Miksi laihat ihmiset aina sanovat voivansa syödä mitä haluavat lihomatta

Mitä avaukseen tulee: voin periaatteessa syödä mitä tahansa, ja painoon ei vaikuta. Nykyään kuitenkin syön todella terveellisesti, terveys on tärkeimpiä asioita elämässä, ja ravinto vaikuttaa siihen paljon. Vaikka ei lihoisi, huono ravinto silti vaikuttaa negatiivisesti terveyteen. Yhdessä vaiheessa elämää oli hetki, että elin eineksillä, makeisilla, muilla makeilla, sipseillä, virvoitusjuomilla jne paino ei noussut. Nykyään, vaikka syön terveellisesti, ja "kuin hevonen", se ei riitä, ei tule painoa, vaikka olisi positiivistakin saada hieman lisää.

Vierailija kirjoitti:

Tässä sille kuka välttelee hiilareita: hiilihydraatit ovat tärkeitä elimistölle monessa suhteessa. Ne ovat kehon tärkein energianlähde ja tarjoavat polttoainetta solujen toimintaan. Lisäksi hiilihydraatit osallistuvat moniin elimistön toimintoihin, kuten aivojen toimintaan, lihasten liikkeisiin ja immuunijärjestelmän toimintaan. Hiilihydraatit voivat myös auttaa säätelemään verensokeritasoja ja ruoansulatuskanavan terveyttä, etenkin kuitupitoisina lähteinä. On tärkeää valita monipuolisesti erilaisia hiilihydraattilähteitä ja pitää ne osana tasapainoista ruokavaliota.

Ruuasta ei tarvitse saada yhtään hiilihydraattia. Keho syntetisoi maksassa ketoosin kautta välttämättömän glukoosin. Hiilarivarastot ei riitä moneksikaan päivää, silti kunnossa oleva ihminen voi paastota viikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei nyt onnistu taas lainaaminen, mutta te ketkä puhutte kylläisyydestä ja nälästä, niin oletteko ikinä miettinyt, että ongelma on juuri siinä, että te ette pysty sietämään nälkää? Pelkäätte sitä kuin ruttoa ja ruuan koostumuksella tärkein osa on siinä kuinka pitkään se pitää nälkää pois. Ihan kuin nälkä olisi maailman hirvein asia.

Ehkä tekin voisitte olla hoikkia jos vain opettelisitte suhtautumaan nälkään eri tavalla. Se ei ole vaarallista, se ei satuta, se ei tapa ja se menee myös ohi.

 

No tämäkin on henkilökohtaista. Jos itse syön niin että verensokerit heilahtelevat, alan voida pahoin ja olen jopa pyörtynyt töissä. Ei ole kyse siitä että en kestä nälän kurnintaa vatsassa vaan siitä että silmissä sumenee ja kädet tärisevät holtittomasti. En voi olla asiakaspalvelussa töissä sellaisessa tilassa. Siispä syön niin

En minäkään kovin pitkään voi syömättä olla, kun käy tuo sama. Syön siksi n. 3h välein jotain. Ei isoja määriä. Näin pysyn jaksavana. Pieni nälän tunne ei haittaa, mutta jos syön huonosti ja liian harvoin tulee heikotus. Ja esim. hieman nälkäisenä nukkumaan meno on huono idea, koska sitten nukun huonosti. 

Mutta koska syön kohtuullisia määriä ja terveellistä normaalia ruokaa, pysyn hoikkana. Ei sitä tartte mitenkään yrittää, tulee ihan luonnostaan.  

Lihavilla voi olla jokin puutos joka tekee jatkuvan nälän tunteen. Ja rav, terapeutit opettaa syömään vähä väliä. Joka ei ole kaikille hyvä asia. Kunnon ruokaa runsaasti ja harvoin niin ei nälkää, eikä liho. Päivän paastokin hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä sille kuka välttelee hiilareita: hiilihydraatit ovat tärkeitä elimistölle monessa suhteessa. Ne ovat kehon tärkein energianlähde ja tarjoavat polttoainetta solujen toimintaan. Lisäksi hiilihydraatit osallistuvat moniin elimistön toimintoihin, kuten aivojen toimintaan, lihasten liikkeisiin ja immuunijärjestelmän toimintaan. Hiilihydraatit voivat myös auttaa säätelemään verensokeritasoja ja ruoansulatuskanavan terveyttä, etenkin kuitupitoisina lähteinä. On tärkeää valita monipuolisesti erilaisia hiilihydraattilähteitä ja pitää ne osana tasapainoista ruokavaliota.

