Lue keskustelun säännöt.
Vaimo haluaa joka päivä kertoa työpäivästään, mutta minua ei kiinnosta
18.02.2024 |
Hänellä on ihme vimma kertoa päivittäin, tai ainakin sen viisi kertaa viikossa työpäivänsä tapahtumat. Siinä tulee puolen tunnin selostus jota minä sitten kuuntelen parhaani mukaan, vaikka täytyy myöntää että ajatukseni ovat usein jossain muualla. Minä en aina edes ymmärrä niitä juttuja ja sanastoja, koska olen itse ihan eri alalla töissä. Ei hänkään ymmärtäisi niitä juttuja, jos minä kertoisin omista töistäni ja siellä tehtävistä prosesseista.
Sen vain tiedän, että sanoa tästä en voi, koska hän on varsin herkkä ihminen ja tämä selonteko tuntuu olevan hänelle tärkeää. Hän alkaisi todennäköisesti itkemään. On vain aika hiton raskasta pitkän päälle kuunnella joka päivä sitä pakkoselostusta. Kai se on vain hammasta purtava.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Minä en saa puhua työasioista miehelleni, samoin hänellä on työ, josta ei voi puhua kotona. Meillä keskustelu työstä jää kovin pinnalliseksi.
Mietin mitä työtä nämä ihmiset tekevät, jos he voivat vatvoa sitä vielä kotonakin. Nykyään kun lähes kaikki on salassa pidettävää.
Kerron joskus kotona, mitä tein ruokatunnillani. 😂
Mun ex hermostui jopa siitä että kehtasin kysyä mitä hän oli syönyt. En ymmärrä miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet parisuhteessa, jos sinua ei kiinnosta puolison asiat?
No muuten menee ihan hyvin, mutta nuo sepostukset minua ei kiinnosta, kun en niistä edes aina kaikkea ymmärrä.
Ajattele itse, että sinun pitäisi joka päivä kuunnella vaikka selostusta kumppaniltasi puolalaisen traktorin toiminnasta (oletan että aihe ei sinua kiinnosta), niin väitätkö ettei tuosta tulisi JOKA PÄIVÄ kuunneltuna sinulle ajansaatossa raskas tapahtuma,vaikka kumppani muuten olisikin hyvä.
Ap
Töissä ollaan kuitenkin aika paljon ajallisesti. Minusta olisi outoa, että en tietäisi mitä mieheni tekee joka päivä 8 tuntia. Että en kyllä ymmärrä sinua.
Kumppani on kuitenkin se jolle huolet ja murheet puretaan ja niin se pitääkin olla. Muuten voi sanoa, että on paska parisuhde jos edes kumppanille ei voi kertoa mitä kuuluu. Pitää vaa osata olla jankuttamatta sitä samaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex sanoi suoraan että häntä ei kiinnosta mitä minä puhun eikä jaksa kuunnella. Ex.;)
Naiset aina neuvovat miehiä olemaan oma itsensä eikä saa valehdella.Mikä nyt taas oli vikana?
Ei kai mikään, eksän ei tarvitse enää kuunnella ja kirjoittaja varmaan on tyytyväinen, että todellisuus tuli esiin ja pääsi vapauttamaan miehen mykempää kumppania etsimään.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä samaistuin AP! 100 %:sti sama ongelma mulla. Joskus koittanut sanoa että nyt pitää hengittää niin ei. Jos vaivun omiin maailmoihini, saan valitusta kun en kuuntele.
Kokeilitko kertaakaan kuunnella aktiivisesti? On helpompi laittaa rajoja jos edes joskus kuuntelee ihan tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kun puoliso kysyy, että miten päivä menin niin vastaan aina: "Eipä mitään ihmeempää". Olen meinaan huomannut, että jos oikeasti vastaan tähän kysymykseen niin se pitkästyy melkein heti niin olen oppinut huomaamaan, että kysymys on vain hyvä tapa eikä niinkään merkityksellinen.
Vähän kuten amerikassa sanotaan hi, how are you? mutta ei edes odoteta kenenkään oikeasti vastaavan miten he voivat. Pelkkä kohteliaisuus joita suomalaiset ei ymmärrä.
Suomalaiset ei ymmärrä että tämä on Amerikassa tervehdys ja vastaa lähinnä moikka eikä mitä kuuluu. Tähän usein vastataankin hi, how are u ainakin jossain kaupan kassalla tai vastaavissa. Tottakai amerikkalaiset myös kysyvät ystäviltään kuulumisia siten että haluavat myös niitä kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero tulee.
