Kuuluuko 15v ikään että äiti on se ärsyttävin ihminen?
Olen ollut lapselleni tärkein ihminen, mutta nyt vuoden sisällä keikahtanut päälaelleen: hakee etäisyyttä minuun, kritisoi, ärsytän häntä, vähät välittää enää minusta. Esim lähtiessään reissuun ei enää halaa, eikä matkoilta viestittele. Isää ja isän luona oloa ihannoi ja valitsee ennemmin kuin kanssani olon. Tunnen riittämättömyyttä ja surua tästä, hän on muuttunut niin erilaiseksi minua kohtaan. Tuntuu vaikealta ollakaan yhdessä kun huomaan asenteensa, että minä olen ärsyttävä ja jos isä jotain ehdottaa niin heti menee edelle.
Kommentit (165)
"Ja silti pitää väkisin aiheuttaa teinille epämukavuutta tällä halailulla? Enpä ihmettele miksi teinisi häpeää sinua. Et kunnioita hänen rajojaan."
Meillä ei ainakaan 15v sanele sitä, milloin halaan miestäni ja milloin en. Teinille tekee hyvää nähdä terve parisuhde, jossa pystytään spontaaneihin hellyydenosoituksiin. Ei siitä rikki mene, vaikka se vähän nolottaisikin. Teininä nyt nolottaa moni muukin normaali asia. Se on normaalia ja menee ohi. Jälkeen päin sitten voi vitsaillakin sille, miten kaikki oli NIIIIN noloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu tai ei. Meillä ei kuulunut. En ole ollut yhdenkään neljän lapseni mielestä ärsyttävä. Meillä on ollut tosi hauskaa aina yhdessä.
Vanhempien ei kuulu olla lapsiensa kaveri
Voi sua, kun nyt joudun tuhoamaan harhakuvitelmasi. Lapsillani on ollut aina rajat ja rakkautta. Mutta meillä on myös tosi rentoa ja annan nuorille tilaa olla rauhassaan. Jos pyydän tekemään jonkin kotityön, he tekevät ilman vastalauseita. En ole valittavaa ja nalkuttavaa sorttia. Inhoan sellaista. Meillä on tosi paljon huumoria ja hauskaa on. Kunnioitusta molemmin puolin. En ole mikään rage-mutsi.
Rajoja ollut vähän liikaakin, kun lap
No, meillä ne kotityöt on max kerran päivässä tiskikoneen tyhjennys, silloin tällöin oman huoneen imurointi ja omien petivaatteiden vaihto. Pyynnöstäni joskus lumityöt ja roskien vienti. Tiedän, että monissa perheissä on paljon pidempi lista ja sitten onkin sitä kiukuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vihasin vanhempiani ja varsinkin äitiäni ihan syystä, mutta he varmaan kuvittelivat, että kyse on jostain teini-iän kapinoinnista ja hankaluudesta. Olen edelleen sitä mieltä, että vanhempani olivat kelvottomia kasvattajia.
Ja nytkö kuvittelet, että kapinoinnissa on aina kyse siitä, että teini vihaa vanhempiaan? Vai mitä yrität sanoa?
Monessa tapauksessa kyse on vanhempien käytöksestä.
Tietysti. Se käytöshän se on mikä teiniä nolottaa. Siltikin, vaikka se vanhemman käytös olisi täysin normaalia eikä poikkeaisi mitenkään muiden aikuisten käytöksestä. Teiniä nolottaa asiat, jotka ovat teini-iän jälkeen ihan tavallisia ja joita teinikin tekee kunhan kasvaa aikuiseksi. Esimerkkinä nyt vaikka se, että vanhemmat halaavat julkisella paika
Minä en äitinä loukkaannu tuollaisista ja tyttöni on saanut sanoa minulle että olet äiti nolo jos se siltä tuntuu. Väkisin ei saisi vaatia mitään. En itsekään pitäisi siitä että minua ja rajojani ei kunnioiteta. Sivusta.
Kuuluuhan se. Hän yrittää katkaista napanuoraa sinusta ja itsenäistyä. Ja tietenkin sinä haraat sitä vastaan. Itse ajattelen, on vain hyvä kun nuori purkaa paineita läheisille, toisin kuin hän potkisi kadulla mummoja tai kirjoittelisi vihapuhetta someen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että teini uskaltaa kapinoida, on luottamuksen osoitus sinulle. Lapsi koettelee eniten sitä, joka on hänelle kaikkein tärkein ja johon hän luottaa kaikkein eniten.
Jos mää oisin aikoinani tuolla tavalla "osoittanut luottamusta" äidille niin selkään oisin saanu...
