Miksi laihat ihmiset aina sanovat voivansa syödä mitä haluavat lihomatta

Pystyin lapsena, teininä ja nuorena aikuisena syödä mitä vaan ja paljon ja niin teinkin. Ystävät, poikaystävät ja aviomies ihmettelivät kuinka voin syödä noin paljon. No se ilo loppui 2.lapsen syntymän jälkeen kun olin 34v. Hormonitoiminta muuttui, nukkuminen jäi vähiin ja kiloja alkoi kertyä enkä enää voinut syödä mitä vaan koska vaan. Nykyään olen pullea keski-ikäinen.

Mulla on tuollainen kaveri. Hän sanoo voivansa syödä mitä haluaa, ei vaan liho. Ja totta se onkin. Juju on siinä, että hän ei haluakaan syödä enempää. Hän syö niin paljon kuin tahtoo, mutta se on paljon pienempi määrä kuin mitä minä tahdon. Hänen suussaan ruoka ei kuulemma maistu niin älyttömän suurenmoisen upean ihmeellisen ihanalle. Eli voi olla ilmankin. Ei saa mitään kiksejä hyvästä mausta, ei ahmi. Joskus voi vetää suklaata ihan hirveesti, omien sanojensa mukaan "kuin leipää", mutta tosiasia on, että minä syön silti enemmän kaloreita, koska vain rakastan ruuan makua niin paljon.

Mä nuorena olin laiha ja väitin noin. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen ei se ihan niin mennyt. Ensinnäkin liikuin arjessa paljon, 10 km kävelyä työ- ja koulumatkoista lähes päivittäin ja lisäksi uimassa käyntiä, ihan vaan sellaista huviliikun. Päivällä oli aika kevyet eväät töissä. Saatoin käydä pizzalla mutta sen pizzan lisäksi päivän aikana olin ehkä syönyt pari hedelmää. Limppareita en juonut. 

Suvussa on yksi tyttö, joka oli aikuisikään asti tosi laiha, mutta tämä oli juuri sellainen, että söi karkkia ja mikään ruoka ei maistunut, ei edes makaronilaatikko tms. mistä lapset tykkää. Söi vain hedelmiä ja ruokaa maisteli. Kuulin äskettäin, että hänellä on Chrohin tauti. Epäilen vahvasti tuota karkkien mässytystä. Lisäksi lihoi kyllä kolmikymppisenä aika nopeasti mutta tuo vaiva on vienyt kiloja pois kun ei voi enää syödä mitä sattuu. 

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista, meillä suomalaisilla on semmonen laihudutus salaisuus mistä ei puhuta koska sitten se painon pitäminen pienenä ei näytä enää niin siistiltä.

Kokeilkaapas pysyä laihoina keski-iässä ILMAN kahvia, tupakkaa ja apteekin stimulantteja ja tulkaa sitten jeesusteleen kuinka helppoa se on.

Olen harrastanut juoksua yli 40 vuotta, mikä lienee pääsyy siihen, ettei paino lähde nousuun. Syön mitä huvittaa, mutta en esim. pidä kovin rasvaisesta ruoasta tai suklaasta. Alkoa käytän vähän. Jos olen juossut yli 20 kilsan lenkin, minulle tulee pullan/munkin himo ja nautin yleensä herkun kahvin kera. Ikinä ei nälkä ole. Joo en polta. Olen 58 eli olen tätä jo jonkin aikaa keski-iässäkin kokeillut. Juoksua harrastan, koska minusta se on kivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä pystyin syömään alle 40 vuotiaana mitä vain ja en lihonnut. Nyt ei enää onnistu ja joutuu katsomaan, että mitä mättää kitaansa. 

Sama. Nyt olen 62 v. ja aina vaan tuntuu vaikeammalle pitää paino kurissa ja kilot oikeissa paikoissa. On sanottu, ettei aineenvaihdunta hidastu ikääntyessä, mutta jotenkin tuntuu, että jotain kyllä on muuttunut. Ei voi missään nimessä syödä entiseen malliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista, meillä suomalaisilla on semmonen laihudutus salaisuus mistä ei puhuta koska sitten se painon pitäminen pienenä ei näytä enää niin siistiltä.

Kokeilkaapas pysyä laihoina keski-iässä ILMAN kahvia, tupakkaa ja apteekin stimulantteja ja tulkaa sitten jeesusteleen kuinka helppoa se on.

Tämä toimii toisinkin päin, jos haluatte läskeistä ns ilman efforttia eroon niin huumeillahan se on aina tähänkin asti onnistunu, mars matkaan tupakkakaupoille ja lääkärille ruinaan adhd diagnoosia.

Ei minua ainakaan adhd-lääkkeet laihduta ollenkaan. 

Täällä moni kuvailee laihan ihmisen syömisiä siten kun minä syön, mutta minä olen kyllä sairaaloisen lihava.

