Miksi laihat ihmiset aina sanovat voivansa syödä mitä haluavat lihomatta

Sepä se, kun eivät he halua syödä niin kuin lihavammat, niin helppo se on sanoa. Minä olen ollut molempia. Nuorena halusin ja pystyin syömään tosi paljon kaikkea. Olin vähän pullea. Nyt vanhemmiten ei menekään enää millään se puoli kiloa karkkia, vaan 150g on hyvä. Olen hoikka. Eli tavallaan syön nyt, mitä haluan ja pysyn hoikkana. Ihan vaan, koska tulee huono olo, jos syön paljon.

No koska syön mitä haluan. Olen 45v, en ole koskaan ollut dieetillä, käyn vaa'alla todella harvoin ja painan 60kg, kuten painoin myös 15 vuotta sitten. Kolme lasta.

Ja EN halua syödä sipsejä, suolapähkinöitä, dippejä enkä alkoholia. Haluan syödä kaikkea muuta.

Olen aina ollut nuorena ns. läpipasko, eli mikään ei tartu, mutta jos saa vaikka vatsataudin, niin laihtuu viikossa 3kg. Keski-iässä huomaan aineenvaihdunnan aavistuksen hidastuneen, mutta silti pysyn ns. mitoissani helposti sen suurempia miettimättä. En ole mikään himoliikkuja, mutta sellainen perusaktiivinen (+ADHD aktiivisuutta). Suvussa meitä ikihoikkia on useampi. 

No kyllä minä syön mitä haluan, mutta se, mitä haluan syödä, on aika eri mitä lihavat syö. En pidä ollenkaan makeasta, en syö mitään leivonnaisia tai karkkeja koskaan. En pidä limuista, enkä mehuista. Tykkään suolaisista. Pitsaa, hampparia, kebabia ja myös kaikkea maukasta kotiruokaa. Salaatit kaikenlaisilla muunnoksilla on mun lempiherkkua.

En ole ikinä ollut laihdutuskuurilla, en edes usko niihin, kun olen äitini jojottamista koko elämän seurannut. Puntarilla käyn ehkä kerran puolessa vuodessa. Syön luontaisen oloni mukaan kun on nälkä, mutta lasten kanssa säännöllisemmin. Pätkäpaastoan, koska se on terveellistä ja myös nukun sen vuoksi hyvin nykyään. Syön siis mitä haluan ja aina kun haluan, enkä stressaa syömisen suhteen yhtään. 

MInäkin luulin olevani "voin syödä mitä vaan lihomatta", siihen asti kun kävin etelänlomalla isokokoisen kaverin kans.

En varmaan viikossakaan sy sitä määrää mikä meni sillä päivässä,annoskoot riippui lautasen koosta. Jatkuvasti piti laittaa jotain suuhun ,ja pitihän lomalla toki herkutella kans.

Minäkin luulin "voivani syödä mitä vaan" kun olin nuori. Tyhmä ja lapsi kun olin, en osannut ottaa huomioon 7 kilometrin koulumatkaa, jonka pyöräilin, ja vähintään yhtä tunnin mittaista lenkkiä koirien kanssa per päivä. No, onpa yllättävää, että pystyi syömään paljon ja pysymään silti hoikkana, hah. Luulin sen olevan "nopeaa aineenvaihduntaa", mutta ei, kyllä kyse oli ihan vaan siitä, että olin aktiivinen ja kulutin pois mitä söin. Sen jälkeen kun aloitin aktiivisen liikkumisen aikuisiällä, olen voinut lisätä ruokavalioon karkkipusseja ja suklaata jälleen lihomatta.

Nykytieteen mukaanhan aineenvaihdunta muuten ei hidastu ennen kuin 65-vuotiaana noin, eikä silloinkaan paljoa. Ihmiset lihovat koska vanhempana liikkuvat vähemmän, säätämättä ateriakokoja, eli kulutetaan vähemmän mutta syödään yhtä paljon kuin ennen. Ihan matemaattisesti silloin lihoo.

On kaksi eri asiaa: 1. syödä mitä haluaa tai 2. syödä mitä vaan lihomatta. 

Minä syön mitä haluan, mutta en tietenkään voisi syödä mitä vaan lihomatta. Tuskin kukaan voisi. Jos joutuisin syömään väkisellä sitä mitä pullea työkaverini mättää, niin minustakin tulisi iso ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Söin eilen kaksi laskiaispullaa, puolikkaan karkkipussin, puolikkaan pringlestuubin, kebabannoksen ja join 4 karpalolonkeroa. Painan 52 kg.

Mutta veikkaanpa, että sitten olet useamman päivän lähes syömättä.

Itsekin olen tällainen, että esim. reissussa ollessa, kun syö ravintoloissa hyvää ruokaa, syön niin paljon, että muut ihmettelee, että miten en liho enempää, kun syön niin paljon.