Niinpä. Juuri siksi sinä et kapinoinut, koska sinulla ei ollut luottamusta. Kun luottamus on kohdillaan, lapsi uskaltaa kapinoida, koska tietää että siitä ei seuraa mitään pahaa eikä vanhempi lakkaa rakastamasta, vaikka lapsi olisikin välillä äreä tai jopa ilkeä.
Täysin totta, kiitos rehellisyydestäsi. Tuen tätä ajattelumaailma itsekin. Sallivuutta sekä hyväksyntää. Sivusta.
No, meillä ne kotityöt on max kerran päivässä tiskikoneen tyhjennys, silloin tällöin oman huoneen imurointi ja omien petivaatteiden vaihto. Pyynnöstäni joskus lumityöt ja roskien vienti. Tiedän, että monissa perheissä on paljon pidempi lista ja sitten onkin sitä kiukuttelua.
Kiukuttelu on ihan normaalia. Miksi se pelottaa sinua niin paljon, ettet uskalla vaatia lapsiltasi normaaleja asioita? Menetkö vielä heidän omaan kotiinsakin passaamaan? Niin, ja meillä ainakin aiheuttaisi hyvinkin suurta kiukuttelua, jos sanoisin 14v:lle, että kipi kapi lumitöihin siitä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu tai ei. Meillä ei kuulunut. En ole ollut yhdenkään neljän lapseni mielestä ärsyttävä. Meillä on ollut tosi hauskaa aina yhdessä.
Vanhempien ei kuulu olla lapsiensa kaveri
Voi sua, kun nyt joudun tuhoamaan harhakuvitelmasi. Lapsillani on ollut aina rajat ja rakkautta. Mutta meillä on myös tosi rentoa ja annan nuorille tilaa olla rauhassaan. Jos pyydän tekemään jonkin kotityön, he tekevät ilman vastalauseita. En ole valittavaa ja nalkuttavaa sorttia. Inhoan sellaista. Meillä on tosi paljon huumoria ja hauskaa on. Kunnioitusta molemmin puolin. En ole mikään rage-mutsi.
Kuulostaa hyvältä. Meillä taas kotityöt ovat jääneet minulle kokonaan mutta ei se haittaa sillä ei tässä pienehkössä asunnossa paljon tarvitse tehdä joten kun teini ei ole halunnut auttaa niin en pakota. Kaverit ovat tärkeitä ja koulu on pääasiallinen työnsarka. Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu tai ei. Meillä ei kuulunut. En ole ollut yhdenkään neljän lapseni mielestä ärsyttävä. Meillä on ollut tosi hauskaa aina yhdessä.
Vanhempien ei kuulu olla lapsiensa kaveri
Voi sua, kun nyt joudun tuhoamaan harhakuvitelmasi. Lapsillani on ollut aina rajat ja rakkautta. Mutta meillä on myös tosi rentoa ja annan nuorille tilaa olla rauhassaan. Jos pyydän tekemään jonkin kotityön, he tekevät ilman vastalauseita. En ole valittavaa ja nalkuttavaa sorttia. Inhoan sellaista. Meillä on tosi paljon huumoria ja hauskaa on. Kunnioitusta molemmin puolin. En ole mikään rage-mutsi.
Meillä ei kukaan elä palvelutalossa, vaan jokainen tekee osansa. Joka päivä. Jos se jotain kiukuttaa, sitten kiukuttaa. Kyllä maailmaan kiukkua mahtuu. En minä itsekään tee kotitöitä aina Anna Aurinkoisena, vaan joskus ottaa rankastikin päähän, jos pitää esim. imuroida. Silti se vaan pitää tehdä. Ja tämän haluan opettaa lapsillenikin. Siksi vaadin heiltä asioita enkä silotttele kiukunpelossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu tai ei. Meillä ei kuulunut. En ole ollut yhdenkään neljän lapseni mielestä ärsyttävä. Meillä on ollut tosi hauskaa aina yhdessä.
Vanhempien ei kuulu olla lapsiensa kaveri
Voi sua, kun nyt joudun tuhoamaan harhakuvitelmasi. Lapsillani on ollut aina rajat ja rakkautta. Mutta meillä on myös tosi rentoa ja annan nuorille tilaa olla rauhassaan. Jos pyydän tekemään jonkin kotityön, he tekevät ilman vastalauseita. En ole valittavaa ja nalkuttavaa sorttia. Inhoan sellaista. Meillä on tosi paljon huumoria ja hauskaa on. Kunnioitusta molemmin puolin. En ole mikään rage-mutsi.
