Miksi laihat ihmiset aina sanovat voivansa syödä mitä haluavat lihomatta

Kaikki mun tuntemat laihat syö tosi pieniä annoksia.

Kannattaa tuudittautua siihen hyvään ajatukseen että laihat kyllä kuolee ensin jos tulee nälänhätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei nyt onnistu taas lainaaminen, mutta te ketkä puhutte kylläisyydestä ja nälästä, niin oletteko ikinä miettinyt, että ongelma on juuri siinä, että te ette pysty sietämään nälkää? Pelkäätte sitä kuin ruttoa ja ruuan koostumuksella tärkein osa on siinä kuinka pitkään se pitää nälkää pois. Ihan kuin nälkä olisi maailman hirvein asia.

Ehkä tekin voisitte olla hoikkia jos vain opettelisitte suhtautumaan nälkään eri tavalla. Se ei ole vaarallista, se ei satuta, se ei tapa ja se menee myös ohi.

 

Olen minäkin miettinyt, monestikin, että on ikävää etten pysty sietämään nälkää. Se ravinnon puute kun ei valitettavasti ole kaikilla pientä vatsan kurinaa. Vaan esimerkiksi hikoiluttaa,

Missään ei lukenut noin, imbesilli. Vaan että alat heti aamusta puputtamaan hiilaria eli olet totuttanut elimistösi siihen että saat nopeat "rushit" verensokerin nopeasta noususta. Yhtäkkiä kun yrität syödä eri tavalla eli skippaat aamupalan tai syöt vaikka 2 keitettyä munaa ja seuraavan kerran iltapäivällä jonkun ruokaisan salaatin, alat täristä ja voimaan heikosti/pahoin kun et ole antanut elimistöllesi sitä mihin olet sen totuttanut.

Ihmiset eivät näköjään ymmärrä miten eri ravintoaineet toimivat kehossa. No selvästi ette ymmärrä paljon muutakaan ravinnosta tai biologiasta, kun olette sairaalloisen lihavia ja me asioita opiskelleet emme. Te vain työnnätte asioita suuhunne koska "tuntuu siltä". Onko lihavuus yhteydessä matalaan älykkyyteen?

En ole kyllä koskaan ollut nälissäni, vaikka hoikka olenkin. Mutta tietenkin lihoisin jos alkaisin syödä erilailla. Tulen täyteen normaalikokoisista annoksista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikka usein kuvittelee voivansa syödä mitä vaan ja kuvittelee syövänsä kaikenlaista. Ero on kai se, että Hoikka ei kuitenkaan oikeasti syö mitä vaan. Hoikat yleensä tykkää aika terveellisestä ruoasta ja annoskoot on maltilliset. 

Ei pidä paikkaansa. Minä syön just tällä hetkellä jäätelöä suoraan purkista. Kohta mennyt puoli litraa. Hyvä ettei purkki ollut isompi koska olisin varmaan jatkanut jätskin mättämistä, vaikka oikeasti on jo vähän huono olo. 😂 Mutta itseni tuntien, tällä ähkyllä huonolla ololla pärjään taas kylläisenä ainakin iltakuuteen. En syö koko ajan. 

Niin, luulen, että ns "luonnostaan hoikkia" on kahta tyyppiä: niitä, jotka ei tykkää syödä kerralla isoja määriä ja niitä, jotka ei tykkää syödä kovin

Sitten on meitä jotka tykkää syödä paljon ja lisäksi napostelee välipaloja. Kunnon aamupala, kevyt lounas, pikku välipala, kunnon päivällinen, iltapala ja iltanapostelut. Ei mitään linnunannoksia, mutta toisaalta ei mitään eineksiä tai roskaruokaa joka päivä. Vaikka syö paljon niin ei sen tarvi olla epäterveellistä.