Ruuasta ei tarvitse saada yhtään hiilihydraattia. Keho syntetisoi maksassa ketoosin kautta välttämättömän glukoosin. Hiilarivarastot ei riitä moneksikaan päivää, silti kunnossa oleva ihminen voi paastota viikkoja. 

Ei tarvitse, mutta on parempi. Ei toki pakollista, eli jos ei halua, niin ei ole pakko. Urheillessa esimerkiksi taas hiilihydraattiravinto on objektiivisesti parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei nyt onnistu taas lainaaminen, mutta te ketkä puhutte kylläisyydestä ja nälästä, niin oletteko ikinä miettinyt, että ongelma on juuri siinä, että te ette pysty sietämään nälkää? Pelkäätte sitä kuin ruttoa ja ruuan koostumuksella tärkein osa on siinä kuinka pitkään se pitää nälkää pois. Ihan kuin nälkä olisi maailman hirvein asia.

Ehkä tekin voisitte olla hoikkia jos vain opettelisitte suhtautumaan nälkään eri tavalla. Se ei ole vaarallista, se ei satuta, se ei tapa ja se menee myös ohi.

 

No tämäkin on henkilökohtaista. Jos itse syön niin että verensokerit heilahtelevat, alan voida pahoin ja olen jopa pyörtynyt töissä. Ei ole kyse siitä että en kestä nälän kurnintaa vatsassa vaan siitä että silmissä sumenee ja kädet tärisevät holtittomasti. En voi olla asiakaspalvelussa töissä sellaisessa tilassa. Siispä syön niin

Minä olin samanlainen joskus, kunnes tajusin, että minulla on taipumus reaktiiviseen hypoglykemiaan. Lopetin sitten kaiken lisätyn sokerin syömisen. Hitaita hiilareita voi syödä hyvin. Ongelma on nyt lähes kokonaan poissa. Pystyn jopa vesipaastoamaan, minkä kuvittelin minulle olevan täysin mahdotonta. Jos nyt söisin esim jäätelön, niin kahden tunnin päästä saisin tärinäkohtauksen ja pääkipua, sekavan olon ja nälkäkiukun. Siksi nounou jäätelöt ja kaikki sokeriset herkut. Karkit olisi tuho ja turmio.

Minulla oli hyvin aktiivinen kilpirauhanen eli vilkas aineenvaihdunta. Pystyin todellakin syömään mitä vain ja pysyä laihana. Yhteen aikaan söin mm pitsan ja ison suklaalevyn muun ruuan ohessa joka päivä ja _laihduin_.

12 v sitten oli vielä lihava. Tekosyitä löytyi roppakaupalla, likaa töitä, ei kerkee syömään terveellisesti, kiire, kiire ja loputon selittely sille. Kaikki muuttui kun puolisoni sairastui vakavasti ja olin suoraan sanottuna liian läski pystyäkseni auttamaan häntä päivittäisissä tarpeissa. Silloin loppui multa tekosyyt ja kuvainnollisesti potkaisin itseäni perseelle ja ryhdyin tekemään kunnon elämäntaparempan ihan omien ajatusteni mukaan. 2 vuotta ja painoa hävisi 22 kg. 3 v ja olin jo 31 kg kevyempi.  4 v kun oli kulunut olin pudottanut 37 kg. Olin tavoitteessani ja tyytyväinen. Tällä hetkellä paino on 50 kg pituutta 161, huomasin jotta pari kiloo on mennyt lisää vaikkei ole ollut tarkoitus. Syön ja hyvin syönkin. Herkuttelen joskus, mutta kun on pitkään ollut ilman turhia mässyttelyjä ei niitä enää kaipaa. Jos palaisin vanhaan, veikkaan jotta vuodessa kahdessa palaisin lukuun 89 kg ja kenties lisääkin. En luokittele itseäni laihaksi  mutta normikokoinen omasta mielestäni, vaikka kaverit tuppaa kukkakepiksi sanomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä sille kuka välttelee hiilareita: hiilihydraatit ovat tärkeitä elimistölle monessa suhteessa. Ne ovat kehon tärkein energianlähde ja tarjoavat polttoainetta solujen toimintaan. Lisäksi hiilihydraatit osallistuvat moniin elimistön toimintoihin, kuten aivojen toimintaan, lihasten liikkeisiin ja immuunijärjestelmän toimintaan. Hiilihydraatit voivat myös auttaa säätelemään verensokeritasoja ja ruoansulatuskanavan terveyttä, etenkin kuitupitoisina lähteinä. On tärkeää valita monipuolisesti erilaisia hiilihydraattilähteitä ja pitää ne osana tasapainoista ruokavaliota.

