Kaveriporukalla keskustellessa yksi kaveri ottaa katsekontaktin aina vain yhteen ja samaan ihmiseen.
Vaikka joku muu kysyisi häneltä jotakin ja hän vastaa, hän katsoo kysyjää ehkä kaksi sekuntia. Sitten kääntää vastatessaan taas katseen siihen samaan ihmiseen, jolle on osoittanut katseellaan puheensa muutenkin koko keskustelun ajan.
Minusta tämä on tosi häiritsevää. Ikään kuin meitä muita ei olisikaan tai meitä ei tarvitsisi ottaa mitenkään huomioon. Kyseessä ei ole mitenkään estynyt ihminen, ja kaikki muutkin paikalla olijat, 2-3 muuta kaveria, ovat tuttuja ja läheisiä.
Onko teillä kokemusta tällaisesta? Mistä tällainen käytös johtuu? Häiritseekö/häiritsisikö teitä?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Tuolla henkilöllä joka ei muita katso viiraa eli mt ongelma. Voi olla narsku tms. Seko.
Itsestäsikö puhut?
Istuin illalla baarin pöydässä. Oltiin isolla porukalla liikenteessä. Vaihdoin paikkaa ja vastapäätä oleva alkoi kertomaan tarinaa. Hän kertoi tarinaa vieressä olijalleen ja minun vieressä olijalle. Ei koko pitkän tarinan aikana katsonut minuun kertaakaan. 2 muuta tarinaan osallistunutta katsoivat myös minuun ja kertoivat osan tarinaa myös suoraan minulle.
Jäin ihan mielenkiinnosta seuraamaan kuinka kauan aikaa voi välttää katsekontaktia minuun. Koko tarinan ajan ja sen jälkeen. Keskeytti muut tarinankertojat, ja vaati saada itse kertoa tarinan loppuun. En tunne ko. Henkilöä tarkemmin, mutta kuulumme samaan laajaan kaveriporukkaan.
En ottanut tätä henkilökohtaisena loukkauksena. Jos joku on törppö, niin voi ihan rauhassa olla. Mutta minä valitsen seuraani toisen tyyppisiä henkilöitä. ;-)
Katsoo luultavasti ensin sitä jota on helpoin tai miellyttävin katsoa.
Kateus.
Halutaan tehdä yhdelle olo, kuin häntä ei olisikaan.
Itsellä vastaavaa joskus koettu ns hyeena tyyppisiltä naisilta jotka selvästi kateellisia. Samat naiset kehuu kovaan ääneen porukassa muita, aina kun yksi kaunis ja mukava nainen paikalla.
Minä olen usein se, jota puhuja katsoo. Olen huomannut tämän esim. seminaareissa ja koulutuksissa. Olen usein se tai yksi niistä, joita puhuja katsoo todella paljon. ( Ammattipuhujat osaavat kierrättää katsettaan yleisössä, mutta vähemmän luennoivat välttämättä eivät.) Tämä on itsestäni kiusallista, ja olen joskus esim. alkanut itse katsella kattoon, olen kaivanut kännykkäni laukusta tms., jotta pääsen katseesta irti.
Olen aina saanut ystäviltä, perheeltä, puolisolta, työkavereilta, opettajilta palautetta, että olen hyvä kuuntelija. Tiedän näin olevankin, se on mun vahvuus. Keskityn kuuntelemaan, olen kiinnostunut. Ehkä omassa katseessani, ilmeissäni, eleissäni, vartalon asennossa jne. on siis jotain, mikä kertoo vieraallekin puhujalle, että olen hyvä kuuntelija, jolloin hän tiedostamattaan alkaa puhua minulle? En tiedä, mitä se voi olla, ja ystäväporukassa te varmasti kaikki olette toisistanne kiinnostuneita hyviä kuuntelijoita. Mutta ehkä tämän yhden omassa olemuksessa on jotain, mikä korostaisi tätä kuuntelutaitoa erityisesti? Nää voi olla tosi pieniä, tiedostamattomia juttuja, eikä vain yhtä ystäväänne puhuessaan katsova kaverisi välttämättä itse tajua tekevänsä noin eikä varmasti ainakaan tarkoita pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen usein se, jota puhuja katsoo. Olen huomannut tämän esim. seminaareissa ja koulutuksissa. Olen usein se tai yksi niistä, joita puhuja katsoo todella paljon. ( Ammattipuhujat osaavat kierrättää katsettaan yleisössä, mutta vähemmän luennoivat välttämättä eivät.) Tämä on itsestäni kiusallista, ja olen joskus esim. alkanut itse katsella kattoon, olen kaivanut kännykkäni laukusta tms., jotta pääsen katseesta irti.
