Miksi laihat ihmiset aina sanovat voivansa syödä mitä haluavat lihomatta

Painan 56-59 kg välillä ja olen painanut yli 90 kg.

Laihduin, koska minulla ei ollut varaa ostaa ruokaa. Nyt raha-asiat ovat paremmin, mutta osaan syödä terveellisimmin. Jouluna söin paljon herkkuja ja varmasti lihosin paljon. Arki on palannut, pyrin käymään hiihtämässä 1-2 krt päivä ja tiedän olen laihtunut joulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei nyt onnistu taas lainaaminen, mutta te ketkä puhutte kylläisyydestä ja nälästä, niin oletteko ikinä miettinyt, että ongelma on juuri siinä, että te ette pysty sietämään nälkää? Pelkäätte sitä kuin ruttoa ja ruuan koostumuksella tärkein osa on siinä kuinka pitkään se pitää nälkää pois. Ihan kuin nälkä olisi maailman hirvein asia.

Ehkä tekin voisitte olla hoikkia jos vain opettelisitte suhtautumaan nälkään eri tavalla. Se ei ole vaarallista, se ei satuta, se ei tapa ja se menee myös ohi.

 

Olen minäkin miettinyt, monestikin, että on ikävää etten pysty sietämään nälkää. Se

 

Syömishäiriöisenä et tietenkään tunnista normaalipainoisuutta. 

Harvoin laihat syövät kuin syöttöporsaat. Moni laiha syö säännöllisesti ruoka-aikoja noudattaen, eikä napsi välipaloja. Silloin voi syödä melko isonkin annoksen kerralla sitä ruokaa. 

Syön kerran päivässä kunnon ruoan ja napostelen illalla karkkeja (sen verran kuin maistuu, yleensä aika vähän)

Pätkäpaasto siis on vienyt kaikki rajoitteet elämästä. Nautin ja saan syödä mitä haluan!

Paino alle 50kg ja olen aika lyhyt. Hoikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei nyt onnistu taas lainaaminen, mutta te ketkä puhutte kylläisyydestä ja nälästä, niin oletteko ikinä miettinyt, että ongelma on juuri siinä, että te ette pysty sietämään nälkää? Pelkäätte sitä kuin ruttoa ja ruuan koostumuksella tärkein osa on siinä kuinka pitkään se pitää nälkää pois. Ihan kuin nälkä olisi maailman hirvein asia.

Ehkä tekin voisitte olla hoikkia jos vain opettelisitte suhtautumaan nälkään eri tavalla. Se ei ole vaarallista, se ei satuta, se ei tapa ja se menee myös ohi.

 

Olen minäkin miettinyt, monestikin, että on ikävää etten pysty sietämään nälkää. Se ravinnon puute kun ei valitettavasti ole kaikilla pientä vatsan kurinaa. Vaan esimerkiksi hikoiluttaa, tulee ärtynyt olo, heikottaa edelleen koko päivä

 

Kaksi leipää aamuisin aiheuttaa lihoamisen, terveysongelmat ja hIiLarIkOuKuN 😆🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei nyt onnistu taas lainaaminen, mutta te ketkä puhutte kylläisyydestä ja nälästä, niin oletteko ikinä miettinyt, että ongelma on juuri siinä, että te ette pysty sietämään nälkää? Pelkäätte sitä kuin ruttoa ja ruuan koostumuksella tärkein osa on siinä kuinka pitkään se pitää nälkää pois. Ihan kuin nälkä olisi maailman hirvein asia.

Ehkä tekin voisitte olla hoikkia jos vain opettelisitte suhtautumaan nälkään eri tavalla. Se ei ole vaarallista, se ei satuta, se ei tapa ja se menee myös ohi.

 

Olen minäkin miettinyt, monestikin, että on ikävää etten pysty sietämään nälkää. Se ravinnon puute kun ei valitettavasti ole kaikilla pientä vatsan kurinaa. Vaan esimerkiksi hikoiluttaa,

 

Jep, samoin kuin koronarokotus kuoleman. 

