Miten helposti raskaanaoleva saa sairaslomaa jos syynä väsymys?

hyvin helposti.



Nukahdin istualleni lapsen sängynlaidalle ja putosin siitä nenälleni lattialle. Lisäksi huomasin työssäni sairaanhoitajana että olin tekemäisilläni uhkaavan virheen, jaoin potilaille väärät lääkekipot... onneksi huomasin virheeni heti ja sain ne vaihdettua ennen kuin potilaat ehtivät ottaa lääkkeitä. Tämä kuitenkin pelästytti minut niin että menin lääkäriin. Kerroin mitä oli tapahtunut ja lääkäri totesi sitten eikun sairaslomalla.

ei kuuluisi saada! Sillä raskaus ei ole sairaus ja ihmisen tehtävä on ensisijaisesti tehdä työtä.

Olen itsekin raskaana ja kärsin ihan pohjattomasta väsymyksestä niin alkuraskaudessa kuin keskiraskaudessakin. Keskiraskaudessa hb tippui alle 100 (normaalisti 150), joten tiedän kyllä miltä tuntuu olla väsynyt. Minulle tarjottiin sairauslomaa tähän "jaksamattomuuteen", mutta en todella halunnut ottaa sitä vastaan, vaikka en työpäivän jälkeen jaksanutkaan kuin tehdä välttämättömät (hakea lapsen, laittaa ruoan ja siivoilla) ja nekin tuottivat vaikeuksia.

Jos jokainen raskaanaoleva on sairauslomalla milloin mistäkin syystä, voi syyttää vain itseään (tai muita raskaanaolevia/-olleita), kun nuoria naisia syrjitään työelämässä.

Raivostuttaa, kuinka itsekeskeisiä ihmiset ovat. "Nyt kun minä odotan lasta, kaikkien tulisi tukea minun hyvinvointiani ja keskittyä minun elämäni helpottamiseen." Minusta ensisijaista on tehdä työnsä ja velvollisuutensa ja sitten, jos voimia riittää voi harrastaa muuta mukavaa. Nykyään vain tuntuu, että töihin mennään, jos muilta kiireiltä jaksetaan.

Sitten tehdään virheitä töissä, masennutaan, stressaannutaan, sairastutaan ja lopulta kaadutaan saappaat jalassa parikymmentä vuotta ennenaikaisesti mutta ei se mitään, päivääkään en koskaan ollut sairaslomalla (vaikka pomo toivoi että olisin ollut).

ei kuuluisi saada! Sillä raskaus ei ole sairaus ja ihmisen tehtävä on ensisijaisesti tehdä työtä.

jos on niin väsynyt että ei ole enää työkykyinen? Oisko sun mielestä kivaa, että sun omainen kuolisi väsymyksen takia alentuneesti työkykyisen sairaanhoitajan tekemään hoitovirheeseen, vain siksi että "raskaus ei ole sairaus eikä raskausvaivojen takia kuulu jäädä sairaslomalla, koska sitten raskaanaolevia syrjitään työelämässä". Että jos itse tajuaa olevansa potilailleen vaarallinen, niin sairasloman tarvetta ei ole?

T: 2

Mutta haluan kritisoida nykyisin hyvin vallitsevaa asennetta, jonka mukaan on trendikästä ja hyväksyttävää olla aina väsynyt ja sillä oikeudella hamuta itselleen kaikkia mukavuuksia. Ollaan hyvin tietoisia omista oikeuksista, mutta velvollisuudet mielellään unohdetaan. Ylipäätään tuon asenteen taustalla näen sellasen itsekeskeisen minä-ajattelun, jota vielä vuosikymmeniä sitten olisi yleisesti paheksuttu, mutta nykyisin pidetään normaalina käyttäytymismallina.



Eri asia on, jos työssään voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai toisille. Tietenkin kohtuus kaikessa, mutta ei kaikkea voi tehdä aina itselleen mukavaksi ja helpoksi, eikä minusta tarvikaan!

kolmosella oli ollut...taisi aiheuttaa pysyvän aivovaurion!!!!

kolmosella oli ollut...taisi aiheuttaa pysyvän aivovaurion!!!!

Ei saa lapsille edes hoitopaikkaa.. Tuosta aivovaurio hommasta, mulla hb on 76, eli ei kauheasti jaksaisi tehdä mitään. Eikä tässä mitään aivovaurion riskiä ole olemassa:) Pakko se vaan on jaksaa, ei tässäkään kotiäidin hommassa mitään sairaslomia jaella. Kiva vaan lukea kun muut valittaa ja valittaa.