Upeaa, että joukossamme on Täydellinen Äiti, joka oikein kieriskelee omakehussa. Kyllä olisi maailma parempi paikka, jos kaikki olisivat yh
Ei tuo kommentoija väittänyt olevansa täydellinen, teit tulkinnan itse. Olen kyllä minäkin sitten täydellinen mutsi. Kyllä saa olla, eikös sen pitäisi olla hyvä asia? Sivusta.
Hauskoja nämä pyhimysäidit, joilla vauvat eivät koskaan itke, taaperot käyttäytyvät aina moitteettomasti, kenelläkään ei koskaan ole uhmaikää ja teinitkin tekevät kotitöitä ihan vapaaehtoisesti ikinä kapinoimatta. Oispa todellisuuskin yhtä helppoa kuin näiden pyhimysmammojen satukirjaelämä.
Vierailija kirjoitti:
No, meillä ne kotityöt on max kerran päivässä tiskikoneen tyhjennys, silloin tällöin oman huoneen imurointi ja omien petivaatteiden vaihto. Pyynnöstäni joskus lumityöt ja roskien vienti. Tiedän, että monissa perheissä on paljon pidempi lista ja sitten onkin sitä kiukuttelua.
Kiukuttelu on ihan normaalia. Miksi se pelottaa sinua niin paljon, ettet uskalla vaatia lapsiltasi normaaleja asioita? Menetkö vielä heidän omaan kotiinsakin passaamaan? Niin, ja meillä ainakin aiheuttaisi hyvinkin suurta kiukuttelua, jos sanoisin 14v:lle, että kipi kapi lumitöihin siitä :D
Ok, meillä ei. Lapset ymmärtää, että en yksin pysty ja ehdi kaikkea, joten auttavat ihan mielellään. Mielestäni vaadin ihan normaaleja asioita, ehkä vain vähemmän kuin muut, koska ei kaikki ole lasten työtä ja meillä ei pingoteta. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin kodin sotilaallinen järjestys, kunhan ei likaista ole. Saman verran äitini vaati minulta kuin minä nyt lapsiltani. Ei ole tuottanut ongelmaa. Pikemminkin päinvastoin olen kiitollinen äidilleni, että sain olla huoleton nuori, kun vielä ehdin. Kyllä sitä sitten ehtii siivota, pyykätä ja kokata koko loppuelämän, kun pois muuttaa.
Oli myös ihanaa, että lomalla äiti ei sanonut mitään vaikka valvoin neljään ja heräsin yhdeltä päivällä. Saman ilon suon omilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, meillä ne kotityöt on max kerran päivässä tiskikoneen tyhjennys, silloin tällöin oman huoneen imurointi ja omien petivaatteiden vaihto. Pyynnöstäni joskus lumityöt ja roskien vienti. Tiedän, että monissa perheissä on paljon pidempi lista ja sitten onkin sitä kiukuttelua.
Kiukuttelu on ihan normaalia. Miksi se pelottaa sinua niin paljon, ettet uskalla vaatia lapsiltasi normaaleja asioita? Menetkö vielä heidän omaan kotiinsakin passaamaan? Niin, ja meillä ainakin aiheuttaisi hyvinkin suurta kiukuttelua, jos sanoisin 14v:lle, että kipi kapi lumitöihin siitä :D
Ok, meillä ei. Lapset ymmärtää, että en yksin pysty ja ehdi kaikkea, joten auttavat ihan mielellään. Mielestäni vaadin ihan normaaleja asioita, ehkä vain vähemmän kuin muut, koska ei kaikki ole lasten työtä ja meillä ei pingoteta. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin kodin sotilaalli
Teillä kiukuttelu ei ole normaalia? Äärimmäisen pelottavaa, jos todella on näin. Ei ole millään muotoa tervettä opettaa lapsille, että negatiiviset tunteet eivät ole normaaleja.
Tulen itse alkoholistiperheestä ja vannoin, että tarjoan lapsilleni paremman kodin kuin mihin omat vanhempani kykenivät. Niin sitten teinkin. Rakastuin ihanaan ihmiseen ja meillä on ollut rauhallinen avioelämä ja lapsemme ovat saaneet elää rakastavassa kodissa.
Vertasin lasteni kotioloja omiini ja kiittelin mielessäni, että kylläpä lapsillani onkin ollut hyvin asiat ja he ovat varmasti todella tyytyväisiä vanhempiinsa. Niin ovatkin, olemme läheisiä ja aikuiset lapset ovat kertoneet tuntevansa olonsa hyvin rakastetuiksi. Tästä huolimatta lapsillani on omat sanomisensa siihen, missä me olemme puolisoni kanssa olleet vajavaisia. Tämä oli minulle aikoinaan pienoinen yllätys, mutta en ollut tajunnut, että hyvässä kodissa kasvaneet lapseni eivät tunteneet minun totuuttani, he eivät olleet eläneet minun lapsuuttani. Ei heidän ajatusmaailmansa mennyt siten, että onpa ihanaa, kun emme ole kasvaneet alkoholistiperheessä.
