Onko muita, jotka vihaavat yhteisiä perheaterioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt miten koko perheesi kihisee kiukusta kun yrittävät sietää vihaista naamaasi? Kaikilla varmasti on mukavampaa jos olet poissa kun muut syövät, älä viitsi enää ärsyttää heitä läsnäolollasi. 

Mieheni ylipuhuu minua syömään perheen kanssa, vaikka hyvin tietää, että vihaan sitä. Hänen mielestään minun pitää uhrautua, jotta meillä olisi "yhteisiä perheaterioita". Yrittää kysellä mitä suostuisin syömään, mutta tulen niin pahantuuliseksi jo kyselystä, etten syö mitään. En syö myöskään pakastettua ruokaa, vaikka se olisi omaani. Pitää olla vasta valmistettua. Enkä muuten ikinä nimittele ketään ääneen, ne mielikuvat ovat vaan päässäni, tuntuu kun olisin joutunut possulauman kanssa lättiin. Muissa tilanteissa he ovat silmissäni ihan eri ihmisiä.

Ja ihan terveiden kirjoissa olen, työssäkäyvä, aktiivinen yhteiskunnan j

Et kyllä ihan täysjärkiseltä kuullosta. Perhettä perustaessa fiksu ymmärtää, että perheelämään kuulu tehdä asioita yhdessä. Ruokailu on niistä tärkeimpiä. Miten selviät aterioista töissä lounaalla tai ystävien kanssa ravintoloissa tai vieraissa. Nämä siis kuuluvat normaaliin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kyllä inhoan sellaista perheateriaa, että pitää olla asetelmallista ja kiiltokuvamaista, ja noudattaa kaikkia kodin kuvalehden kriteerejä.

Ei nykyään perheissä ole edes ruokapöytää tai kirjahyllyjä. Tulee säästöä kun ei osta turhia huonekaluja.

Jokainen syö missä syö. Jos haluaa juhlistaa jotain kerran vuodessa niin viltti lattialle kuin piknikillä ja syödään siinä lähekkäin.

 

Pätkätöiden takia muuttaminen kuukausien välein aiheuttaa sen ettei perheet haali itselleen huonekaluja tai ylläpidä ns perinteistä porvarillista ruokailukultuuria, joka tulee yläluokalta. Ei ennen syöty yhdessä. Se on 1900-luvun pakkouudistusten tapakasvatusta. Kätevämpi muuttaa töiden perässä kun ei kerää huonekaluja ja pidä turhia jarruttavia perinteitä yllä.

Enpä tunne tuollaisia perheitä?? Kaikilla on ruokapöydät (jopa useampia) ja kirjahyllytkin (kirjoille, ei krääsälle)

Meitä on kotona enää 2 mutta ruokapöytä on yhä 10-14 hengelle:) Ja sen ääressä syödään päivittäin. Ruokavieraita joka viikko.

Kiiltokuvaa ei ole vaan rentoa yhdessäoloa ja herkullista ruokaa

Onko muita, jotka vihaavat tulevia lapsiaan niin paljon131, että periyttävät näille noin sairaat geenit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään perheaterioista. Kiva syödä yhdessä. Kukaan ei mussuta suu auki tai ryystä mitään.

Samoin. Elämme nykyään mieheni kanssa kaksin kun lapset ovat maailmalla mutta 1-4 kuukaudessa meitä on 6-20 pöydässä.

Ap varmaan sekoaisi🤣

Meillä jutellaan ja nauretaan pöydässä yhteen ääneen, on hälinää, ihmiset kierrättävät astioita, joku hakee keittiöstä lisää. Lapset samassa pöydässä siitä lähtien kun osaavat istua syöttötuolissa. 

Syömiseen kuluu enimmillään tunteja italialaiseen tyyliin. Olen aina yhtä onnellinen kun pesueeni tai ystäväni ovat pöytämme ääressä:)

No se onkin varmasti ihanaa, kun ei kärsi misofoniasta. Aloittaja ei ole valinnut vaivaansa, eikä misofonia estä rakastamasta läheisiä

Ok, mutta sitten ei hankita perhettä kärsimään lisää. Lapset ovat viattomia kärsimään epäterveestä kasvuympäristöstä. Pahimmassa tapauksessa ongelma periytyy. 