Mä olin ennen sellainen, joka herkutteli paljon, mutta ei lihonut. Enkä miettinyt syömistäni tai painoa. Mitat oli vuosia aikuisiässä 170 cm / 53 kg. Noin viiden vuoden sisään olen lihonut yli kymmenen kiloa. En ole siis edelleenkään lihava ja kilot menneet juuri oikeisiin kohtiin ja näytän mielestäni naisellisemmalta, mutta harmittaa, että vaatteet puristaa tai ne eivät mahdu päälle. Enkä halua lihoa enempää, että ei tule ylipainoa. Näin jälkikäteen ajateltuna minusta tuntuu, että söin hyvin pieniä annoksia ja etenkin opiskeluiässä syöminen ei ollut niin säännöllistä eli olin myös nälässä monesti. Nykyään syön tosi säännöllisesti ja isompia annoksia. Erittäin harvoin joudun pidempään olla nälässä. On vain vaikea vähentää syömistä tai lopettaa herkut kokonaan. Tuntuu, että elämä on ehkä tylsempää kuin nuorena ja työn takia säntillisempää. Ehkä ruoasta saa sitten jotain iloa siihen. 

Runsas liikunta (ja tässä tarkoitan urheilua, en palstamammojen puolen tunnin koiralenkkejä) ja silloin tapahtuva syömisen kontrolli pitää ylimääräiset kilot poissa. Eli välillä saa kyllä syödä ihan miten sattuu, kunhan muistaa välillä vetää vähän tiukempaa linjaa.

No kun usean kohdalla se on ihan totta.

Itse olen elänyt monenlaisella ruokavaliolla. Silti olen aina ollut laihaksikin haukuttu. Oikeasti hyvin hoikasta hoikahkoon normaaliin, mutta luuston ja kestävyysurheilijan lihasten vuoksi näytän normaalinakin hoikalta. Vasta yli nelikymppisenä alkoi kertyä ylimääräistä keskivartaloon, lyhyessä ajassa muutama kilo, ja sitten sekin lihominen pysähtyi yhtä itsestään kuin alkoikin. 

Limuja en nykyään juo, kun en tykkää niistä, enkä paljon alkoholia. En napostele ruokien välillä mitään, edes pähkinöitä. Joskus harvoin syön karkkia tai muuta, enemmän ehkä matkoilla ja juhlapäivinä. Lapsena kuitenkin söin paljon karkkia ja välipaloja, mutta meillä ei aina ollut lämmintä ruokaa. Nämä on ehkä ne oleelliset erot mitä olen havainnut lihaviin verrattuna. Ruoka-annokseni ovat normaaleja tai suurehkoja verrattuna useimpiin. Syön vasta sitten kun on oikeasti nälkä ja silloin syön niin, että nälkä lähtee ja pysyy poissa. Määriä on moni ihmetellyt, kun on luullut, että syön vain vähän.

Olen aina liikkunut aika paljon, mutta en varsinaisesti urheillut. Esim. pyöräilen ja kävelen, haravoin, teen lumitöitä, touhuilen kaikenlaista. Harvoin löhöilen sohvalla. 

No siis sehän on ihan normaalia, että syö sen verran mitä haluaa, eikä tee mieli esim. herkkuja koko aikaa tai kovin välttämättä kovin useinkaan ja on hoikka tai muuten normaalipainossa. Toisilla toimii automaattinen syömisten säätely paremmin, eikä tee mieli syödä määräänsä enempää kokonaisuudessaan, eikä herkkuja liikaa. Monella voi olla myös terveellisiä mielitekoja. Välillä tekee mieli syödä enemmän ja sitten taas ei tee mieli sydä niin paljoa tai isoja annoksia. Jotkut liikkuvat myös paljon, ja siksi kulutus ja syöminkin on runsasta. Ihmisillä myös vähän vaihtelee, mihin paino hakeutuu luontaisesti, jotkut ovat luontaisesti hyvinkin hoikkia, toiset näkevat hoikkuuden eteen vaivaa.

