Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuuluuko 15v ikään että äiti on se ärsyttävin ihminen?
19.02.2024 |
Olen ollut lapselleni tärkein ihminen, mutta nyt vuoden sisällä keikahtanut päälaelleen: hakee etäisyyttä minuun, kritisoi, ärsytän häntä, vähät välittää enää minusta. Esim lähtiessään reissuun ei enää halaa, eikä matkoilta viestittele. Isää ja isän luona oloa ihannoi ja valitsee ennemmin kuin kanssani olon. Tunnen riittämättömyyttä ja surua tästä, hän on muuttunut niin erilaiseksi minua kohtaan. Tuntuu vaikealta ollakaan yhdessä kun huomaan asenteensa, että minä olen ärsyttävä ja jos isä jotain ehdottaa niin heti menee edelle.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?
T. Eri
Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia.
En mä oo koskaan kiukkuinen. Ei se tarkoita, että olisin aina iloinen. Voin olla surullinen, pettynyt, ahdistunut, väsynyt, mutta en koskaan kiukkuinen. Kiukku ei ole mikään rakentava tunne. Jos
Puhutteluun :D Millä vuosisadalla oikein elät? Meillä ainakin välillä myös korotetaan ääntä, koska kaikki meistä ovat ihmisiä. Emme halua työpaikalle pelonilmapiiriä, jossa esihenkilö on joku mörkö, jonka puhuttelua pitää pelätä ja siksi kävellä munan kuorilla. Tunteet saavat näkyä ja välillä räiskyy. Se jopa puhdistaa ilmaa, kun asia jälkeenpäin käydään läpi ja huolehditaan, että kaikilla on räiskynnästä huolimatta turvallinen olo. Tuollainen autoritäärinen hyssyttelykulttuuri on viimevuosituhannen juttuja. Ei enää tätä päivää.
Työpaikalle ei kyllä kuulu mikään räiskyntä ja kiukuttelu. Aikuisten ihmisten pitää osata jo hallita kiukkunsa ja suunsa. Kuulostaa kammottavalta työyhteisöltä, jos ongelmat "ratkotaan" huutamalla ja raivoamalla, kun ei ole opittu keskustelemaan rakentavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt täytyy puolustaa edellistä ja sanoa että en minäkään ole kiukkuinen ihminen. Olen hyvin tasapainoinen ja jos sanon että kiukuttaa tai ärsyttää niin sitä ei välttämättä edes näe. Tasapainoiset ihmiset ovat rauhallisempia eikä heillä ole sellaista tunne-elämän heilahtelua kun taas toisilla. Kaikkea löytyy laidasta laitaan ihmistenkin kohdalla joten ei viitsittäisi väittää että tuo tai tuokaan ei ole normaalia kun ei välttämättä ymmärrykset kohtaa asioissa. Ei se ole kuitenkaan tunnottomuutta vaan kaikki tunteetkaan ei aina näy kaikille.
Sinä ja tämä toinen ette taida ymmärtää, mikä ero on "kiukuisella ihmisellä" ja "kiukun tuntemisella". Kukaan täällä ei ole sanonut olevansa ihmisenä kiukkuinen. On ollut puhe vain ja ainoastaan siitä, tunteeko kiukkua. Sinäkin sanoit tuntevasi. Tämä toinen taasen väitti, ettei koskaan ole kiukkuinen. Se ei mielestäni kuulosta normaalilta, koska kiukku on ihan tavallinen tunne. Riippumatta siitä, miten sen näyttää ulospäin. Tunne on eri asia kuin tunteen aiheuttama toimintatapa. Kiukku on tunne, huutaminen toimintatapa. Esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?
T. Eri
Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia.
En mä oo koskaan kiukkuinen. Ei se tarkoita, että olisin aina iloinen. Voin olla surullinen, pettynyt, ahdistunut, väsynyt, mutta en koskaan kiu
No sinä et sitä päätä, mikä kenenkin työpaikalle kuuluu. Toisille sopii räiskyntä. Tuossakin ihan selkokielellä kerrottiin, että se tekee ilmapiirille vain hyvää. Paljon parempaa kuin hiljainen kyräily, mihin tilanne helposti menee, jos tunteet pitää tukahduttaa eikä mitään poikkipuoleista ikinä saa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?
