Miten helposti raskaanaoleva saa sairaslomaa jos syynä väsymys?

Muistan esikoista odottaessani, kuinka väsynyt olin päivisin töissä (ja myös iltaisin ja viikonloppuisin kotona) ja en varmasti olisi pystynyt toimimaan hyvin työssäni, jos se olisi ollut stressaavaa tai muuten rankkaa. Onneksi juuri silloin sattui töissä olemaan sellainen tilanne, että sain rauhassa vedellä päiväunia takahuoneessa melkein aina, kun siltä tuntui (pomo tuli herättämään kyllä lounaalle).



Vaikka olenkin sitä mieltä, ettei raskaus itsessään ole mikään sairaus ja syy voivotteluun, niin kyllä sen mukanaan tuomat vaivat voivat sitä olla. Väsymys ei ehkä ulkopuolisesta tunnu kovin kummoiselta vaivalta, mutta on todella vaikea pystyä toimimaan järkevästi työssään, jos kaikki aika menee kamppaillessa, jotta saa pidettyä silmät auki.



Jos ap sinusta tuntuu siltä, ettet millään jaksa olla töissä tai et kykene, niin mene ihmeessä juttelemaan siitä lääkärille. Kyllä varmasti saat sairaslomaa, jos vaan sattuu asiallinen lääkäri kohdallesi.

Toivottavasti olosi helpottuu!

Väsymys altistaa masennukselle. Kannattaa levätä ja on ERITTÄIN HYVÄ, että tiedostaa oman tilanteensa, ettei se mene pahaksi. Minua taas ärsyttää tuollaiset kommunisti-vääntäjät, jotka kuvittelevat elävänsä muiden parhaaksi ja kuitenkin purkavat kulkemalla naama vääränä siellä työpaikallaan tms. ihmettelevät, että miksei kukaan muu saisi raskaudesta nauttia ja levätä silloin kuin siltä tuntuu. Raskaus ei ole sairaus, mutta kyllä sen pitäisi laittaa pysähtymään normaali ihminen jos siltä tuntuu.

Samantien 15h työpäivät takaisin,synnyttämään ja takaisin lypsylle.Siinähän sitä kuule olisi.Kuoltaisiin 45-vuotiaina koska ei kuunnella kroppaamme joka ilmoittaa väsymyksestä (levon tarpeesta).Pienet vauvat päivän ikäsinä 7-vuotiaan sisaruksen hoitoon (sehän olisi kato vielä ilmaista,ei menisi verorahoja) ja tenavat kävisi vaan alakoulun.Jippi jai jee!

Samantien voidaan antaa pienten vauvojen huutaa 10h päivässä koska sehän kasvattaa keuhkoja ja äidinmaidonkorvikkeeksi suoraan navetan maitoa koska äiti ei kerkiä kotona olemaan lypsy hommiltaan!



Me eletään nykyään helpommassa maailmassa,miksi me ei saada siitä nauttia kun me se kerran ollaan luotukin?Miksi elämän keskipiste täytyy olla työ kun se oikeasti pitäisi olla jotain ihan muuta?Miksi ihminen ei saisi kerrankin kuunnella itseään eikä työnantajan hiillostusta?Sekö on meidän elämän tarkoitus?En kyllä kauhean monella eläkkeellä olevalla ole nähnyt pokaaleja takan reunalla missä kiitetään siitä että olivat huono kuntoisena töissä,ei tule bonuksia,ei kunnioitusta...vaan kropassasi sen tunnet että elit aikoinaan yli jaksamisesi!

ei kuuluisi saada! Sillä raskaus ei ole sairaus ja ihmisen tehtävä on ensisijaisesti tehdä työtä.

Olen itsekin raskaana ja kärsin ihan pohjattomasta väsymyksestä niin alkuraskaudessa kuin keskiraskaudessakin. Keskiraskaudessa hb tippui alle 100 (normaalisti 150), joten tiedän kyllä miltä tuntuu olla väsynyt. Minulle tarjottiin sairauslomaa tähän "jaksamattomuuteen", mutta en todella halunnut ottaa sitä vastaan, vaikka en työpäivän jälkeen jaksanutkaan kuin tehdä välttämättömät (hakea lapsen, laittaa ruoan ja siivoilla) ja nekin tuottivat vaikeuksia.

Jos jokainen raskaanaoleva on sairauslomalla milloin mistäkin syystä, voi syyttää vain itseään (tai muita raskaanaolevia/-olleita), kun nuoria naisia syrjitään työelämässä.

Raivostuttaa, kuinka itsekeskeisiä ihmiset ovat. "Nyt kun minä odotan lasta, kaikkien tulisi tukea minun hyvinvointiani ja keskittyä minun elämäni helpottamiseen." Minusta ensisijaista on tehdä työnsä ja velvollisuutensa ja sitten, jos voimia riittää voi harrastaa muuta mukavaa. Nykyään vain tuntuu, että töihin mennään, jos muilta kiireiltä jaksetaan.