Toki tietenkin on varmasti iso joukko niitäkin hoikkia tai laihoja, jotka vahtivat syömisiään enempi tai vähempi, ja jos söisivät täysin mielitekojensa mukaan, niin paino nousisi. Monen luonnollinen normaalipaino on kuitenkin hoikka eikä joudu näkemään vaivaa pysykseen hoikkana. Väittäisin myös, että vähintään yhtä paljon näitä syömisten säätelijöitä ja kontrolloijia on niissä ei niin laihoissakin. Sitten on esim. myös niitäkin, joilla katoaa ruokahalu jos on ongelmia, surua tms. Toisilla vaikea elämäntilanne taas kasvattaa ruokahalua ja tekee mieli kaikkea epäterveellistä, rasvaista ja sokeista. 

En ymmärrä myöskään mistä ap:lla on käsitys, että "kaikki" hoikat sanoisivat syövänsä "mitä haluavat lihomatta". Ei ole mielestäni kovin kohteliastakaan toisen syömisistä myöskään kysellä, jos ei ole kovin läheinen ihminen. Joten pitäisikö heidän kysyessä alkaa tehdä tiliä, jos vaikka säätevätkin syömisiään painonhalinnan takia, ei mielestäni. Järkevä painonhallinta ei myöskään ole mitään nälässä oloa, kituuttamista tai ettei osaisi nauttia elämästä. 

Yhteiskunnan laihuudenihannointi, kuin myös monelaisen epäteveellisen ruoan tarjonta voi vääristää suhdetta ruokaan. Ja tietenkin on sitten myös syömishäiriöitä, jotka ovat psyykkisiä sairauksia, joissa on taustalla usein paljon muutakin. Syömishöiriöihin on myös aika ikävä suhtautua esim. halveksunnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Läskinä oleminen=elämästä nauttiminen. Lihavien tekosyyt ja harhat löytävät entistä luovempia ilmenemismuotoja. 

riikkako se siellä?

Vierailija kirjoitti:

Harvoin laihat syövät kuin syöttöporsaat. Moni laiha syö säännöllisesti ruoka-aikoja noudattaen, eikä napsi välipaloja. Silloin voi syödä melko isonkin annoksen kerralla sitä ruokaa. 

Tai sitten ei. En muista aina syödä en edes joka päivä. Sitten kun syön niin voin syödä paljonkin.

66kg 180cm M50

Vierailija kirjoitti:

Itse syön JOKA ikinen päivä karkkia ja leivonnaisia. Enkä mitään pari pientä. Mitta olenkin 188-senttinen salilla treenaava aktiivinen mies. 

Oletpa tyhmä. Nuo ovat epäterveellisiä, liikuit tai et. Myös aktiiviliikkujille voi tulla sydän- ja verisuonisairauksia tai vaikkapa diabetes.

Mulla ei koskaan ole ollut painon kanssa ongelmaa. Periaatteessa olen voinut syödä mitä vaan, mutta käytännössä huomaan, että ne määrät on kuitenkin ne mitkä ainakin jonkin verran vaikuttaa jos on ihan normaali terve ihminen kyseessä. Esim. jos kaverin kanssa herkutellaan, syön rivin suklaata, hän puoli levyä. Kaikessa siis hän syö vähän enemmän ja on vähän ylipainoinen.

Mutta sitten toisaalta taas nyt kun ikää on 43 niin huomaan, että alkaa helpommin tarttua painoa. Sinne 40-vuotiaaksi asti oli aika sama mitä söi ja aina oli painoa 47-50 kg. Sittemmin on alkanut paino hiipiä vaikka edelleen syön suht samoin kuin ennen. Nyt painoa on 56 ja kolesterolit koholla yms pientä vaivaa. Ei tule ikä yksin..

>> Miksi laihat ihmiset aina sanovat voivansa syödä mitä haluavat lihomatta <<

Koska he ovat sokeita itselleen ja tavoilleen.

