Kun lopetettiin yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin, KUKAAN ei ole ollut meihin enää yhteydessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkas sattuikaan, että teidän molempien vanhemmat ja sisarukset ja vielä ystävätkin karttavat teitä! 

Tämä on tosi ikävää. Kärsitään tästä aivan valtavasti kuten aloituksessa kerroin.

Miehen veljen perhe on aina ollut todella etäinen. Hänen vaimoonsa, kälyyni en saa mitään yhteyttä. Tämä asia on aina ollut näin. 

Sisaruksemme, valitettavasti tunnekylmien vanhempien kasvatteja. Me miehen kanssa sosiaalisia ja auttavaisia. Olemme muistaneet sisarustemme lapsia aikanaan valtavasti.

Emme voineet arvatakaan, että meitä ja lapsiamme ei muisteta, ei välitetä ollenkaan. 

Kirjoitit sisarustenne olevan tunnekylmien vanhempien kasvattamia, mutta samojen vanhempien kasvattamiahan tekin olette! 

Mistäs sinä muuten tiedät kuka Apn oikea vanhempi on? Ap on nainen, jos sisarukset ovat miehiä? Se vaikuttaa. Aplla voi olla korkea koulutus, se vaikuttaa. Ap on voinut opiskella ja työskennellä ulkomailla tai globaaleissa töissä, se vaikuttaa. Ap kertoo että on aina muistanut ja auttanut muita ihmisiä. Opettele lukemaan. 

Älä syllistä.Sillä et rakenna ytään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"jättäytyi dramaattisesti pois molempien kohdalla"??

"Keksi selkäkipuja"?

Taitaa syy olla ap:n asenteessa.

Apn asenteessa? Ja höpö höpö sanon minä. Kun tulee perhejuhlat, sinne mennään paikalle jos ei olla tyyliin oksennustaudissa. Lapsen syntymästä onnitellaan ja mennään kukkien kanssa paikalle katsomaan, aivan erityisesti kun kyseessä on oma sisarus. 

Kuka tälläiset säännöt on kirjoittanut tyyliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaistun vähän ja tunnen tuskasi kyllä. Mutta miten ajattelit että yhtäkkiä he muuttuisivat lämpimiksi ja välittäviksi ihmisiksi jos eivät sitä ole koskaan olleet? Mutta parempi vaan että välit on poikki. 

Olimme aiemmin tekemisissä perheen kanssa siten: että me aina yksipuolisesti ajoimme 4-5 h matkan heille. Nyt näin pienten lasten kanssa ei onnistu, että lähdemme jyräämään päiväkotipäivän jälkeen 4-5h automatkaa. Sisaruksilla on jo isoja lapsia, jotka matkan pystyisivät taittamaan, mutta tänne suuntaan se ei onnistu. Isovanhemmilta ei myöskään. 

 

Kun olemme yrittäneet mennä sinne päin, edes sen pari kertaa vuodessa, ei meille ole ollut vuoteita, pottaa, vauvan sänkyä tms tilaa majoittua. Meille on huudettu että jouduttu pesemään lasten pyykkejä yms kamalaa. Tällä isovanhemmalla selvästi mielenterveysongelmia

Kuten sanoin, parempi oikeastaan että ette ole tekemisissä. Ihan lastennekin kannalta, parempi ettei altista tuollaiselle. Tiedän mistä puhun, omassa perheessä on vähän samanlaista käytöstä.

Oma kokemus kummina ja sisaren lasten tätinä toimimisesta on se, että kelpaan kutsutuksi vain juhliin = pitää ostaa hieno lahja, mitä vanhemmaksi lapset tulevat sen kalliimmat toiveet.

Mitään ei saa eikä voi tehdä erikseen tämän perheen lasten kanssa, koska pitäisi ottaa kaikki huomioon = menee jälleen paljon rahaa.

Perheelle kun ei kelpaa mikään tavallinen yhdessä olo, aina on liian kiire, kavereita tulossa, kavereille menossa, juhlia ja synttäreitä.