Minä inhosin pienenä. En kestä syömisestä lähteviä ääniä ja lapsuuden perhe syö kuin siat kaukalolla. Paitsi nuorin pikkuveljeni, joka vihaa myös syömisääniä.

Oman perheen kanssa syöminen on mukavaa. Meillä on hyvää ruokaa, ei mitään perinteistä suomalaista kuivaa ja mautonta, ja kaikki osaa syödä sivistyneesti.

Ei tarvi syödä muiden kanssa yhdessä. Selitä miehellesi, kuinka suurta kärsimystä se on sinulle.

On myös lastesi kannalta parempi, että saat syödä omassa rauhassasi, sillä vihaisuutesi näkyy väistämättä lapsillesi. Oma isäni mulkoili minua aina vihaisesti, kun söimme, ja monesti myös kommentoi rumasti, joten minullekin perheateriat olivat tuskaa, tosin eri syystä kuin sinulle.

Tuota herkkyyttäsi ei voi valita eikä parantaa, joten sinun ei tarvitse pyydellä sitä anteeksi. Kotona asiat pitäisi voida järjestää niin, että kaikilla on hyvä olla, myös sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi hengittää äänettömästi kuten 99% ihmisistä?

Eri

Kai tuo oli sarkasmia?

Siltä varalta, ettei ole, niin: jos hengittämisestäni kuuluu ääni, niin se ei ole tahdonalaista. Nenäni vain ei ole niin avara, ettei ilma pitäisi ääntä virratessaan sen läpi. Ainoa keino estää tuo suhina on hengittää suun kautta ja se ei ole kovin terveellistä pidemmän päälle, sillä silloin hengitysilman epäpuhtaudet eivät suodatu nenäontelossa ja lisäksi nielu kuivuu, mikä ainakin oman kokemukseni perusteella altistaa flunssille. Suun kautta hengittäminen saa lisäksi hengitykseni hajun kulkeutumaan muiden ihmisten luo, mikä voi olla heille epämiellyttävää, vaikka kuinka olisin pessyt hampaani.

Meillä syödään vanhan karjalaisen kalevalaisen perinteen mukaan erikseen kaukana muista ja ruokailu tapahtuu pelkästään lusikalla. Nykyään jokaisella on oma lusikka ja sitä ei tarvitse jakaa ja omat kaukalot tai kulhot josta syödään. Ennen perheen voimakkain söi ensin tarvitsemansa määrän ja antoi yleensä emännälle. Lapset ja vanhukset söivät viimeisenä.

Ei oikein kuulu välimatkan päästä, jos syödään omissa huoneissa toisista. Tiedän kyllä että syömisestä lähtee aika ärsyttäviä ääniä. Joku hotkii ja kehrää syödessään. AUK, AUK,MMMM, AUKMMM, OOAAAMMMMGRRR, OAAAM, OAM, LITS LÄTS LITS LÄTS, FRYYYYYYYYT, FRYYYYT, FRYYYT, LÖRPS LÖRPS. Köh köh köh, RAUPS, RAUPS, KILI KILIKILI KONG.

Monille ravintolat on ihan kauheita paikkoja, jos on tottunut perinteiseen suomalaiseen ruokailuun, joka tapahtuu yksityisesti kuten vessassa käyntikin tapahtuu. Ravintolat on kamalimpia porvarinpesiä. Kokeilkaapa työskennellä ravintolassa keittiössä. Kamala meteli ja ihmiset huutaa toisilleen kuin siinä tosi-tv:n ohjelmassa.

Ravintolat on kalliita ja eivät tuota tarpeeksi rahaa, että työntekijät saisivat edes elantonsa. Sen lisäksi ovat länsimaisen ruokailun irvikuvia. Meteli on taattu, kun välineenä on posliini ja metalli.

Pelkästään puinen lusikka vähentää melkoisesti teräviä ääniä ja on helppo käyttää. Lapsikin osaa käyttää lusikkaa ilman koulutusta siihen.

Fähän ohi menee tämä fiesti, mutta usein näkee ravintoloissa pareja tai perheitä, jotka menee syrjään istumaan. Eivät tykkää että vierellä on ihmisiä. Parempi että on fälissä tyhjiä pöytiä. Tosi tyypillistä suomalaisille että haluavat syödä yksityisesti.

