Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, jotka vihaavat yhteisiä perheaterioita?
12.02.2024 |
Olen erityisherkkä, en vaan mitenkään siedä tiettyjä ääniä ja liikkeitä, mm. syömistä
Niin pienestä kuin muistan, vihasin istua perheeni kanssa ruokapöydässä. Kiehuin koko ajan vihasta, koska he maiskuttivat, ryystivät, jauhoivat kuin lehmät ja näyttivät typeriltä ja ällöttäviltä. Toivoin, että kuolisivat pois ja pääsisin eroon heistä. En voinut syödä mitään ja painostus johti syömishäiriön syntyyn. Pyörittelin yleensä ruokaa lautasella, kunnes muut kyllästyivät ja lähtivät pöydästä. Silloin kippasin ruuat roskiin ja peittelin sinne piiloon. Teini-iässä en enää suostunut olemaan samassa pöydässä, vaan vein lautasen huoneeseeni, ja kävin kippaamassa ruuat pois sitten kun muut olivat poissa. Myöskään kouluruokaa en syönyt. Olin lasten saamiseen asti 168 cm ja noin 40 kg. Leipää söin ja karkkia. Mutta en mitään terveellistä.
Meillä on nyt suurperhe ja mieheni mielestä perheateriat ovat tärkeitä. Mutta minä kärsin niistä. Koska lapset maiskuttavat, ryystävät, jauhavat kuin lehmät.... En myöskään voi syödä mieheni laittamaa ruokaa, koska hän tekee sen "väärin". Se on pahaa. Suostun syömään vain itse valmistamaani ruokaa. Istun ruokapöydässä ja syön ehkä vähän kuivaa riisiä tms.
Onko minun pakko yrittää syödä perheen kanssa? Tulen ihan jäätävän kiukkuiseksi siitä, eivätkä ruokailut ole todellakaan mitään mukavia hetkiä. Vietän mukavat hetket jossain ihan muualla. Minulla ei ole myöskään minkäänlaista tarvetta "muuttua toisenlaiseksi". Minä olen mikä olen, eikä mikään kallonkutistaja saa minua rakastamaan syömistä ylipäänsä, eikä varsinkaan toisten kanssa.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkät on ihan helvetin ärsyttäviä tuosta syystä. Se oma metelöinti ei koskaan häiritse mutta jos toinen kilauttaa vaikka lasin toiseen niin koko helvetti on irti.
Minulla on aikuinen poika, joka ei kestä kovia ääniä. Sisarensa vauvaikäistä tytärtä hän jaksaa kuunnella vain tietyn aikaa. Ei meistä häntä kukaan siitä syytä. Hän on silti rakastava eno. Ei meistä kukaan ole täydellinen, eikä kukaan valitse syntyä sellaiseksi, että väsyy ärsykkeistä nopeammin kuin muut,
Luulis että oppii itse myös hiljaiseksi jos meinaa vaatia sitä muilta ympärillään. Sitä vaan meinasin. Mun exä oli samanlainen. Hirveetä meteliä piti itse mutta jos minulta tippui vaikka haarukka niin siihen reagoitiin kuin palokunnan sireeni olisi käynnistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletpa tosi fiksu kun teet jälkeläisiä vaikka susta ei ole äidiksi.
Olen. Motivaationi tulla äidiksi oli se, että saan maailmaan enemmän sellaisia kuin minä. Koska tykkään hurjasti itsestäni ja tykkään myös lapsistani. Olen oikein hyvä äiti.
Vierailija kirjoitti:
"Olin lasten saamiseen asti 168 cm ja noin 40 kg"
- diagnoosi: Anorexia Nervosa.
Ei ole, koska en ole ikinä ollut syömättä laihdutustarkoituksessa. Ärsytti enemmänkin olla niin laiha. Nykyään painankin 80 kg, eikä haittaa yhtään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään perheaterioista. Kiva syödä yhdessä. Kukaan ei mussuta suu auki tai ryystä mitään.
Samoin. Elämme nykyään mieheni kanssa kaksin kun lapset ovat maailmalla mutta 1-4 kuukaudessa meitä on 6-20 pöydässä.
