Jokohan nyt lopetettaisi valitus niistä lastensuojeluilmoituksista
On saatu taas lukea mitä kamaluuksia leikki-ikäinen lapsi on joutunut kärsimään eikä asiaan ole puututtu riittävästi vaikka useita lasuja oli tehty. Sitten toisaalla valitetaan, jos lastensuojeluilmoituksia tehdään. Niitä PITÄÄ tehdä silloin jos on huoli lapsen hyvinvoinnista tai turvallisuudesta. Eri asia ovat selkeästi kiusaamistarkoituksessa tehdyt ilmoitukset. Mutta tälläkin palstalla on ollut keskusteluja miten esim. terveydenhuollossa tai päiväkodissa on tehty lasu turhasta. Ymmärrettävää, että se tuo stressiä. Se on kuitenkin lakiin perustuva valvollisuus ammattilaisilla tehdä lasu mikäli huoli on jostakin syystä on. Lastensuojelun tehtävä on sitten selvittää onko sille huolelle aihetta vai ei.
Harkintakykyä pitää tietenkin käyttää, mutta aina ei voi ulkopuolinen tietää milloin oikeasti on aihetta huoleen, ei vanhempi sitä aina kerro vaikka asiasta yhteisesti keskusteltaisi. Mieluummin tekee ilmoituksen ja huoli osoittautuu turhaksi kun ei tee ilmoitusta ollenkaan ja sitten tapahtuu jotain. Se on sitten eri asia seuraako niistä aiheellisistakaan ilmoituksista riittäviä toimenpiteitä.
Kommentit (181)
Resursseistahan nuo on kiinni. Ja kyllä ne ehkä pitäisi vaan kohdentaa eri tavalla. Eikö tästäkin lapsesta ollut jo selviä todisteitää esim päiväkodissä näkivät mustelmat jne... Ja ylipäättän vanhempein huumeiden käyttö pitäisi olla: Heti lapsi pois - case....
Meidänkin lapsesta tehtiin lasu. 5v oli päiväkodissa puhunut että häntä oli aamulla huitaistu kotona. No ei ollut oikeasti. Vielä ymmärrän että asia selvitetään. Hänet sitten kiikutettiin lääkäriin, joka totesi ettei mitään jälkiä ole ja lapsikin sanonut ettei oikeasti ole lyöty. Ei päässyt kotiin. Kertoi tämän myöhemmin myös kuulustelussa poliisille, kuten myös me vanhemmat. Poliisi ei nähnyt asiassa jatkotoimille tarvetta. Silti ei päässyt kotiin. Sossut kyseli vielä päiväkodista, koulusta ja kävi meillä + haastatteli muut lapset (saivat olla kotona). Ja kun mitään ei tosiaan ilmennyt, saatiin lapsi kotiin ja perhetyöntekijä kävi meillä 12 kertaa. Totesi jo toisella käynnillä sen turhaksi mutta sanoi epämääräisesti että on parempi käydä joka kerta, ettei tule enempää ongelmia.
Hiukan tämän jälkeen suututtaa, että sellaisille lapsille ja perheille ei tehdä mitään, joista sataa lasuja ovista ja ikkunoista. Me nyt kuitenkin ollaan ihan normaaleja työssäkäyviä, lasten kanssa puuhaavia, hyvin toimeentulevia ihmisiä siistissä kodissa.. Vaikka tapahtuu sitä varmaan kaikenlaisissa perheissä, mutta tuntui että sossut etsimällä etsivät jotain mistä saisi isomman shown pystyyn eivätkä voineet myöntää ettei tässä tosiaan ollut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jos lasu on niin hataralla pohjalla, ettei itsekään tiedä onko vai eikö niin tutkituta oma pääsi mikä pakottaa puuttumaan toisen asioihin. Se ei ole normaalia.
Ammattilaisilla se on laki joka velvoittaa puuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ehdotatte ratkaisuksi, millä varmistetaan riittävä puuttuminen tarpeeksi matalalla kynnyksellä silloin kun sille on tarve ja eliminoidaan samalla ne turhat ilmoitukset joita ei ole tehty kiusalla vaan aidosta huolesta?