Mä sain sairaslomaa raskauden aikana pahoinvointiin ja voin kyllä sanoa että se raskaus ei kovin kaukana sairaudesta ollut. Kyllä mäkin yritin käydä töissä, mutta tosiaan sitten tuli tehtyä mokia ja tajusin että parempi suosiolla jäädä kotiin. Hitsi jos joku olisi sillon tullut selittämään jotain tollasta kun mitä kolmonen nyt, olisin räjähtänyt ihan täysillä (mikäli olisin jaksanut).



Vaikka kuinka olisitte olleet raskaana ja montakin kertaa, ette voi yleistää ja sanoa, että raskauden aikan kaikkien muidenkin on pystyttävä samaan kuin itsenne. Jokainen raskaus on erilainen ja oikeesti niitä vaikeitakin raskauksia on, jopa vaikeampia kuin omanne.

työssä pitää käydä kaikissa tapauksissa aiheuttaen sillä vielä haittaa muille. Vain oman mukavuuden tai jaksamattomuuden takia työstä pois jäänti on mielestäni tuomittavaa. Useimpien työ ei ole hoitotyötä. Miettikää muita kuin nykypäivän hyvinvointiyhteiskuntia, joissa tällainen toiminta on mahdollista. Tuskin vuosisadan alun Suomessa naiset olivat toimintakyvyttömiä suurimman osan raskautta.



Ja tuohon masentumisen riskiin sanoisin, että on paljon suurempi riski väsyä ja masentua, jos aina vain keskittyy siihen, miten minä olenkaan väsynyt.

. Miettikää muita kuin nykypäivän hyvinvointiyhteiskuntia, joissa tällainen toiminta on mahdollista. Tuskin vuosisadan alun Suomessa naiset olivat toimintakyvyttömiä suurimman osan raskautta.

.

Ja tuohon masentumisen riskiin sanoisin, että on paljon suurempi riski väsyä ja masentua, jos aina vain keskittyy siihen, miten minä olenkaan väsynyt.

En millään olisi halunnut "luovuttaa" ja jäädä sairaslomalle vaikka omaiset sitä vaati.



Lääkäri komensi mut neuvolakäynnillä pitkälle saikulle. Vointia kun kysyivät multa rutiininin omaisesti, niin en osannut muuta kuin itkeä.



Tuntui pahalta jäädä saikulle, mutta hyvin pian huomasin että se oli oikea ratkaisu. Koko perheen kannalta.

Joidenkin on pakko jaksaa ja ne yleensä sitten kuitenkin selviävät. Monesti tuntuu, että jos ei aivan pakko ole, ei edes haluta jaksaa vaan tietty ottaa ne etuoikeudet vastaan. Poikkeuksia on, tiedän

t: 3

Minulla ei ole työssä minkäänlaista riskiä tuhota kenenkään elämää, mutta tiedätkö, jos väsymys on sellaista, että se haittaa arkipäivän elämää enkä saa töitäni kunnolla tehtyä, niin ei ole kenenkään etu, että menee töihin. Voihan siellä pyöritellä papereita ja esittää tekevänsä jotain, mutta en tässä tilassa pysty. Olen monet monituiset kerrat tehnyt lievästi flunssaisena töitä tilassa, missä kyllä saisi sairaslomaa ja se on sujunut 100 kertaa paremmin kuin nyt, kun en ole sairaana, vaan olen raskaana.



Jokainen hoitohenkilö, jonka kanssa olen tästä alkuraskauden väsymyksen takia asioinut, on sanonut minulle, että jos odottavan äidin oma olo on sellainen, että tuntuu, että tavallisia asioita ei vain pysty tekemään, niin se on elimistön merkki, että pitää saada levätä. Ei tässä käsittääkseni nyky-Suomessa ole mitään epäselvää.



Jos joku toinen ei osaa väsymykseensä hakea sairaslomaa, niin se ei ole niiden vika, jotka sitä aivan asianmukaisesti saavat.



Itse lohduttaudun sillä, että on hyvin todennäköistä, että omat sairaslomani osuvat nyt tähän alkuun. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin loppuun asti pystyn kyllä paiskomaan töitä äitiyslomaan asti. Pitäisiköhän kolmosen mielestä nekin kieltää ennen synnytyssupistuksia, kun eihän silloinkaan mistään sairaudesta ole kyse?

En millään olisi halunnut "luovuttaa" ja jäädä sairaslomalle vaikka omaiset sitä vaati.

Lääkäri komensi mut neuvolakäynnillä pitkälle saikulle. Vointia kun kysyivät multa rutiininin omaisesti, niin en osannut muuta kuin itkeä.

Tuntui pahalta jäädä saikulle, mutta hyvin pian huomasin että se oli oikea ratkaisu. Koko perheen kannalta.