Sori vaan, mutta näin opiskelijabudjetilla täysin mahdoton yhtälö ja ennen kaikkea rahastuksen maku koko asiassa.

Ap kertoo ensin, että on lopettanut yhteydenpidon sukulaisiinsa ja nyt palstalla äimistelee, että miksi kukaan sukulainen ei ota yhteyttä! Häh?

En tiedä mikä teidän kohdalla on. Mutta voin kertoa, miksi itse olen lopettanut yhteydenpidon sisareni perheeseen. Ennen pidettiin kohtalaisesti yhteyttä ja he oli mukavaa ja rentoa seuraa.

Mutta sitten kun heille tuli lapsia, he muuttuivat tiukkapipoisiksi stressaajiksi. Kaikki piti tapahtua sisareni ennalta laatiman aikataulun mukaan, varsinkin ruoka-ajat oli aivan todella tiukkoja, ja mitään helppoja ruokaratkaisuja ei koskaan lomallakaan sallittu, vaan kaikki piti olla luomua ja riittävästi vihanneksia ja kuituja ja ties mitä. Jos joku joskus myöhästyi näistä sisareni aikatauluista, niin siitä seurasi syyllistämistä. Ei siis riittänyt, että hän ja hänen lapsensa olisivat noudattaneet aikatauluja, vaan kaikkien täytyi. Meidänkin. Eikä mistään neuvoteltu. En jaksanut sitä heidän ehdoillaan elämistä, stressaamista ja syyllistämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaistun vähän ja tunnen tuskasi kyllä. Mutta miten ajattelit että yhtäkkiä he muuttuisivat lämpimiksi ja välittäviksi ihmisiksi jos eivät sitä ole koskaan olleet? Mutta parempi vaan että välit on poikki. 

Olimme aiemmin tekemisissä perheen kanssa siten: että me aina yksipuolisesti ajoimme 4-5 h matkan heille. Nyt näin pienten lasten kanssa ei onnistu, että lähdemme jyräämään päiväkotipäivän jälkeen 4-5h automatkaa. Sisaruksilla on jo isoja lapsia, jotka matkan pystyisivät taittamaan, mutta tänne suuntaan se ei onnistu. Isovanhemmilta ei myöskään. 

 

Kun olemme yrittäneet mennä sinne päin, edes sen pari kertaa vuodessa, ei meille ole ollut vuoteita, pottaa, vauvan sänkyä tms tilaa majoittua. Meille on huudettu että jouduttu pesemään lasten pyykkejä yms kamalaa. Tällä isovanhemmalla selvästi mielenterveysongelmia

Ei kukaan halua lapsiperhettä kotiinsa kuormittamaan. Menkää hotelliin ja potta mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro, että olette saaneet miljoonien lottovoiton ja katso mitä tapahtuu...

 

Sit voi vielä kertoa, et ostettiin kesämökki😊

Haha, juuri noin, ja hiekkarannalta ja kaikilla mukavuuksilla, ei itikoita!! :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro, että olette saaneet miljoonien lottovoiton ja katso mitä tapahtuu...

 

Sit voi vielä kertoa, et ostettiin kesämökki😊

Meille kävi muuten oikeasti näin, että entisöintiin hieno 1700l huvila, ja sen kunnostamisen aikana (aivan valtavan raskas työ ja remontti ilman tukiverkkoja) miehen sisarukset, kolme raavasta työikäistä miestä, eivät tulleet edes paikalle. Eivät edes pihaan pariksi tunniksi käymään.

Mies aivan burn outin partaalla pyysi yhtä veljeään, tulla auttamaan edes 1-2 päiväksi. Hänen veljensä vaimoineen vastasi suoraan avunpyyntöön, että ei voi tulla, kun hänen vaimonsa ei pärjää 1 tai 2 päivää yksin heidän silloin 2- ja 5-vuotiaiden lasten kanssa! Samaan aikaan kävi omilla vapaa-ajan reissuillaan ihan koko ajan. Veneilemässä, sun muualla.

