Minä ja koulu huolissaan lapsesta. Mistä voisi olla kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukihäiriö, hahmotushäiriö + add. Jää kiinni testeissä tai sitten ei, riippuu ihan testaajan ammattitaidosta. 

Ovatko nämä esimerkiksi perusteita erityiselle tuelle ja sitä kautta avustajan saamiseen tai pienluokalle pääsemiseen?

Ap

ADHD voi saada neuropsykologista kuntoutusta ja/tai valmennusta. Nykyisin ei tuota ADD:tä käytetä, vaan kaikkien diagnoosi on ADHD riippumatta siitä, onko siinä ylivilkkautta mukana vai ei. Usein ADHD tarvitsee myös lääkityksen. Lääkitys auttaa jo paljon, mutta sen lisäksi tarvitaan sitä kuntoutusta/valmennusta, jotta saadaan arjen hallinta ja toimintakyky paremmalle tasolle. Siinä on aika paljon opiskeltavaa ja opeteltavaa. Neuropsykologisessa kuntoutuksessa voidaan työstää myös minäkuvaa ja itsetunnon ongelmiin liittyviä asioita. Vaikka lapsi on va

Kiitos. En ole varma, että mitä mieltä olemme lääkityksestä. Noin pienelle..

Ap

Lukihäiriö voi olla paha ja se vaikuttaa myös lapsen identiteettiin, lapsesta tuntuu että hän ei ole kuin muut. Paljon positiivista palautetta ja keskitytään siihen mitä osaa. Lukemista joka päivä, joku kiva palkinto systeemi esim tarra kun lukenut tietyn määrän sanoja päivässä ja jonkin tietyn määrän esim 5 tarraa joku palkinto esim tekeminen mistä lapsi tykkää tai joku tavara voi myös olla.

Kun ruoka jää syömättä, niin onko se silloin sellaista mistä lapsi pitää? Lapselle vois pistää ihan ajastimen ( Google play kaupasta löytyy kivoja sovellutuksia näihin)käyttöön esim 5min että se aika pitää syödä ilman leluja pöydässä.

Itse en aloittasi 10-vuotiaalle lääkitystä. Aivot ovat vielä vahvassa kehitysvaiheessa. Voisiko lapsellasi olla erityisherkkyyttä ja lievää autismia lukihäiriön lisäksi?  Ehkä kannattaisi karsia ylimääräiset virikkeet minimiin. Nykyiset koulut oikein ruokkivat ongelmia lasten kasvuun ja kehitykseen. 

Jos lapsi kasvaa normaalisti niin syömisestä ei pidä tehdä ongelmaa, välillä lapsi on nälkäisempi ja välillä kylläisempi, terve lapsi syö sen verran mitä hän tarvitsee. Ei ole ollenkaan haitallista jos välillä jää syömättä.

Moni täällä veikkaa ADHD tai mun mielestä enemmän autismia, koska tässä nimenomaan on noi oppimisen vaikeudet, eteenkin kielelliset haasteet ja levottomuutta ja keskittymiskyky heikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukihäiriö, hahmotushäiriö + add. Jää kiinni testeissä tai sitten ei, riippuu ihan testaajan ammattitaidosta. 

Ovatko nämä esimerkiksi perusteita erityiselle tuelle ja sitä kautta avustajan saamiseen tai pienluokalle pääsemiseen?

Ap

ADHD voi saada neuropsykologista kuntoutusta ja/tai valmennusta. Nykyisin ei tuota ADD:tä käytetä, vaan kaikkien diagnoosi on ADHD riippumatta siitä, onko siinä ylivilkkautta mukana vai ei. Usein ADHD tarvitsee myös lääkityksen. Lääkitys auttaa jo paljon, mutta sen lisäksi tarvitaan sitä kuntoutusta/valmennusta, jotta saadaan arjen hallinta ja toimintakyky paremmalle tasolle. Siinä on aika paljon opiskeltavaa ja opeteltavaa. Neuropsykologisessa kuntoutuksessa voidaan työstää myös minäkuvaa ja itsetun

Tuota adhd tai ja lääkitystä ei todellakaan ole syytä pohtia ennen kuin lapsella on diagnoosi ja silloinkin voi pyytää lääkketöntä kuntoutusta, lääkäri ei voi pakottaa lääkitsemään lääkkein lasta näissä tapauksissa.

DyslektikkoEi saa tehdä isoa numeroa hänen puutteistaan.Nyt in kysymys hänen tulevaisuudesta. 

Kiitos kaikille asiallisista vastauksista!

Ap

Voi tulla useampiakin diagnooseja. Mielestäni on turha ja ajan tuhlausta alkaa itse niitä arvailemaan: anna ammattilaisten tehdä tutkimuksensa ja mieti sitten. Ad(h)d voi olla yksi niistä. 