Huomaan, että täälläkin jotkut vertaavat itseään omiin vanhempiinsa ja ajattelevat olevansa todella hyviä vanhempia heihin verrattuna ja, että heidän suhteensa omiin lapsiinsa on paljon parempi. Varmasti onkin, mutta kyllä lapsilla aina jotain sanottavaa on vanhemmistaan ja heidän kasvatuksestaan, vaikka vanhemmat olisivat kuinka ihania ja läheisiä lastensa kanssa.
Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin kodin sotilaallinen järjestys
Miksi sinulle normaalit kotityöt ja niihin osallistuminen tarkoittaa sotilaallista järjestystä? Vai trollaatko vain?
Eiku se on lähes aina ainakin suomessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, meillä ne kotityöt on max kerran päivässä tiskikoneen tyhjennys, silloin tällöin oman huoneen imurointi ja omien petivaatteiden vaihto. Pyynnöstäni joskus lumityöt ja roskien vienti. Tiedän, että monissa perheissä on paljon pidempi lista ja sitten onkin sitä kiukuttelua.
Kiukuttelu on ihan normaalia. Miksi se pelottaa sinua niin paljon, ettet uskalla vaatia lapsiltasi normaaleja asioita? Menetkö vielä heidän omaan kotiinsakin passaamaan? Niin, ja meillä ainakin aiheuttaisi hyvinkin suurta kiukuttelua, jos sanoisin 14v:lle, että kipi kapi lumitöihin siitä :D
Ok, meillä ei. Lapset ymmärtää, että en yksin pysty ja ehdi kaikkea, joten auttavat ihan mielellään. Mielestäni vaadin ihan normaaleja asioita, ehkä vain vähemmän kuin muut, koska ei kaikki ole lasten työtä ja meillä ei pingoteta. Elämäss
Teillä kiukuttelu ei ole normaalia? Äärimmäisen pelottavaa, jos todella on näin. Ei ole millään muotoa tervettä opettaa lapsille, että negatiiviset tunteet eivät ole normaaleja.
Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, meillä ne kotityöt on max kerran päivässä tiskikoneen tyhjennys, silloin tällöin oman huoneen imurointi ja omien petivaatteiden vaihto. Pyynnöstäni joskus lumityöt ja roskien vienti. Tiedän, että monissa perheissä on paljon pidempi lista ja sitten onkin sitä kiukuttelua.
Kiukuttelu on ihan normaalia. Miksi se pelottaa sinua niin paljon, ettet uskalla vaatia lapsiltasi normaaleja asioita? Menetkö vielä heidän omaan kotiinsakin passaamaan? Niin, ja meillä ainakin aiheuttaisi hyvinkin suurta kiukuttelua, jos sanoisin 14v:lle, että kipi kapi lumitöihin siitä :D
Ok, meillä ei. Lapset ymmärtää, että en yksin pysty ja ehdi kaikkea, joten auttavat ihan mielellään. Mielestäni vaadin ihan normaaleja asioita, ehkä vain vähemmän kuin muut, koska ei kaikki o
Missä puhuttiin kiukuttelusta ilman syytä? Vai etkö tiennyt, että syitä on muitakin kuin "isi ja äiti vaatii liikaa"?
Aika harva kiukuttelee ilman syytä. Ja jos ei ole mitään syytä kiukutella, niin miksi lapsi (tai aikuinen) kiukuttelisi?
T. Eri
Lapsella tai aikuisella ei ole terve tunne-elämä, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten kiukkua/ärsytystä. Ei sille välttämättä edes ole mitään kummempaa syytä. Joskus vaan ottaa päähän. Se on ihan normaali osa elämää. Aina ei voi olla hyvällä tuulella. Jos yrittää, uuvuttaa hyvin nopeasti itsensä. Elämään kuuluvat ihan kaikki tunteet ja niiden salliminen edistää mielenterveyden kunnossa pysymistä. Tukahduttamalla kiukun jne. hankkii vain ongelmia.
Ei eriksiin äitin. Yleisesti teinejä hävettää omat vanhemmat kun ovat niin noloja ettei niiden seurassa voi olla jos kaverit näkee!
Olet oikeassa, olisi hyvä muistaa että jokainen nuori on oma yksilönsä.