Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
3 vuoden kela-terapia ei riittänyt ja asiat vaivaa vieläkin.
13.02.2024 |
Onko ainoa vaihtoehto maksaa täyttä hintaa tai saisko esim psyk sh keskusteluja ja onko niistä apuja? Tai miitä muita apuja olette käyttäneet? (ei päihteet esim)
Voiko jostain lyhytterapiosta olla apua?
Ongelmina esim huono itsetunto, yksinäisyys, kelpaamattomuus, läheisen rankka elämä, it-sari ja syyllisyyden tunteet.
Kommentit (119)
Pitkän terapian loppumisesta alkaa uusi elämänvaihe, jossa on monenlaista oppimista, ja ilman sitä terapeutin tukea. Käytä niitä uusia keinoja ja uskomuksia, joita olet oppinut terapiassa. Päiväkirjan pitäminen kannattaa myös, silloin näkee oman kehityksen. Jos omat jaksut eivät vielä riitä, niin hakeudu terveyskeskukseen tai työterveyteen. Jokainen me ollaan yksilöitä ja toivutaan ja kehitytään omaan tahtiimme. Voimia jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin kaksi vuotta terapiassa. Oli hyvä terapeutti. Helpotti hiukan, kun pääsi purkamaan omaa mieltä ulkopuoliselle. N29
Omat ongelmat: itsevarmuuden puute, muutama sosiaalinen taito puuttuu, etäinen isä ja siihen liittyvät ongelmat mitkä vaivanneet yli 10 vuotta, ulkopuolisuuden tunne.
Etäinen isä = terapiaan :D
Ap opettele sietämään, että joskus on vähän vaikeaa. Kaikilla on.
Itselle 3 vuotta oli aivan liian lyhyt aika, moni ammattilainen onkin sitä mieltä että vakavimmin traumatisoituneet tarvitsisivat 4-5v. Itse kävin terapiassa 4,5 vuotta ja nykyään pärjään ihan tarpeeksi hyvin, mitään helppoa ei ole todellakaan mutta pärjäilen ja olen työkykyinen. Hirveää pilkkaamista, tuomitsemista ja haukkumista ketjussa. Tekin jotka tuota teette olisitte avun tarpeessa, se on päivänselvä asia.
Lopeta hiilarin ja sokerin syönti ja rupea lenkkeilemään niin kaikki vaivat katoaa.
Kerroin terapeutille miesystävän pahoinpidelleen minua,totesi siihen,että minusta ei varmaankaan ollut vastusta..olen pienikokoinen nainen.Että semmosta,onneksi siitä käynnistä ei tarvinnut maksaa.Hyvä,jos joku saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu paikkakunnasta mutta isommilla paikkakunnilla on psyk. sairaanhoitajia, joilla on joko psykoterapeuttikoulutus tai monilla ainakin koulutus johonkin lyhytterapiamuotoon, esim. HOT, eli hyväksymis- ja omistautumisterapia tms. on aika yleinen. Kysy, saisitko käyntejä. Niitä tuskin saa joka viikko, kuten Kelan psykoterapiassa, mutta jotain varmaan voit saada.
Joillakin paikkakunnilla voi olla myös sopivia ryhmäterapiamuotoja, jotka auttaa hyvin tuollaisissa suhteellisen lievissä oireissa kuten yksinäisyys, huono itsetunto ja kelpaamattomuus, kuten sinullakin taitaa tällä hetkellä olla kyseessä.
Niistä henkilökohtaisemmista asioista, kuten läheisen rankasta elämästä tai it-sarista, ei yleensä ryhmässä halua eikä pidäkään avautua, mutta jos niihin saisit muutamia vastaanottoaikoja.
Osaatko tarkemmin kertoa, mitä, minkälaista ja mihin tarvitsisit apua? Millä tavalla ne asiat vaivaavat tai vaikuttavat ja miten tämä näkyy elämässäsi?
Valitettavasti terapia itsessään ei ole mikään ihmeparannuskeino mihinkään, edes vuosia jatkuvana. Oletko pohtinut elämäntilannettasi yleisemmin? Mitä haluaisit elämässäsi tehdä tai saavuttaa, tai kokea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkän terapian loppumisesta alkaa uusi elämänvaihe, jossa on monenlaista oppimista, ja ilman sitä terapeutin tukea. Käytä niitä uusia keinoja ja uskomuksia, joita olet oppinut terapiassa. Päiväkirjan pitäminen kannattaa myös, silloin näkee oman kehityksen. Jos omat jaksut eivät vielä riitä, niin hakeudu terveyskeskukseen tai työterveyteen. Jokainen me ollaan yksilöitä ja toivutaan ja kehitytään omaan tahtiimme. Voimia jatkoon!
