutsi. Ainakaan tahallisesti. Joskus tulee ylilyöntejä mutta ne mutsitkin ovat ihmisiä! Monet naiset ovat olleet elämässä kovilla ja kantaneet sitä vastuuta paljon, huolehtineet muistakin, käyneet töissä tai esimerkiksi sairastelleet. Enemmän hyväksyntää mutsejakin kohtaan. Itse otan enemmän nuo pyhimyksetkin huumorilla koska ei minua haittaa kenenkään valinnat. Kaikki eivät halua kertoa kaikkea myöskään. Mutta siis aiheeseen, todella helppoja nuoria on. Olin itsekin normaali helppo nuori, ei siis käytöshäiriöitä eikä mitään sen suurempaa kipuilua omille vanhemmillekaan syyttä suotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?

T. Eri

Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia. 

Ei sekään ole tervettä, jos jokaisesta pikkuasiasta tulee kiukku. Ihmisen elämän ei ole tarkoitus olla sellaista, että jatkuvasti ottaa päähän ja on huonolla tuulella. Ei varsinkaan pikkulapsen, jolla ei pitäisi elämässä olla huolen häiv

Missä kohtaa tuossa sanottiin, että jokaisesta pikkuasiasta tulee kiukuu? Normaalissa elämässä on muitakin vaihtoehtoja kuin jokaisesta asiasta kiukuttelu tai ei ikinä kiukuttelu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?

T. Eri

Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia. 

Ei sekään ole tervettä, jos jokaisesta pikkuasiasta tulee kiukku. Ihmisen elämän ei ole tarkoitus olla sellaista, että jatkuvasti ottaa päähän ja on huonolla tuulella. Ei varsinkaan pikkulapsen, jolla ei pitäisi elämässä olla huolen häiv

Se nimenomaan on tervettä, jos pikkulapselle tulee pikkuasioista kiukku. Pikkulapsen elämässä aikuisen silmin pikkuasiatkin ovat valtavan suuria. Siksi tulee kiukku asioista, jotka aikuisen mielestä eivät ole kiukuttelun arvoisia. "Pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet". Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu olennaisena osana se, että opettelee kaikenlaisten tunteiden käsittelyä. Ei lapsi luonnostaan osaa käsitellä tunteitaan, vaan se pitää opetella. 

Vierailija kirjoitti:

Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?

T. Eri

Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia. 

En mä oo koskaan kiukkuinen. Ei se tarkoita, että olisin aina iloinen. Voin olla surullinen, pettynyt, ahdistunut, väsynyt, mutta en koskaan kiukkuinen. Kiukku ei ole mikään rakentava tunne. Jos koen pahaa mieltä tai epäoikeudenmukaisuutta, niin pyrin selvittämään asian rauhallisesti keskustelemalla. Lapset on ilmeisesti oppineet saman taidon. Ethän sä työpaikallakaan voi alkaa huutamaan ja vetämään jotain itkupotkuraivareita. Sellaiset joutuu puhutteluun aika nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?

T. Eri

Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia. 

Ei sekään ole tervettä, jos jokaisesta pikkuasiasta tulee kiukku. Ihmisen elämän ei ole tarkoitus olla sellaista, että jatkuvasti ottaa päähän ja on huonolla tuulella. Ei varsinkaan pikkulapsen, jolla ei pitäisi elämässä olla huolen häiv

Lapsilla on omat huolensa, vaikka ne aikuisesta saattavatkin olla vähäpätöisiä. Kiukku voi tulla jo siitä, että sukkahousut menevät makkaralle tai lempipaita onkin pesussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, meillä ne kotityöt on max kerran päivässä tiskikoneen tyhjennys, silloin tällöin oman huoneen imurointi ja omien petivaatteiden vaihto. Pyynnöstäni joskus lumityöt ja roskien vienti. Tiedän, että monissa perheissä on paljon pidempi lista ja sitten onkin sitä kiukuttelua. 

Kiukuttelu on ihan normaalia. Miksi se pelottaa sinua niin paljon, ettet uskalla vaatia lapsiltasi normaaleja asioita? Menetkö vielä heidän omaan kotiinsakin passaamaan? Niin, ja meillä ainakin aiheuttaisi hyvinkin suurta kiukuttelua, jos sanoisin 14v:lle, että kipi kapi lumitöihin siitä :D

Ok, meillä ei. Lapset ymmärtää, että en yksin pysty ja ehdi kaikkea, joten auttavat ihan mielellään. Mielestäni vaadin ihan normaaleja asioita, ehkä vain vähemmän kuin muut, koska ei kaikki o

No ne on ne lapsen omat asiat sekä ongelmat ja vanhemmat sanoittavat asian niin että ilman syytä ja yleensä se johtuu siitä että vanhemmat turhautuvat pientenkin lasten turhaan kiukutteluun koska sille ei löydy syytä. No pienten kohdalla se on vain sitä tunnetta joka tulee ulos. Eli siis uhmaa sun muuta. Moni meistä ymmärtää että joskus vain kiukuttaa eikä edes itse tiedä miksi, on vain ärsyttävä olo. Kannattaa puhua rehellisesti asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?