T. Eri
Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia.
En mä oo koskaan kiukkuinen. Ei se tarkoita, että olisin aina iloinen. Voin olla surullinen, pettynyt, ahdistunut, väsynyt, mutta en koskaan kiu
LUKUTAITO! Kukaan ei ole puhunut huutamisesta ja raivoamisesta. Älä vääristele toisten sanomisia. Äänen korottamisesta on vielä pitkä matka huutamiseen ja raivoamiseen. Mikä siinä on niin pelottavaa, että sanotaan suoraan eikä vain hymistellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?
T. Eri
Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia.
En mä oo koskaan kiukkuinen. Ei se tarkoita, että olisin aina iloinen. Voin olla surullinen, pettynyt, ahdistunut, väsynyt, mutta en koskaan kiukkuinen. Kiukku ei ole mikään rakentava tunne. Jos koen pahaa mieltä tai epäoikeudenmukaisuutta, nii
Sekoitat nyt tunteiden tuntemisen ja niiden ilmaisemisen. Minä ainakin tunnen kaikkia tunteita laidasta laitaan, olivatpa ne rakentavia tai eivät. Olisi tosi outo ajatus, että pystyisin vain ikään kuin valitsemaan jonkun tunteen kokonaan pois valikoimastani enkä enää ikinä tuntisi sitä. Mutta koska olen aikuinen, pystyn valitsemaan, miten ilmaisen tunteitani. Tunnen kiukkua useinkin, mutta en huuda enkä harrasta itkupotkuraivareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?
T. Eri
Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia.
En mä oo koskaan kiukkuinen. Ei se tarkoita, että olisin aina iloinen. Voin olla surullinen, pettynyt, ahdistunut, väsynyt, mutta en koskaan kiu
'
Sivusta: Omaan korvaan kuulostaa paljon paremmalta, että asiat selvitetään ja tunteet näytetään rehdisti kuin se, mitä omalla työpaikallani harjoitetaan. Omalla työpaikallani kaikki ovat hiljaa, kun jotain asiaa ehdotetaan ja sitten on hirveä kitinä ja narina selän takana. Parempi olisi sanoa suoraan, että tuo asia ärsyttää minua ja sille pitäisi tehdä jotain.
Työpaikalle ei kyllä kuulu mikään räiskyntä ja kiukuttelu. Aikuisten ihmisten pitää osata jo hallita kiukkunsa ja suunsa. Kuulostaa kammottavalta työyhteisöltä, jos ongelmat "ratkotaan" huutamalla ja raivoamalla, kun ei ole opittu keskustelemaan rakentavasti.
Kuulostat kammottavalta työkaverilta, kun tulkitset asiat noin päin persettä ja kuvittelet voivasi diktaattorina päättää, mikä kuuluu työpaikalle ja mikä ei. Räiskyntä ei tarkoita raivoamista. Ihmeellisiä ajatuksia täällä joillakin. Ei ole mitään muuta kuin ääripäät, vaikka normaalissa elämässä kiukkukin näyttäytyy hyvin monella tavalla, ei pelkällä huudolla. Raivo taasen on täysin eri tunne kuin kiukku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy puolustaa edellistä ja sanoa että en minäkään ole kiukkuinen ihminen. Olen hyvin tasapainoinen ja jos sanon että kiukuttaa tai ärsyttää niin sitä ei välttämättä edes näe. Tasapainoiset ihmiset ovat rauhallisempia eikä heillä ole sellaista tunne-elämän heilahtelua kun taas toisilla. Kaikkea löytyy laidasta laitaan ihmistenkin kohdalla joten ei viitsittäisi väittää että tuo tai tuokaan ei ole normaalia kun ei välttämättä ymmärrykset kohtaa asioissa. Ei se ole kuitenkaan tunnottomuutta vaan kaikki tunteetkaan ei aina näy kaikille.