Muuten ihan totta monin osin, mutta hh't nimenomaan saavat verensokerin heittelehtimään, myös ne terveelliset ja kuitupitoiset. Silti niitä voi tietenkin syödä fiksusti ja osana terveellistä ruokavaliota etenkin jos liikkuu päivittäin, mutta kyllä se täysjyvä yms:kin aiheuttaa nimenomaan verensokerin nousu

Tietenkin saa verensokerin nousemaan ja sehän on hyvä asia. Mutta koska ne on pitkäkestoisia, niin insuliinia tulee tasaisesti ja se syöttää energiaa soluihin säännöllisesti, jolloin ihminen jaksaa hyvin ja aivot toimii. Ja kun on kyse pitkäkestoisista ja hitaista, niin energiaa riittää seuraavaan ateriaan. Hiilarit on itse asiassa oikein hyvä keino painonhallintaan ja ovat ihan turhaan parjattuja. Pitää ainoastaan huolehtia ettei saa korkean glykeemisen indeksin ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikka usein kuvittelee voivansa syödä mitä vaan ja kuvittelee syövänsä kaikenlaista. Ero on kai se, että Hoikka ei kuitenkaan oikeasti syö mitä vaan. Hoikat yleensä tykkää aika terveellisestä ruoasta ja annoskoot on maltilliset. 

Ei pidä paikkaansa. Minä syön just tällä hetkellä jäätelöä suoraan purkista. Kohta mennyt puoli litraa. Hyvä ettei purkki ollut isompi koska olisin varmaan jatkanut jätskin mättämistä, vaikka oikeasti on jo vähän huono olo. 😂 Mutta itseni tuntien, tällä ähkyllä huonolla ololla pärjään taas kylläisenä ainakin iltakuuteen. En syö koko ajan. 

Niin, luulen, että ns "luonnostaan hoikkia" on kahta tyyppiä: niitä, jotka ei tykkää syödä kerralla isoja määriä ja niitä, jotka ei tykkää syödä kovin usein. Lopputulos on sama, saatu kalorimäärä pys

Sitten on meitä jotka tykkää syödä paljon ja lisäksi napostelee välipaloja. Kunnon aamupala, kevyt lounas, pikku välipala, kunnon päivällinen, iltapala ja iltanapostelut. Ei mitään linnunannoksia, mutta toisaalta ei mitään eineksiä tai roskaruokaa joka päivä. Vaikka syö paljon niin ei sen tarvi olla epäterveellistä.

Kokemusta sukulaisnaisesta jonka luona syötiin harvoin ja hän itse söi äärimmäisen vähän. Ruokaa hän teki niinkuin muutkin pärjäisivät samalla syömisellä. Opin hyvin äkkiä pitämään mukana välipaloja ja käymään shoppailureissuilla eli ulkona syömässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä sille kuka välttelee hiilareita: hiilihydraatit ovat tärkeitä elimistölle monessa suhteessa. Ne ovat kehon tärkein energianlähde ja tarjoavat polttoainetta solujen toimintaan. Lisäksi hiilihydraatit osallistuvat moniin elimistön toimintoihin, kuten aivojen toimintaan, lihasten liikkeisiin ja immuunijärjestelmän toimintaan. Hiilihydraatit voivat myös auttaa säätelemään verensokeritasoja ja ruoansulatuskanavan terveyttä, etenkin kuitupitoisina lähteinä. On tärkeää valita monipuolisesti erilaisia hiilihydraattilähteitä ja pitää ne osana tasapainoista ruokavaliota.

Ruuasta ei tarvitse saada yhtään hiilihydraattia. Keho syntetisoi maksassa ketoosin kautta välttämättömän glukoosin. Hiilarivarastot ei riitä moneksikaan päivää, silti kunnossa oleva ihminen voi paastota viikkoja. 

Minä olen aina kyllä syönyt ihan kaikenlaista, enkä ole pitänyt hiilaripitoisia ruokia ollenkaan huonona vaihtoehtona. Jos on koko elämänsä ollut hoikka, niin ei ole mitään tarvetta alkaa säätämään ruokavaliota. Eniten olen kuullut "hiilarihötöistä" lihavilta ystäviltä, jotka ihmettelee kuinka voin syödä moista. No ehkä just siksi olen hoikka, kun en mieti, että joku on väärin. 

