Kun lopetettiin yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin, KUKAAN ei ole ollut meihin enää yhteydessä
Meillä on kaksi pientä lasta.
Isovanhempia ei kiinnosta, ovat aivan täysin välinpitämättömiä meitä koko perhettä ja myös lapsenlapsiaan kohtaan, alkaen ihan lasten syntymästä asti. Samoin sisaruksemme, jotka ovat myös saaneet tämän tunnekylmän kasvatuksen ja yhteydenpitämättömyyden mallin vanhemmiltamme. Eivät tyyliin onnitelleet tai tulleet katsomaan kun lapsemme syntyivät. Kastejuhliin yksi dramaattisesti jättäytyi pois molempien kohdalla, yksi keksi selkäkipuja yms.
Kukaan sukulaisista ei ole meihin missään yhteydessä. Vietämme lomia, nyt hiihtolomaa aivan yksin. Lapset kyllä tajuavat jo että heillä ei ole mummoa tai vaaria katsomassa. Kummeja ei kiinnosta, samaten serkkuja.
Tyttömme kummit asuvat samalla paikkakunnalla ja he ovat yhteyksissä kanssamme. Muutama muu ystäväperhe on myös.
Pojan kummit eivät ole missään yhteyksissä poikaan. Muuttivat muualle, ja yksipuolisesti laitettu heille viestejä ja jotain kuvia lastemme tekemisistä, eivät koskaan laita meille päin. Eivät soita, eivät käy, eivät pyydä yhteiseen tekemiseen.
Sisaruksen perheet eivät laita viestejä, eivät soita, eivät käy tietenkään.
Kun lopetimme yksipuolisen yht pidon, ei ole lapsilla eikä meillä ketään. Ei mitään tukiverkkoja.
Meillä oli toiveena lapsille normaalit suhteet serkkuihin, normaali elämä perheen ja sukulaisten ja ystävien ympärillä. Välittävä ja rakastava kiintymyssuhde, jossa autetaan muita lähimmäisiä ja ihmisiä. Malli tälläisestä.
Miten ihmeessä eteenpäin tälläisessä, jossa ympärillä ei nähdä tarvetta olla missään normaaleissa tekemisissä? Onko mahdollista saada varamummoa tai uusia kummeja lapsille?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 82: "Haluaisin, että omat lapseni eivät päädy tällaiseen."
Mun vinkkini on, että luokaa perinteitä. Perinteitä, jotka lapsenne omaksuvat jo lapsuudessaan. Perinteitä, joita he jatkavat yhdessä teidän kanssanne vielä omilleen muutettuaan ja myös sitten, kun heillä on omia lapsia. Kirjoitin tuolla eiemmin, että meillä oli aikoinaan tapana juhlia niin synttärit kuin nimpparitkin. Ja kaikki muut mahdolliset juhlapäivät. Yhdessä. Tällä tavalla lapsille on luontevaa olla sisarustensa kanssa vielä senkin jälkeen, kun ovat laittaneet lapsuudenkotinsa oven kiinni. Meillä yksi pisimpään jatkuneista perinteistä oli yhteinen vappulounas. Tämän perinteen aloitti mun vanhemmat aikoinaan. Nuorena tietenkin biletti vappuaattona kavereiden kanssa, mutta vappulounaalle mentiin, vaikka olisi ollut miten kamala darra. Naurettiinkin aikoinaan, että vain kuolintodistuksella saaLuokaa perinteitä yksin. Luoja miten tämä auttoi Ap:ta
Eihän silloin ole yksin, jos kuitenkin on lapsia
En oo sen koommin ollut kummisedän kanssa yhteydessä.
Nyt pienen pojan äiti....
Olen pitänyt yhteyttä itse. Kutsunut juhliin meille, tarjoutunut käymään kylässä heillä päin (jos sukulaiset eivät jaksa ajomatkaa). Mutta kun ei kiinnosta yhteydenpito, niin sitten ei kiinnosta. En odota kalliita lahjoja, kestitystä tai mitään vastaavaa. Yhdessäolo sukulaisten kanssa olisi ollut mukavaa.