Sen olen huomannut monista hoikista, että ne syö oikeasti isoja annoksia, sellaisia joilla minä eläisin monta päivää, mutta, nämä hoikat saattavat kuluttaa tosi paljon myös, tekevät ruumiillista työtä ja/tai käyvät sontimassa todella usein ja luultavasti paljon. Minä voin olla monta päivää ettei tule ulostetta, vaikka ei olisi ummetustakaan, mulla ei vaan kerry sitä tavaraa sinne niin paljon kun syön määrällisesti vähän. Moni hoikka lähtee lähes suoraan ruokapöydästä vessaan kun se iso ruokamäärä työntää suolessa eteenpäin sitä edellistä isoa ateriaa.

Kaikki voi syödä kaikkea, mutta ei liikaa. Kyse on määristä.

En koskaan syö suuria annoksia kun en vaan pysty. Syön hitaasti pieniä annoksia. Nopeasti syöminen ja suuret annokset ei vaan tunnu minulle luonnolliselta. Joutuisin kovasti ponnistelemaan. Nuorena pystyin syömään ihan mitä vaan lihomatta. En syönyt silloinkaan suuria annoksia, mutta söin enemmän herkkuja kuin nyt vanhempana. Myöhemmin korjasin ruokavaliotani rasvojen, suolan ja sokerin osalta. Nykyään kyllä lihon jos syön miten sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Hoikka ihminen täyttyy helpommin kuin lihava ihminen, jolla on valtava ja kyltymätön vatsalaukku. Eli hoikan näkökulmasta tämä todellakin saattaa syödä todella paljon, suhteellisesti katsoen, koska täyttyy nopeammin ja aidosti tuntee jopa ähkyn tunteen vähästä. En ole koskaan itse ollut lihava, mutta huomaan jo muutaman kilon laihduttuani, että hoikempana näläntunne tyydyttyy pienemmällä ruokamäärällä. 

Minulla on tikkulaiha ystävä, joka syö aivan suunnattomia ruoka- annoksia. Että sikäli ei sinun teoriasi pidä paikkaansa.

Itse syön pääosin lihaa ja eläinperäisiä tuotteita. Kun saa tarvitsemansa ravintoaineet ruuasta ei ole makeanhimoa eikä tarvitse syödä parin tunnin välein. Painokin on matalampi nyt kuin koskaan, n. 75kg / 179cm.

No mulla ei ole näläntunnetta juuri koskaan, eli syön jonkun leivän ettei vs tipu. Vitamiinit purkista. En myöskään pidä mistään ruokaan liittyvästä. Ja olen pieniluinen ihminen. Nyt 53v ikäisenä kyllä paino nousee helposti 2-3kg jos normi liikunta jää pitkäksi aikaa väliin vaikka ei mitään enempää syö. Olen normipainoinen 157cm ja 48kg. 

Pienirakenteisena 2-3 painonnousu tuntuu heti vaatteissa. Toivottavasti tasaantuisi ettei rupea heittelemään enempää. Mun on hyvä olla tässä painossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne pysty. Ne sanoo voivansa syödä mitä vaan ja miten paljon vaan, mutta todellisuudessa ne ei syö. Katso seuraavan kerran niiden lautasta. Siinä on kaksi pientä kananpalaa ja peruna. Toisen kananpalankin ne jättää, kun on niin täysi olo. Sitten ne kahvitauolla syö ässämiksejä ja kehuu, että eivät lihoa millään. 

 

Kun vetää aamupalaksi kroisantin juustolla ja leikkeleellä, lounaaksi BigMac aterian extra tuplajuustolla, välipalaksi ne ässämiksit, päivälliseksi Grandiosa Extra Kebab, iltapalaksi kaksi juustosämpylää lisäjuustolla ja kinkulla, sekä jugurtin ja 3 isoa Karhua, niin aletaan pääsemään meikäläisen elintapoihin. Eilen söin vielä iltapalan jälkeen telkkua katsoessa purkin Ben&Jerrysin Coodie Dough jädeä lauantain kunniaksi. 

 

Näytä mulle se kukkakepin kokoinen ihmisolio joka vetää tuollaisia päiviä toinen toisensa perään ja sanoo voivansa syödä ihan mitä vain kun

Miksi pitäisi syödä kuin sika, tekeekö se sinut onnelliseksi??

Hoikat syö tuota kaikkea mutta ei saman päivän aikana. Tuossa oli suunnilleen viikon mätöt kerralla, olutta inhoan enkä juo koskaan

Kakkipussista riittää kourallinen ja pizzasta puolikas tyydyttämään "mättöhimon". Ymmärrätkö miksi minä olen hoikka ja sinä lihava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan voi kituuttaa jatkuvassa nälässä. Eivät nuo ikilaihatkaan. Heidän elimistö vaan toimii siten, että tulevat vähästä kylläiseksi, se on tietynlainen geneettinen lahja. Heidän ei tarvitse edes katsoa mitä syövät. Joku tietsikkapoika voi olla laiha, vaikka elää suunnilleen vain sipseillä, limulla ja lihapiirakoilla.

ei se mikään geneettinen lahja ole, vaan sitä vatsalaukkua ei ole missään vaiheessa venytetty jalkapallon tai kahden kokoiseksi.

