Olen Kristitty ja varhaiskasvatuksenopettaja, sana vapaa ja kysymyksiä otetaan vastaan

Miten kaverivanhemmuus näkyy työssäsi? Pystyvätkö lapset kohtaamaan auktoriteetteja nykyään? 

Kristinusko on parhaimmillaan aitoa välittämistä siitä toisesta ihmisestä. Oppi siitä, että haluaa toiselle hyvää.

Tätä ei saa nykyään opettaa muutoin kuin oman käytöksen kautta. Jouluna ei kristillisiä lauluja lauleta, Jeesus-lapsesta, syntymäjuhlasta ei tosiaankaan kerrota eikä joulukirkkoon lapsia saa viedä. Muutoin vanhemmat hermostuu ja kovaa.

Sen sijaan kaiken maailman Halloweenit pääkalloineen ja zombineen ja tekoverineen on wautsi jännäää ja okei koristella päiväkoti kerran kaikane maailman hämähäkinverkko luuranko-kammotuksillaan vuodessa.

Tuo se on nykypedagogiikka tuo. Lapset oppii mikä on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Miten kaverivanhemmuus näkyy työssäsi? Pystyvätkö lapset kohtaamaan auktoriteetteja nykyään? 

Kaverivanhemmuus on yksi suurimmista syistä miksi liityin takaisin kirkkoon ja laitoin tämän ketjun pystyyn. Lapset eivät tarvitse vanhemmistaan kavereita. He tarvitsevat rutiineja, sääntöjä, ohjeistusta sekä rakkautta. Näiden avulla kasvatetaan lapsia jotka pärjäävät yhteiskunnassa. Valtaosa psykologeista ja pedagogeista samaa mieltä. 

Lapset kyllä pystyvät kohtaamaan auktoriteetteja päiväkodissa. Ongelma on se että sielläkin niitä on liian vähän. Tai vaihtoehtoisesti vääränlaisia auktoriteetteja joita totellaan seurausten takia, ei siksi että heitä kunnioitetaan. 

Sitten kun lapset ovat koulussa/yläasteella, nykypäivänlapset tietävät hyvin oikeutensa, mutta vastuut ovat hukassa. Tämä taas soppa josta ei seuraa mitään hyvää.

Pahinta on se, jos kasvatusta ei lähdetä systemaattisesti ja päivittäisesti opettamaan, vaan puhutaan siitä kerran viikossa ja se on siinä. Itse kehittänyt omat toimintatavat tähän. Lyhyeesti sanottuna, puhutaan aina miten kaveria voi auttaa. Tämä sattui vielä synkkaamaan hyvin yhteen Kristinuskon kanssa, niin totesin että ehkäpä olen ollut pidemmänkin aikaa Kristitty

Kristitty ope kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kaverivanhemmuus näkyy työssäsi? Pystyvätkö lapset kohtaamaan auktoriteetteja nykyään? 

Kaverivanhemmuus on yksi suurimmista syistä miksi liityin takaisin kirkkoon ja laitoin tämän ketjun pystyyn. Lapset eivät tarvitse vanhemmistaan kavereita. He tarvitsevat rutiineja, sääntöjä, ohjeistusta sekä rakkautta. Näiden avulla kasvatetaan lapsia jotka pärjäävät yhteiskunnassa. Valtaosa psykologeista ja pedagogeista samaa mieltä. 

Lapset kyllä pystyvät kohtaamaan auktoriteetteja päiväkodissa. Ongelma on se että sielläkin niitä on liian vähän. Tai vaihtoehtoisesti vääränlaisia auktoriteetteja joita totellaan seurausten takia, ei siksi että heitä kunnioitetaan. 

Sitten kun lapset ovat koulussa/yläasteella, nykypäivänlapset tietävät hyvin oikeutensa, mutta vastuut ovat hukassa. Tämä taas soppa josta ei seuraa mitään hyvää.

Kysyin tätä, koska lähipiirissäni on perhe, jossa pienen lapsen kanssa neuvotellaan ihan kaikesta, eikä vauvallekaan ole laitettu mitään rytmiä, kaikki menee lasten tahto edellä. Kauhulla odotan esikoisen kouluaikaa. Päiväkotiin ei ole lasta laitettu, koska hän ei halua päivän siellä kokeiltuaan...

Ensin ajattelin, että on ihan poikkeusperhe, muttei taidakaan olla? 

Onko voimavara lapselle, jos elää polyamorisessa perheessä jossa on monta aikuista läsnä arjessa?

Olet opettaja, mutta kirjoitat sanat kristitty ja kristinusko isoilla alkukirjaimilla. Miksi?

Miksi Sari Essaija kristittynä  äänesti rasse puolesta  ja miten voi kristittynä olla mukana kurjistamassa  köyhiä, vammaisia, vanhuksia ym. Ym. ????????????? 