Tuollaisissa tapauksissa on syytäkin jäädä hetkeksi hengähtämään. Tuntui vain aloittajan kysymys siltä, että tarkoitus on päästä lomalle oli syytä tai ei. "Kuinkahan helposti saa saikkua?" kuulostaa pahasti siltä, että "haluan saikulle, kun kerran minulla on tällainen raskaus",

Jos sairauslomaa ei myönnetä voi tämän päivän Suomessa olla täysin vakuuttunut työkykyisyydestään. Sitä tahtia noita sairauslomia ihmisille milloin mistäkin hyvästä jaetaan.

Mistä sinulle on tullut tämä käsitys, että ihmiset hakevat alkuraskaudessa sairaslomaa vain siksi, että ovat raskaana?



Minusta aika monet yrittävät peittää raskautensa aika pitkään töissä ja välttelevät turhia poissaoloja, ettei huhut herää. Kaikki ystäväni "häpeävät" sairaslomiaan raskaana, mutta kun niille ei mitään voi.



Ja mietipä vielä huviksesi, miten monta työpäivää naiset, joilla on kamalia kuukautiskipuja luonnollisesti vain lääkkeiden avulla kituuttavat töissä, koska kuukautisetkaan eivät liioin tosiaankaan ole sairaus.



Joskus kaverin kanssa naureskeltiin, että jos miehillä olisi vastaavia kipuja vaikka testosteronin tuotannon ylläpitämiseksi kerran kuussa, niin olisikohan automaattisesti jo vuosia sitten liitoissa neuvoteltu, että täydellä palkalla saa silloin kipuilla kotona oli olo huono tai hyvä.

Sama se onko sairauslomalla alku- vaiko loppuraskaudesta.



Ensiksikin neuvolassa kysytään pienenkin ongelman, väsymyksen tai kipujen edessä ensimmäiseksi "kirjoitanko sairauslomaa".



Toiseksi työnantajat sanovat, etteivät halua ottaa raskaanaolevaa töihin, koska "ne ovat aina sairauslomalla". Samasta asiasta puhutaan mediassa ihan yleisestikin liittyen nuorten naisten ja raskaanaolevien huonoon asemaan työmarkkinoilla.



Kolmanneksi olen kuullut hyvin monelta raskaanaolevalta ihan livenä kuin netissäkin kuinka "oon sairauslomalla, koska voin niin huonosti/olen niin väsynyt/ minua supistelee niin kauheesti/jne.). Monella varmasti syytä on, monella ei ole!



Neljänneksi terveydenhuollon henkilökunnan piirissä on niitä, jotka työssään tapaavat raskaanaolevia, joiden maailmassa ei ole viime kuukausina muuta ollutkaan kuin heidän raskautensa sekä siihen liittyvät asiat. Ja jotka kokevat päätehtäväkseen pyrkiä lepäämään ja rentoutumaan koko raskausaika, mitä työ selvästi haittaa.

Toinen kerta oli alkuraskaudesta, kun en pysynyt hereillä 8 tuntia putkeen. Toisen kerran ihan loppuvaiheessa, kun oli helle ja turposin kuin ilmapallo, ja valvoin yöt.



Minusta siinä ei ollut mitään pahaa tai outoa. Olen ollut työelämässä 14 vuotta ja väsymyksen takia en sairaslomalla koskaan muuten. Normaalisti olen pois 3-4 päivää vuodessa ja nekin kuumeen takia. Osaa kyllä arvioida, koska olen työkykyinen ja koska en.

äidin vointia?



Jos jossain on joku odottava nainen, joka huijaa raskauteen vedoten sairaslomaa itselleen, niin pienempi paha se on kuin että ne, jotka sitä tarvitsevat, eivät saisi sitä, koska "raskaus ei ole sairaus".

Miksiköhän hyvinvointipalvelut ovat kehittyneet vuosisadan alusta?? Miksiköhän ei paineta työtä niskalimassa enää jos tuntuu että voimat lopussa tai muuta oiretta, koska asioita on vuosien mittaan tutkittu ja terveysriskit ovat paremmin tiedossa kuin aikaisemmin, toki voimme perustaa 1920-luvun pikku maatiloja verorahoillamme jotta nämä ''reippaat'' ja ''tunnolliset'' jotka kritisoivat raskauasajan lomia voivat mennä sinne maatilalle raatamaan ja tekemään töitä aivan synnytykseen asti jos haluavat, jos kerta näin että haikailevat sitä vuosisadan alkua jossa ei ollut muuta vaihtoehtoa kun tehdä työtä. näin varmistutaan että ne jotka haluavat elää nykyajassa ja huolehtia terveydestään nykyaikaisesti voivat pitää rauhassa sairaslomansa.