Totuus kuitenkin on, etten arkena todellakaan syö kovinkaan paljoa. En tykkää laittaa ruokaa, joten mun omat pöperöt on mitä sattuu (ei kovin hyvää). Syön sitten enemmän, kun saa ammattikokin tekeleitä ravintolassa.

En tosin ole mitenkään superlaiha. BMI pyörii siinä 22 paikkeilla.

Terveysruokia kuten pekonia ja juustoa ja eläinrasvaa ym voi syödä rajattomia määriä lihomatta. Hiilihydraatti lihottaa ihmistä.

Niin no, riippuu varmaan aika helkkarin monesta asiasta. Olen itse varmaan aika lailla millä hyvänsä mittarilla tulkittavissa laihaksi (BMI 17.4), mutta kulutus on niin isoa, että syön kyllä tämän kokoiseksi ihmiseksi aika huomattavia määriä. Okei, olen kasvissyöjä (ollut lähemmäs 30 vuotta) ja en pidä erityisemmin mistään sipsikarkkilimsahampparipitsa-osaston ruuasta, mutta me esim. syödään 30 kiloa painavamman ja 15 senttiä pidemmän kumppanini kanssa samankokoisia annoksia, lisäksi minä syön pitkin päivää välipaloja (pähkinöitä, hedelmiä, leipää jne), avokki ei. 

Eroa muodostuu siinä, että kumppanini tekee täysin istumatyötä eikä oikeastaan urheile kun käymällä muutaman kerran viikossa salilla. Minulla taas työ liikuttaa, lisäksi harrastan joka päivä jotain, joten fyysinen aktiivisuus on huomattavaa, ollut ihan lapsesta lähtien. En vaan osaa istua paikoillani ja luulen, että se on isoin yksittäinen tekijä "laihuuteen", ei niinkään ruokavalio tai sen rajoittuneisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söin eilen kaksi laskiaispullaa, puolikkaan karkkipussin, puolikkaan pringlestuubin, kebabannoksen ja join 4 karpalolonkeroa. Painan 52 kg.

Mutta veikkaanpa, että sitten olet useamman päivän lähes syömättä.

Itsekin olen tällainen, että esim. reissussa ollessa, kun syö ravintoloissa hyvää ruokaa, syön niin paljon, että muut ihmettelee, että miten en liho enempää, kun syön niin paljon.

Totuus kuitenkin on, etten arkena todellakaan syö kovinkaan paljoa. En tykkää laittaa ruokaa, joten mun omat pöperöt on mitä sattuu (ei kovin hyvää). Syön sitten enemmän, kun saa ammattikokin tekeleitä ravintolassa.

En tosin ole mitenkään superlaiha. BMI pyörii siinä 22 paikkeilla.

Oma BMI:ni on alle 19 ja syön arkena melko vähän, sen verran ettei ole nälkä lähinnä ja herkkuja, jos niitä on tarjolla. Jaksan kuitenkin syödä suuria annoksia esimerkiksi ravintolassa tai perhejuhlissa, ja monesti syön kerralla suurempia määriä kuin muut. Loppupäivänä ei sitten välttämättä tule enää syötyä kunnollista ateriaa vaan ainoastaan jotain pientä.

Viimeisimmässä kehonkoostumusmittauksessa sain perusaineenvaihdunnakseni 1158 kcal eikä minun liikkumistottumuksilla tulisi mieleenkään syödä 2000 kcal joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Niin no, riippuu varmaan aika helkkarin monesta asiasta. Olen itse varmaan aika lailla millä hyvänsä mittarilla tulkittavissa laihaksi (BMI 17.4), mutta kulutus on niin isoa, että syön kyllä tämän kokoiseksi ihmiseksi aika huomattavia määriä. Okei, olen kasvissyöjä (ollut lähemmäs 30 vuotta) ja en pidä erityisemmin mistään sipsikarkkilimsahampparipitsa-osaston ruuasta, mutta me esim. syödään 30 kiloa painavamman ja 15 senttiä pidemmän kumppanini kanssa samankokoisia annoksia, lisäksi minä syön pitkin päivää välipaloja (pähkinöitä, hedelmiä, leipää jne), avokki ei. 

Eroa muodostuu siinä, että kumppanini tekee täysin istumatyötä eikä oikeastaan urheile kun käymällä muutaman kerran viikossa salilla. Minulla taas työ liikuttaa, lisäksi harrastan joka päivä jotain, joten fyysinen aktiivisuus on huomattavaa, ollut ihan lapsesta lähtien. En vaan osaa istua paikoillani ja luulen, että se on isoin yksittäinen tekijä "laihuut

valehtelet niin että korvat heiluu. En ole ikinä nähnyt laihaa kasvissyöjää. Vegaanithan syövät niin paljon hiilarihöttöä päivät pitkät että ei silloin voi hoikkana pysyä. Söisit nyt kunnon ruokaa! Eläinperäistä hyvää rasvaa nam nam.

