Kaveriporukalla keskustellessa yksi kaveri ottaa katsekontaktin aina vain yhteen ja samaan ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla tahallistakin. Haluaa jättää yhden tai muut ikään kuin ulkopuolelle. Eli on jonkinlaista ilkeyttä. 

 

Todennäköisempi vaihtoehto on ihan vain tahaton toiminta. Miksi pitää aina ajatella kaikki sen kautta, että joku on ilkeä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla tahallistakin. Haluaa jättää yhden tai muut ikään kuin ulkopuolelle. Eli on jonkinlaista ilkeyttä. 

 

Todennäköisempi vaihtoehto on ihan vain tahaton toiminta. Miksi pitää aina ajatella kaikki sen kautta, että joku on ilkeä? 

Tätä mäkin ihmettelen, että miten kaikesta saadaan leivottua vallankäyttöä tai ilkeyttä. Kuulostaa jotenkin vainoharhaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla tahallistakin. Haluaa jättää yhden tai muut ikään kuin ulkopuolelle. Eli on jonkinlaista ilkeyttä. 

 

Todennäköisempi vaihtoehto on ihan vain tahaton toiminta. Miksi pitää aina ajatella kaikki sen kautta, että joku on ilkeä? 

Tätä mäkin ihmettelen, että miten kaikesta saadaan leivottua vallankäyttöä tai ilkeyttä. Kuulostaa jotenkin vainoharhaiselta.

Täällä kirjoittelee paljon mt-potilaita. Heistä osalle jo se on kiusaamista jos joku kadulla katsoo silmiin. Aiheesta ollut täällä keskustelujakin. Terveelle ihmiselle tuollainen ei ole mikään ongelma. 

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Uskon että tuo on tapa jättää ihmisiä ulos, saada teille muille vähän pienempi olo. Ei välttämättä edes ole täysin tietoista että tekee noin läpinäkyvästi sitä, hän vaan arvostaa tätä yhtä niin paljon enemmän. Itse ehkä ignooraisin häntä jatkossa takaisin, enkä ainakaan pitäisi kaverina.

Tai ehkäpä tuo ihminen kokee itse olevansa ulkopuolella ja tulevansa hyväksytyksi ainoastaan katsomansa henkilön kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kokenut vastaavaa. Eikö kaverillasi ole mitään nepsy-diagnoosia tmv.?

Mammat ja niiden ainaiset "nepsy-diagnoosit". Ei helvetti. :D

No kyllä mulle aspergerina/autismin kirjolaisena tulee tuosta autisti mieleen. Jos kerran  neurotyypillisille se katsekontakti on niin tärkeä ja merkityksellinen, kun tästäkin ketjusta voi päätellä, niin ei toi kuulosta kovin neurotyypilliseltä käytökseltä.

Neurotyypillisiä on monenlaisia. Itse olen ihan ilman diagnooseja, mutta jostain syystä minulle on aina ollut vaikea katsoa tiettyjä ihmisiä silmiin. Ei se tee ihmisestä nepsyä. Nepsyyteen vaaditaan aika paljon enemmän kuin se, ettei katso kaikkia täsmälleen yhtä paljon silmiin. 

Eihän se, että sulla ei oo diagnoosia, kerro siitä, että olet varmaksi neurotyypillinen. Itsekin olisin vielä viime vuonna sanonut itsestäni samaa, koska en vielä silloin tiennyt olevani autismin kirjolla (ikää on päälle neljäkymmentä kuitenkin).

Mutta tietenkään pelkät poikkeavuudet katsekontaktin suhteen eivät ole mikään varma merkki autismista - eikä katsekontaktiin kykeneminen merkki neurotyypillisyydestä. 

Ap on niin ruma, ettei häntä viitsi katsella. Siksi kaveri katsoo sitä kauniimpaa tyyppiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla tahallistakin. Haluaa jättää yhden tai muut ikään kuin ulkopuolelle. Eli on jonkinlaista ilkeyttä. 

 

Todennäköisempi vaihtoehto on ihan vain tahaton toiminta. Miksi pitää aina ajatella kaikki sen kautta, että joku on ilkeä? 