Jos ei rakkaimpaansa päivänpolttavista, hänelle tärkeimmistä asioista ole kiinnostunut keskustelemaan,ja häntä niissä auttamaan, niin minkä arvoinen sellainen puoliso on ?
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Ei kai kukaan nyt puoli tuntia päivässä selitä, että miten meni työpäivä?
Puoli tuntia ei edes riitä mun miehelle. Aloittaa jo aamusta päivän työtehtävien huokailun. Käy joka välissä raportoimassa, mitä etäkokouksessa oli sanottu ja tulee välittömästi kertomaan jostain "kriisistä". Sitten pitäisi tukea miestä ja yrittää keskittyä omiin hommiin. Illalla kertoo lisää yksityiskohtia, kun haluaisin vain syödä ja katsoa telkkaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma täällä. Ainainen selitys työpaikan ongelmista. Olen koittanut sanoa että en tiedä miten voin auttaa ja lähinnä se valitus pilaa ilmapiirin kotonakin ja ahdistaa. Ex-vaimo oli ihan samanlainen. Ja valittavat työkavereiden kesken vapaa-ajallakin samoja asioita.
Ihan, kuin meillä. Parasta oli, kun vaimo sanoo aina, että inhoaa sen vuoksi viettää aikaa äitinsä kanssa, kun se ei mitään muuta tee, kuin puhuu työstään ja niistä konflikteista mitä niillä on töissä työkavereiden kanssa ym ja sitten ite tekee ihan samaa.
Oletko kysynyt kauniisti, onko hän huomannut tekevänsä itse samoin. Tuossa tapauksessa meinaan saattaisi olla toivoa muutoksesta. Se pitää kuitenkin tehdä häntä nolaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Eksä jauhoi niin paljon työasioista, että itsekin aloin masentua hänen töidensä takia.
Olen alkanut masentua. En jaksaisi olla koko aikaa "käytettävissä" kuuntelemaan.
Olen jopa alkanut käymään salaa kaljalla, että olisi jotain muuta elämää kuin toisen työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi prosessoi työpäivän asiat tuolla tapaa puhumalla ne sinulle. Toki voit sanoa, että hänen käyttämänsä terminologia ei ole sinulla tiedossa.
Teen tuota itsekin, mutta ensin kysyn mieheltäni kuinka hänen päivänsä on mennyt. Käytöstavat on hyvä muistaa avioliitossakin.
No älä sitten kysy mieheltä miten päivä meni.Miestä ei voisi vähempää kiinnostaa selostaa samaa tarinaa joka päivä heti kun ovesta pääsee sisälle.
Olet varmaan sinkku, kun sinulla ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja. Kyllä kysyn edelleenkin miten hänen päivänsä meni. Hänellä ei onneksi ole samaa tarinaa kerrottavana, kun on sen verran vaihtelevat työt.
"Kumppani on kuitenkin se jolle huolet ja murheet puretaan ja niin se pitääkin olla. Muuten voi sanoa, että on paska parisuhde jos edes kumppanille ei voi kertoa mitä kuuluu. Pitää vaa osata olla jankuttamatta sitä samaa."
No kuvitteleppa että olet ihan OK työpaikassa jossa työ on mukavaa ja luonteeltasi olet perustasainen temperamentiltasi. 99% päivistä on tavan tasaisen mukavaa ja töissä ei ole mitään outoja saippuaoopperakäänteitä eikä kyräilyä.
Sitten kotona joka päivä puoliso vyöryttää niskaasi erilaisia draaman käänteitä, kauheita työpaikkajuttuja, stressiään ja negatiivista valitusta työpaikan asioista.
Miksi kukaan haluaisi pilata jokaisen hyvän päivänsä ottamalla kontolleen ämpärillisen toisen pahaa oloa?
Miten teillä edes voi olla niin paljon draamaa ja tunnekuohuja päivissänne, jollei se suurin aiheuttaja ole te itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksä jauhoi niin paljon työasioista, että itsekin aloin masentua hänen töidensä takia.
Olen alkanut masentua. En jaksaisi olla koko aikaa "käytettävissä" kuuntelemaan.
Olen jopa alkanut käymään salaa kaljalla, että olisi jotain muuta elämää kuin toisen työ.