Ketju oli ihan hyvä ja mukava ennen kun rasvahullut tulivat huutamaan TÄHÄNKIN painoketjuun. Aina.

Minä syön sen enempää miettimättä kuten olen aina syönyt.

Ruoka ei ole minulle elämän keskipiste vaan välttämätön asia jotta pysyn kunnossa ja hengissä.

Luultavasti painoni nousisi jos alkaisin syödä yli tarpeen, mutta miksi sen tekisin?

Minun vatsani ei ota vastaan valtaisia kuormia. Tulen pahoinvoivaksi ja olo on todella tukala.

En ole lapsena tottunut makeaan enkä aikuisena opetellut. Se ei siis maistu. 

Mikä minua ihmetyttää on tämä lihavuusepidemian alku: miksi ja mistä se on alkanut?

Olen itse sen ikäinen että muistan miten ihmiset oli hoikkia ja normaalipainoisia, lihavia hyvin harvoin.

Ei silloinkaan syöty mitään erikoisdiettejä, ihan perunaa ja ruskeaa kastiketta. Täysmaitoa, makkaraa, leipää.

Ei käyty saleillä veren maku suussa punnertamassa.  

Elettiin normaalia elämää. 

Jotain on tapahtunut tuossa matkan varrella mutta mitä. Tokihan elämäntavat on ihan toiset, sekin vaikuttaa tietysti.

Syytetään hormoneja ja suolistobakteerieta jne. Suolistobakteeita on ollut aina ja ne on vältttämättömiä. Jos niissä jotain muutosta on tapahtunut, sen täytyy olla ruokailutapojen muutoksen takia. Siten ihmisten itsensä aiheuttamaa.

Oli miten oli, syön miettimättä ja paino pysyy samana. Selitä se sitten miten haluat. 

Eipä tuu kovin usein juuri noin asiaa ilmaistua. Sen sijaan sanon, että syön silloin kun on nälkä tai kun jaksan/muistan/huvittaa. Ja se pitää paikkansa. 

Muuttunut asia on se, että nykyään syömme enemmän kaloreita ja liikumme vähemmän. Yksinkertaisin selitys on usein oikea. Ihminen on laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen. Nykyään on saatavilla kaloripitoisempaa ruokaa, joka on erittäin maukasta, eli sen syöminen on mukavaa. Tämän lisäksi tarve hyötyliikunnalle on laskenut.

Lopputuloksena kansa on keskimäärin lihonut.

Kansa lihoaa koska syö hiilihydaattiruokaa, ihmiset on aivopesty syömään ihmiselle sopimatonta moskaa kuten kasvikset. Ei mikään ihme että lihotaan. Kunnon pihviä ja eläinrasvaa niin paljon että napa raikaa ja pysyy silti hoikkana hyvässä kunnossa.

Riippuu onko kyse laihasta vai sitten urheilullisesta hoikasta. Urheilullinen hoikka pystyy kyllä syömään paljon tavikseen nähden. Laiha/laihaläski taas voi elää vaikka pelkällä pizzalla ja sipseillä...

Vierailija kirjoitti:

Muuttunut asia on se, että nykyään syömme enemmän kaloreita ja liikumme vähemmän. Yksinkertaisin selitys on usein oikea. Ihminen on laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen. Nykyään on saatavilla kaloripitoisempaa ruokaa, joka on erittäin maukasta, eli sen syöminen on mukavaa. Tämän lisäksi tarve hyötyliikunnalle on laskenut.

Lopputuloksena kansa on keskimäärin lihonut.

Tää arkiliikunta, siis ihan se, että kävelee/pyöräilee paikasta a) paikkaan b), menee rappusia hissin sijasta , siivoilee, tai tekee jotain muuta fyysistä, mikä ei varsinaisesti ole urheilua, on todella vähäistä joillakin. Esim. ystäväni sanoi, että hänellä askelmäärät päivässä jää helposti alle 3000 joka päivä. Asuu kaksiossa, omistaa auton, toimistotyö.

Itselläni tulee ns. liikkumattomana päivänäkin n. 6000 askelta, mutta asun kaksikerroksisessa talossa, että jo ihan kotona askelia tulee jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Terveysruokia kuten pekonia ja juustoa ja eläinrasvaa ym voi syödä rajattomia määriä lihomatta. Hiilihydraatti lihottaa ihmistä.

Ihminen tarvitsee hiilihydraatteja aivojen ja lihasten sujuvaan toimintaan. Mutta niissä on eroja ja kannattaa syödä pitkäkestoisia hiilareita, niin verensokeri ei heittele.