3 vuoden kela-terapia ei riittänyt ja asiat vaivaa vieläkin.

Saat tk-lääkäriltä lähetteen julkisen puolen erikoissairaanhoitajalle tai psykologille. Varaapa aika.

Minulle ei kukaan edes koskaan ehdottanut terapiaa, vaikka vuosien koulukiusaaminen syrjäytti minut työelämästä... : (

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo läheisen rankka elämä jäi mietityttämään. Miten läheinen eli voiko siihen edes ottaa etäisyyttä? Jos kyseessä oma lapsi, niin hätä on ymmärrettävä. Jos kyseessä kumppani, siis aikuinen, niin mitä voisi tehdä, mitkä ovat vaihtoehdot.



Olisiko mitään vertaistukiryhmiä...

Ehkä noita vertaisia voisi etsiä. Saakohan niissä ryhmissä itkeä?

Minä olen ollut aikoinaan ammattilaisten ohjaamassa vertaistukiryhmässä noin kaksi vuotta, ja on ensimmäisellä kerralla me osallistujat itkimme melko valtoimenaan. Niin paljon oli patoutunut tunteita ja oli helpottavaa jakaa niitä. Teimme myös retkiä yhdessä ja käytössä olivat myös luovat menetelmät. Aivan todella suuri apu; vieläkin muistelen joskus niitä tapaamisia. Tsemppiä!

Kuulostat aikuiselta lapselta. Eli voinen suositella sinulle AAL (ACA) eli alkoholistien aikuiset lapset - vertaistukiryhmää. Löytyy lähiryhmiä kaupungeittain sekä myös verkkoryhmiä.

https://www.aal.fi/

Itse olen käynyt kymmenen vuotta AAL:ssä. Toimiva juttu, lähes ilmaista. Tarvittaessa voi osallistua verkon kautta kokouksiin vaikka joka päivä. 

Hyväksy ja jatka eteenpäin. Niin muutkin tekee. 

Psykedeelit,siis oikea hoito niiden avulla, vois toimia.

Mutta ei ole vielä käytössä täällä.

Niin toivoisin kouluun aineiksi oman elämän hallintaan liittyviä aineita. Kotona kun ei tähänkään kaikille anneta eväitä. Mitä hyötyä on tietää maiden pääkaupungit, jos omassa päässä on kaaos. Nykyään kaikkeen vähänkin ikävään asiaan tarvitaan terapeuttia keskusteluavuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Psykedeelit,siis oikea hoito niiden avulla, vois toimia.

 

Mutta ei ole vielä käytössä täällä.

Muutaman vuoden päästä mdma ja ehkä 10v päästä psilosybiini. 

Ei kyllä voi suositella ilman lääkäriä kumpaakaan, ongelma on siinä opittujen oivallusten integroinnissa elämään trippien jälkeen. 

Saat tklääkäriltä EHKÄ lähetteen vuode, puolentoista jonoihin. Ei täällä ole tarkoitus ketään tosissaan auttaa. Valtio on romahtamassa.

Höpö höpö. Kukaan ei halua enempää terapiaa, jos sinne on pakolla joutunut.

Vierailija kirjoitti:

3 vuotta rahantuhlausta.

Tämä. Uskomatonta, että joku pilaa elämänsä menemällä terapiaan.

aloita itsehoito

mielenterveystalo.fi

 Meillä kaikilla on jotain pienetä mielen sisällä. Elämän taika on elää siitäkin huolimatta ja päästää niistä irti. Sellaista se on. Elämä. 

jos kaipaat edelleen pitkää terapiaa ja yhteiskunta on jo maksanut sinulle kolme pitkää vuotta, niin eihän sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin maksaa se itse.

Onpa ikäviä kommentteja. 3 vuotta terapiaa on lyhyt aika, jos on elänyt vaikka traumaattisen lapsuuden. Kun kasvaa monen monta vuotta hirveissä oloissa, menee traumojenkin käsittelyyn pitkä aika. En tiedä mikä aapeen tilanne on, mutta yleisesti. Kaikilla on murheita, mutta kaikki eivät todellakaan lähde elämään samalta viivalta. Murheita on monenlaisia. Esimerkiksi iäkkäiden vanhempien kuolemat tai työttömyys ns. kuuluu elämään. Sen sijaan esimerkiksi fyysinen ja henkinen väkivalta lapsuudessa ei kuulu. 

