Onko muita, jotka vihaavat yhteisiä perheaterioita?
Olen erityisherkkä, en vaan mitenkään siedä tiettyjä ääniä ja liikkeitä, mm. syömistä
Niin pienestä kuin muistan, vihasin istua perheeni kanssa ruokapöydässä. Kiehuin koko ajan vihasta, koska he maiskuttivat, ryystivät, jauhoivat kuin lehmät ja näyttivät typeriltä ja ällöttäviltä. Toivoin, että kuolisivat pois ja pääsisin eroon heistä. En voinut syödä mitään ja painostus johti syömishäiriön syntyyn. Pyörittelin yleensä ruokaa lautasella, kunnes muut kyllästyivät ja lähtivät pöydästä. Silloin kippasin ruuat roskiin ja peittelin sinne piiloon. Teini-iässä en enää suostunut olemaan samassa pöydässä, vaan vein lautasen huoneeseeni, ja kävin kippaamassa ruuat pois sitten kun muut olivat poissa. Myöskään kouluruokaa en syönyt. Olin lasten saamiseen asti 168 cm ja noin 40 kg. Leipää söin ja karkkia. Mutta en mitään terveellistä.
Meillä on nyt suurperhe ja mieheni mielestä perheateriat ovat tärkeitä. Mutta minä kärsin niistä. Koska lapset maiskuttavat, ryystävät, jauhavat kuin lehmät.... En myöskään voi syödä mieheni laittamaa ruokaa, koska hän tekee sen "väärin". Se on pahaa. Suostun syömään vain itse valmistamaani ruokaa. Istun ruokapöydässä ja syön ehkä vähän kuivaa riisiä tms.
Onko minun pakko yrittää syödä perheen kanssa? Tulen ihan jäätävän kiukkuiseksi siitä, eivätkä ruokailut ole todellakaan mitään mukavia hetkiä. Vietän mukavat hetket jossain ihan muualla. Minulla ei ole myöskään minkäänlaista tarvetta "muuttua toisenlaiseksi". Minä olen mikä olen, eikä mikään kallonkutistaja saa minua rakastamaan syömistä ylipäänsä, eikä varsinkaan toisten kanssa.
Kommentit (86)
Oisko mitää, jos lähtisit vaikka lenkille siksi aikaa kun muut syövät? Hekin saisivat
nauttia ateriansa "normaalien" ihmisten kanssa, koska he vuoren varmasti aistivat sun inhos heitä kohtaan, mutta ovat sen verran hienotunteisia, etteivät lennätä sua niskavilloista ulos!
Itse en katselisi kaltaistasi hapannaamaa viikosta toiseen vaan sanoisin, että jos ruoka ei maita,
ole syömätä ja ala "vetää" pöydästä!
Ootko kuullut sellaista tosiasiaa, että sitten kun mustalaisten hevonen oppi oleen syömätä,
se kuoli!
Minusta sinun pitää istua pöydässä lastesi kanssa näillä perheaterioilla. Syötkö silloin on oma valintasi.
Ota selvää misofoniasta. Siihen ei voi altistaa. Mutta apukeinoja voi käyttää, kuten taustahälyä, kuulokkeita, yms. Oman stressin säätely on tärkeää ja rentotumiskeinot, sillä kuormittuminen pahentaa misofoniaa. Lääkehoitoa ei ole ja terapiassa voi opetella asian hyväksyntää ja elämänhallintakeinoja, että arki rullaa paremmin. Mutta misofonia ei parane, tosin jotkut kokevat sen lieventyvän ikääntymisen myötä, samoin kuin adhd. Tärkeintä on kuitenkin antaa tietoa perheelle, joiden kanssa syöt.
Vierailija kirjoitti:
Moi vaan kohtalotoveri. Mulla ei ole suurperhettä nyt eikä lapsuudenkodissa, mutta inhoan ylipäätään ruokailua muiden ihmisten seurassa. Olen äärimmäisen tietoinen ympärilläni olevista mussuttajista, suu auki puhujista, ryystäjistä jne. Yritä siinä sitten nauttia ruuasta, kun mietit vaan, kuinka paljon kuolaroiskeita niiltä suu auki pupertajilta lentelee siihen pöydälle.
En ole tietääkseni eritysherkkä, mutta jostain syystä syöminen on ollut aina vaikeaa jos ympärillä on muita ihmisiä. Tuo kuvauksesi kuulostaa siis hirveän tutulta :)
Onko sua moitittu lapsena paljonkin tai jäänyt yksin syömään(vanhemmat jossain aina), sellainen tekee aterian syönnistä outoa, ja kuulostelee siinä enemmän toisia(puuttuvia ihmisiä)
Syön kyllä pakon edessä muiden kanssa ruokapöydässä nopsaan kuitenkin. Onneksi kotona saa syödä yksin. En halua katsella muiden syömistä ja seurustella syödessä. Syön tietokoneen äärellä ja luen samalla.
Voi se johtua ala-asteen ruokailusta kun siellä oli kiusaamista ja aikuisilla on sitä että kytätään toisten annoksia ja ihmetellään jos ei pysty sitä sun tätä syömään. Onneksi nykyään saa kasvisvaihtoehdon ettei tarvitse syödä pelkkää perunaa ja näkkileipää.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Miksikö hankin perheen? Koska muussa tilanteessa pidän heistä ja haluan jatkaa itseäni lapsissani. Ei siis yhtään haittaa, että saavat mallia. Päinvastoin. Ei ole tarvetta muuttaa erilleen.