Tätä mäkin ihmettelen, että miten kaikesta saadaan leivottua vallankäyttöä tai ilkeyttä. Kuulostaa jotenkin vainoharhaiselta.

Täällä kirjoittelee paljon mt-potilaita. Heistä osalle jo se on kiusaamista jos joku kadulla katsoo silmiin. Aiheesta ollut täällä keskustelujakin. Terveelle ihmiselle tuollainen ei ole mikään ongelma. 

t. eri

Nyt kun mietin, niin en ole koskaan edes kiinnittänyt huomiota siihen, että mihin kukakin katsoo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kokenut vastaavaa. Eikö kaverillasi ole mitään nepsy-diagnoosia tmv.?

Mammat ja niiden ainaiset "nepsy-diagnoosit". Ei helvetti. :D

No kyllä mulle aspergerina/autismin kirjolaisena tulee tuosta autisti mieleen. Jos kerran  neurotyypillisille se katsekontakti on niin tärkeä ja merkityksellinen, kun tästäkin ketjusta voi päätellä, niin ei toi kuulosta kovin neurotyypilliseltä käytökseltä.

Neurotyypillisiä on monenlaisia. Itse olen ihan ilman diagnooseja, mutta jostain syystä minulle on aina ollut vaikea katsoa tiettyjä ihmisiä silmiin. Ei se tee ihmisestä nepsyä. Nepsyyteen vaaditaan aika paljon enemmän kuin se, ettei katso kaikkia täsmälleen yhtä paljon silmiin.

Käänteisesti: diagnoosin puute ei myöskään tarkoita, että ihminen on nepsy. Naurettavaa diagnosoida ihmisiä näkemättä heitä tai tietämättä heidän elämästään yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kollega jo esimerkiksi lounastauon vapaissa keskusteluissa ottaa katsekontaktin aina pomoomme. Olemme kaikki naisia ja pomo jotakuinkin samanikäinen kanssamme. Luulen, että kollegani ihailee pomoa, ja haluaa tehdä häneen vaikutuksen. Ehkä tämä sinunkin kaverisi ihailee tätä tuijottamaansa ihmistä, haluaa olla hänen silmissään pidetty ja tarkkailee siksi juuri hänen reaktoitaan puheisiinsa.

Joo varmaan tämä yksi ihminen on erityisen merkittävä kaverille. Ja ap:lle taas tämä katselija merkkaa? 

 

Ryhmädynamiikat ovat jänniä. Itse inhoan ryhmiä ehkä sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla tahallistakin. Haluaa jättää yhden tai muut ikään kuin ulkopuolelle. Eli on jonkinlaista ilkeyttä. 

 

Todennäköisempi vaihtoehto on ihan vain tahaton toiminta. Miksi pitää aina ajatella kaikki sen kautta, että joku on ilkeä? 

Tätä mäkin ihmettelen, että miten kaikesta saadaan leivottua vallankäyttöä tai ilkeyttä. Kuulostaa jotenkin vainoharhaiselta.

Täällä kirjoittelee paljon mt-potilaita. Heistä osalle jo se on kiusaamista jos joku kadulla katsoo silmiin. Aiheesta ollut täällä keskustelujakin. Terveelle ihmiselle tuollainen ei ole mikään ongelma. 

t. eri

Nyt kun mietin, niin en ole koskaan edes ki

Sama. En koe olevani niin tärkeä ihminen, että minua pitää erikseen katsoa joka kerta kun minulle puhutaan. Kiinnitän keskusteltaessa huomion puheen sisältöön, en vastapuolen silmien liikkeisiin. Elleivät ne silmät liiku jotenkin erityisen poikkeavalla tavalla. Suomessa se, ettei tuijota kiinteästi silmiin ei ole mitenkään tavatonta. Ennemmin huomion kiinnittäisi, jos joku tuijottaisi rävähtämättä jatkuvasti silmiin. 

Mistä ap tiedät, että hän katsoo tätä tiettyä henkilöä? 

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap tiedät, että hän katsoo tätä tiettyä henkilöä? 