Pahimmassa olotilassa voi soittaa kriisipuhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hankkimaan resilienssiä ja harrastuksia, muuta ajateltavaa. Tavoitteita elämään.
Itsellä on takana, koko lapsuuden ja nuoruuden kestänyt väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, henkinen väkivalta. Perheen päihdeongelmat ja itsemurhat... en mieti niitä vaan menen eteenpäin, keskityn kehittämään itseäni ja elämässä eteenpäin. Toki nuo vaikuttaa minuun aina, mutta en vello meeneisyydessä.
Nuo sinun jutut ei ole mitään ylitsepääsemättömiä, ei loputon asioista jauhaminenkaan muuta mitään. Keksi muuta mielekästä sisältöä elämään
Pidemmän päälle pakeneminen harvemmin auttaa. Ne, jotka ovat uskaltaneet menneisyytensä kohdata aidosti ovat parhaimmillaan vahvoja. Myös vahvuuteen sairastuminen näkyy eri tavoin, esimerkiksi empatiakyvyttömyytenä. Hienoa toki, jos olet itse päässyt eteenpäin ns. hyvänä ihmisenä. Terapian käyminen ei myöskään tarkoita sitä, että asioissa velloisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hankkimaan resilienssiä ja harrastuksia, muuta ajateltavaa. Tavoitteita elämään.
Itsellä on takana, koko lapsuuden ja nuoruuden kestänyt väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, henkinen väkivalta. Perheen päihdeongelmat ja itsemurhat... en mieti niitä vaan menen eteenpäin, keskityn kehittämään itseäni ja elämässä eteenpäin. Toki nuo vaikuttaa minuun aina, mutta en vello meeneisyydessä.
Nuo sinun jutut ei ole mitään ylitsepääsemättömiä, ei loputon asioista jauhaminenkaan muuta mitään. Keksi muuta mielekästä sisältöä elämään
Pidemmän päälle pakeneminen harvemmin auttaa. Ne, jotka ovat uskaltaneet menneisyytensä kohdata aidosti ovat parhaimmillaan vahvoja. Myös vahvuuteen sairastuminen näkyy eri tavoin, esimerkiksi empatiakyvyttömyytenä. Hienoa toki, jos olet itse päässyt eteenpäin ns. hyvänä ihmisenä. T
Ei se ole mitään pakenemista jos elää muutakin elämää kuin niitä menneisyyden asioita. Vai mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä?
Olen omassa työssä havainnut että hrvoin pelkkä keskusteluterapia auttaa. Erityisesti traumaattisten kokemusten kanssa olisi hyvä jos terapia sisältäisi kehollisia menetelmiä. Joillekin ilmaisullinen terapia tuo sen puuttuvan jutun, oli se sitten kirjoittamista, taideterapiaa tai musiikkiterapiaa. Joillekin eläinavusteiset terapiat auttavat jaksamaan.
Sitten vielä sekin että jossain vaiheessa ollaan siinä pisteessä ettei lisäveivaaminen enää tuo hyötyä vaan pitää hyväksyä asiat ja mennä eteenpäin. Harva meistä tosiaan on täysin ehjä ja elänyt ongelmatonta elämää. Silti täytyy elää.
Tapaan työssäni yhteiskunnan marginaalisimpia eli rikoksia tehneitä, huumeidenkäyttäjiä, sijoitettuja lapsia, ylisukupolvista kurjuutta ja kärsimystä. On oikeastaan hurja oletus että pelkkä keskustelu auttaisi kaikkia jäsentämään asioitaan. Keskusteluterapia vaatii sekä tietyn tason kognitiivisia että mielentämisen kykyjä.
Harva asiakkaistani tietää että omallakin työntekijällä on haavansa. Perheväkivaltaa, päihdekäyttöä, seksuaalista kaltoinkohtelua, taloudellisia ongelmia, kaikkea mahdollista joista sitten on pitänyt jatkaa eteenpäin. Enkä tietysti näitä asiakkailleni avaa. Mutta joskus huomaan että liian usein ajatellaan että on ne ongelmalliset jotka kaipaa loputtomiin apua ja tukea ja sitten täysin ongelmattomat jotka eivät mitään ymmärrä. Ei se mene ihan niin. Täytyy hyväksyä oman elämän epätäydellisyys ja tehdä siitä paras mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat aikuiselta lapselta. Eli voinen suositella sinulle AAL (ACA) eli alkoholistien aikuiset lapset - vertaistukiryhmää. Löytyy lähiryhmiä kaupungeittain sekä myös verkkoryhmiä.