Mun mies aina sanoo että syön ku hevonen kun jos esim tehdään lihapiirakoita uunissa niin voin vetäistä niitä kerralla vaikka 6 tai 8 . Mutta todelllisuudessahan jätän sitten muita lounaita joskus väliin. Mutta esim kerralla saatan ahmaista koko kebakin jos vain on nälkä. 

En ymmärrä tuota hiilihydraatti-rasva-kylläisyyskeskustelua. Mikä siinä on ajatuksena? Että ryntää ahmimaan välittömästi jos ei koe itseään kylläiseksi? Että pitää lähteä sissipartioon talviseen metsään ja jaksaa tarpoa syömällään ruualla seuraavat 7 tuntia? Sellainenkin asia on keksitty, kuin välipala, joka voi olla vaikka yksi juustovoileipä.

Hiilareita tarvitaan, mutta ei pastaa/perunaa/leipää isoja määriä tarvita. Yksilöllisiäkin eroja varmasti on. Itselläni hyvä olo vaatii proteiinia, maltillisesti rasvaa ja hiilareita. Rasva voi olla esim. oliiviöljy tai juuston rasva. Olen tehnyt myös pitkiä maastotyöpäiviä ja vaelluksia harrastanut, ja silloin kyllä ruokavalio on muuttunut sissimuonatyyppiseksi: proteiinia, rasvaa ja maltillisesti hiilareita. Maha perunaa täynnä et korvessa 30 km kävele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi sitä mitä tahansa lihomatta. Annoskokoa pitää miettiä.

 

Syön "rekkamiehen annoksia" ja siitä syystä ei tarvitse jatkuvasti pupeltaa jotakin pikku nälkään, vaan nälkä pysyy pitkään loitolla. 

Tuo on totta, jos yrittää kontroloida syömisiään, sitä alkaa helposti koko ajan puputtamaan pikku nälkäänsä, eikä huomaa kuinka paljon sitä tulikaan  syötyä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei nyt onnistu taas lainaaminen, mutta te ketkä puhutte kylläisyydestä ja nälästä, niin oletteko ikinä miettinyt, että ongelma on juuri siinä, että te ette pysty sietämään nälkää? Pelkäätte sitä kuin ruttoa ja ruuan koostumuksella tärkein osa on siinä kuinka pitkään se pitää nälkää pois. Ihan kuin nälkä olisi maailman hirvein asia.

Ehkä tekin voisitte olla hoikkia jos vain opettelisitte suhtautumaan nälkään eri tavalla. Se ei ole vaarallista, se ei satuta, se ei tapa ja se menee myös ohi.

 

Olen minäkin miettinyt, monestikin, että on ikävää etten pysty sietämään nälkää. Se ravinnon puute kun ei valitettavasti ole kaikilla pientä vatsan kurinaa. Vaan esimerkiksi hikoiluttaa, tulee ärtynyt olo, heikottaa edelleen koko päivän vaikka myöhemmin saisikin ruokaa (niin, siis ei mene ohi), ja pieni päänsärky laukeaa migreeniksi (niin, satuttaa). Ei ehkä maailman hirvein asia, mutta aika hirveältä se olo tuntuu. Lääkäreiltä tulee tupenrapinat, jos migreenikohtausten määrä kasvaa siksi, ettei huolehdi tasaisesta syömisestä (niin, vaarallista koska lääkityksiä joutuu syömään liikaa ihan turhaan).

Vastaukseksihan olen täälläkin palstalla saanut, että jaa no ei tuo minusta ole nälkää vaan jokin ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikka usein kuvittelee voivansa syödä mitä vaan ja kuvittelee syövänsä kaikenlaista. Ero on kai se, että Hoikka ei kuitenkaan oikeasti syö mitä vaan. Hoikat yleensä tykkää aika terveellisestä ruoasta ja annoskoot on maltilliset. 

Ei pidä paikkaansa. Minä syön just tällä hetkellä jäätelöä suoraan purkista. Kohta mennyt puoli litraa. Hyvä ettei purkki ollut isompi koska olisin varmaan jatkanut jätskin mättämistä, vaikka oikeasti on jo vähän huono olo. 😂 Mutta itseni tuntien, tällä ähkyllä huonolla ololla pärjään taas kylläisenä ainakin iltakuuteen. En syö koko ajan. 