 

Kokemusta sukulaisnaisesta jonka luona syötiin harvoin ja hän itse söi äärimmäisen vähän. Ruokaa hän teki niinkuin muutkin pärjäisivät samalla syömisellä. Opin hyvin äkkiä pitämään mukana välipaloja ja käymään shoppailureissuilla eli ulkona syömässä.

Mutta ei voi syödä paljon ja usein ja napostella lisäksi lihomatta, pidemmän päälle. Jos ei liho, ei syö paljon vaan sopivasti. 

Nuorempana pystyin ja söinkin isoja annoksia, mutta näin vanhemmiten en enää voi enkä kyllä edes halua syödä paljon. 

Olen aina syönyt enemmän kuin muut, enemmän suklaata kuin muut ja silti painan vain 46 kg, pituus 162. Liikun jalkaisin mahdollisimman paljon, esim. työmatkat n. 3 km edestakaisin.

Vierailija kirjoitti:

No kun usean kohdalla se on ihan totta.

Itse olen elänyt monenlaisella ruokavaliolla. Silti olen aina ollut laihaksikin haukuttu. Oikeasti hyvin hoikasta hoikahkoon normaaliin, mutta luuston ja kestävyysurheilijan lihasten vuoksi näytän normaalinakin hoikalta. Vasta yli nelikymppisenä alkoi kertyä ylimääräistä keskivartaloon, lyhyessä ajassa muutama kilo, ja sitten sekin lihominen pysähtyi yhtä itsestään kuin alkoikin. 

Limuja en nykyään juo, kun en tykkää niistä, enkä paljon alkoholia. En napostele ruokien välillä mitään, edes pähkinöitä. Joskus harvoin syön karkkia tai muuta, enemmän ehkä matkoilla ja juhlapäivinä. Lapsena kuitenkin söin paljon karkkia ja välipaloja, mutta meillä ei aina ollut lämmintä ruokaa. Nämä on ehkä ne oleelliset erot mitä olen havainnut lihaviin verrattuna. Ruoka-annokseni ovat normaaleja tai suurehkoja verrattuna useimpiin. Syön vasta sitten kun on oikeasti nälkä ja silloin syön niin,

Minulla on myös sellainen ruumiinrakenne, että näytän hoikalle vaikka olisin normaalipainon puolivälin tietämissä. Pitkät kapeat raajat kai sen tekee ja pienehköt rinnat, paino kertyy tasaisesti lanteille ja reisiin ensimmäisenä. Kestävyysliikunta on myös minulle se luontaisin tapa liikkua.

Syön mitä syön, mutta tykkään kyllä terveellisestä ruuasta ja kasviksisista annoskokoni ovat normaaleita (siis esim joku perus einesruoka-annos on minulle yleensä sopiva, tosin syön niitä harvoin), mutta tarvittaessa esim ravintolassa voin syödä tosi paljonkin kerralla. Sit onkin ähky olo eikä tee edes mieli syödä pitkään aikaan mitään. 

Herkuttelen karkilla/sipsillä/jätskillä ja joskus myös alkoholilla, mutta minulle normaali ja sopiva herkkujen (tai sen alkoholin) määräkin on varsin kohtuullinen. Yhdestä namipussista riittää useampaan kertaan. 

Syön 4-5 tunnin välein ja syön silloin vatsani täyteen. Siinä välissä ei tule pupellettua jatkuvasti jotain välipalapatukkaa tai snackseja, sillä ei vaan ole nälkä tai mielitekoja kun on syönyt kunnolla.

Olen aina rakastanut makeaa ja sitä syönytkin kun on mieli tehnyt. En keksi muuta syytä hoikkuuteeni kuin perusterveellisen ja säännöllisen syömisen.