Nyjyaikana sukulaiset ovat todennäköisemmin selkäänpuukottajia. Joku random-ihminen jossain ABC:n mittarikentällä on todennäköisesti avuliaampi kuin puoli sukua.
Niin se valitettavasti menee. Jos ei ole mitään annettavaa ihmissuhteisiin, ei voi antaa mitään. Myöskin, kukaan ei tule ottamaan jos mitään annettavaa ei ole. Ihmiset ovat pohjimmiltaan hitusen itsekeskeisiä, mutta jotkut ovat niin itsekeskeisiä että se vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin jo negatiivisesti.
Tuo naisten huomio himo on jo sairasta kun sillä laitetaan lapsetkin kärsimään. Minä en ota muihin yhteyttä kun minä haluan huomiota että minuun otetaan yhteyttä
Suomi on sairas maa, tällaista se on monissa perheissä ja suvuissa. Helppo jäädä ihan yksin, niin ettei kukaan edes muista olemassaoloasi tai kysele kuulumisia.
Vierailija kirjoitti:
Jännä tuo naisten logiikka ja ajattelu. Kun minä lopetan yhteydenpidon muihin niin se ei tarkoita että muut saa lopettaa yhteydenpidon minuun ja muiden pitää olla minuun yhteydessä vaikka itse en samaa muille suostu tekemään
Lopettaa y k s i p u o l i s e n yhteydenpidon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä tuo naisten logiikka ja ajattelu. Kun minä lopetan yhteydenpidon muihin niin se ei tarkoita että muut saa lopettaa yhteydenpidon minuun ja muiden pitää olla minuun yhteydessä vaikka itse en samaa muille suostu tekemään
Lopettaa y k s i p u o l i s e n yhteydenpidon
Ja samalla sukulais- ja ystäväperheet huokaisevat helpotuksesta. Enää ei tarvitse kuunnella valitusta, jatkuvaa pyytelemistä, ruikutusta ja haukkumista siitä, miten lapsiperhe on yksin eikä kukaan auta, kuuntele, tule kylään jne. Muut ovat ap:n tapauksessa ihan syystä lopettaneet yhteydenpidon, ei se muuten olisi noin totaalista, että kukaan ei halua olla tekemisissä perheen kanssa.
Meillä sama.
Olen vaan yhden tätini ja serkkuni kanssa tekemisissä.
Poistin muut yhteystiedoista koska minä olin aina se, joka otti yhteyttä.
Tämä alkoi jo silloin kun olin pieni. Kaivoin itse sukulaisteni yhteystietoja esille.
Maailmassa riittää onneksi ihmisiä!
Sulla oli muuten tuossa koira haudattuna, kun kaipasit "tukiverkostoja", siis lastenhoitajia, joululahjojen ostajia jne.
Olette rasittavia. Viihdyttäkää itse itseänne ja antakaa muiden olla rauhassa.
Nro 100: "Luokaa perinteitä yksin. Luoja miten tämä auttoi Ap:ta"
No voi hyvää päivää taas! Mähän juuri edellisessä kirjoitin, että sen meidän suvun vappulounasperinteen aloittivat mun vanhemmat. Ensin mentiin vappulounaalle ravintolaan vain mun vanhemmat ja me kaksi kakaraa niiden mukana., Mutta se toistui joka ainoa vappu. Kun me siskoni kanssa tultiin aikuisiksi, yhteinen vappulounasperinne jatkui. Kavereiden kanssa vappuaattona dokaamaan ja sitten perheen kanssa vappupäivänä vappulounaalle. Sitten tuli kuvioon mukaan poikaystävät ja myöhemmin meidän lapset. Sen jälkeen mukaan vappulounaalle tulivat vanhempieni lastenlastenkin poika/tyttöystävät. Ja lopulta vielä vanhempieni lapsenlapset kunnes sitten pandemia katkaisi tämä perinteen.
Mutta mä ymmärrän tuon, että nykyisin kaikki pitäisi saada heti. Ei ole kärsivällisyyttä ajatella, että jos minulla nyt ei tätä toivomaani asiaa ole ollutkaan, niin kenties aikanaan lapsillani ja lapsenlapsillani olisi.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/