Minulle syöminen ei ole mitään elämästä nauttimista, vaan välttämätön paha jotta saisin energiaa.

Olen samaa mieltä.

Mutta mulle jokainen suupala on suuri nautinto, ei vain tankkaus. Rakastan hyvää ruokaa ja leipomista!

Silti ei tarvitse lihottaa itseään. Annokset pieniä, nautin vain nälkään enkä kiellä mitää herkkuja itseltäni. Ikinä en syö itseäni ähkyyn (no jouluna tulee ähky väkisinkin mutta kerran vuodessa sen kestää)

Järki ohjaa mielitekoja. Yleensä tykkään aika terveellisestä ruoasta. Herkkujakin otan, mutta mitä enemmän jossakin on energiaa, sitä tarkemmin harkitsen, haluanko todellakin syödä sen. Mitä kalorisempaa ruoka on, sen parempaa sen pitää olla myös, joten en syö esim mielestäni keskinkertaista suklaata tai mitään sipsejä (koska pidän juustosta ja kekseistä enemmän). Syöminen on kivaa, joten vastapainoksi liikun paljon. 

Jos on herkkuhimo, saatan käyttää paljonkin aikaa pohtiakseni, mitä tekisi eniten mieli ja onko se kalorien väärti. Syödessä en enää murehdi vaan nautin hyvällä halulla. Saan siis syödä, en kaikkea, mutta kaikkea mitä eniten haluan. Tasapainotan haluni olla terve ja mahtua vaatteisiini äkillisten mielitekojen kanssa. 

Minulla elimistö nappaa ruoasta kaiken energian "varastoon" ja tästä ominaisuudesta ei tyttäret minua kehu kun ovat perineet saman ominaisuuden, lohdutan heitä aina että odottakaas kun tulee nälänhätä niin ollaan viimeisempien joukossa jotka heiluu hengissä. Heidän kaveripiirissä on yksi laiha tyttö josta täytyy tuulisella säällä pitää kiinni ettei lennä tiehensä, jos ovat esim, pitsalla syömässä niin tämä tyttö tyhjentää kaiken ylimääräisen pöydästä oman annoksensa lisäksi, eli ruoka kyllä maittaa ja vatsa vetää, johtuu kai suolistobakteereista.

Vierailija kirjoitti:

syön ku hevonen enkä liho! Kaikki tietää, että laihojen ihmisten laihuus ei ole mikään nopea aineenvaihdunta, vaan se, että saattavat olla hyvinkin pitkiä aikoja ilman ruokaa ja sitten sen kerran kun syövät, niin syövät mukamas kuin hevonen kun ovat niin nälkäsiä jatkuvan syömättämyyden takia. Sama ilmiö kuin lihavat, jotka väittää, ettei syö mitään.

Eivät syö kuin hevoset. Hyvin tarkkaan tietävät,mitä voivat syödä,ja mitä eivät. Herkuttelevat kyllä,mutta todella pienesti,koska sillä se herkkuhimo lähtee. Lisäksi oikea ruokaa syövät myös kohtuullisesti. Ja syövät usein,mutta pieniä annoksia.

Koska he eivät mässytä koko aikaa eikä heillä ole pakottavaa tarvetta vetää itseään ähkyyn. Salaisuus on siinä mitä he haluavat ja se poikkeaa siitä mitä paino-ongelmien kanssa kamppailevat haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Söin eilen kaksi laskiaispullaa, puolikkaan karkkipussin, puolikkaan pringlestuubin, kebabannoksen ja join 4 karpalolonkeroa. Painan 52 kg.

Eipä voi terveelliseksi sanoa tuota 

Vierailija kirjoitti:

Ei ne pysty. Ne sanoo voivansa syödä mitä vaan ja miten paljon vaan, mutta todellisuudessa ne ei syö. Katso seuraavan kerran niiden lautasta. Siinä on kaksi pientä kananpalaa ja peruna. Toisen kananpalankin ne jättää, kun on niin täysi olo. Sitten ne kahvitauolla syö ässämiksejä ja kehuu, että eivät lihoa millään. 

 

Kun vetää aamupalaksi kroisantin juustolla ja leikkeleellä, lounaaksi BigMac aterian extra tuplajuustolla, välipalaksi ne ässämiksit, päivälliseksi Grandiosa Extra Kebab, iltapalaksi kaksi juustosämpylää lisäjuustolla ja kinkulla, sekä jugurtin ja 3 isoa Karhua, niin aletaan pääsemään meikäläisen elintapoihin. Eilen söin vielä iltapalan jälkeen telkkua katsoessa purkin Ben&Jerrysin Coodie Dough jädeä lauantain kunniaksi. 

 

Näytä mulle se kukkakepin kokoinen ihmisolio joka vetää tuollaisia päiviä toinen toisensa perään ja sanoo voivansa syödä ihan mitä vain kun

Ne syö mitä vaan _haluaa_. 

Tuli huono olo jo siitä kun luin tuon listan. Mieluummin elän omilla eväilläni jatkossakin, kiitos vaan.