Olisiko ap mahdollista hakea lääkinnällisiä kuntoutusta? Vammaistukea? Kävin itse 3 vuotta Kelan kustantamassa terapiassa, sen jälkeen ilmaiseksi kaksi vuotta lääkinnällisessä kuntoutuksessa. Kunnallisella sairaanhoitajalla kävin sen jälkeen, mutta se oli ihan höpö höpöä. Minulle sattui myös löytymään todella hyvä terapeutti. Melkein kuusi vuotta vei aikaa tasapainottaa oloa ja päästä traumoista ns. irti. Olin todella pohjalla pahimmillaan, nyt elän ns. normaalia elämää eli parhaimmillaan voi käydä näinkin. Terapia vaatii kuitenkin myös valtavasti omaa työtä. 

Terapiasta irtautuminen on monille taas uuden trauman paikka. Terapiassa ei voi käydä kokoelämää. Kokoa itsesi ja jatka elämää, sulla ei nimittäin ole mitään suurempia ongelmia kuin niilläkään jotka terapiaa eivät ole käyneetkään.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikäviä kommentteja. 3 vuotta terapiaa on lyhyt aika, jos on elänyt vaikka traumaattisen lapsuuden. Kun kasvaa monen monta vuotta hirveissä oloissa, menee traumojenkin käsittelyyn pitkä aika. En tiedä mikä aapeen tilanne on, mutta yleisesti. Kaikilla on murheita, mutta kaikki eivät todellakaan lähde elämään samalta viivalta. Murheita on monenlaisia. Esimerkiksi iäkkäiden vanhempien kuolemat tai työttömyys ns. kuuluu elämään. Sen sijaan esimerkiksi fyysinen ja henkinen väkivalta lapsuudessa ei kuulu. 

Olisiko ap mahdollista hakea lääkinnällisiä kuntoutusta? Vammaistukea? Kävin itse 3 vuotta Kelan kustantamassa terapiassa, sen jälkeen ilmaiseksi kaksi vuotta lääkinnällisessä kuntoutuksessa. Kunnallisella sairaanhoitajalla kävin sen jälkeen, mutta se oli ihan höpö höpöä. Minulle sattui myös löytymään todella hyvä terapeutti. Melkein kuusi vuotta vei aikaa tasapainottaa oloa ja päästä traumoista ns. irti. Olin todella pohj

pitkän psykoterapian yksi haittavaikutus on se, että kun potilas ajattelee, terapian kestävän vähintään (vaikkapa) kolme vuotta, niin sitten ei ala tekemään psyykkistä työtä heti, vaan pääpaino on tosiaan sitten sillä, että kertoo kertomistaan miten pahoitti mielensä.  Kun terapialle laitetaan jonkinlaiset rajat (vaikka lyhytterapia tai sitten potilas joutuu maksamaan koko terapian itse), niin toipuminen tapahtuu nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Jos 3 vuotta ei auttanut, pitäisikö etsiä muita apukeinoja? 

Kai ajattelet näin myös raskautumisyrityksistä, pääsykokeista, parisuhdevaikeuksista, kuolemasta, ja lapsista? Että kun on jo kolme vuotta mennyt, eikös olisi jo aika unohtaa koko asia, katkaista suhde tsi mennä eteenpäi ?

Riittänyt? Tarkoitat varmaan ettei tehoton huuhaa toiminut.

Itse lähdin nettivalmennukseen pari vuotta sitten ja se oli hyvä päätös. 

 

Meitä oli ryhmässä 8 henkilöä ja joka viikko oli nettitapaaminen jossa vetäjä piti alustuksen ja asiasta keskusteltiin lopuksi. Saimme kotitehtävän jota käsiteltiin seuraavalla kerralla.

Meillä oli myös Facebook-ryhmä jossa pystyimme jakamaan ajatuksiamme.

Sekä 2 livetapaamista.

Voin sanoa että sain valmennuksesta todella paljon. Vetäjä on hyvä, vertaistuki muiden kanssa ja oli ihana jakaa ajatuksia (tosin itse olin lähinnä kuunteluoppilaana). 

Vierailija kirjoitti:

Hyväksy ja jatka eteenpäin. Niin muutkin tekee. 

Mutta asiat pitää ensin myös käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Riittänyt? Tarkoitat varmaan ettei tehoton huuhaa toiminut.

Miksi tulet huutelemaan tänne? Mikä sun ongelma on?