Sinä ja tämä toinen ette taida ymmärtää, mikä ero on "kiukuisella ihmisellä" ja "kiukun tuntemisella". Kukaan täällä ei ole sanonut olevansa ihmisenä kiukkuinen. On ollut puhe vain ja ainoastaan siitä, tunteeko kiukkua. Sinäkin sanoit tuntevasi. Tämä toinen taasen väitti, ettei koskaan ole kiukkuinen. Se ei mielestäni kuulosta normaalilta, koska kiukku on ihan tavallinen tun
Sinä nyt teet kärpäsestä härkäsen. Jotkut ovat kiukkuisia ihmisiä ja heillä on kiukun tunnetta. He tiuskivat herkemmin ja ovat myös impulsiivisempia kiukunkin suhteen. Toisilla se kiukun tunne voi taas vastaavasti olla vain lievää ärsytyyntymistä ja joskus myös surua jolloin saattaa jopa itkettää. Nuo nyt vain esimerkin omaisina tuossa sillä tunteita on laidasta laitaan. Tunteen voimakkuuskin vaihtelee mutta ihmisen persoonallisuuspiirteet vaikuttavat kaikkeen sekä temperamentti joka on osana persoonallisuutta. Kuormitustekijät ovat yksi resilienssiä heikentävä tekijä ja kuormitustekijät voivat olla sisäsyntyisiä tai vastaavasti ulkoa päin tulevia tai yhdistelmää molemmista. En tarkoittanut pahaa mutta kaikkien ihmisten kiukun tunne ei estä rakentavaa keskustelemista asioista. Ihminen sattaa olla myös vain normaalia napakampi tai kylmempi/kovempi jossakin tilanteessa tms. En tarkoittanut arvostella ketään vaan tukea sitäkin totuutta että on tasapainoisempia ihmisiä jotka kykenevät normaalimpaan tasaisempaan tuntemiseen täysin luonnollisesti, se ei ole tunnottomuutta eikä mitään muutakaan pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy puolustaa edellistä ja sanoa että en minäkään ole kiukkuinen ihminen. Olen hyvin tasapainoinen ja jos sanon että kiukuttaa tai ärsyttää niin sitä ei välttämättä edes näe. Tasapainoiset ihmiset ovat rauhallisempia eikä heillä ole sellaista tunne-elämän heilahtelua kun taas toisilla. Kaikkea löytyy laidasta laitaan ihmistenkin kohdalla joten ei viitsittäisi väittää että tuo tai tuokaan ei ole normaalia kun ei välttämättä ymmärrykset kohtaa asioissa. Ei se ole kuitenkaan tunnottomuutta vaan kaikki tunteetkaan ei aina näy kaikille.
Sinä ja tämä toinen ette taida ymmärtää, mikä ero on "kiukuisella ihmisellä" ja "kiukun tuntemisella". Kukaan täällä ei ole sanonut olevansa ihmisenä kiukkuinen. On ollut puhe vain ja ainoastaan siitä, tunteeko kiukkua. Sinäkin sanoit tuntevasi. Tämä toinen taasen väitti, ettei koskaan ole kiukkuinen. Se ei mielestäni kuulosta no
Kaikki ihmiset tuntevat kiukun tunnetta. Toiset usemmn, toiset harvemmin. Ei siinä ole mitään kärpäsiä tai härkäsiä, vaan se on normaali osa elämää. Kuten kaikki muutkin tunteet. Täällä vain osa ei pysty erottamaan tunnetta (kiukku) tunteen ilmaisusta (esim. huuto). Samalla eivät ymmärrä, että kiukku ei automaattisesti ilmene huutona, vaan se voi olla jopa täysin ulospäin näkymätön tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoittanut arvostella ketään vaan tukea sitäkin totuutta että on tasapainoisempia ihmisiä jotka kykenevät normaalimpaan tasaisempaan tuntemiseen täysin luonnollisesti, se ei ole tunnottomuutta eikä mitään muutakaan pahaa.
Tuota noin.... Et tarkoita arvostella ketään, mutta samassa lauseessa sanot, että on epänormaalia, jos ilmaisee tunteensa "tasapainottomasti" eli eri tavalla kuin sinä. Joku tässä ei ihan täsmää. Huomaatko mikä?