Olen aina saanut ystäviltä, perheeltä, puolisolta, työkavereilta, opettajilta palautetta, että olen hyvä kuuntelija. Tiedän näin olevankin, se on mun vahvuus. Keskityn kuuntelemaan, olen kiinnostunut. Ehkä omassa katseessani, ilmeissäni, eleissäni, vartalon asennossa jne. on siis jotain, mikä kertoo vieraallekin puhujalle, että olen hyvä kuuntelija, jolloin hän tiedostamattaan alkaa puhua minulle? En tiedä, mitä se voi olla, ja ystäväporukassa te varmasti kaikki olette toisistanne kiinnostuneita hyviä kuuntelijoita.
Juuri näin, minäkin olen usein tällainen samanlainen katsekontaktien kerääjä. Itse en kyllä koe sitä mitenkään häiritsevänä. Itsekin silloin tällöin esiintyvänä ja mm. keskustelutilaisuuksia järjestävänä tiedostan, miten vaikeaa joskus on muistaa puhumisen lomassa kierrättää katsettaan "tasapuolisesti". Ei se aina eikä kaikilla tule luonnostaan, mutta ei siitä nyt pidä äkkivääriä johtopäätöksiäkään tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kun te tapaatte ilman tätä kaveria ketä hän aina katsoo, katsooko hän teitä muita vai ei ketään?
Meitä muita. Jos minä tapaan häntä kahdestaan, puhuu minulle ihan normaalisti ja katsoo minua. Ollaan tunnettu toistakymmentä vuotta. Hänellä ei ole näin tutussa porukassa sosiaalista ahdistusta, nauraa, puhuu paljon. Mutta kohdistaa siis katseensa ja puheensa vain yhdelle tietylle ihmiselle huoneessa. ap
Vierailija kirjoitti:
Minä olen usein se, jota puhuja katsoo. Olen huomannut tämän esim. seminaareissa ja koulutuksissa. Olen usein se tai yksi niistä, joita puhuja katsoo todella paljon. ( Ammattipuhujat osaavat kierrättää katsettaan yleisössä, mutta vähemmän luennoivat välttämättä eivät.) Tämä on itsestäni kiusallista, ja olen joskus esim. alkanut itse katsella kattoon, olen kaivanut kännykkäni laukusta tms., jotta pääsen katseesta irti.
Olen aina saanut ystäviltä, perheeltä, puolisolta, työkavereilta, opettajilta palautetta, että olen hyvä kuuntelija. Tiedän näin olevankin, se on mun vahvuus. Keskityn kuuntelemaan, olen kiinnostunut. Ehkä omassa katseessani, ilmeissäni, eleissäni, vartalon asennossa jne. on siis jotain, mikä kertoo vieraallekin puhujalle, että olen hyvä kuuntelija, jolloin hän tiedostamattaan alkaa puhua minulle? En tiedä, mitä se voi olla, ja ystäväporukassa te varmasti kaikki olette toisistanne kiinnostuneita hyviä kuuntelijoita.
Näinpä. Ehkä puhuja on ujo tai katseen kohde erityisen lämmin ja huomioiva.
Jotkut yrittävät kontrolloida keskeyttäjiä jättämällä heidät huomioimatta.
Joskus keskustelunaihe ei kiinnosta kuin yhtä tai kahta puhujan lisäksi, ja silloin on luontevaa, jos ison porukan muut jäsenet keksivät uuden puheenaiheen sillä välin kun muut lopettelevat epämielenkiintoisempaa aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Valta-asema juttu selvästi. Eli se, johon katse kohdistuu, on valta-asemassa korkeimmalla teistä kaikista. Ja tämä "puhuja" on hyvin auktoriteetteja kunnioittava. Te muut olette puhujaan ja tähän ylimpään, johon katse kohdistuu, verrattuna alamaisia.
Ehkä näin, koska tämä, jota hän koko ajan katsoo, on selvästi vähiten mukana porukassa ja häntä näemme vähiten. Ehkä on sitten jonkinlainen tarve mielistellä juuri häntä. Ei se kovin mukavalta tunnu meistä muista, jotka emme ole sitten hänen huomionsa arvoisia. Itselle tulee olo, että tarvitaanko minua tässä paikalla ollenkaan. ap
Minulla on ollut samanlainen kaveri (x) kuin ap:llä. Jos olin x:n sekä toisen yhteisen kaverimme (y) kanssa jossain istumassa iltaa, niin x suuntasi kaiken puheensa y:lle, ihan kuin en olisi ollut paikalla ollenkaan ja vaikka minä olisin esittänyt kysymyksen. X todellakin kieltäytyi edes katsomasta minuun päin. Se tuntui aina todella oudolta ja asiaa ei voinut olla huomaamatta. Ollessani kaksistaan x:n kanssa hän käyttäytyi ihan normaalisti ja olimme läheisiä kavereita. Luulen, että x oli jostain syystä epävarma tai mustasukkainen ja yritti ikään kuin omia y:n itselleen. Olin ollut y:n kaveri monia vuosia ennen kuin x tuli kaveripiiriimme.