Silmillä näkee, mihin kenenkin katse kohdistuu. Ei se ole edes vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap tiedät, että hän katsoo tätä tiettyä henkilöä? 

Silmillä näkee, mihin kenenkin katse kohdistuu. Ei se ole edes vaikeaa. 

Suunnan voi toki päätellä, mutta et todella voi tietää ottaako hän katsekontaktia tähän henkilöön vai katsooko ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap tiedät, että hän katsoo tätä tiettyä henkilöä? 

Silmillä näkee, mihin kenenkin katse kohdistuu. Ei se ole edes vaikeaa. 

Suunnan voi toki päätellä, mutta et todella voi tietää ottaako hän katsekontaktia tähän henkilöön vai katsooko ohi. 

Kyllä sen näkee, kun on tarpeeksi läheisellä etäisyydellä. Yleensä keskustelutilanteissa ollaan niin lähellä, että pystyy ihan helposti näkemään kohdistuuko katsee henkilöön x vai seinään henkilön x takana jne. Tämä varsinkin jos on läsnä siinä tilanteessa kunnolla eikä keskity muihin asioihin samalla. 

Ap ottaa katseen pois omasta navasta niin tämäkin asia lakkaa häiritsemästä. Vain minäminä-ihmiselle on ongelma, jos häntä ei katsota pilkulleen saman verran kuin muita. 

Itsellä tuttavapiirissä pari henkilöä, jotka tekee vastaavaa. Tämän seurauksena en kyllä jaksa noiden kanssa enää ylimääräisiä olla tekemisissä, itselle tulee yksinkertaisesti se tunne, etteivät pidä musta, oon heille ilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap tiedät, että hän katsoo tätä tiettyä henkilöä? 

Silmillä näkee, mihin kenenkin katse kohdistuu. Ei se ole edes vaikeaa. 

Suunnan voi toki päätellä, mutta et todella voi tietää ottaako hän katsekontaktia tähän henkilöön vai katsooko ohi. 

Kyllä sen näkee, kun on tarpeeksi läheisellä etäisyydellä. Yleensä keskustelutilanteissa ollaan niin lähellä, että pystyy ihan helposti näkemään kohdistuuko katsee henkilöön x vai seinään henkilön x takana jne. Tämä varsinkin jos on läsnä siinä tilanteessa kunnolla eikä keskity muihin asioihin samalla. 

Mutta sitä et näe kohdistuuko katse silmiin, silmälasikehyksiin, nenään, kulmakarvoihin, otsassa olevaan luomeen, hiusrajaan vai korvakoruun.

"Käänteisesti: diagnoosin puute ei myöskään tarkoita, että ihminen on nepsy. Naurettavaa diagnosoida ihmisiä näkemättä heitä tai tietämättä heidän elämästään yhtään mitään"

Kukaan ei oo varmaan väittänyt, että nepsy-diagnoosin puute tekis ihmisestä nepsyn.

Eikä ole kenenkään diagnosoimista huomauttaa, että joku asia _saattaisi_ viitata esim. autismin kirjoon. Voi olla myös viittaamatta. Minä olisin ollut kiitollinen, jos joku ois sanonut mulle sellaista. Ois ollut hyödyllistä tajuta oma autismi vähän aikaisemmin. 

Mutta sitä et näe kohdistuuko katse silmiin, silmälasikehyksiin, nenään, kulmakarvoihin, otsassa olevaan luomeen, hiusrajaan vai korvakoruun.

Kyllä näen. Ja sitä sinä et voi estää, vaikka miten jankuttaisit. Kaikilla ei ole yhtä huono tarkkaavaisuus kuin sinulla. Varsinkin sen, osuuko katse silmiin vai korviin näkee sokea otsallaankin. Nehän ovat ihan eri kohdissakin. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä tuttavapiirissä pari henkilöä, jotka tekee vastaavaa. Tämän seurauksena en kyllä jaksa noiden kanssa enää ylimääräisiä olla tekemisissä, itselle tulee yksinkertaisesti se tunne, etteivät pidä musta, oon heille ilmaa.

Ovat varmasti kiitollisia, kun noin pikkumainen ihminen poistuu heidän seurastaan.