Vai haluat jatkaa itseäsi lapsissasi? Miksi? Koirienkin jalostuksessa otetaan huomioon pääkopan terveys 😃
Meepä hoitoon ennenku sairastutat koko perheen.
En oo erityisherkkä (tietääkseni) mutta joskus kouluaikoina vieressä istuva kaverini söi näkkileipää sillälailla että "hruuh,hruuh" eli yhdisti hengityksen ja pureskelun ainutlaatuiseksi korvakokemukseksi.
Sain siinä ensimmäiset asmr-tingleni kauan ennenkuin koko asmr-käsitettä olikaan!
Minäkin kyllä inhoan sellaista perheateriaa, että pitää olla asetelmallista ja kiiltokuvamaista, ja noudattaa kaikkia kodin kuvalehden kriteerejä.
Vierailija kirjoitti:
Oisko mitää, jos lähtisit vaikka lenkille siksi aikaa kun muut syövät? Hekin saisivat
nauttia ateriansa "normaalien" ihmisten kanssa, koska he vuoren varmasti aistivat sun inhos heitä kohtaan, mutta ovat sen verran hienotunteisia, etteivät lennätä sua niskavilloista ulos!
Itse en katselisi kaltaistasi hapannaamaa viikosta toiseen vaan sanoisin, että jos ruoka ei maita,
ole syömätä ja ala "vetää" pöydästä!
Ootko kuullut sellaista tosiasiaa, että sitten kun mustalaisten hevonen oppi oleen syömätä,
se kuoli!
Olipas siinä vuodatus! Toivottavasti helpotti :-)
Itsehän olen vihannut mässytystä jo vuosikymmeniä, eikä kukaan ole mitään huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Meepä hoitoon ennenku sairastutat koko perheen.
Misofoniaan ei ole parannuskeinoa. Eikä se tartu muihin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tämä ole totta.
Voi olla hyvinkin totta. Itseäkin ärsyttää suuresti kun muut mässyttävät ruokaa suu auki ja lotina raikuu. Sitten vielä puhuminen ruoka suussa niin kuvotus on taattu. Hengityksen pihinä ja suhina myös ärsyttää äärettömästi. Miksi ei voi hengittää äänettömästi kuten 99% ihmisistä?
Eri
Itsekin kärsin jonkun sorttisesta misofoniasta. Mutta tilannetta voi helpottaa esim. taustamusiikilla ja ylenpalttisella rupattelulla, ajattelemalla jotain ihan muuta jne... Itsekin syön mieluiten yksin ja koneen ääressä, mutta koska olen työelämässä ja jollain tasolla omaan sosiaalisiakin suhteita, välillä joutuu mukaan näihin yhteisiin syömistilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Miksikö hankin perheen? Koska muussa tilanteessa pidän heistä ja haluan jatkaa itseäni lapsissani. Ei siis yhtään haittaa, että saavat mallia. Päinvastoin. Ei ole tarvetta muuttaa erilleen.
Me,me,me ja me. Jatkat vielä itsekkäistä syistä huonoja geenejä. Varaudu,että lapset kasvaessaan eivät ilahdu ja saat tuntea nahoissasi.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kyllä inhoan sellaista perheateriaa, että pitää olla asetelmallista ja kiiltokuvamaista, ja noudattaa kaikkia kodin kuvalehden kriteerejä.
Ei nykyään perheissä ole edes ruokapöytää tai kirjahyllyjä. Tulee säästöä kun ei osta turhia huonekaluja.
Jokainen syö missä syö. Jos haluaa juhlistaa jotain kerran vuodessa niin viltti lattialle kuin piknikillä ja syödään siinä lähekkäin.
Pätkätöiden takia muuttaminen kuukausien välein aiheuttaa sen ettei perheet haali itselleen huonekaluja tai ylläpidä ns perinteistä porvarillista ruokailukultuuria, joka tulee yläluokalta. Ei ennen syöty yhdessä. Se on 1900-luvun pakkouudistusten tapakasvatusta. Kätevämpi muuttaa töiden perässä kun ei kerää huonekaluja ja pidä turhia jarruttavia perinteitä yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Miksikö hankin perheen? Koska muussa tilanteessa pidän heistä ja haluan jatkaa itseäni lapsissani. Ei siis yhtään haittaa, että saavat mallia. Päinvastoin. Ei ole tarvetta muuttaa erilleen.
Me,me,me ja me. Jatkat vielä itsekkäistä syistä huonoja geenejä. Varaudu,että lapset kasvaessaan eivät ilahdu ja saat tuntea nahoissasi.
Itse lisäännyt vain epäitsekkäistä syistä? :D
Siedätyshoitoa ap tarvitsee. Muuta Italiaan ja ruokaile siellä jossain etelän suurperheessä, kyllä se siitä kolmantena vuonna helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Miksikö hankin perheen? Koska muussa tilanteessa pidän heistä ja haluan jatkaa itseäni lapsissani. Ei siis yhtään haittaa, että saavat mallia. Päinvastoin. Ei ole tarvetta muuttaa erilleen.
Me,me,me ja me. Jatkat vielä itsekkäistä syistä huonoja geenejä. Varaudu,että lapset kasvaessaan eivät ilahdu ja saat tuntea nahoissasi.
Itse lisäännyt vain epäitsekkäistä syistä? :D
En ole lisääntynyt enkä tule lisääntymään, sori siitä.
Suomalainen pitää syödessäänkin 2m turvavälin. Pohjoisen kylmissä olosuhteissa lusikka on paras ruokailuväline.