Ap varmaan sekoaisi🤣
Meillä jutellaan ja nauretaan pöydässä yhteen ääneen, on hälinää, ihmiset kierrättävät astioita, joku hakee keittiöstä lisää. Lapset samassa pöydässä siitä lähtien kun osaavat istua syöttötuolissa.
Syömiseen kuluu enimmillään tunteja italialaiseen tyyliin. Olen aina yhtä onnellinen kun pesueeni tai ystäväni ovat pöytämme ääressä:)
No se onkin varmasti ihanaa, kun ei kärsi misofoniasta. Aloittaja ei ole valinnut vaivaansa, eikä misofonia estä rakastamasta läheisiä ihmisiä. Aloittaja vain on sotkenut jostain syystä misofoniaan myös vihantunteita. Sitä hoitaakseen kannattaisi hakeutua terapeutin vastaanotolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkkä on minusta ihana synonyymi mielisairaalle.
Aika raikas uusi kulma Silpulla tässä.. kyllä se näköjään voi psykoosipotilaskin olla joskus ihan luova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään perheaterioista. Kiva syödä yhdessä. Kukaan ei mussuta suu auki tai ryystä mitään.
Samoin. Elämme nykyään mieheni kanssa kaksin kun lapset ovat maailmalla mutta 1-4 kuukaudessa meitä on 6-20 pöydässä.
Ap varmaan sekoaisi🤣
Meillä jutellaan ja nauretaan pöydässä yhteen ääneen, on hälinää, ihmiset kierrättävät astioita, joku hakee keittiöstä lisää. Lapset samassa pöydässä siitä lähtien kun osaavat istua syöttötuolissa.
Syömiseen kuluu enimmillään tunteja italialaiseen tyyliin. Olen aina yhtä onnellinen kun pesueeni tai ystäväni ovat pöytämme ääressä:)
No se onkin varmasti ihanaa, kun ei kärsi misofoniasta. Aloittaja ei ole valinnut vaivaansa, eikä misofonia estä rakastamasta läheisiä ihmisiä. Aloittaja vain on sotkenut jostain syystä
Ihan normaalia, että siihen liittyy vihan tunteita. Wikipedia: Misofonia (tunnetaan myös lyhenteellä SSSS, selective sound sensitivity syndrome eli 4S) on sairaus, jossa ihminen on neurofysiologisesti herkistynyt jokapäiväisille äänille, jotka ovat valtaosalle muista ihmisistä yhdentekeviä. Tavallisesti ne liittyvät muun muassa syömiseen ja hengittämiseen ja aiheuttavat kuulijassaan hallitsematonta raivoa.
Miksi ap et ole opettanut lapsiasi syömään siivosti?
Sinulla on ollut kaikki mahdollisuudet saada itsellesi mieluisaa pöytä seuraa. Vähän vaivaa se olisi vaatinut sinulta itseltäsi. Etkö ollenkaan kanna vastuuta omista lapsistasi?
Voisit useammin tehdä ruokaa, jotta voisit syödä sitä muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap et ole opettanut lapsiasi syömään siivosti?
Sinulla on ollut kaikki mahdollisuudet saada itsellesi mieluisaa pöytä seuraa. Vähän vaivaa se olisi vaatinut sinulta itseltäsi. Etkö ollenkaan kanna vastuuta omista lapsistasi?
Voisit useammin tehdä ruokaa, jotta voisit syödä sitä muiden kanssa.
Objektiivisesti ottaen lapseni syövät ihan siivosti. Mutta kun minua ärsyttää jo suun avaaminen, pureskeleminen ja nielaiseminen. Ja oksennus meinaa tulla, jos vaikka maitoa jää juodessa huuleen. Iskevät silmiini jo korviini kuin leka. Ei ole kyse siitä, että he olisivat oikeasti porsaita. En vaan voi saada mieluisaa pöytäseuraa ikinä kenestäkään. Teen melkein aina ruuat, mutta en haluaisi syödä silloinkaan muiden kanssa, vaan yksikseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap et ole opettanut lapsiasi syömään siivosti?