Uskon ravintolatyöntekijänä että moni suomalainen mielellään söisi omista lapsistaankin erossa siten, että lapset istuisi omassa pöydässä loitommalla. Enkä pidä yhtään outona ajatusta että vaimo söisi erikseen miehestään.

Suomalaisilla on selvästi erilainen ruokailukultuuri taustalla "haaamuna" kuin länsimaissa tai idässä on.

Täällä on totuttu syömään yksin ja erikseen. Eläinmaailmassa eläimet syövät haaskalla samalla tavoin. Hätistelevät muita kauemmas. Karhu on tästä hieno esimerkki. Suomalaisethan on karhun kansaa. Karhukin käyttää ainoastaan lusikkaa vanhoissa kansan taruissa. Haarukka ja veitsi ei kuulu suomalaiseen perinteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meepä hoitoon ennenku sairastutat koko perheen.

Misofoniaan ei ole parannuskeinoa. Eikä se tartu muihin.

Perheen sairastuttamisella tässä varmaan tarkoitetaan sitä, että lapset sairastuvat psyykkisesti äidin ongelmasta. Jos ongelma on noin pahana kuin aloittajalla, niin ennemmin tai myöhemmin tulee se päivä, kun hän ei pysty hillitsemään suuttumustaan vaan huutaa kaikille naama punaisena, miten nämä ovat oksettavia sikoja, ja kohta on lapsilla yhtä paha syömishäiriö kuin äidilläänkin. 

Enemmistö suomalaisista perheistä ei syö yhdessä  samassa pöydässä kuin fiktiivisessä porvarielämää ihannoivassa suomisen olli elokuvissa.

Vaan jokainen syö eriaikaan ja yleensä kotioloissa omissa huoneissa. Ruokapöytä on yleensä vain romujen keräyspaikka tai paperiteline. Tosi vanhanaikaista porvari-ihannetta syödä jossain pöydällä :D

Meidän mies syö tällä foneetikalla:

- Haaauuuuuuummmmmmm, njaammjnaajaaam njam njam ömmömmööö. Sitten uusi haukkaus ja se alkaa HAAAAAUUUUM njäm njäm njäm njäääm, hörps ja ömmömmöö.

Kuulostaa pahalta mielenterveysongelmalta. Et varmasti ole ihan terve, vaikka väittäisit mitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa pahalta mielenterveysongelmalta. Et varmasti ole ihan terve, vaikka väittäisit mitä.

Toi on aika yleinen juttu mitä ei ääneen kehdata sanoa. Mun oma äiti oli tuollainen ja suuttui veljilleen ja meille lapsillekin jos ääntä kuului syödessä. Hän vihaisesti imitoi veljiensä lettujen syöntiä ja muistutti aina että suu auki ei saa syödä koska siitä lähtee vetinen ääni.

Hän vertasi sitä siihen kun kumisaappaalla poljetaan löysässä suossa edes taas.

Syömishäiriö ja ylpeä siitä. Kuten yleensä on tapana.

No ap:n perheessä ei kyllä ole mitään vikaa, ongelma on omien korvien välissä. Aika rumasti kuvataan toisten syömistä, joka on todennäköisesti ihan normaalia mutta näillä erityisherkillä on ilmeisesti ihan oma maailmansa. Vai viirasikohan enemmänkin päässä, jos kaikki ruoka vain vietiin roskiin ja elettiin leivällä ja karkilla?

Ei sen puoleen, en minäkään koskaan ole ollut varsinaisesti perheaterioiden ystävä. Ei se mitenkään aisteja ärsyttänyt, mutta tuntui jotenkin teennäiseltä. Että tehdään nyt näin, kuten oikeaoppisen perheen kuuluu tehdä. Ymmärrän tämän paremmin jossain välimeren maissa, joissa varmasti juttua ja porinaa riittää koko ajan, mutta täällä Suomessa korkeintaan mutistaan joku yksi kysymys ja vastaus ja keskitytään syömiseen.

Enpä ole lapsuuden jälkeen ruokapäydässä istunut muutenkaan, paljon mukavampi katsella vaikka telkkua sohvalla kun syö. Enkä ole lastakaan pöytään pakottanut sen jälkeen kun oppi olemaan sotkematta.