Itse pyöräilen 1000 km kuukaudessa ympäri vuoden, niin kyllähän sitä voisi syödä, jos haluaa. Syön silti vain tarpeeseeni. Mutta tässäpä kysymys teille: mikä on sellainen sairaus(?), jossa ihminen vain paisuu ja paisuu? En siis tarkoita normaalia lihomista, vaan sellaista, jossa lopulta kävelykin on mahdotonta ja varsinkin takapuoli kasvaa järkyttäviin mittoihin. Tiedän muutamankin tällaisen tytön. Ovat olleet ihan nättejä tyttöjä, mutta paisuminen vain jatkuu ja kolmekymppisenä ollaan sitten jo niin isoja, että on vaikea tehdä jo edes istumatyötäkään. Jokin geneettinen virhe kai. Mutta voiko sille tehdä mitään? Onko tuolle mitään lääketieteellistä nimeä? Persus kasvaa siis pulpetin levyseksi ja nuorella iällä, käveleminen hyvin vaivalloista.

En ole koskaan nälissäni, syön 4-5 tunnin välein ja aina sen verran kuin silloin hyvältä tuntuu. Annokset on varmaan jonkun mielestä pieniä tai ei ainakaan mitenkään isoja. En välttele hiilareita tai sokeria enkä rasvaa. En käytä mitään kevyttuotteita. Suklaata syön joka päivä, mutta pieniä määriä koska hyvää suklaata ei vaan tartte vetää koko levyä kerralla.

180cm / 61kg

Minua pidetään hoikkana, vaikka olen normaalipainoinen painoindeksin keskeltä, mutta kommentoin kun joskus luultu että voin syödä enemmän kuin muut, kun syön toki silloin kun on ruokaa, esim. buffetissa, mutta kokonaisenergiansaantiin liittyen:

- kävelen koirien kanssa joka päivä 

- olen niitä ihmisiä joilla energiaa kuluu mikroliikkeisiin, heilutan jalkaa tms. vaikka istun paikoillani 

- kulutus suurempi kun on lihasmassaa keskimääräistä enemmän 

- joskus kiireessä unohtuu syödä

- joskus en jaksa mennä kauppaan ja syön silloin tyyliin makaronia loppupäivän

- menetän täysin ruokahalun jos on stressiä tai murheita

- en pidä kotona herkkuvarastoja, vaan ostan sen mitä olen valmis kerralla syömään, koska minulla ei ole itsekuria 

- en juo limuja tai mehuja, harvoin alkoholia 

- en syö eläinperäisiä ruokia, joten herkkuvalikoima on pienempi

Jos elintavoista huolimatta lihon, niin teen heti muutoksia ennen kuin painoa kertyy enemmän kuin kaksi kiloa. Punnitsen itseni säännöllisesti ja vanhana painoluokkaurheilijana arvioin automaattisesti ruokien ravintoarvot ja tarkastan paketista jos en tiedä. En ole ortorektikko vaan kiinnostunut luvuista. Parissa kuukaudessa pudotan sen pari kiloa jos tarvitsee. Mietin vain tarkemmin mitä kaupasta ostan.

Jos minulla olisi vaikkapa herkkuja kokkaileva ja niitä eteeni kantava mies, niin en varmaankaan olisi normaalipainoinen. Pystyn kyllä syömään valtavia määriä pieneksi ihmiseksi, eikä minulla ole mitään itsekuria, kuten mainitsin. 

No, ei kukaan liho siitä että syö yhden munkin viikossa tai kuukaudessa. Mutta jos niitä munkkeja vetää mahaansa joka ainoa päivä, niin jopas alkaa lihoa.

Huomenna on herkkupäivä.

Aamulla normaali kahvi ja juustoleipä (1)

Lounaaksi n150g lihalevypiirakkaa ja salaattia

Kahvin kanssa pala toscakakkua

Päivälliseksi 1/2 pizza tonnikalalla

Kourallinen (n 30g) irtsareita, pieni kipollinen mansikkarahkaa

Illalla juustoleipä ja jugurtti

Tuosta tulee n 1700kcal. Jos jokapäivä söisin näin paino nousisi kilon pari kuukaudessa! Kerran viikossa ei haittaa

Kylläisyyden tunne syntyy aivoissa, toisilla helpommin, toisilla huonommin. Kun kylläisyys on saavutettu, harva enää syö, velvollisuudesta ehkä joku, jonka ammattiin se kuuluu.