Sinulla on ollut kaikki mahdollisuudet saada itsellesi mieluisaa pöytä seuraa. Vähän vaivaa se olisi vaatinut sinulta itseltäsi. Etkö ollenkaan kanna vastuuta omista lapsistasi?
Voisit useammin tehdä ruokaa, jotta voisit syödä sitä muiden kanssa.
Objektiivisesti ottaen lapseni syövät ihan siivosti. Mutta kun minua ärsyttää jo suun avaaminen, pureskeleminen ja nielaiseminen. Ja oksennus meinaa tulla, jos vaikka maitoa jää juodessa huuleen. Iskevät silmiini jo korviini kuin leka. Ei ole kyse siitä, että he olisivat oikeasti porsaita. En vaan voi saada mieluisaa pöytäseuraa ikinä kenestäkään. Teen melkein aina ruuat, mutta en haluaisi syödä silloinkaan muiden kanssa, vaan yksikseni.
Kyse on siis siitä, että mies yrittää olla avulias ja tehdä ruokailut minulle "mukavammiksi" hoitamalla ruuan laittamisen. Mutta se valitettavasti vaan pahentaa asiaa, koska lisäksi tulee nälkäkiukku kun en saa syötyä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun tehtävä on neuvoa lapsia syömään suu kiinni ja olemaan ryystämättä sekä antamaan mallia ruokailusta, mutta ethän sinä traumoissasi pysty näkemään muita kuin itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Sun tehtävä on neuvoa lapsia syömään suu kiinni ja olemaan ryystämättä sekä antamaan mallia ruokailusta, mutta ethän sinä traumoissasi pysty näkemään muita kuin itsesi.
Hohhoijaa. Lapset syövät todellakin suu kiinni eivätkä ryystä. Silti häiritsee. He ovat kaikki myös jonkin verran herkkiä asian suhteen ja huomauttavat heti toisille pöydässä istujille, jos joku syö "huonosti". Itsekin saan usein kuulla nielaisevani liian äänekkäästi. Meidän ruokailut ei ole kenellekään kivoja, kaikki söisivät mieluiten omassa huoneessaan. Paitsi mun mies, jolla on pakkomielle yhdessä syömiseen. Ei me yleensä edes keskustella mitään, koska kaikki ovat pahalla tuulella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt hyvä ihminen puhu tuollaisia ainakaan S-marketin Taneli Mäkelän kuullen. 😱
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt hyvä ihminen puhu tuollaisia ainakaan S-marketin Taneli Mäkelän kuullen. 😱
Nevö höörd. Ihan sama mitä joku Taneli ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt hyvä ihminen puhu tuollaisia ainakaan S-marketin Taneli Mäkelän kuullen. 😱
Nevö höörd. Ihan sama mitä joku Taneli ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt millaista mallia annat lapsillesi?
Ruokailu on monille suomalaisille yksityisasia kuten vessassa käynti. Porvareiden yhteinen päivällinen haarukkaa ja veistä käyttäen on yläluokan imitointipelleilyä. Suomalainen syö perinteisesti tuvan nurkassa lusikalla erikseen muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt millaista mallia annat lapsillesi?
Ruokailu on monille suomalaisille yksityisasia kuten vessassa käynti. Porvareiden yhteinen päivällinen haarukkaa ja veistä käyttäen on yläluokan imitointipelleilyä. Suomalainen syö perinteisesti tuvan nurkassa lusikalla erikseen muista.
;D
Minun sukuni syö niin tyylikkäästi ettei siinä ole syytä ärsyyntyä yhtään mistään.
Mutta...
Lähtökohtaisesti en pidä yhdessä syömisestä. Minullekin se on jotenkin verrannollinen ruumiin toimintoihin ja ääniin, joten koen voimakasta vastenmielisyyttä mikäli se tehdään minkäänlaisella ruokottomuudella.
Toiseksi, mieheni on perusoksivistynyt, mutta en syö hänen kanssa sillä taso on niin eri kuin taustossani. Jos veitsestä tulee esimerkiksi ääni tai pureskelun ääni, koen sen kuin äänen joka tulee niistämisestä tms.
Alue: Aihe vapaa
"Olin lasten saamiseen asti 168 cm ja noin 40 kg"
- diagnoosi: Anorexia Nervosa.