Perättömistä ilmoituksista rangaistus.
Tämä johtaisi siihen ettei niitä ilmoituksia uskalla tehdään kukaan ennen kuin vasta silloin jos tilanne on jo äitynyt todella vakavaksi. Idea olisi kuitenkin se, ettei tilanteet ehtisi mennä noin pitkälle.
Ei johtaisi vaan se johtaisi siihen että sukulaiset, naapurit ja eksät eivät rasittaisi sitä lastensuojelua, koulu joutuisi hoitamaan poissaolot itse, terveydenhuolto joutuisi tarjoamaan palveluja ja se lastensuojelu voisi keskittyä oikeisiin tapauksiin.
Nythän tämän pehreen äiti oli jo lasun asiakas itse aikoinaan. Häntä olisi pitänyt tukea eri tavalla ja panostaa hänen perheensä tukemiseen eri tavalla.
Tosiasia on myös se että lastensuojelu mieluummin kiusaa kunnon perheitä mitättömillä asioilla kuin ottaa riesakseen tuollaisia isäpuolia.
Vierailija kirjoitti:
Lasuntekovelvollisuus tuli lastensuojelulain uudistuksessa vuonna 2008. Uudistuksen lähtökohtana oli ns. varhaisen puuttumisen strategia, jossa lastensuojelun toimialaa laajennettiin vakavista huolista myös lieviin huoliin.
Ihmisen on aina tärkeintä noudattaa moraalia, eikä lakia, koska laki voi olla moraaliton. Moraalittomalla lailla luotiin n-Saksa ja me ollaan menossa täsmälleen samaan.
Vierailija kirjoitti:
Lasuntekovelvollisuus tuli lastensuojelulain uudistuksessa vuonna 2008. Uudistuksen lähtökohtana oli ns. varhaisen puuttumisen strategia, jossa lastensuojelun toimialaa laajennettiin vakavista huolista myös lieviin huoliin.
Ai vuonna 2008 tuli lasuttelu muotiin...
Kun palstaa lukee, pitäisi lasuja kyetä tekemään takautuvasti aina jostain 70-luvun alusta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla ei tehty lasuja ollenkaan. Laki ei tuntenut sellaista käsitettä kuin lasu.
Nyt taas ollaan menossa siihen, että lasuja tehdään lähes kaikista perheistä jossain vaiheessa. Tulevaisuudessa varmaan otetaan käyttöön säännölliset tarkastukset kaikissa lapsiperheissä missä lasten elinolot ja kasvatusmenetelmät käydään läpi ja kaikki mikä on suositusten vastaista johtaa sanktioihin.
Sitten syntyvyys sakkaa ja perheet muuttavat ulkomaille. Älkää äänestäkö SDP:tä niin noin ei käy. Lasu-systeemi on vasemmiston tuotos.
Aloittaja ei kykene kuin mustavalkoiseen ajatteluun. Lasut pitää saada nimellisiksi, koska suurin osa on roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lasu on niin hataralla pohjalla, ettei itsekään tiedä onko vai eikö niin tutkituta oma pääsi mikä pakottaa puuttumaan toisen asioihin. Se ei ole normaalia.
Ammattilaisilla se on laki joka velvoittaa puuttumaan.
Kyllä. Tiedän erittäin hyvin miten n-Saksa luodaan. Laillisin keinoin.
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin lapsesta tehtiin lasu. 5v oli päiväkodissa puhunut että häntä oli aamulla huitaistu kotona. No ei ollut oikeasti. Vielä ymmärrän että asia selvitetään. Hänet sitten kiikutettiin lääkäriin, joka totesi ettei mitään jälkiä ole ja lapsikin sanonut ettei oikeasti ole lyöty. Ei päässyt kotiin. Kertoi tämän myöhemmin myös kuulustelussa poliisille, kuten myös me vanhemmat. Poliisi ei nähnyt asiassa jatkotoimille tarvetta. Silti ei päässyt kotiin. Sossut kyseli vielä päiväkodista, koulusta ja kävi meillä + haastatteli muut lapset (saivat olla kotona). Ja kun mitään ei tosiaan ilmennyt, saatiin lapsi kotiin ja perhetyöntekijä kävi meillä 12 kertaa. Totesi jo toisella käynnillä sen turhaksi mutta sanoi epämääräisesti että on parempi käydä joka kerta, ettei tule enempää ongelmia.