 

Ei siinä mitään. Ei suututtu, varmaan vaikeaa olla päivän pari omien lasten kanssa juu. He jäivät kuitenkin historiaan. Vielä miehiä, veljiä, ja ei pysynyt vasara kädessä yhtä päivää heillä. Talo ja sukutila tulee olemaan meillä ja lapsillamme toiset 1700 vuotta, mutta eipä heitä ei siellä ole näkynyt vierailemassakaan nyt perheineen. Välit todella viilenivät.

Miehen isä ja omat vanhempani auttoivat.

Tämä oli silmiä avaava kokemus todella veljien osalta.

Vielä tänäkään päivänä emme voi ymmärtää, että kahden vuoden raskaan kunnostusurakan aikana ei löytynyt sitä yhtä päivää aikaa auttaa omaa veljeä. Vieläkin tämä jättää meidät molemmat täysin sanattomaksi.

Jos joku pyytäisi meitä, lähtisimme molemmat aikuiset aivan vähintään pariksi viikonlopuksi. Näin olemme erilaisia. Jotkut on kasvatettu auttamaan muita.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut ihan samaa. Lähisukulaiset ottivat yhteyttä vain kun tarvitsivat rahaa tai palveluksia. Yritin pitää heihin yhteyttä myös muulloin kyselemällä kuulumisia; vastavuoroisia yhteydenottoja ei koskaan ollut. Kun rahapyynnöt jatkuivat, kerroin antavani 5 tai 10 € ettette nälkään kuole. Kun vippikassa sulkeutui, yhteydenotot loppuivat.

Veljeni perheensä kanssa, vaimo ja yksi lapsi, teki tätä. Ottivat yhteyttä vain, kun tarvitsivat jotain. Usein miten rahaa ja sit kun lopetin rahan jakamisen yhteydenpito loppui. Viimeksi nähtiin kesällä - 22.

Ihmiset myös perheenjäsenet ovat itsekkäitä... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro, että olette saaneet miljoonien lottovoiton ja katso mitä tapahtuu...

 

Sit voi vielä kertoa, et ostettiin kesämökki😊

Meille kävi muuten oikeasti näin, että entisöintiin hieno 1700l huvila, ja sen kunnostamisen aikana (aivan valtavan raskas työ ja remontti ilman tukiverkkoja) miehen sisarukset, kolme raavasta työikäistä miestä, eivät tulleet edes paikalle. Eivät edes pihaan pariksi tunniksi käymään.

Mies aivan burn outin partaalla pyysi yhtä veljeään, tulla auttamaan edes 1-2 päiväksi. Hänen veljensä vaimoineen vastasi suoraan avunpyyntöön, että ei voi tulla, kun hänen vaimonsa ei pärjää 1 tai 2 päivää yksin heidän silloin 2- ja 5-vuotiaiden lasten kanssa! Samaan aikaan kävi omilla vapaa-ajan reissuillaan ihan koko ajan. Veneilemässä, sun muualla.

&nbs

Jospa veli oli kateellinen, kun te saitte sen 1700-luvulta olevan sukutilan? 

Ompa aika epätodennäköistä että molempien KAIKKI sukulaiset ja tutut karttaa teitä. 

Provohan tämäkin teksti taas oli.Jonkun tarinanikkarin kynästä. 

Tai sitten ap: n kannattaa seista peilin edessä kauan ja miettiä miksikähän näin on käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ompa aika epätodennäköistä että molempien KAIKKI sukulaiset ja tutut karttaa teitä. 

Provohan tämäkin teksti taas oli.Jonkun tarinanikkarin kynästä. 

Tai sitten ap: n kannattaa seista peilin edessä kauan ja miettiä miksikähän näin on käynyt.

Olipa hyvin tiivistetty!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro, että olette saaneet miljoonien lottovoiton ja katso mitä tapahtuu...