Miksi uskot olevasi jumala, kun tuomitset muita?

Onko sinulla kaulassa ristiä tai näkyykö se että olet kristitty mitenkään muuten ulkonaisesti esim vaatteissa, avaimenperissä tai muussa? Ja saako se näkyä vai estetäänkö säännöillä? Saatko kysyttäessä kertoa mitä Jeesus teki/evankeliumia?

Vierailija kirjoitti:

Miksi Sari Essaija kristittynä  äänesti rasse puolesta  ja miten voi kristittynä olla mukana kurjistamassa  köyhiä, vammaisia, vanhuksia ym. Ym. ????????????? 

     Tämän takia en voi  krisyillisä äänestää, koska on vasten minun uskon vakaumusta.. Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi.. 

Mikset vastaakaan? 

Vierailija kirjoitti:

Olet opettaja, mutta kirjoitat sanat kristitty ja kristinusko isoilla alkukirjaimilla. Miksi?

En puhu suomea äidinkielenäni ja luen aiheesta eniten englanniksi jossa ne kirjoitetaan isolla. Kuukaudet tulee myös samasta syystä kirjoitettua joskus isolla. Mutta kiitosta! Pitää muistaa kirjoittaa pienellä jatkossa.

Minua vaivaa nykyajassa se, että kaikki poikkeava on sallittava, mutta sinun tulee muka piilottaa ja hävetä sitä että uskot Jumalaan ja rukoilet.

Olin vuosia opiskelemassa (yli 4v) taidekoulussa. Siellä jos missä luulisi että ihmiset ovat ennakkoluulottomia ja sallivia. Ja yllensä olivatkin, kunnes viimesenä vuotena kävi ilmi ihan sattumalta että käyn kirkossa sunnuntaisin perheen kanssa Jumalanpalveluksissa. Sen jälkeen haihtui ihmiset ympäriltä ja eräskin sanoi : " No huhhuh. Olen kyllä tosi järkyttynyt, enpä olisi arvannut Sinusta." 

Lähinnä poikkeusperhe siinä mielessä että kokeilu loppui yhteen päivään. Mutta näitä tapauksia näkee valitettavan usein. Ei tarvitse hirveästi lukea uutisia että huomaa kuinka yleistä tämä on. Usko antaa syyn luoda rutiineja sekä ottaa vastuun lapsestaan. Samalla saa myös helpotusta kaikkeen siihen, mikä tuntuu hetkessä pahalta, mutta tietää että pitkällä tähtäimellä on hyväksi. Joka sunnuntai voi mennä kirkkoon ja saada syntinsä anteeksi, se on itselleni suunnaton helpotus. 

Oletko ylpeä itsestäsi, ap?

Toivottavasti äänestät kristittynä Pekkaa.

Pekka on Pietari-nimestä johdettu, yleensä itäsuomalaiseksi katsottu puhuttelumuoto, joka on ollut käytössä jo keskiajalla. Pietarin ja sen mukaelmien taustalla on latinan Petrus, kreikaksi Petros, jonka merkitys on 'kallio, kivi'.

"Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'  Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'. Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."  Matt. 7:15,27

Vierailija kirjoitti:

Onko voimavara lapselle, jos elää polyamorisessa perheessä jossa on monta aikuista läsnä arjessa?

Mahdotonta tietää jos ei tunne aikuisia. Miksi ei toimisi, jos tilanne on utopistisen hyvä. Mutta, jos miettii kuinka paljon kaksi ihmistä parisuhteessa riitelee, selvittelee riitoja ja miettii miten suhde toimisi parhaiten, polyamoorinen perhe tuo ihan uusia haasteita. En sano etteikö se voisi toimia, mutta jos miettii vain parisuhteen haasteita, polyamoorinen suhde on aina haasteellinen. Tämä jo ennenkun lapsi edes on perheessä. Kun tuohon vielä lisää lapsen mukaan, haaste on entistä suurempi saada kaikki tasapainoon. En sano etteikö se olisi mahdollista, sanon vain että se on haastavaa. Varsinkin kun lapsella on pakosta yksi biologinen isä ja yksi biologinen äiti. Kolmas pyörä on aina kolmas pyörä. 

Aloituksesi perusteella tunnut suhtautuvan uskontoon välineellisesti, sanoessasi kääntyneesi halustasi vaikuttaa ja kertoessasi, kuinka uskonto on kehittänyt sinua henkisesti.

Mitä mieltä olet siitä perinteisestä näkökannasta, että vain sellaisiin asioihin tulisi uskoa, joiden olemassaolo vaikuttaa objektiivisesti todennäköiseltä? Vai oletko sitä mieltä, että ihmisten tulisi uskoa sellaisiin asioihin, joihin uskominen on heille hyödyllistä tai miellyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Mikset vastaakaan? 

Laitoin takkaan tulet, kävin koirani kanssa ulkona ja söin aamiaista puolisoni kanssa.