Hiukan tämän jälkeen suututtaa, että sellaisille lapsille ja perheille ei tehdä mitään, joista sataa lasuja ovista ja ikkunoista. Me nyt
Toki jokaisesta lasusta ei voi käynnistyä tällaista ruljanssia. Eihän siihen mitenkään olisi resursseja. Jotenkin kumman sattumanvaraiselta tuntuu nyt tämä, missä tapauksissa puututaan ja missä ei. Luulisi, että ammattilaisilla olisi jotain arviointikykyä.
Tietäisittepä miten paljon sijaisperheistäkin tehdään lasuja, eikä kyseessä kiusanteko.
On edelleenkin asia erikseen silloin jos eksät ja sukulaiset päivänselvästi tekevät niitä kiusallaan. Mutta se jos esimerkiksi päiväkodin työntekijä tekee ilmoituksen aidosta huolesta on eri juttu eikä siitä voi mitään sanktioita laittaa, hän tekee siinä sen mitä hänen velvollisuuteensa kuuluu.
Järjestelmässä on paljon kehitettävää, näitä pitäisi selkeyttää ja kohdentaa eri tavoin. Kuitenkin jos halutaan edes pyrkiä ehkäisemään näitä lapsiin kohdistuneita hirmutekoja ei huolikynnystä voi järjettömän korkeallekaan nostaa, koska siinä vaiheessa tilanteet saattaa olla jo liian pitkällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tehtiin lasuja jo 80-luvulla, mutta silloin se piti tehdä omalla nimellä ja siitä joutui vastaamaan.
Ei ole meidän perheestä tehty lasua, eikä varmaan enää tehdäkään, kun lapset lähestyy täysi-ikää. Ei niitä tehdä huvin vuoksi tai löysin perustein, ellei kyse ole jostain avioero- tms. kiusaamisjutusta.
Eikä lapsia oteta huostaan muuten vain, aina siihen on hyvin perusteltu syy. Sitä ei ehkä vain haluta myöntää.
Ei kyllä meillä päin tehty lasuja 80-90 -luvuilla.
Olisi ollut kahdesta kaverista tosiaan tarpeen.
Toinen sai vanhemmiltaan t u r piinsa alvariinsa. Hiukset lähti päästä tuppoina, kun häntä niistä riepoteltiin. Mustelmia joka puolella koko ajan ja silloin tällöin takapuoli, selkä ja jalat verisiä viiruja täynnä, kun oli hakattu vyöllä.
Pelkäsi vanhempiaan ihan hysteerisesti.
 
Mistä tiedät, ettei noista kavereistasi oltu tehty lasuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ehdotatte ratkaisuksi, millä varmistetaan riittävä puuttuminen tarpeeksi matalalla kynnyksellä silloin kun sille on tarve ja eliminoidaan samalla ne turhat ilmoitukset joita ei ole tehty kiusalla vaan aidosta huolesta?
Perättömistä ilmoituksista rangaistus.
Tämä johtaisi siihen ettei niitä ilmoituksia uskalla tehdään kukaan ennen kuin vasta silloin jos tilanne on jo äitynyt todella vakavaksi. Idea olisi kuitenkin se, ettei tilanteet ehtisi mennä noin pitkälle.
Hyvin pieni osa niistä tapauksista missä kasvatusmääräyksiä on rikottu lievästi johtaa koskaan mihinkään vakavaan. Lieviin asioihin puuttuminen on resurssien tuhlausta ja sitä paitsi totalitarismia jollainen ei koskaan johda mihinkään hyvään.
Kasvatusmääräyksiä tulisi lieventää merkittävästi, ja samalla poistaa lasuntekovelvollisuus ja anonyymit lasut. Sekä alkaa rangaista perättömien lasujen tekijöitä samojen pykälien mukaan kuin miten perättömistä rikosilmoituksista rangaistaan.