Minulla oli tuon ikäisenä hirmuiset huutoriidat vanhempieni kanssa. Maailmankuvani ja tapani elää olivat aivan erilaiset eikä minuun uponnut kasvatusmetodit. Muutin lapsuudenkodistani pois heti 18-vuotiaana, kun en kestänyt siellä olla.
Nyt välit ovat paremmat 20 vuotta myöhemmin, kun pidämme sopivasti etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasapainoinen ei tarkoita sitä, ettei näytä tunteitaan ulospäin. Tasapainoinen ihminen on sinut tunteidensa kanssa ja uskaltaa myös näyttää ne itselleen luontaisella tavalla. Se, että tunteet näkyvät ulospäin isommin kuin jollain toisella ei tarkoita, että ihminen on tasapainoton tai epänormaali. Ihmiset vain ovat erilaisia. Toiset eivät osaa näyttää tunteitaan ja toiset osaavat. Toisille tunteiden näyttäminen on hillittyä, toisille suurieleistä. Ja kaikkea siltä väliltä. Pitkälti nämä ovat myös kulttuurikysymyksiä. Suomalaisille suuret eleet ja "räiskyvät" tunteet eivät ole kovin yleisiä ja siksi osa saattaa hätkähtää niitä ja kuvitella sen olevan merkki impulssikontrollin puutteesta tms. Niinhän se ei välttämättä ole, vaan kyse voi olla vain toisenlaisesta kulttuurista, jossa on totuttu suurieleisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
En tarkoittanut arvostella ketään vaan tukea sitäkin totuutta että on tasapainoisempia ihmisiä jotka kykenevät normaalimpaan tasaisempaan tuntemiseen täysin luonnollisesti, se ei ole tunnottomuutta eikä mitään muutakaan pahaa.
Tuota noin.... Et tarkoita arvostella ketään, mutta samassa lauseessa sanot, että on epänormaalia, jos ilmaisee tunteensa "tasapainottomasti" eli eri tavalla kuin sinä. Joku tässä ei ihan täsmää. Huomaatko mikä?
Siis kuinka sairaita te olette päästänne kun jaksatte jauhaa tätä paskaa täällä? Menkää nyt jo jumankauta tekemään jotakin muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoittanut arvostella ketään vaan tukea sitäkin totuutta että on tasapainoisempia ihmisiä jotka kykenevät normaalimpaan tasaisempaan tuntemiseen täysin luonnollisesti, se ei ole tunnottomuutta eikä mitään muutakaan pahaa.
Tuota noin.... Et tarkoita arvostella ketään, mutta samassa lauseessa sanot, että on epänormaalia, jos ilmaisee tunteensa "tasapainottomasti" eli eri tavalla kuin sinä. Joku tässä ei ihan täsmää. Huomaatko mikä?
Siis kuinka sairaita te olette päästänne kun jaksatte jauhaa tätä paskaa täällä? Menkää nyt jo jumankauta tekemään jotakin muuta.
Mene ihan itse vain. Ei täällä ole mikään pakko olla, jos noin paljon ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuon ikäisenä hirmuiset huutoriidat vanhempieni kanssa. Maailmankuvani ja tapani elää olivat aivan erilaiset eikä minuun uponnut kasvatusmetodit. Muutin lapsuudenkodistani pois heti 18-vuotiaana, kun en kestänyt siellä olla.
Nyt välit ovat paremmat 20 vuotta myöhemmin, kun pidämme sopivasti etäisyyttä.
Ei nyt ihme että kommentit ovat edellisten luokkaa koskaolet jo lapsena ollut ongelmallinen.
Olin juuri tuollainen murkkuiässä.
Äiti oli aina lapsena se tärkein ihminen minulle, mutta teininä ei enää kelvannut. Isä oli silloin se kivempi ja varmasti hänkin tajusi sen, koska monesti asettui puolelleni jos äidin kanssa olin eri mieltä. Isä antoi myös enemmän vapauksia kuin äiti.