Yhdellä sukulaisellani on sekä adhd diagnoosi, kehitysvammadiagnoosi ja ocd-diagnoosi. Asuu tuetussa palveluasunnossa. Muistuttaa paljon kuvaustasi lapsestasi, mutta toistan tässä nyt saman minkä alussa kirjoitin, että mielestän on turhaa alkaa itse etsiä diagnoosia. Parempi antaa ammattilaisten tehdä rauhassa oma työnsä.

Keskity olemaan lapsesi tukena. Tutkimukset ovat myös lapselle stressaavia ja väsyttäviä.

Yksi vinkki lapsesi oireiden selvitykseen: älä sitten oleta, että kun teiltä kysytään asioita a tai x, niin älä oleta, että kysymyksillä yritetään selvittää sitä tai tätä ikäänkuin rivien välistä, vaan vastaa vain kysymyksiin. suurimmat ongelmat tulee siitä, että vanhemmat esin itse päättää mikä olisi diagnoosi ja sitten alkavat vastailla sen mukaisesti kysymyksiin ja kun ovat itse diagnoosia etisessään löytäneet pelottavia (itseään pelottavia) diagnosoeja ja siihen liittyviä pääoireita, niin sitten kun niistä kysytään, niin alkavat ajatella, että kysytään siksi, etät nyt yrittävät saada tätä ja tätä diagnoosia, siitä ei ole kyse, minä kyllä tunen lapseni, joten vastaan tähän, että ei.  (usko tai älä, niin moni vanhempi tekee juuri tuollaista)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukihäiriö, hahmotushäiriö + add. Jää kiinni testeissä tai sitten ei, riippuu ihan testaajan ammattitaidosta. 

Ovatko nämä esimerkiksi perusteita erityiselle tuelle ja sitä kautta avustajan saamiseen tai pienluokalle pääsemiseen?

Ap

ADHD voi saada neuropsykologista kuntoutusta ja/tai valmennusta. Nykyisin ei tuota ADD:tä käytetä, vaan kaikkien diagnoosi on ADHD riippumatta siitä, onko siinä ylivilkkautta mukana vai ei. Usein ADHD tarvitsee myös lääkityksen. Lääkitys auttaa jo paljon, mutta sen lisäksi tarvitaan sitä kuntoutusta/valmennusta, jotta saadaan arjen hallinta ja toimintakyky paremmalle tasolle. Siinä on aika paljon opiskeltavaa ja opeteltavaa. Neuropsykologisessa kuntoutuk

Lääkitystä usein pelätään turhaan. Minulla on add muotoinen adhd ja aikuisena sain diagnoosin. Lääkitys auttaa hurjasti arjessa. Sisarukseni toisella lapsella on todettu add muoitinen adhd ja koska olin aina ollut itse avoin omasta adhd:stani, niin kun sisarukseni pohti kumppaninsa kanssa lääkityskokeilun aloittamista, niin saatoin sitten oman kokemukseni turvin sanoa, että pelkkä kokeilu ei tee mitään vahinkoa. Lääkkeet on tutkittu ja niissä toki on aloitusoireita ja sivuvaukutuksia esim. iltaisin, kun lääkkeen vaikutus lakkaa, niin sitä voi väsähtää yhtäkkiä, mutta riippuvaiseksi siitä en ainakaan itse ole tullut, mtään pitkäaikaisvaikutuksia en ole huomannut. SILTI kaikki nämä ovat yksilöllisiä. Joillekin mikään lääkitys ei tunnu sopivan, jollekin kaikki, joten niitä löökityskokeiluja tehdään, jotta voidaan nähdä miten käy. Ja tosiaan: ei kannata pelätä lääkkeitä. On parempi, että lapsi saa itsekin kokeilla niitä ja tunnustella itse miten asiat menee - lapsen hyvinvoinistahan tuossa on kyse. Erilaiset kuntoutuksen tukimuodot ovat myös tosi hyviä olla olemassa, kuten koutsit ja erilaiset tietotekniset sovellukset ja -avut ja sellaiset. Yhdessä lääkityskokeilun kanssa varmasti hyviä.

ja tuo sisarukseni lapsi muuten opiskelee tätä nykyä kansainvälisesti arvostetussa ulkomaisessa yliopistossa ja koko ajan vuosikurssinsa parhaimmistoa. Sairaukseni perhe päätti, että kokeilevst lääkitystä ja lapsi (hän sai lapsena, tai teininä diagnoosin) itse koki sitten lääkityskokeilun aikana, että tämä on hyvä. hän sai sen ansiosta myös ystäviä - oli kärsinyt yksinjättämisestä sitä ennen....

toivottavadti lapsesi tilanne paranee kun saatte selville mistä on kyse ja sitten tukitoimet auttaa. Viranomaistahojen ja koulunkin kanssa pitää olla sitten vanhemman roolissa tarkkana, kun teidän pitää valvoa, että lapsi saa sitten tarvitsemansa tuen ja osata vaatia sitä myös koululta. Lapsen oma opettaja ei välttämättä voi aina tehdä kaikkea, koska rehtori on viime kädessä sitten se, joka päättää noistakin asioista ja opettajien pitää noudattaa rehotorin asettamia linjauksia.