Niin, luulen, että ns "luonnostaan hoikkia" on kahta tyyppiä: niitä, jotka ei tykkää syödä kerralla isoja määriä ja niitä, jotka ei tykkää syödä kovin

On muuten aika tuskaisaa olla kylässä sellaisessa paikassa, missä syödään liian vähän. Mun anoppi on lihava, mutta jostain syystä kunnon ruokaa hän tekee aina tosi vähän. Keittää yhden perunan per syöjä ja kastiketta kauhallinen. En tiedä mitä hän sitten syö ylläpitääkseen painoaan. Ehkä napostelee jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei nyt onnistu taas lainaaminen, mutta te ketkä puhutte kylläisyydestä ja nälästä, niin oletteko ikinä miettinyt, että ongelma on juuri siinä, että te ette pysty sietämään nälkää? Pelkäätte sitä kuin ruttoa ja ruuan koostumuksella tärkein osa on siinä kuinka pitkään se pitää nälkää pois. Ihan kuin nälkä olisi maailman hirvein asia.

Ehkä tekin voisitte olla hoikkia jos vain opettelisitte suhtautumaan nälkään eri tavalla. Se ei ole vaarallista, se ei satuta, se ei tapa ja se menee myös ohi.

 

Olen minäkin miettinyt, monestikin, että on ikävää etten pysty sietämään nälkää. Se ravinnon puute kun ei valitettavasti ole kaikilla pientä vatsan kurinaa. Vaan esimerkiksi hikoiluttaa, tulee ärtynyt olo, heikottaa edelleen koko päivän vaikka myöhemmin saisikin ruokaa (niin, siis ei mene ohi), ja pieni päänsärky laukeaa migreeniksi

Tuohon auttaa lisätyn sokerin poisto ruokavaliosta. Usko pois, et enää kärsi nälästä sen jälkeen. Tätä pitää noudattaa 2-4 viikkoa kunnes se helpottaa. Kaikki missä on sokeri tehdyn ruuan ainesosana, niin rohkeasti pois vaan. Ei enää migreeniä, ei tärinää, ei hikoilua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei nyt onnistu taas lainaaminen, mutta te ketkä puhutte kylläisyydestä ja nälästä, niin oletteko ikinä miettinyt, että ongelma on juuri siinä, että te ette pysty sietämään nälkää? Pelkäätte sitä kuin ruttoa ja ruuan koostumuksella tärkein osa on siinä kuinka pitkään se pitää nälkää pois. Ihan kuin nälkä olisi maailman hirvein asia.

Ehkä tekin voisitte olla hoikkia jos vain opettelisitte suhtautumaan nälkään eri tavalla. Se ei ole vaarallista, se ei satuta, se ei tapa ja se menee myös ohi.

 

Olen minäkin miettinyt, monestikin, että on ikävää etten pysty sietämään nälkää. Se ravinnon puute kun ei valitettavasti ole kaikilla pientä vatsan kurinaa. Vaan esimerkiksi hikoiluttaa, tulee ärtynyt olo, heikottaa edelleen koko päivän vaikka myöhemmin saisikin ruokaa (niin, siis ei mene ohi), ja pieni päänsärky laukeaa migreeniksi

Ei tuo minustakaan nälältä vaikuta, vaan ehkä olet syönyt jotain mikä on nostanut verensokerin liian korkeaksi ja sitten tiputtanut sen liian alas. 

kyllä sitä voi kerran päivässäkin syödä kaikki kalorinsa tai juhlia kerran viikkoon pikku paastolla. kerran kuussa ei tarvi edes miettiä. onko se sitten niin herkkua kun se on aina sitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei nyt onnistu taas lainaaminen, mutta te ketkä puhutte kylläisyydestä ja nälästä, niin oletteko ikinä miettinyt, että ongelma on juuri siinä, että te ette pysty sietämään nälkää? Pelkäätte sitä kuin ruttoa ja ruuan koostumuksella tärkein osa on siinä kuinka pitkään se pitää nälkää pois. Ihan kuin nälkä olisi maailman hirvein asia.

Ehkä tekin voisitte olla hoikkia jos vain opettelisitte suhtautumaan nälkään eri tavalla. Se ei ole vaarallista, se ei satuta, se ei tapa ja se menee myös ohi.

 

No tämäkin on henkilökohtaista. Jos itse syön niin että verensokerit heilahtelevat, alan voida pahoin ja olen jopa pyörtynyt töissä. Ei ole kyse siitä että en kestä nälän kurnintaa vatsassa vaan siitä että silmissä sumenee ja kädet tärisevät holtittomasti. En voi olla asiakaspalvelu

eikö pastillia imeskelemällä ja mehua hörppimällä muka helpota? eihän se ruoka edes ala sulaan heti. taino jos 3h välein vetää niin sielä on jatkuva sulatus prosessi.