Itse olen käynyt kymmenen vuotta AAL:ssä. Toimiva juttu, lähes ilmaista. Tarvittaessa voi osallistua verkon kautta kokouksiin vaikka joka päivä.
Kiitos tästä, en ollut kuullutkaan. Tuolla sivustolla on vain viime vuoden aikatauluja ym, eli tiedätkö onko toiminta jotenkin loppunut..? Lähinnä tuota verkon kautta osallistumista katsoin mutta sielläkään ei ole kuin vuoden 2023 aikataulut.
Tämä on suorastan törkeää että Kela kustantaa yhteiskunnan varoilla näitä, eihän se tarve lopu koska terapeutti pitää kiinni lypsylehmästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerroin terapeutille miesystävän pahoinpidelleen minua,totesi siihen,että minusta ei varmaankaan ollut vastusta..olen pienikokoinen nainen.Että semmosta,onneksi siitä käynnistä ei tarvinnut maksaa.Hyvä,jos joku saa apua.
Siinäpä uusi trauma uudelle terapeutille työstettäväksi. Tuskin viisi vuotta riittää.
Murehtimiseen ei oikein auta kuin toiminnallisuus, joka pitää ajatukset tässä ja nyt, ei menneessä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on suorastan törkeää että Kela kustantaa yhteiskunnan varoilla näitä, eihän se tarve lopu koska terapeutti pitää kiinni lypsylehmästään.
Ja on niin mukava käydä rupattelemassa terapeutille, joka kuuntelee loputtomiin. Ja kertoo, että edelleen sinä tarvitsisit lisää terapiaa, että ei tämä nyt viidessa vuodessa vielä valmiiksi tullut. Aika helppo duuni, ja asiakkaat ei lopu, eikä kyllä maksajatkaan, joilta ei kysytä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen ulos lähtemistä raikkaaseen ilmaan, sosiaalista urheiluharrastusta, töitä sekä opiskelua.
Töitä nimenomaan, ap:n pitää mennä töihin.
Eikö ole sukulasia, joille voit marista. Täältä ei apua tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hankkimaan resilienssiä ja harrastuksia, muuta ajateltavaa. Tavoitteita elämään.
Itsellä on takana, koko lapsuuden ja nuoruuden kestänyt väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, henkinen väkivalta. Perheen päihdeongelmat ja itsemurhat... en mieti niitä vaan menen eteenpäin, keskityn kehittämään itseäni ja elämässä eteenpäin. Toki nuo vaikuttaa minuun aina, mutta en vello meeneisyydessä.
Nuo sinun jutut ei ole mitään ylitsepääsemättömiä, ei loputon asioista jauhaminenkaan muuta mitään. Keksi muuta mielekästä sisältöä elämään
Pidemmän päälle pakeneminen harvemmin auttaa. Ne, jotka ovat uskaltaneet menneisyytensä kohdata aidosti ovat parhaimmillaan vahvoja. Myös vahvuuteen sairastuminen näkyy eri tavoin, esimerkiksi empatiakyvyttömyytenä. Hienoa toki, jos olet itse päässyt eteenpäin ns. hyvänä ihmisenä. T
Juu, mutta menneisyyttään ei voi oikeasti mitenkään käsitellä pois päiväjärjestyksestä. Se on siellä sinussa ikuisesti. Sen takia on hyvä kohdata katse lisäksi nykyhetkeen ja tulevaan. Ei se menneisyys mihinkään karkaa, vaikka keskittyisi välillä positiivisempiin asioihin. Sitä voi palata käsittelemään aina silloin tällöin, mutta pois sitä ei saa. T. Eri
Alue: Aihe vapaa
Suosittelen hankkimaan resilienssiä ja harrastuksia, muuta ajateltavaa. Tavoitteita elämään.
Itsellä on takana, koko lapsuuden ja nuoruuden kestänyt väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, henkinen väkivalta. Perheen päihdeongelmat ja itsemurhat... en mieti niitä vaan menen eteenpäin, keskityn kehittämään itseäni ja elämässä eteenpäin. Toki nuo vaikuttaa minuun aina, mutta en vello meeneisyydessä.
Nuo sinun jutut ei ole mitään ylitsepääsemättömiä, ei loputon asioista jauhaminenkaan muuta mitään. Keksi muuta mielekästä sisältöä elämään