Nykyisin +30, ja välit äitiini sittemmin parantuneet.
Aina se kaikista läheisin ihminen kärsii lapsen uhmakkuudesta, mutta kuuluu siihen ikään. Teininä halusin enemmän itsenäisyyttä ja alkaa vähän kokeilemaan omaa elämää, koska siihen asti äidin puolelta olin hyvinkin suojeltu ja kiinni hänessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoittanut arvostella ketään vaan tukea sitäkin totuutta että on tasapainoisempia ihmisiä jotka kykenevät normaalimpaan tasaisempaan tuntemiseen täysin luonnollisesti, se ei ole tunnottomuutta eikä mitään muutakaan pahaa.
Tuota noin.... Et tarkoita arvostella ketään, mutta samassa lauseessa sanot, että on epänormaalia, jos ilmaisee tunteensa "tasapainottomasti" eli eri tavalla kuin sinä. Joku tässä ei ihan täsmää. Huomaatko mikä?
Siis kuinka sairaita te olette päästänne kun jaksatte jauhaa tätä paskaa täällä? Menkää nyt jo jumankauta tekemään jotakin muuta.
Ei puoleksikaan niin sairaita kuin sinä. joka raivoat tuntemattomille ketjussa, jossa ketään ei pakoteta olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoittanut arvostella ketään vaan tukea sitäkin totuutta että on tasapainoisempia ihmisiä jotka kykenevät normaalimpaan tasaisempaan tuntemiseen täysin luonnollisesti, se ei ole tunnottomuutta eikä mitään muutakaan pahaa.
Tuota noin.... Et tarkoita arvostella ketään, mutta samassa lauseessa sanot, että on epänormaalia, jos ilmaisee tunteensa "tasapainottomasti" eli eri tavalla kuin sinä. Joku tässä ei ihan täsmää. Huomaatko mikä?
Siis kuinka sairaita te olette päästänne kun jaksatte jauhaa tätä paskaa täällä? Menkää nyt jo jumankauta tekemään jotakin muuta.
Mene ihan itse vain. Ei täällä ole mikään pakko olla, jos noin paljon ahdistaa.
Ei ahdista vaan ihmetyttää tämä teidän ilkeä toimintanne. Ette osaa edes lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoittanut arvostella ketään vaan tukea sitäkin totuutta että on tasapainoisempia ihmisiä jotka kykenevät normaalimpaan tasaisempaan tuntemiseen täysin luonnollisesti, se ei ole tunnottomuutta eikä mitään muutakaan pahaa.
Tuota noin.... Et tarkoita arvostella ketään, mutta samassa lauseessa sanot, että on epänormaalia, jos ilmaisee tunteensa "tasapainottomasti" eli eri tavalla kuin sinä. Joku tässä ei ihan täsmää. Huomaatko mikä?
Siis kuinka sairaita te olette päästänne kun jaksatte jauhaa tätä paskaa täällä? Menkää nyt jo jumankauta tekemään jotakin muuta.
Mene ihan itse vain. Ei täällä ole mikään pakko olla, jos noin paljon ahdistaa.
Ei ahdista vaan ihmetyttää tämä teidän ilkeä toi
Miksi olet täällä, jos toiminta on mielestäsi sairasta? Ei liene netin ainut keskusteluketju tämä.
Alue: Aihe vapaa
Tunteiden ja kommunikaation hallintaan ei kuulu se, että pitää varoa sanomisiaan. Terve työyhteisö kestää myös konfliktit. Sama juttu parisuhteissa ja kaikissa muissakin ihmissuhteissa. Jos koko ajan pitää varoa, elämästä tulee hyvin stressaavaa. Tietenkään mitään silmitöntä huutokonserttia ei pidetä, mutta ei terve ihminen mene rikki, jos välillä riitelee ja kohtaa kiukkuakin. Elämä ei ole pumpulia, vaan siihen kuuluu vaikeitakin hetkiä, joissa ei vain pysty aina olemaan hillitty ja hallittu, jos tunne-elämä on yhtään normaalin puolella. Aikuinenkaan ei ole robotti.