T. Eri

Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia. 

En mä oo koskaan kiukkuinen. Ei se tarkoita, että olisin aina iloinen. Voin olla surullinen, pettynyt, ahdistunut, väsynyt, mutta en koskaan kiukkuinen. Kiukku ei ole mikään rakentava tunne. Jos koen pahaa mieltä tai epäoikeudenmukaisuutta, nii

Sulla on tunne-elämässä vikaa, jos ikinä mikään ei ärsytä eli kiukuta. Ei ole normaalia. Eikä normaali ihminen ole aina rakentava, vaan joskus tunne ottaa vallan. Se on merkki siitä, että ihminen ei tukahduta tunteitaan, koska pelkää niitä. Toki jonkinlaista hillintää pitää olla, mutta on paska puhetta väittää, että aina pystyy rakentavasti reflektoimaan kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?

T. Eri

Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia. 

Juurikin näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?

T. Eri

Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia. 

En mä oo koskaan kiukkuinen. Ei se tarkoita, että olisin aina iloinen. Voin olla surullinen, pettynyt, ahdistunut, väsynyt, mutta en koskaan kiukkuinen. Kiukku ei ole mikään rakentava tunne. Jos koen pahaa mieltä tai epäoikeudenmukaisuutta, nii

Niin noh, kiukkuisuus ei tarkoitakaan terveelle aikuiselle mitään itkupotkuraivareita tai pää punaisena huutamista. Miksi luulit, että niin on? Kiukuu on tunne, ei teko. 

Vierailija kirjoitti:

Ei eriksiin äitin. Yleisesti teinejä hävettää omat vanhemmat kun ovat niin noloja ettei niiden seurassa voi olla jos kaverit näkee!

Kyllä, jo alakoululaiselle voi tulla näitä. Ei oteta liian vakavasti sillä lapsi saattaa olla todellakin tosissaan. Lapsetkaan eivät aina halua kertoa esimerkiksi kavereista ja kaverisuhteita ym. asioista joten ei puututa ihan kaikkeen aina eikä vaadita väkipakolla kaiken kertomista, syitä kaikkeen vaan tyydytään välillä siihen että no se nyt vain on näin. En vaan tykkää tai mitä muuta nyt vastaavatkaan. Olen itse ollut joskus hieman liian kiinnostunut lapsen kaikista asioista myös koska olen välillä ollut liian huolissani kaikesta ja sain lapseltani tiedotuksen siihen aikaan että kuules äitini, älä puutu jokaiseen asiaani. Minä osaan hoitaa itse ja sanon jos tarvitsen apuasi. Se oli hieman shokki mutta oli pakko nöyrtyä ja ottaa hieman takapakkia tilaa antaakseni. Olin peloissani koska lapsi oli voimakas luonteeltaan ja pelkäsin kuinka hän selviytyy mutta kyllä se siitä sitten alkoi se itsenäistyminenkin hiljalleen. Joskus myöhemmin hän kertoi että kaverit ilkkuivat koska lapseni kertoo äidille joka tukee asioissa. Ai kamala. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?

T. Eri

Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia. 

En mä oo koskaan kiukkuinen. Ei se tarkoita, että olisin aina iloinen. Voin olla surullinen, pettynyt, ahdistunut, väsynyt, mutta en koskaan kiukkuinen. Kiukku ei ole mikään rakentava tunne. Jos koen pahaa mieltä tai epäoikeudenmukaisuutta, nii

Uskotko sä itse kaiken tuon sonnan mitä suolla näppikseltä? Kiukku on ihan normaali tunne. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Esimerkiksi oikein väsyneenä ihmistä helposti kiukuttaa eli vtuttaa. Se johtuu siitä, että väsyneenä asiat tuntuvat paljon hankalammilta kuin ovat. Kiukku ei tarkoita sitä, että rupeaa huutamaan muille. Kiukku on vain tunne. Kiukku ei myöskään estä rakentavaa keskustelua. Tosin monesti, jos toinen on oikein kiukuinen "rakentava keskustelu" vain lietsoo kiukkua. Ihmisillä on erilaisia temperamentteja ja se pitää oppia ymmärtämään. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tuntea ja ilmaista tunteitaan. Sinun tapasi on sinun tapasi ja jollain toisella on eri tapa. Jos opetat lapsillesi, että kiukuttelu ei ole normaalia, siinä menet pahasti metsään. KAIKKI tunteet ovat normaaleja. 

Kun olin 15 v, äiti oli ärsyttävin, nyt vähiten ärsyttävä. -M43- 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?

T. Eri

Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia. 