Tuon filosofian mukaan minun olisi raskaana ollessani pitänyt jaksaa olla seisomatyössä vaikken jaksanut edes voileipää seisaaltaan tehdä kun huimasi ja heikotti niin paljon. Olin niin itsekäs, että hain sairaslomaa tai oikestaaan menin hakemaan helpostusta olooni,mutta passittivat sairaslomalle useaksi kuukaudeksi. Voi minua laiskiaista!

Ap:lle että mikäli et todellakaan jaksa niin saat varmasti sairauslomaa.

Raskaus ei tokikaan ole sairaus, mutta aiheuttaa monilla sairauksia tai muita vakaviakin ongelmia.

En tiedä, mitä teet työksesi, mutta en minä ainakaan halua asioida ihmisten kanssa, jotka eivät suunnilleen pysy hereillä. Ovat terveysriski itselleen ja muille.

ei kuuluisi saada! Sillä raskaus ei ole sairaus ja ihmisen tehtävä on ensisijaisesti tehdä työtä.

Olen itsekin raskaana ja kärsin ihan pohjattomasta väsymyksestä niin alkuraskaudessa kuin keskiraskaudessakin. Keskiraskaudessa hb tippui alle 100 (normaalisti 150), joten tiedän kyllä miltä tuntuu olla väsynyt. Minulle tarjottiin sairauslomaa tähän "jaksamattomuuteen", mutta en todella halunnut ottaa sitä vastaan, vaikka en työpäivän jälkeen jaksanutkaan kuin tehdä välttämättömät (hakea lapsen, laittaa ruoan ja siivoilla) ja nekin tuottivat vaikeuksia.

Jos jokainen raskaanaoleva on sairauslomalla milloin mistäkin syystä, voi syyttää vain itseään (tai muita raskaanaolevia/-olleita), kun nuoria naisia syrjitään työelämässä.

Raivostuttaa, kuinka itsekeskeisiä ihmiset ovat. "Nyt kun minä odotan lasta, kaikkien tulisi tukea minun hyvinvointiani ja keskittyä minun elämäni helpottamiseen." Minusta ensisijaista on tehdä työnsä ja velvollisuutensa ja sitten, jos voimia riittää voi harrastaa muuta mukavaa. Nykyään vain tuntuu, että töihin mennään, jos muilta kiireiltä jaksetaan.

ei kuuluisi saada! Sillä raskaus ei ole sairaus ja ihmisen tehtävä on ensisijaisesti tehdä työtä.

Olen itsekin raskaana ja kärsin ihan pohjattomasta väsymyksestä niin alkuraskaudessa kuin keskiraskaudessakin. Keskiraskaudessa hb tippui alle 100 (normaalisti 150), joten tiedän kyllä miltä tuntuu olla väsynyt. Minulle tarjottiin sairauslomaa tähän "jaksamattomuuteen", mutta en todella halunnut ottaa sitä vastaan, vaikka en työpäivän jälkeen jaksanutkaan kuin tehdä välttämättömät (hakea lapsen, laittaa ruoan ja siivoilla) ja nekin tuottivat vaikeuksia.

Jos jokainen raskaanaoleva on sairauslomalla milloin mistäkin syystä, voi syyttää vain itseään (tai muita raskaanaolevia/-olleita), kun nuoria naisia syrjitään työelämässä.

Raivostuttaa, kuinka itsekeskeisiä ihmiset ovat. "Nyt kun minä odotan lasta, kaikkien tulisi tukea minun hyvinvointiani ja keskittyä minun elämäni helpottamiseen." Minusta ensisijaista on tehdä työnsä ja velvollisuutensa ja sitten, jos voimia riittää voi harrastaa muuta mukavaa. Nykyään vain tuntuu, että töihin mennään, jos muilta kiireiltä jaksetaan.

Oli todella raskasta olla töissä ja odotin äitiysloman alkua kuin kuuta nousevaa.



Toivon, että muilla on fiksumpia lääkäreitä. En usko, että sellainen yliväsyneenä rämpiminen ja pakkosuorittaminen on edes hyväksi vauvalle.

Raskaudet oksentelin ja tein töitä. Hoisin potilaita ja oksensin potilashuoneiden vessoihin ja välillä käytävällä kädellessä johonkin liinaan kun en ehtinyt vessaan.



Jaksoin ja jaksoin.



Mutta joskus tulee siihenkin stoppi. Eräänä aamuna heräsin siihen, että sydän löi miten sattui ja kuljin pitkin seiniä. Minua tutkittiin ja tutkittiin ja olo vain jatkui. Kuljin kuitenkin töissä.



Lopulta romahdin niin, että jouduin osastolle tutkimuksiin. Mitään ei edelleenkään löytynyt. Lopulta löysi viisas lääkäri syyksi totaalisen uupumuksen. Sydän ja elimistö oli niin väsynyt, että minulla oli rytmihäiriöitä ja tykytyksiä kuukauden ja tasapainohöiriöitä. Olen nyt ollut 3kk sairaslomalla ja nyt jaksan olla jo päivisin jonkin aikaa pystyssä. Mutta suurimman osan ajasta olen maannut vuotessa ja tärissyt ja sydän on jumpsuttanut ja olen ollut huonovointinen, enkä ole kyennyt syömään.



Lääkäri sanoi, että fyysiseen totaaliuupumiseen voi mennä vuosi ennen kuin toivun.