Helppo elämä, jos tuollaisella jaksaa päätään vaivata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valta-asema juttu selvästi. Eli se, johon katse kohdistuu, on valta-asemassa korkeimmalla teistä kaikista. Ja tämä "puhuja" on hyvin auktoriteetteja kunnioittava. Te muut olette puhujaan ja tähän ylimpään, johon katse kohdistuu, verrattuna alamaisia.
Ehkä näin, koska tämä, jota hän koko ajan katsoo, on selvästi vähiten mukana porukassa ja häntä näemme vähiten. Ehkä on sitten jonkinlainen tarve mielistellä juuri häntä. Ei se kovin mukavalta tunnu meistä muista, jotka emme ole sitten hänen huomionsa arvoisia. Itselle tulee olo, että tarvitaanko minua tässä paikalla ollenkaan. ap
Onko jonkinlaista vieraskoreutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valta-asema juttu selvästi. Eli se, johon katse kohdistuu, on valta-asemassa korkeimmalla teistä kaikista. Ja tämä "puhuja" on hyvin auktoriteetteja kunnioittava. Te muut olette puhujaan ja tähän ylimpään, johon katse kohdistuu, verrattuna alamaisia.
Ehkä näin, koska tämä, jota hän koko ajan katsoo, on selvästi vähiten mukana porukassa ja häntä näemme vähiten. Ehkä on sitten jonkinlainen tarve mielistellä juuri häntä. Ei se kovin mukavalta tunnu meistä muista, jotka emme ole sitten hänen huomionsa arvoisia. Itselle tulee olo, että tarvitaanko minua tässä paikalla ollenkaan. ap
Niin siis hän on huomioiva sitä ulkopuolisinta kohtaan? Voi hyvänen aika, kannattaako tuollaista jäädä miettimäänkään. Te muut saatte hänen huomiotaan muulloinkin!
Autisti?
Mulla on Asperger, ja varmasti tuun toimineeks noin, ellen tosi paljon pinnistele. Siis jos joku henkilö seurassa on mulle ns. turvaihminen niin tapitan vaistomaisesti kokoajan sitä.
En ihan ymmärrä, mikä tässä on ongelma. Jos kaveri juttelee kaikille, mitä väliä sillä on ketä hän katsoo ja kuinka kauan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kokenut vastaavaa. Eikö kaverillasi ole mitään nepsy-diagnoosia tmv.?
Mammat ja niiden ainaiset "nepsy-diagnoosit". Ei helvetti. :D
No kyllä mulle aspergerina/autismin kirjolaisena tulee tuosta autisti mieleen. Jos kerran neurotyypillisille se katsekontakti on niin tärkeä ja merkityksellinen, kun tästäkin ketjusta voi päätellä, niin ei toi kuulosta kovin neurotyypilliseltä käytökseltä.
Voihan se olla tahallistakin. Haluaa jättää yhden tai muut ikään kuin ulkopuolelle. Eli on jonkinlaista ilkeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valta-asema juttu selvästi. Eli se, johon katse kohdistuu, on valta-asemassa korkeimmalla teistä kaikista. Ja tämä "puhuja" on hyvin auktoriteetteja kunnioittava. Te muut olette puhujaan ja tähän ylimpään, johon katse kohdistuu, verrattuna alamaisia.
Ehkä näin, koska tämä, jota hän koko ajan katsoo, on selvästi vähiten mukana porukassa ja häntä näemme vähiten. Ehkä on sitten jonkinlainen tarve mielistellä juuri häntä. Ei se kovin mukavalta tunnu meistä muista, jotka emme ole sitten hänen huomionsa arvoisia. Itselle tulee olo, että tarvitaanko minua tässä paikalla ollenkaan. ap
Jos asia noin paljon vaivaa, miksi olet tekemisissä hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kokenut vastaavaa. Eikö kaverillasi ole mitään nepsy-diagnoosia tmv.?
Mammat ja niiden ainaiset "nepsy-diagnoosit". Ei helvetti. :D
No kyllä mulle aspergerina/autismin kirjolaisena tulee tuosta autisti mieleen. Jos kerran neurotyypillisille se katsekontakti on niin tärkeä ja merkityksellinen, kun tästäkin ketjusta voi päätellä, niin ei toi kuulosta kovin neurotyypilliseltä käytökseltä.
Neurotyypillisiä on monenlaisia. Itse olen ihan ilman diagnooseja, mutta jostain syystä minulle on aina ollut vaikea katsoa tiettyjä ihmisiä silmiin. Ei se tee ihmisestä nepsyä. Nepsyyteen vaaditaan aika paljon enemmän kuin se, ettei katso kaikkia täsmälleen yhtä paljon silmiin.
Mulle on vaikeaa pitää katsekontaktia, en tiedä mistä johtuu. Ei ole siis mitään diagnooseja ja muuten elämässä pärjään ihan normaalisti. Joidenkin kanssa katsekontakti onnistuu paremmin ja jostain syystä sitten joidenkin toisten kanssa se on vaikeampaa ja monesti ihan säpsähdän kun katseet kohtaa. Olisikohan kaverillasi vastaavaa?