Salaa kaljalla?? Miksi?
No enpä kyllä halua mitenkään erityisesti purkaa työpäiväni stressejä kotona. Stressaan työajalla mitä stressaan ja vapaalla otan lunkisti - en halua käyttää omaa vapaa-aikaani siihen että otan vielä uusintastressit samoista asioista illalla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut rajat pitäisi tuossakin olla eikä pidä käyttää puolisoaan psykoterapeuttina. Teinimäisen itsekeskeistä vaatia toista kuuntelemaan jatkuvasti pitkiä monologeja työpäivänsä kulusta. Ei kykene asettumaan sinun asemaasi tai käsittelemään tunteitaan normaalilla tavalla työpäivän aikana. Täysin ymmärrettävää että rasitut
Tätäkö tää nykyään on? Kuunteleminen on rasittavaa. Aloittaja ei millään tavalla tuonut esille millaisista asioista puoliso puhuu. Ihanko vaan työpäivän kulusta vai työpaikan henkilökemiasta?
Vai voisiko tätä ajatella myös niin, että läheiset ystävät kuten puolisot on myös sitä varten, että tukevat toisiaan ja osoittavat jossain määrin kiinnostusta toiselle tärkeisiin asioihin.
Eikö ole helpompaa ja parisuhteellekin parempi, kun puoliso saa purkaa tuntojaan kotona eikä tarvitse erikseen hakeutua terapiaan kaikkia asioita varten? Ei ole ihme, että jonot terapiaan on pitkät, jos pitäisi varata kuunteluaika aivan tavallisista arkisista asioista kertomiseen. Jos et kotona voi avautua mistään asioista, tulee lisääntymään yllätyksenä tulevat avioerot ja puolison henkinen romahtaminen.
Aloittaja voi tietenkin sanoa milloin ei jaksa kuunnella kaikkea. Ehkä loukkaa puolisoa, ehkä ei.
Toivottavasti sun miehesi löytää paremman. Kuunteleppa sitten tyhjiä seiniä ja kätes lotinaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en saa puhua työasioista miehelleni, samoin hänellä on työ, josta ei voi puhua kotona. Meillä keskustelu työstä jää kovin pinnalliseksi.
Mietin mitä työtä nämä ihmiset tekevät, jos he voivat vatvoa sitä vielä kotonakin. Nykyään kun lähes kaikki on salassa pidettävää.
Kerron joskus kotona, mitä tein ruokatunnillani. 😂
Minä en saa puhua työasioista miehelleni, samoin hänellä on työ, josta ei voi puhua kotona. Meillä keskustelu työstä jää kovin pinnalliseksi.
Mietin mitä työtä nämä ihmiset tekevät, jos he voivat vatvoa sitä vielä kotonakin. Nykyään kun lähes kaikki on salassa pidettävää.
Kerron joskus kotona, mitä tein ruokatunnillani. 😂
Oletteko salaisia agentteja?
Työasioista voi puhua myös yleisellä tasolla, nimiä mainitsematta. Paitsi tietysti jos työ on todella salaista?
Minua ei kiinnosta edes vaimosi, tai se, että sinua ei kiinnosta vaimosi. Ei kiinnosta.
Salaista siivousta, markkinointia, ruoanlaittoa, opetustyötä...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksä jauhoi niin paljon työasioista, että itsekin aloin masentua hänen töidensä takia.
Olen alkanut masentua. En jaksaisi olla koko aikaa "käytettävissä" kuuntelemaan.
Olen jopa alkanut käymään salaa kaljalla, että olisi jotain muuta elämää kuin toisen työ.
Mene terapiaan opettelemaan toimimista ihmissuhteissa. Et omaa positiivista aggressiota, jota tarvitaan rajojensa pitämiseen etkä osaa kommunikoida, joten pakoilet ja masennut.
Onko vaimo ylipäätään sellainen ihminen, jonka kanssa viihdyt ja jonka kanssa osaatte puhua vaikeista asioista?
Minä en saa puhua työasioista miehelleni, samoin hänellä on työ, josta ei voi puhua kotona. Meillä keskustelu työstä jää kovin pinnalliseksi.
Mietin mitä työtä nämä ihmiset tekevät, jos he voivat vatvoa sitä vielä kotonakin. Nykyään kun lähes kaikki on salassa pidettävää.
Kerron joskus kotona, mitä tein ruokatunnillani. 😂