 

Sit voi vielä kertoa, et ostettiin kesämökki😊

Meille kävi muuten oikeasti näin, että entisöintiin hieno 1700l huvila, ja sen kunnostamisen aikana (aivan valtavan raskas työ ja remontti ilman tukiverkkoja) miehen sisarukset, kolme raavasta työikäistä miestä, eivät tulleet edes paikalle. Eivät edes pihaan pariksi tunniksi käymään.

Mies aivan burn outin partaalla pyysi yhtä veljeään, tulla auttamaan edes 1-2 päiväksi. Hänen veljensä vaimoineen vastasi suoraan avunpyyntöön, että ei voi tulla, kun hänen vaimonsa ei pärjää 1 tai 2 päivää yksin heidän silloin 2- ja 5-vuotiaiden lasten kanssa! Samaan aikaan kävi omilla vapaa-ajan reissuillaan ihan

Me ei siis saatu tuota, vaan ostettiin ihan rahalla sukulaisilta. 

 

Ohis 

Omenat eivät ole kauas puusta pudonneet: te ette pidä yhteyttä eivätkä he pidä.

Ihmisillä on kädet täynnä puuhaa omassa elämässään. Ei olisi kannattanut lopettaa yhteydenpitoa odottaen, että nyt he varmaan aktivoituvat.

Vauvapalstan tyyliin sopisi neuvo, että eroa vielä miehestäsikin.

Tervetuloa kerhoon AP. Meitä on yllättävän paljon.

Itse muutimme esikoisen ilmoitettua tulostaan lähemmäksi lähisukuamme. Käytännössä siis jätimme edellisen elämämme ja asuinpaikkamme, ja naiivisti kuvittelimme lapsemme saavan lyhyen välimatkan kautta ymmärryksen sukupolvien välisestä yhteiselämästä ja me lapsiperheenä jonkunlaisen turvaverkon.

Mitäpä saimme? Kaikkea muuta. Nyt lapsia on perheessä kaksi eikä minkäänlaista tukiverkkoa ole lyhyistä välimatkoista huolimatta. Meistä, ruuhkavuosia elävästä lapsiperheestä, on tullut kaikkien muiden turva- ja tukiverkko. Erityisesti isovanhemmat ja meidän vanhempien sisarukset odottavat meiltä jatkuvasti erilaisia palveluksia ja loukkaantuvat jos emme jokaiseen käskyyn ja odotukseen pysty joka kerta heidän aikataulujensa mukaisesti taipumaan. On remppaa, muuttoja, juhlapäiviä, kuskaamista, kaupassakäyntiä, erilaisia isoja ja pieniä hommia. Ja näitä on koko ajan.

Olemme kuormittuneita. Koko elämämme pyörii yksipuolisen vuorovaikutuksen limbossa jossa me yritämme työntää omaan kiireiseen aikatauluumme muiden vaatimia ja odottamia menoja ja tekoja. Ja uskokaa vaan, että siinä on tekemistä, kun kuitenkin samanaikaisesti käydään töissä, lapset ovat päiväkodissa, omakotitaloa pitää hoitaa ja on kotieläimiä. Meitä ei auta tai muista kukaan.

Huvittuneena muistelen kuinka harhainen aikoinaan olin, kun kuvittelin että lapset välillä touhuaisivat innostuneiden isovanhempiensa kanssa ja me vanhemmat saisimme joskus jonkunlaista apua haasteisiimme niinhän kaikilla muillakin tuntemillamme lapsiperheillä oli!

Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt aikoinaan jäädä onnelliseen elämämme ja perustaa perhe niihin ympyröihin. 1940- ja -50 luvuilla syntyneet, aktiiviset eläkeläiset ovat osoittautuneet  harvinaisen epäaktiivisiksi kun kyseessä on omien lasten tukeminen. 

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa kerhoon AP. Meitä on yllättävän paljon.