En mä oo koskaan kiukkuinen. Ei se tarkoita, että olisin aina iloinen. Voin olla surullinen, pettynyt, ahdistunut, väsynyt, mutta en koskaan kiukkuinen. Kiukku ei ole mikään rakentava tunne. Jos koen pahaa mieltä tai epäoikeudenmukaisuutta, nii

Puhutteluun :D Millä vuosisadalla oikein elät? Meillä ainakin välillä myös korotetaan ääntä, koska kaikki meistä ovat ihmisiä. Emme halua työpaikalle pelonilmapiiriä, jossa esihenkilö on joku mörkö, jonka puhuttelua pitää pelätä ja siksi kävellä munan kuorilla. Tunteet saavat näkyä ja välillä räiskyy. Se jopa puhdistaa ilmaa, kun asia jälkeenpäin käydään läpi ja huolehditaan, että kaikilla on räiskynnästä huolimatta turvallinen olo. Tuollainen autoritäärinen hyssyttelykulttuuri on viimevuosituhannen juttuja. Ei enää tätä päivää. 

"Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?

T. Eri"

Kyllä kiukuttelu kuuluu ihmisen elinkaareen, vaikka ei olisi mitään ulkonaista syytä. 

Teineille kiukuttelu johtuu aivojen valtavasta kehityksestä ja myllerryksestä, samoin hormoonitoiminnasta, joka usein kiukuttaa, vaikka siihen kotona ei olisi mitään syytä. 

Sama uhmaikäisellä, 3-4v lapsilla. 

Ja sitten kun ollaan ihmisen elinkaaren päässä vanhuksena, siinä vaiheessa vastaavasti aivoissa on paljon harmaita alueita, joka muuttaa ihmisen persoonallisuutta ja käytöstä.

Eikä se kiukuttelu ole ilkeyttä tai se tehtäisiin tahallaan, vaan se kuuluu ihmisen elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?

T. Eri

Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia. 

Ei sekään ole tervettä, jos jokaisesta pikkuasiasta tulee kiukku. Ihmisen elämän ei ole tarkoitus olla sellaista, että jatkuvasti ottaa päähän ja on huonolla tuulella. Ei varsinkaan pikkulap

Tämäkin johtuu yleensä siitä että se tunne ärsyttää. Sitten on lapsia jotka ovat kiukkuisempia, on uhmaa tai voimakasta tulista luonnetta eivätkä aina halua puhua tai sanoa ja tunne kun tulee voimakkaana niin kyllä saattaa raivostuttaakin jopa pientäkin lasta. Sille tunteelle ei voi mitään. Sitten monesti vielä harmittaa, turhauttaa ja tulee itkukin. Täysin normaalia lapsilta. Tätä sattuu kyllä aikuisillekin, olemme erilaisia ja tilanteita on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?

T. Eri

Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia. 

En mä oo koskaan kiukkuinen. Ei se tarkoita, että olisin aina iloinen. Voin olla surullinen, pettynyt, ahdistunut, väsynyt, mutta en koskaan kiukkuinen. Kiukku ei ole mikään rakentava tunne. Jos

Monenkos kanssa sulla on työpaikalla sukset ristissä? Tai tuttavien? Tai sukulaisten? Mulla ei yhdenkään. Pari kiukuttelijaa työpaikalla on kyllä puhuttelun saanut... Kyllä tunteiden ja kommunikaation hallinta pitäisi kuulua aikusen elämään ja olla opittuna lapsuuden aikana, ettei näitä tarvisi enää jatko-opintopaikoissa tai työelämässä opettaa.

Monenkos kanssa sulla on työpaikalla sukset ristissä? Tai tuttavien? Tai sukulaisten? Mulla ei yhdenkään. Pari kiukuttelijaa työpaikalla on kyllä puhuttelun saanut... Kyllä tunteiden ja kommunikaation hallinta pitäisi kuulua aikusen elämään ja olla opittuna lapsuuden aikana, ettei näitä tarvisi enää jatko-opintopaikoissa tai työelämässä opettaa.

Ei yhdenkään. Osaan käsitellä asiat, vaikka välillä vtuttaa. Sitä kutsutaan aikuisuudeksi ja terveeksi tunne-elämäksi. Tunteiden hallinta on eri asia kuin niiden tukahduttaminen. Tämä olisi sinun hyvä oppia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?

T. Eri

Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia. 

En mä oo koskaan kiukkuinen. Ei se tarkoita, että olisin aina iloinen. Voin olla surullinen, pettynyt, ahdistunut, väsynyt, mutta en koskaan kiukkuinen. Kiukku ei ole mikään rakentava tunne. Jos

Nyt täytyy puolustaa edellistä ja sanoa että en minäkään ole kiukkuinen ihminen. Olen hyvin tasapainoinen ja jos sanon että kiukuttaa tai ärsyttää niin sitä ei välttämättä edes näe. Tasapainoiset ihmiset ovat rauhallisempia eikä heillä ole sellaista tunne-elämän heilahtelua kun taas toisilla. Kaikkea löytyy laidasta laitaan ihmistenkin kohdalla joten ei viitsittäisi väittää että tuo tai tuokaan ei ole normaalia kun ei välttämättä ymmärrykset kohtaa asioissa. Ei se ole kuitenkaan tunnottomuutta vaan kaikki tunteetkaan ei aina näy kaikille.