Aloittajan tekstin luettuani, tulin siihen tulokseen, että on joko ylipainoinen tai reilusti ylipainoinen. Miksikö näin ajattelin? No ei voi olla hoikka ihminen, koska kuvittelee kaikkien hoikkien selkeesti olevan syömishäiriöstä kärsiviä. En piikkaisi aiheesta, koska nykymaailma luo ihanteita, joissa etenkin nuoret lopettavan järkevän syömisen ja lopputulos on sitten syömishäiriö, joka on vaarallinen terveydelle. Minun onneni on, jotta ymmärsin jo nuorena, että tosiasia on, ettei syömättä edes laihdu. Menettää vaan nesteet ja seuraavaksi lihakset ja jälleen lopputuloksena sairastuminen.

Oma ruokailutapani sisältää kolme ateriaa, lisäksi aamupala ja iltapala. Välipaloja en syö. Annoskoko, no onhan se peni, mutta niin on vatsalaukkunikin. Painoindeksi 18,5 ja sille mun pitää nyt vähän tehdä jotain, kun on vähän lievän alipainon puolella. Harrastan juoksemista joka päivä ja nyt lääkärin minulle painon alhaisuudesta kun huomautti muutin vain liikkumista siten, että neljänä päivänä viikossa juoksen ja kolmena kävelen reippaasti. Näin saadaan kulutusta hiukan pienennettyä ja hivutellaan painoindeksiin 19-20 välille. Syömällä en kuitenkaan pysty ns lihottamaan, kun vatsalaukun koko on mikä on ja liikaa en pysty tunkemaan sitä sapuskaa.

Olen aina huolehtinut omasta hyvinvoinnistani ja nyt yli kuuskymppisenä olen edelleen hyvässä kunnossa. Ei mitään perussairauksia, ei mitään lääkitystä ja siksi edelleen jatkan hyvinvoinnistani huolehtimisesta ja syön riittävän usein ja terveellisesti, sopivina annoksina, vaikka olen sekasyöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tuudittautua siihen hyvään ajatukseen että laihat kyllä kuolee ensin jos tulee nälänhätä.

Perustuuko sun ajatus siihen, että lihavilla kun on sitä vararavintoa kehollaan pitkäksi aikaa? 😄

Tavalliset päivän syömiseni ovat kutakuinkin tällaiset. Mitat on 173 cm ja 57 kg, ikää 39 v. Liikun joka päivä niin että kävelen tunnin ja joka toinen päivä lisäksi lihaskuntoa ja joka toinen päivä aerobinen treeni perus- ja vauhtikestävyyssykkeillä. 

Aamiainen: kaurapuuro soijajugurtilla, marjoilla ja maapähkinävoilla, porkkana. Kahvi kauramaidolla.

Lounas: jotain peruskotiruokaa lautasmallin mukaan, mutta vielä lisäkasviksilla. Jälkiruuaksi marjoja ja pieni nokare soijajugurttia.

Illallinen: pieni annos peruskotiruokaa, paljon salaattia. Pieni annos soijajugurttia marjoilla, ripauksella proteiinijauhetta ja maapähkinävoilla.

Näiden väleissä syön useimpina päivinä hedelmän tai pari. Peruskotiruoka tarkoittaa itse valmistettua kasvisruokaa, lihaa ja maitotuotteita en syö lainkaan. Kasviksia käytän paljon ruuanvalmistuksessa ja valmiin ruuan lisäkkeenä. Vettä juon kolmisen litraa päivässä. Herkkuja syön vain satunnaisesti; nytkin kaapissa on monta avaamatonta suklaalevyä ja -patukkaa, koska ei vaan tee mieli. Pullasta tykkään ja pari kertaa kuussa käyn pullakahvilla.