Vierailija kirjoitti:
On edelleenkin asia erikseen silloin jos eksät ja sukulaiset päivänselvästi tekevät niitä kiusallaan. Mutta se jos esimerkiksi päiväkodin työntekijä tekee ilmoituksen aidosta huolesta on eri juttu eikä siitä voi mitään sanktioita laittaa, hän tekee siinä sen mitä hänen velvollisuuteensa kuuluu.
Järjestelmässä on paljon kehitettävää, näitä pitäisi selkeyttää ja kohdentaa eri tavoin. Kuitenkin jos halutaan edes pyrkiä ehkäisemään näitä lapsiin kohdistuneita hirmutekoja ei huolikynnystä voi järjettömän korkeallekaan nostaa, koska siinä vaiheessa tilanteet saattaa olla jo liian pitkällä.
Myös se työntekijä voi olla hysteerikko, riitaisa, tietämätön jne. Ylipäätään heillä pitäisi olla velvollisuus itse selvittää ensin asia perheen kanssa.
Kukaan ei vaadi liian korkealöe nostamista vaan jos nyt saataisiin edes se kynnys.
Valheellinen lasu pitäisi vähentää sossun kuukausipalkasta. Maksaa hirveästi yhteiskunnalle.
Toivottavasti tähän saadaan muutos niin huolittelu loppuu.
Vierailija kirjoitti:
On edelleenkin asia erikseen silloin jos eksät ja sukulaiset päivänselvästi tekevät niitä kiusallaan. Mutta se jos esimerkiksi päiväkodin työntekijä tekee ilmoituksen aidosta huolesta on eri juttu eikä siitä voi mitään sanktioita laittaa, hän tekee siinä sen mitä hänen velvollisuuteensa kuuluu.
Järjestelmässä on paljon kehitettävää, näitä pitäisi selkeyttää ja kohdentaa eri tavoin. Kuitenkin jos halutaan edes pyrkiä ehkäisemään näitä lapsiin kohdistuneita hirmutekoja ei huolikynnystä voi järjettömän korkeallekaan nostaa, koska siinä vaiheessa tilanteet saattaa olla jo liian pitkällä.
Ei pidä olla mitään huolikynnystä tai ilmiantovelvollisuutta huolista. Lastensuojelussa tulisi palata 2000-luvun alun toimintatapoihin. Jos perheessä on rikottu lakia niin siihen viranomaisten on syytä puuttua, mutta joihinkin epämääräisiin huoliin puuttuminen on vain mielivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Lasuntekovelvollisuus tuli lastensuojelulain uudistuksessa vuonna 2008. Uudistuksen lähtökohtana oli ns. varhaisen puuttumisen strategia, jossa lastensuojelun toimialaa laajennettiin vakavista huolista myös lieviin huoliin.
Okei. Mites on mennyt, noin omasta mielestä? Ainakin kaksi lapsen kaltoinkohtelua, jotka päättyneet lapsen murhaamiseen, noussut julkisuuteen. Kummassakin tapauksessa lastensuojelu ei ole tehnyt asiassa mitään? Mistä hyvästä me (veronmaksajat) maksamme palkkaa tuollaisesta toiminnasta? Kyllä kai sen näkee tyhmempikin, kun tuollaiseen huumeluolaan astuu, ettei se ole lapselle sopiva paikka eikä piripäät sovellu huoltajiksi?
Vierailija kirjoitti:
Lasuntekovelvollisuus tuli lastensuojelulain uudistuksessa vuonna 2008. Uudistuksen lähtökohtana oli ns. varhaisen puuttumisen strategia, jossa lastensuojelun toimialaa laajennettiin vakavista huolista myös lieviin huoliin.
Vielä 10 vuotta sitten päiväkodeissa ei juuri tehty lasuja vaikka velvollisuus siihen oli jo silloin. Monissa taloissa ei vuosittain tehty yhtään lasua.
Tämä johtaisi siihen ettei niitä ilmoituksia uskalla tehdään kukaan ennen kuin vasta silloin jos tilanne on jo äitynyt todella vakavaksi. Idea olisi kuitenkin se, ettei tilanteet ehtisi mennä noin pitkälle.