Vierailija kirjoitti:

No ap:n perheessä ei kyllä ole mitään vikaa, ongelma on omien korvien välissä. Aika rumasti kuvataan toisten syömistä, joka on todennäköisesti ihan normaalia mutta näillä erityisherkillä on ilmeisesti ihan oma maailmansa. Vai viirasikohan enemmänkin päässä, jos kaikki ruoka vain vietiin roskiin ja elettiin leivällä ja karkilla?

Ei sen puoleen, en minäkään koskaan ole ollut varsinaisesti perheaterioiden ystävä. Ei se mitenkään aisteja ärsyttänyt, mutta tuntui jotenkin teennäiseltä. Että tehdään nyt näin, kuten oikeaoppisen perheen kuuluu tehdä. Ymmärrän tämän paremmin jossain välimeren maissa, joissa varmasti juttua ja porinaa riittää koko ajan, mutta täällä Suomessa korkeintaan mutistaan joku yksi kysymys ja vastaus ja keskitytään syömiseen.

Enpä ole lapsuuden jälkeen ruokapäydässä istunut muutenkaan, paljon mukavampi katsella vaikka telkkua sohvalla kun syö. Enkä ole lastakaan pöytään pakottanut sen jälkeen

Jeps. Yhteinen ruokailu ei ole alunperinkään kuulunut suomalaiseen perinteiseen kultuuriin, vaikka sitä kovasti yritettiin suomisen ollin avulla tyrkyttää suomalaisiin koteihin.

Meillä on ollut Suomessa aina vähän rillumarei ja jokainen syö miten sattuu ja missä itse haluaa. Koululaitoksessa on outona jäänteenä tuo laitosruokailu ja veitsen sekä haarukan pakko-opetus.

Eniten ärsyttää se kun ei anneta syödä rauhassa vaan koko ajan yritetään väkisin vääntää jotain keskustelua

Vierailija kirjoitti:

Et kyllä ihan täysjärkiseltä kuullosta. Perhettä perustaessa fiksu ymmärtää, että perheelämään kuulu tehdä asioita yhdessä. Ruokailu on niistä tärkeimpiä. Miten selviät aterioista töissä lounaalla tai ystävien kanssa ravintoloissa tai vieraissa. Nämä siis kuuluvat normaaliin elämään.

 

Mun korviin kuulostaa ihan normaalilta perheeltä että ei syödä yhdessä kuin muutaman kerran vuodessa. Vanhemmilla on ylitöitä pitkään iltaan ja lapset syö milloin syö ja mitä syö. 

Työelämäkin sanelee liberaalin ruokailun puolesta. Ruokapöydät on nykyään täysin käyttökelvottomia.

Siinä vaiheessa kun työelämä meni selaiseksi että vaaditaan ylitöitä ja pitkää päivää, niin käytännöllisistä syistä jäi yhteinen ruokailu pois kokonaan.

Eikä kukaan enää syö samassa pöydässä kuin suomisen ollit. Täysin vanhanaikaista ja turhaa säätämistä. Nykyään jokainen tekee jotain itse nopeasti tai ostaa pikaruokaa ja menee omaan huoneeseen syömään ruudun äärelle. Tosi teennäistä istua yhdessä, kun nykyelämä on niin hektistä ettei ole edes aikaa olla perheenä yhdessä kuin viikonloppuisin.

Luulen että suurin osa valehtelee syövänsä yhdessä ruokapöydässä tai sitten ovat jotain uskiksia ja vanhoillisia tavoiltaan. Työttömillä on aikaa tehdä päivälliset ja ettiä punalapputuotteita kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tunne tuollaisia perheitä?? Kaikilla on ruokapöydät (jopa useampia) ja kirjahyllytkin (kirjoille, ei krääsälle)

Meitä on kotona enää 2 mutta ruokapöytä on yhä 10-14 hengelle:) Ja sen ääressä syödään päivittäin. Ruokavieraita joka viikko.

Kiiltokuvaa ei ole vaan rentoa yhdessäoloa ja herkullista ruokaa

ootte tosi outoa väkeä. Kattelette varmasti suomisen ollin elokuvia yhdessä ja golffaatte kenties. Aika outoa nykyaikana tuollainen mutta ihan sama. Se on ok teille ja olette kyllä selvästi iäkkäitä ja vähemmistöä sen suhteen.