Itse muutimme esikoisen ilmoitettua tulostaan lähemmäksi lähisukuamme. Käytännössä siis jätimme edellisen elämämme ja asuinpaikkamme, ja naiivisti kuvittelimme lapsemme saavan lyhyen välimatkan kautta ymmärryksen sukupolvien välisestä yhteiselämästä ja me lapsiperheenä jonkunlaisen turvaverkon.

Mitäpä saimme? Kaikkea muuta. Nyt lapsia on perheessä kaksi eikä minkäänlaista tukiverkkoa ole lyhyistä välimatkoista huolimatta. Meistä, ruuhkavuosia elävästä lapsiperheestä, on tullut kaikkien muiden turva- ja tukiverkko. Erityisesti isovanhemmat ja meidän vanhempien sisarukset odottavat meiltä jatkuvasti erilaisia palveluksia ja loukkaantuvat jos emme jokaiseen käskyyn ja odotukseen pysty joka kerta heidän aikataulujensa mukaisesti taipumaan. On remppaa, muuttoja, juhlapäiviä, kuskaamista, kaupassakäyntiä, erilaisia isoja ja pieniä hommia. Ja näitä on koko ajan.

Olemm

Se ein sanominen kannattaa opetella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro, että olette saaneet miljoonien lottovoiton ja katso mitä tapahtuu...

 

Sit voi vielä kertoa, et ostettiin kesämökki😊

Meille kävi muuten oikeasti näin, että entisöintiin hieno 1700l huvila, ja sen kunnostamisen aikana (aivan valtavan raskas työ ja remontti ilman tukiverkkoja) miehen sisarukset, kolme raavasta työikäistä miestä, eivät tulleet edes paikalle. Eivät edes pihaan pariksi tunniksi käymään.

Mies aivan burn outin partaalla pyysi yhtä veljeään, tulla auttamaan edes 1-2 päiväksi. Hänen veljensä vaimoineen vastasi suoraan avunpyyntöön, että ei voi tulla, kun hänen vaimonsa ei pärjää 1 tai 2 päivää yksin heidän silloin 2- ja 5-vuotiaiden lasten kanssa! Samaan aikaan kävi omilla vapaa-ajan reissuillaan ihan koko ajan. Veneilemässä, sun muualla.

&nbs

Noloa käytöstä heiltä todella.

Eikö tämä aikuisten poikien isä, vaari sanonut pojilleen että nyt joka iikka yhdeksi päiväksi paikalle auttamaan talkoisiin?

Kyllä sisaruksia pitää auttaa

'Jospa veli oli kateellinen, kun te saitte sen 1700-luvulta olevan sukutilan? "

Tämä mullakin tuli ensimmäisenä mieleen. Vaikka olisi itse kieltäytynyt lunastamasta ja käsittäisi että ei halua/jaksa/kykene itse remontoimaan, niin kun kuulee ja näkee toisen tekevän niin, niin se saattaa mieleen tulla että"olisinhan minäkin". Sellaisia me ihmiset ollaan. Puhumattakaan tilanteesta, jossa olisi myös itse halunnut sukutilan, mutta joutui luopumaan joko säilyttääkseen sukurauhan tai painostettuna tai jos ei olisi ollut itsellä varaa. Katkeraksihan se tekee. Että vaikka tämäkin tilanne on ikävä, niin ei kuitenkaan ihan verrannollinen ap:n tilanteeseen. 

Ap:lle sanoisin että unohda sukulaiset. Kasvata turvaverkostoa muuten: muista ystävät ja samassa tilanteessa olevat perheet. Myös näitä "varamummo" juttuja on, mutta kannattaa toki ensi alkuun viettää aikaa yhdessä lasten kanssa, eikä ensimmäisenä olla laittamassa lapsia hoitoon kuitenkin täysin vieraalle henkilölle. Nykyään ei voi olla liian varovainen (esim tämä vauvan ryöstö tapaus ulkoilututtavan toimesta).