Kukaan "lihomaton" ei todellakaan syö mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa. Ja ehkä nämä sanojat ovat vielä niin nuoriakin, että aineenvaihdunta ym. pelaavat vielä sutjakkaasti. Tulee kenties liikuttuakin, oltua aktiivinen ihan huomaamatta yms.

Eilinen päivä meni liikentessä enkä ehtinyt syömään kunnon lounasta. Silti päivän kalorit suunnilleen 1380.  Ei sillä liho:

aamulla minihiilari oivariinilla ja 1 juustosiivulla. Lounas 2 snickerspatukkaa ja 1 kaurakeksi, päivällinen broileriwokki (itsetehty kasvispainotteinen), illalla hapankorppu juustolla ja pieni jugurtti

Vierailija kirjoitti:

>> Miksi laihat ihmiset aina sanovat voivansa syödä mitä haluavat lihomatta <<

Koska he ovat sokeita itselleen ja tavoilleen.

Kukaan "lihomaton" ei todellakaan syö mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa. Ja ehkä nämä sanojat ovat vielä niin nuoriakin, että aineenvaihdunta ym. pelaavat vielä sutjakkaasti. Tulee kenties liikuttuakin, oltua aktiivinen ihan huomaamatta yms.

Eikö se riitä, että ei tunne nälkää? Silloinhan on syönyt tarpeeksi. Toki silloin ei välttämättä kannata sanoa, että voi syödä mitä vain, mutta faktisestihan silloin on tyydyttänyt tarpeensa kun on kylläinen eikä tule nälkä. 

"Miksi laihat ihmiset aina sanovat voivansa syödä mitä haluavat lihomatta"

No, olenpa tässä nyt sitten elävä esimerkki.

Olen 166 cm pitkä, painan 51,8 kiloa, tänä aamuna vaaka näytti.

Syön mitä haluan, ihan mitä ikinä haluan, mutta en halua mässätä. 

Ruokavalioni koostuu niistä asioista joista pidän. Siihen kuuluu sekä leipä että suklaa silloin kun sitä mieleni tekee.

Salaisuus on siinä, että sitä suklaata syön  ehkä kerran viikossa enkä silloinkaan enempää kuin maittaa.

En halua syödä sokerisia pullia enkä karamelleja. Ennemmin sitten sipsiä mutta sitäkään ei nyt määräänsä enempää pysty.

Haluan syödä monipuolisesti vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä.  Tykkään jäätelöstä ja kesällä sitä kuluu, mutta ei litrakaupalla kerralla. Liha ja lihatuotteet on sellaisia joita en syö.

Minulla on rento asenne syömiseen ja ruokaan. Kuuntelen kroppaani enkä kieltäydy mistään paitsi alkoholista ja lihasta.

Syön siis mitä haluan, lihomatta, mutta pidän ruokamäärät järkevinä enkä ylensyö.

Liikun varmasti keskivertoa enemmän, mutta liikun koska se on minulle tärkeää ja nautin siitä. Liikkumani määrä ei taatusti ketään laihduttaisi. Siihen tarvittaisiin melkoinen määrä enemmän.

Siispä: syö mitä haluat järkevissä määrissä.  Herkuista ei tarvitse kieltäytyä kun muistaa siinäkin määrän.

Ruokavalion pitää koostua suurimmalta osalta normaalista terveellisestä kotiruoasta. Ja se määrä.

Eivät halua syödä enempää kuin tarvitsevat. Se on sen hoikkuuden salaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskinä oleminen=elämästä nauttiminen. Lihavien tekosyyt ja harhat löytävät entistä luovempia ilmenemismuotoja. 

On siinä toisaalta pointtinsa. Onnettomimmat ihmiset jotka tiedän sattuvat kaikki olemaan laihoja ja se laihuuteen keskittyminen saattaakin olla juuri se syy onnettomuuteen.

Minä taas tunnen onnettomia lihavia, hoikat vaikuttavat tyytyvöisemmiltä.